Lue keskustelun säännöt.
Luokkahyppy ja omat vanhemmat harmittaa
25.12.2024 |
Vanhempani olivat meillä jouluaaton vietossa ja jotenkin heräsin siihen, miten eri maailmoissa he elävätkään.
Aloituksen tarkoituksena ei ole mitenkään leuhkia, että minulla menee erityisen hyvin, en ole älyttömän rikas, mutta olen ihan normaali korkeakoulutettu, omalla osaamisella sellaisen työuran rakentanut, että olen keskituloinen, työ on mukavan vapaata, tosin myös vaativaa ja vastuullista. Fiksulla rahankäytöllä ja ahkeralla säästämisellä on uudehko, tilava koti pk-seudulla ja mökki meren rannalla, hyvä vähänajettu auto, lapset harrastavat mieluisiaan melko kalliita lajeja.
Vanhemmillani olisi ollut ihan hyvät lähtökohdat ja toinen heistä opiskellutkin, mutta jotenkin koko elämänsä ollut sellaista suunnittelematonta ajelehtimista: on asuttu lukuisilla eri paikkakunnilla, työnkään suhteen ei ole ollut oikein pitkäjänteisyyttä, vaan on vaihdeltu paikasta toiseen ja lopulta aiheutettu itselle se, että lupaavatkin mahdollisuudet ovat menneet, kun niihin ei ole jaksettu panostaa. Sama jutttu vähän lapsen kanssa, pärjäsin hyvin koulussa, mutta se taitaa olla lähinnä oman tunnollisuuteni ja ahkeruuteni ansiota. Minulla oli lapsena kiva harrastus, mutta kun siihen olisi pitänyt alkaa käyttää enemmän aikaa ja todennäköisesti rahaa, muistan kun se piti lopettaa. Paljon syötiin aina jotain valmisruokaa, aloin tehdä itse meidän ruoat heti yläkouluikäisenä kun opin ja en halunnut joka päivä syödä jotain kaupan hampurilaisia ja mikropizzoja. Muutin nuorena yksin asumaan, osittain siksi kun en halunnut taas muuttaa uudelle paikkakunnalle.
Varsinkin vanhentuessa tuo omien vanhempien tietty näköalattomuus vaan korostuu, esimerkiksi minun työtäni eivät ymmärrä yhtään, todennäköisesti kun se ei ole samalla tavalla konkreettista kuin jos olisin kaupassa myyjänä tai sairaalassa hoitajana, eivät he ymmärrä esimerkiksi etätöitä ja se, että käyn asiakastapaamisessa on heille jotain kyläilyä, ei työntekoa. Työpaikkani nimeä ei vielä vuosienkaan jälkeen edes muisteta, tuskin edes mitä teen. Se, että on kaunis koti, jonka haluaa pitää siistinä ja puhtaana on vierasta, he marssivat likaisilla kengillä ja päivän vierailullekin raahataan kymmenet epämääräiset nyssykät ympäri nurkkia. Lapsille jos on koko syksy taas puhuttu, että jos jotain haluaa hankkia, riittää oikein mieluusti yksi sellainen lahja, jota ovat toivoneet ja missään nimessä ei montaa tai mitä sattuu. Tämä toive joku ihan 10-30 euron juttu, ei mikään satojen eurojen. No, lopputulos? Ne kymmenen pientä, sekalaista krääsää, mitä haalittu jostain todennäköisesti alennuksesta ja ovat jotain, mikä lapsia ei kiinnosta ollenkaan, joka ikinen vuosi. Joulupöydässä kaikki muu, paitsi ne perinteiset laatikot, kinkku ja peruna ovat outoja, äitini kyllä päivittelee, että onpa hienoja, mutta kumpikaan ei uskalla maistaa. Ja kyse voi olla siis ihan perus mädistä, skagenrörasta tai vastaavasta. Viini juhlapöydässä erikoista, alkoholikin on sellainen, että joko ollaan juomatta pisaraakaan tai sitten juodaan taju kankaalle, ei välimuotoja eikä varsinkaan jotain viinistä nauttimista aterian osana.
