Rehellisesti, olisitkö jäänyt hämmästelemään 'mahtavaa' aaltoa Thaimaassa

Vierailija kirjoitti:

En varmaan tuolloin. Nyt varmaan kyllä.

Tai siis tarkoitan juuri päinvastoin, eli en varmaan tuolloin olisi tajunnut mitä tarkoittaa, ja olisin jäänyt hämmästelemään aaltoa. Eihän tuo olisi tullut mieleen.

 Nyt sitä on tietysti jälkiviisaampi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin lähtenyt samantien pois. Kyllä koulussa se jo opetetaan että mikäli vesi pakenee pois merelle niin hyökyaalto tulee ja miten siinä tilanteessa kuuluu toimia. 

Suomen perusopetukseen ei todellakaan kuulunut mikään tsunamin merkkien opettaminen ainakaan 80- ja 90-luvulla. Pyörrenyrskyistä ja maanjäristyksistä kyllä puhuttiin, mutta tsunamista ei kukaan ollut kuullutkaan tuolloin. Että vähän nyt esitetään kaikkitietävää - en sano ettei kukaan tiennyt, mutta juu juu juuri sinä tunsit kaikki ennusmerkit...

Kaikkitietävää? Miksi asia sitten oli minullekin ihan selvä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivon, että tulee joku uusi aalto joka vähentää aasian populaatiota.

No kuule, sellainen aalto on jo, ja sen nimi on romahtava syntyvyys.

Saataisiinpa se Afrikkaan.

Sama 2004 tapaninpäivän tsunami osui myös Afrikan rannikolle, tiesitkös sitä?

 

Muistaakseni se oli sinne osuessaan heikentynyt. Paikallisia asukkaita oli lisäksi ehditty varoittaa vaarasta.

Kyllä siihen kuoli ihmisiä ympäri maailmaa, mutta tietenkin valtaosa Thaimaassa.

Eniten kuoli Indonesiassa.

 

 

Ei Keniassa pelastunut tuhansia varoitusten takia kun sinne tulleet tsunamiaallot oli muutenkin niin pieniä ettei niihin olisi paljoa kuollut vaikka koko väestö olisi ollut rannalla.

Olin monta kuukautta thaimaassa, muistaakseni vuonna 2006. Bungalowi rannalla. En hetkeäkään ajatellut tsunamia, vaikka tiesin kyllä siitä. 

En osaa sanoa mitä olisin tehnyt. Olin reppureissaaja, ei lapsia. Luultavasti, jos olisin ollut rannalla, olisin päässyt pakoon, koska olin yksin. Luultavasti olisin ollut kavereiden kanssa krapulassa, jossain rantaravintolassa, ja oltaisiin tultu motskareilla. 

Lapsen kanssa, nyt keski-ikäisenä, resortissa, en olisi selvinnyt.

Vierailija kirjoitti:

En. Heti veden vetäytyessä olisin lähtenyt juoksuun. Ysärillä jo alakoululaisena opin, mitä pitää tehdä jos vesi vetäytyy mereen. Ihmettelen, että niin moni ei tiennyt. 

Ei tuo olisi välttämättä riittänyt. Olisimme hyvinkin silti voineet kuolla.

No siten ettei sitä opetettu Suomen kouluissa, eikä edes paikallisissa. Paikalliset ihmiset menivät keräämään rapuja ruoaksi kun vesi vetäytyi, miten turistit olisivat muka massoittain tienneet juosta pakoon kun eivät hekään? Ei tämä ollut yleistietoa silloin. 

Olisin luullut että aalto hajoaa rantaan tullessa.

Paikallisetkin kävelivät merenpohjaa pitkin hakemassa kalaa ruuaksi, joten miten turisti olisi voinut tajuta vaaran.

En koska en aio koskaan sinne ihmiskauppamaahan matkustaa.

Vaikka olisi tajunnut vaaran ja osannut lähteä ajoissa rannalta pois niin kuinka moni olisi paennut riittävän kauas. Vai olisiko jäänyt hotellille vaikka toiseen tai kolmanteen kerrokseen ja olettanut että nyt on riittävän turvassa.

Vierailija kirjoitti:

Keille muka on oikeasti opetettu koulussa, mikä tsunami on - siis ennen vuotta 2004? Itse voin ainakin myöntää, etten ollut siitä kuullutkaan, eikä ollut kukaan muukaan tuntemani.

