En ymmärrä miten kristityt selittävät itselleen dinosaurukset.

Itse pidän itseäni kristittynä, mutta en kreationistina. Pidän monia Raamatun tapahtumia vertauskuvallisina, varsinkin Vanhan testamentin puolella. 

Vierailija kirjoitti:

Itse pidän itseäni kristittynä, mutta en kreationistina. Pidän monia Raamatun tapahtumia vertauskuvallisina, varsinkin Vanhan testamentin puolella. 

vertauskuva on aina se perinteinen selitys kun raamatun selitys on totaalisen outo

Ihminen uskoo mitä vain, kun ja jos haluaa. Niin minkä tahansa hömpänpömppähoidon, sadun, uskomuksen, ideologian, tieteen väittämän, sananlaskun, kuin aviopuolison tarinat, teinirakkauden selostukset. Ihan mitä vain. Uskova ihminen on minun kokemukseni mukaan yleensä onnellinen.  Ja onpa niitäkin, jotka eivät usko mitään, eivätkä ketään. He kaipaavat aina todisteita, lähteitä, linkkiä. He eivät usko ja he halveksivat ja kadehtivat uskovia ja he ovat kokemukseni mukaan usein hirveän onnettomia.

En ole itse nähnyt jumalaa tai jumaluutta missään, mutta en kyllä dinosauruksiakaan, vain (Heikki Saloa siteeraten) dinosauriin luiksi väitettyjä klönttejä. Olen toisten ihmisten tutkimusten ja tulkinnan varassa. Kun niitä tutkijoita ja tulkintoja asiasta on tähän mennessä satojatuhansia, niin voin hyvillä mielin uskoa, että dinosauruksia on ollut olemassa. Esim. kristittyjä uskovia on miljoonia, jotka kiihkeästi todistavat jumalan olemassaolon, mutta syystä tai toisesta he eivät ole saaneet minua vakuuttuneeksi.

No mulle on yksi uskova sanonut että hän ei usko dinosauruksiin. So simple. Eikä lapsilleen saa opettaa tällaista joka ei oo totta. 

Ehei, Raamatun luomiskertomus on aivan väärässä, sillä Kalevala tietää, että maailma syntyi alkumunasta. Alkumeressä uiskenteli ilman impi, Ilmatar, joka tuli raskaaksi meren tuulesta. Siinä on myös todellinen selitys neitseellisestä syntymästä. Yhdeksän vuotta kului, mutta lapsi pysyi yhä Ilmattaren vatsassa, kunnes saapui suuri lintu, sotka. Se teki pesän Ilmattaren polvelle ja muni siihen kuusi kultaista ja yhden rautaisen munan. Kun Ilmatar liikutti jalkaansa, munat vierivät ja särkyivät veteen, ja palasista syntyi maailma: alaosa jäi maaksi, yläosasta muodostuo taivas, ja munien kuorista tuli aurinko, kuu, tähdet ja pilvet. Ja lopulta syntyi lapsikin,  Väinämöinen, tietäjä ja mahtimies, mutta tarina ei kerro, mistä hän löysi itselleen naisen. Suuri Sotka perusti myöhemmin edullisia huonekaja valmistavan tehtaan, joka on pystyssä edelleen. Dinosaurusten synty jäi epäselväksi, mutta sitä voi kysyä sellaiselta itseltään. Viimeinen dinosaurus on nimittäin yhä hengissä ja murahtelee silloin tällöin, ja sen nimi on Erkki Tuomioja.

Aina näitä satuilijoita riittää. Ei ole kadulla näkynyt dinosauruksia. Apinasta kehittynyt ihminen, hah hah. Kaikkea ne vihervassarit keksii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis. Pidän Raamattua totena Jumalan sanana. Raamatussa Jumala ilmoittaa meille itsensä ja Raamatussa on kaikki, mitä pelastumiseen tarvitaan. Lukiessani Raamattua suhtaudun siihen todellakin kuin totuuteen suhtaudutaan - se ei väänny minun mukaisekseni vaan minä yritän parhaani mukaan ojentautua sen mukaan.

Tällä asenteellakaan en kuitenkaan voi sanoa ottavani kaikkea kirjaimellisesti: en usko esimerkiksi, että Jeesus on kirjaimellisesti tie. En jää miettimään, onko kyse soratiestä vai modernimmin asfaltoidusta tiestä. En myöskään ihmettele, onko Jeesus millainen ovi, kun Hän sanoo olevansa lammasten ovi. Raamattu on täynnä vertauksia, joten sitä ei mitenkään voi lukea ja o

Kiinnostavaa. Miten sitten kun tulee samasta tapahtumasta kahta tietoa? Annatko silloin  tilaa "väärinmuistamiselle?"

Jeesushan esim kantaa ristinsä itse ja toisaalta Simon kantaa hänen ristinsä. Molemmat ryövärit pilkkaavat Jeesusta ja vain toinen pilkkaa.