jatkuu
Kommentit (425)
Polvi polvelta isovanhemmat tuntuu idiooteilta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet akateemiset tuntuvat olevan erittäin kontrollin haluisia etenkin jälkikasvunsa tulevaisuuteen liittyen. Lisäksi (tahaton) ylimielisyys ei-akateemisia kohtaan paistaa hentoisesti läpi. Omille lapsilleni olen yrittänyt opettaa avarakatseisuutta, että kaikesta ja kaikilta voi oppia jotain. Pidän tärkeänä että he arvostavat kaikenlaisia ihmisiä ja - tapoja elää, ja osaavat keskustella kaikkien kanssa. Muut ihmiset eivät ole suolakurkkuja lasipurkissa, joita on oikeus tökkiä yleisestä mielenkiinnosta tai välinpitämättömyydestä. Olen tässä jotenkin onnistunutkin, sillä opettaja on tätä avarakatseisuutta lapsissani kehunutkin.
Vierailija kirjoitti:
Monet akateemiset tuntuvat olevan erittäin kontrollin haluisia etenkin jälkikasvunsa tulevaisuuteen liittyen. Lisäksi (tahaton) ylimielisyys ei-akateemisia kohtaan paistaa hentoisesti läpi. Omille lapsilleni olen yrittänyt opettaa avarakatseisuutta, että kaikesta ja kaikilta voi oppia jotain. Pidän tärkeänä että he arvostavat kaikenlaisia ihmisiä ja - tapoja elää, ja osaavat keskustella kaikkien kanssa. Muut ihmiset eivät ole suolakurkkuja lasipurkissa, joita on oikeus tökkiä yleisestä mielenkiinnosta tai välinpitämättömyydestä. Olen tässä jotenkin onnistunutkin, sillä opettaja on tätä avarakatseisuutta lapsissani kehunutkin.
Kyllä ne ylimielisimmät ja toisia arvostelevat kommentit tulevat vähemmän kouluja käyneiltä ja vain omissa piireissä pyörineiltä. Omat lähtökohtani ovat vaatimattomat ja olen ylpeä tietystä "katu-uskottavuudesta", vaikka taloudellisen loikan olen tehnyt. Olen aina ollut kiinnostunut ja avoin uudelle, pyrkinyt oppimaan ja olemaan ajan tasalla, hallitsemaan hyvät tavat ja toimia järkevästi. Nämä "hyveet" voi hallita, vaikka taloudellinen tilanne ei ole häävi.
En kestä uhriutuvia juntteja herravihoineen, joiden mielestä olisivat ansainneet parempaa hopeatarjottimella kannettuna ja haukkuvat muita snobeiksi. Yhtä paljon inhoan sellaisia aki&rita tyyppejä, jotka ovat nousukasten w*t-sakkia, eivätkä tyylistä ja sivistyksestä ole tietoakaan. Säälittävimpiä ovat varakkaat tyhjäpäät, sellaiset, joilla on ollut kaikki mahdollisuudet, mutta eivät niitä ole käyttäneet.
Joka tapauksessa raskas seura on raskasta ja ymmärrän, että vanhempien typeriä ratkaisuja ja lapsellista käytöstä on raskasta sietää.