Minä muistan että meillä koulussa käytiin tsunami lävitse, vuosi oli 2002 tai 2003. Tiesin asiasta kyllä ennen tätä koulutuntiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisi tajunnut vaaran ja osannut lähteä ajoissa rannalta pois niin kuinka moni olisi paennut riittävän kauas. Vai olisiko jäänyt hotellille vaikka toiseen tai kolmanteen kerrokseen ja olettanut että nyt on riittävän turvassa.

Lisäksi moni hotelli tai rakennus myös sortui, eli nekään ei olleet välttämättä turvallisia.

Vierailija kirjoitti:

Olisin luullut että aalto hajoaa rantaan tullessa.

Paikallisetkin kävelivät merenpohjaa pitkin hakemassa kalaa ruuaksi, joten miten turisti olisi voinut tajuta vaaran.

Pelkkä maalaisjärki riittää. Jos vesi pakenee nopeasti rannasta niin kyllä se myös takaisin tulee. Ei se ilmaankaan haihdu.

Vierailija kirjoitti:

Olisin lähtenyt samantien pois. Kyllä koulussa se jo opetetaan että mikäli vesi pakenee pois merelle niin hyökyaalto tulee ja miten siinä tilanteessa kuuluu toimia. 

Opetettiinko yli 20v sitten? 30, 40, 50 v sitten? No ei opetettu! Jos olisit sen ajan ihminen, et olisi tiennyt, ellet jostain muualta olisi saanut tietää. Niissä turistien kuvaamissa videoissakin siellä rannalla pällistelee vanhat ja keski-ikäiset ihmiset.

Itse olin 25 v. En osaa sanoa, tiesinkö tsunameista vai opinko vasta tuon jälkeen. Ei tuollaisia asioita muista. Olisin varmaan ihmetellyt paennutta vettä, jos siihen aikaan olisin jo ollut rannalla. Olisin varmaan myös hetken katsonut hämmentyneenä, että mikä se vesiseinämä on, ehkä se näytti taivaanrannasta nousevalta pilvirintamalta? Luulen, että kun se oli kauempana, sen liikkuumista ja lähestymistä ei havainnut. Varmaan sen tajusi vasta sitten, kun se oli jo niin lähellä, että juosten ei ehtinyt karkuun.

Mutta toki täällä kirjoittelevat kaikki olisi fiksumpia ja vahvempia kuin ihmiset siellä... 

En olisi tajunnut vaan olisin ihmetellyt muiden kanssa ja huonosti olisi luultavasti käynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Heti veden vetäytyessä olisin lähtenyt juoksuun. Ysärillä jo alakoululaisena opin, mitä pitää tehdä jos vesi vetäytyy mereen. Ihmettelen, että niin moni ei tiennyt. 

Ei tuo olisi välttämättä riittänyt. Olisimme hyvinkin silti voineet kuolla.

No siten ettei sitä opetettu Suomen kouluissa, eikä edes paikallisissa. Paikalliset ihmiset menivät keräämään rapuja ruoaksi kun vesi vetäytyi, miten turistit olisivat muka massoittain tienneet juosta pakoon kun eivät hekään? Ei tämä ollut yleistietoa silloin. 

Ei kukaan 20 v myöhemmin voi muistaa, milloin mitäkin opetettiin, kun oli pieni lapsi (alakoululainen!). Eiköhän tuo ole opetettu tsunamin jälkeen ja nyt on vain tällä ihmisellä sellainen mielikuva, että opetettiin ennen tsunamia. 

Mä olisin ollut siellä keskellä merenpohjaa ihastelemassa ja keräämässä nauraen simpukoita. Ja sitten wuuush....kuollut!

Olin kympin oppilas ja juuri yliopistosta valmistunut tuolloin, enkä ollut koskaan kuulut tsunamista. Muistan, kuinka ihmettelin itse, että miten en tiennyt tuosta ja vähän ärsyttikin. Ja tajusin, että kuinka vähän oikeastaan tiedänkään mistään, vaikka luulin olevani fiksu.

Siinä vaiheessa, kun sen ruskean seinämän olisi nähnyt lentokoneen nopeudella lähestyvän oli jo myöhäistä juosta. 