Ei noissa ap:n ajatuksissa ole minusta mitään niin outoa. Usein aikuiset lapset jotenkin inhoavat vanhempiaan, se on kai jokin psykologinen perusmalli. Itseänikin ärsyttää moni asia omissa vanhemmissa, tosin vaihtaisin mielelläni ap:n vanhempiin, kun omat ovat jo sairaita ja vanhuuttaan outoihin tapoihinsa jumiutuneita, ja suvussamme on ihan oikeitakin tragedioita. Se, että ap rakentaa näitä tunteita sen luokkahyppynsä ympärille, kertoo vain siitä, että se on ollut hänelle itselleen iso juttu. Onneksi olkoon, että elät sellaista elämää, josta itse pidät. Toki raha ja asema tuo jonkin verran ihan oikeatakin turvaa elämässä, mutta se että syö jotain skagenröraa ei ole itsessään tietenkään mikään kadehdittava asia, jota kaikkien ihmisten pitäisi tavoitella. Omassa suvussa ja ystäväpiirissä on väkeä joka lähtöön, on vanhaa rahaa, tohtoria, duunaria, työtöntä, lääkäriä, markinointipäällikköä, taiteilijaa, nousukasta ja rikollista, ja sen olen huomannut, että koulutus ja raha ei tee ihmistä onnellisemmaksi, tärkeintä on terveys, hyvät ihmissuhteet ja merkityksellisen elämän tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ketju ja kiinnostavaa, melkein "vanhan ajan AV:n" kaltaista pohdintaa. Tunnistan aloittajan tuskan, koska vuosien varrella on ollut vaikeuksia ymmärtää omia vanhempia, etenkin omaa äitiä. Suuria ikäluokkia edustavien ihmisten valintoja on vaikea käsittää, mutta ollaanhan me tosiaan synnytty aivan erilaiseen maailmaan. Itse olen kipuillut sitä, miten vähän vanhemmat tuntuvat kantavan huolta maailman tilasta, ja miten huonosti he ymmärtävät nykynuorison elämää. Iso osa vanhempien valinnoista on kuitenkin varsin järkeviä, joten aivan samanlaista vastakkainasettelua ei meistä synny kuin aloittajan tapauksessa.
Oletan, että kun olen itse mummo, omat lapseni kritisoivat minua samalla tavalla kuin itse kritisoin nyt omia vanhempiani.
Mielenkiintoista ap 😉 Hyvä joulun jälkeinen provo.
Olen seurannut, kun luokkahyppy on tehty toiseen suuntaan. Kunnioitan sitä rohkeutta, että kun huomaa että ei pärjää sittenkään korkeakoulutusta vastaavassa paikassa, niin ei muuta kuin ns."lapio kouraan". Itse kunnioitan ihan kaikkea työtä. Ihmiset ja niiden käytös on sitten toinen stoori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella hämmentävä aloitus. Ensinnäkään en ole koskaan oikein ymmärtänyt ns. luokkahypyn merkitystä. Jos vertaa niitä lähtökohtia, joissa 1940-1950 luvuilla syntyneet vanhempamme ovat kasvaneet siihen, missä heidän lapsensa ovat kasvaneet, ei hyppyyn ole varsinaisesti edes tarvittu paljon ponnisteluja. Esim opintotukijärjestelmä on mahdollistanut sen, että kuka tahansa voi opiskella. Omista lapsuuden ystävistäni suunnilleen jokainen on kouluttautunut enemmän ja parempaan ammattiin kuin vanhempansa.
Sekä omat että puolison vanhemmat ovat käyneet vain kansakoulun. Me miehen kanssa olemme taas opiskelleet kaksi akateemista tutkintoa, mutta ei koulutus ole vienyt meitä silti mihinkään parempaan "kuplaan". Toki on olemme matkustelleet ja saaneet myös vanhempamme innostumaan matkustelusta, olemme osallistuneet edustustilaisuuksiin, harrastaneet viinejä, syöneet ravintoloissa jne. Toisaalta myös omilla vanhemmillani on aina ollut ystävinä esim. akateemisesti koulutettuja ja yrittäjiä ja he ovat varmasti istuneet useammilla rapujuhlilla kuin me.
Koulutuksesta huolimatta meillä on ystäviä eri ammateista, eivätkä elämäntyylit eroa mitenkään merkittävästi. Eri ystävien kanssa tehdään erilaisia asioita. Keskustelut liikkuvat laidasta laitaan.
Esimerkiksi työstä ei koskaan keskustella syvemmin edes yliopistoaikaisten ystävien kanssa, koska se ei ole kenelläkään mitenkään ykköskeskusteluaihe ja monella on ammatti, josta ei voi edes puhua vaitiolovelvollisuuden takia. En edes odota, että kukaan haluaisi tietää työstäni kovin tarkasti. Oma ammattiin on tyyliä "Keskolla" työskentelevä lakimies (esimerkki ammatista ja työnantajasta). En ole ottanut sitä mitenkään loukkauksena, kun vanhemmat sukulaiset valittavat työnantajani tarjoamien tuotteiden hinnan noususta tai "Pirkka-makaronin" muuttuneesta mausta, vaikka en ole lainkaan tekemisissä kyseisten asioiden kanssa.
Eivät omat vanhempanikaan oikein tajunneet etätyön merkitystä, mutta miten he olisivat voineetkaan. Tulivat kerran kylään kesken eräpäivän ja huomasivat että istun kuulokkeet korvilla kolme tuntia, enkö ehtinyt edes kahvia keittää. Tämän jälkeen kyllä ymmärsivät, ettei etätyö eroa oikeasta työstä.
Kirjoituksesta heijastui ehkä enemmän normaalia sukupolvien välistä kuilua. Emme mekään pysy kärryillä edes kaikista teini-ikäisten lapsemme asioista, joten jonkinlainen kuilu on täysin luonnollinen. Omia vanhempia kohtaan voi myös tuntea hieman armoa.
Lapseni perhe, toinen akateeminen, toinen väitellyt tohtori, jouluna valittivat miten osaamattomina ja tietämättöminä heidän lapsensa, alle 20-vuotiaat pitävät heitä. Ovat kuulemma kämähtäneet eivätkä ymmärrä nykyajasta mitään nämä 50-vuotiaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa hyväksyä ihmiset omina itsenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet akateemiset tuntuvat olevan erittäin kontrollin haluisia etenkin jälkikasvunsa tulevaisuuteen liittyen. Lisäksi (tahaton) ylimielisyys ei-akateemisia kohtaan paistaa hentoisesti läpi. Omille lapsilleni olen yrittänyt opettaa avarakatseisuutta, että kaikesta ja kaikilta voi oppia jotain. Pidän tärkeänä että he arvostavat kaikenlaisia ihmisiä ja - tapoja elää, ja osaavat keskustella kaikkien kanssa. Muut ihmiset eivät ole suolakurkkuja lasipurkissa, joita on oikeus tökkiä yleisestä mielenkiinnosta tai välinpitämättömyydestä. Olen tässä jotenkin onnistunutkin, sillä opettaja on tätä avarakatseisuutta lapsissani kehunutkin.
Kyllä ne ylimielisimmät ja toisia arvostelevat kommentit tulevat vähemmän kouluja käyneiltä ja vain omissa piireissä pyörineiltä. Omat lähtökohtani ovat vaatimattomat ja olen ylpeä tietystä "katu-uskottavuudesta", vaikka taloudellisen loik
Eli olet opettanut lapsillesi "avarakatseisuutta" ja samaan hengenvetoon tuomitset ihmisiä ja sanot, ettet kestä heitä.
Miten se sinun avarakatseisuus näkyy ja miten oikein opetat sitä lapsillesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huutista mikä viiden pennin porvari.