Muistan elävästi joskus 9-10 -vuotiaana, kun isoveljeni luki jostain katastrofikirjasta tsunameista. Tämä siis 90-luvun alussa. Olin aivan järkyttynyt, koska se kuulosti niin kamalalta tavalta kuolla ja pelastautuminen niin vaikealta, koska aallon näkyessä ei oikeasti oikein enää ehdi juosta. Koulussa ei tuollaisista silloin mitään puhuttu, eikä iso osa kavereistani ollut koskaan kuullutkaan tsunamista, kun asiasta puhuttiin. 2004 olin varannut jo lentoliput jouluksi Thaimaahan ja tarkoitus oli olla tuolla seudulla, johon tsunami pahiten osui. Sattumalta sitten piti siirtää matkaa ja lähdinkin vasta reilun viikon päästä toiseen kohteeseen, koska Thaimaahan en enää saanut varattua lippuja, ne menivät kuin kuumille kiville, silloin oli paljon ihan vain lentotarjouksiakin.

Vaikka tiesin, mikä tsunami oli, en usko että olisin silti tajunnut kovin nopeasti siellä rannalla, mistä on kyse. Siis ottaen huomioon, että paikallisetkaan eivät tajunneet. Ihmisen valheellinen turvallisuudentunne on niin vahva ja monesti reagointi tulee sen vuoksi liian myöhään, kun on tällaisesta hyvin epätodennäköisestä tilanteesta kyse. Vaikka olin ollut jo tuota ennen toisella puolella maailmaa pienessä maanjäristyksessä, eli olisin varmaan rekisteröinyt kyllä senkin. Jos olisin ollut rannalla, olisin kyllä yhtä hyvin voinut kuolla kuin kuka muukin. Lisäsi minulla on ylikehittynyt toistenkin ihmisten lasten pelastusvietti, eli olisin saattanut säntäillä siellä muiden ihmisten taaperoiden perässä minäkin - en usko, että olisin tajunnut että omakin henki oikeasti lähtee siinä, mutta olisin tapani mukaan ollut huolissani, että kohta täällä joku mukula hukkuu. Eli rannalla olisin ollut aika varmasti vainaa.

Toisaalta varsinkin tuolloin nuorena olisin luultavasti ollut dokaamassa illalla ja tuohon aikaan aamua vielä nukkumassa. Eli hotellissahan sitä olisi maattu taju kankaalla. Henkiinjääminen olisi sitten tuossa riippunut ihan siitä, missä hotellissa ja missä kerroksessa etc. sitä olisi punkattu. Olen äärettömän kiitollinen, etten joutunut tuonne, oli muutenkin raskasta aikaa elämässä ja sen katastrofin keskellä pystymättä mitään järkevää tekemään... katsoa vierestä sitä toisten kärsimystä ja kauhua ja epätoivoa: se olisi ollut turhan raskasta, vaikka itse olisikin ollut onnekas ja jäänyt henkiin. Ja olisin tosiaan ollut yksin ja tuolloin omakin vanhempi kuollut, niin itsellä se olisi ollut kyse vain siitä, että kuolinko vaiko ei, onneksi ei olisi ollut ketään läheistä siinä menetettävänä.  

En ole tosiaankaan niin ylimielinen, että kuvittelisin siellä jonain sankarina partioineeni ja tsunamiviisaudella ihmisiä pelastaneeni. Kuolema tai vammautuminen olisi ollut hyvin todennäköinen.

Olin tuohon aikaan sen verran nuori, että varmaan olisin ja päässyt hengestäni siinä samalla.

Vierailija kirjoitti:

Nämä jotka väittää että olisivat samantien paenneet "kun koulussa aikoinaan opetettiin" niin todennäköisesti ette olisi. Vasta tuon tapahtuman jälkeen tuo tieto on kairautunut ihmisten mieliin. Siellä olisitte samalla tavalla hölmistyneenä ihmetelleet mitä nyt oikein tapahtuu.

Mutta ei kaikki sinne jääneet möllöttämään sillonkaan, vaan tajusivat lähteä. Juuri nämä on olleet kertomassa tästä dokumenteissa. Pari päivää sitten tuli National Geographicilta neljäosainen dokumentti ja siinä ne fiksummat oli kertomassa juuri tuosta hetkestä. En tarkoita tässä Ruudun dokumenttia, sitä en ole vielä katsonut.