Ongelma on sosioekonominen. Köyhät ja kädestä suuhun elävät kadehtivat paremmin toimeentulevia ja pohjimmiltaan haluaisivat elää siivellä. Siihen "ajatukseen" perustui aikanaan esim. punakapina ja perustuu nykyään järjetön verotus Suomessa. Aggressiivinen suhtautuminen parempiosaisia kohtaan näkyy myös Trumpin kannatuksessa, AFP:n kannatuksessa, keltaliivihörhöilyssä ja persuilussa. Tyhmyys ja velttoilu on yleistä, mutta sen ei tarvitse antaa pilata omaa elämää. Suunnittele etukäteen tapaamiset köyhien sukulaisten kanssa, aikatauluta ja teemoita ne siten, että muistelette vanhoja asioita, joihin liittyy jotain positiivista. Valittele samalla kiireitä ja häivy omille teille jyvitetyn ajan päätyttyä. Sama uudelleen seuraavalla kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet akateemiset tuntuvat olevan erittäin kontrollin haluisia etenkin jälkikasvunsa tulevaisuuteen liittyen. Lisäksi (tahaton) ylimielisyys ei-akateemisia kohtaan paistaa hentoisesti läpi. Omille lapsilleni olen yrittänyt opettaa avarakatseisuutta, että kaikesta ja kaikilta voi oppia jotain. Pidän tärkeänä että he arvostavat kaikenlaisia ihmisiä ja - tapoja elää, ja osaavat keskustella kaikkien kanssa. Muut ihmiset eivät ole suolakurkkuja lasipurkissa, joita on oikeus tökkiä yleisestä mielenkiinnosta tai välinpitämättömyydestä. Olen tässä jotenkin onnistunutkin, sillä opettaja on tätä avarakatseisuutta lapsissani kehunutkin.
Kyllä ne ylimielisimmät ja toisia arvostelevat kommentit tulevat vähemmän kouluja käyneiltä ja vain omissa piireissä pyörineiltä. Omat lähtökohtani ovat vaatimattomat ja olen ylpeä tietyst
En ole akateeminen mutta sinä nyt kaksi eri kommenttia luit saman henkilön kirjoittamana. En ole kyllä kumpikaan.
Joskus ehkä on ollut herravihaa kun ylioppilaita oli muutama tuhat vuodessa, nyt liki koko ikäluokat. Samoissa perheissä on maistereita, lääkäreitä, putkimiehiä ja tradenomeja.
Täytyy olla iäkäs henkilön joka kirjoittelee että yliopiston käyneitä pilkattaisiin tai vihattasiin. En usko että työpaikallakaan inho esimiestä kohtaan johtuu hänen tutkinnostaan vaan ehkä siitä ettei ole ihmissuhdetaitoja tai osoittaa ettei lattiatason tekijää arvosta.
Tämä ketju on täyttä komediaa. Vanhempia haukutaan junteiksi js yksi jos toinenkin mainostaa avoimuuttaan ja avarakatseisuuttaan.
Samat ihmiset siis sekä kehuvat omaa sivistystään ja avarakatseisuuttaan että haukkuvat muita. Äkkiäpä tuli ne avarakatseisuuden rajat vastaan ja sisäinen pikkuporvari astui kehään.
Tämä on parempaa kuin käsikirjoitettu komedia.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on sosioekonominen. Köyhät ja kädestä suuhun elävät kadehtivat paremmin toimeentulevia ja pohjimmiltaan haluaisivat elää siivellä. Siihen "ajatukseen" perustui aikanaan esim. punakapina ja perustuu nykyään järjetön verotus Suomessa. Aggressiivinen suhtautuminen parempiosaisia kohtaan näkyy myös Trumpin kannatuksessa, AFP:n kannatuksessa, keltaliivihörhöilyssä ja persuilussa. Tyhmyys ja velttoilu on yleistä, mutta sen ei tarvitse antaa pilata omaa elämää. Suunnittele etukäteen tapaamiset köyhien sukulaisten kanssa, aikatauluta ja teemoita ne siten, että muistelette vanhoja asioita, joihin liittyy jotain positiivista. Valittele samalla kiireitä ja häivy omille teille jyvitetyn ajan päätyttyä. Sama uudelleen seuraavalla kerralla.
En tiennytkään trumpin kannattajien olevan köyhää kurjalistoa. Esim laura , tuttavani di, monet julkisuuden politiikot ja ihmiset.
Tuolla tuli taas yotuus, ehkä suurten ikäluokkien kouluja läynyt joka näkyi duunarit tuomitsevan tyhmiksi, veltoiksi ja laiskoiksi ja joita pitää välttää. Jos suvussa on , mahdollisimman rajoitetusti tavata heitä. Tokko hänellä enää se kiertokoulun käynyt äitikään elää?
Sinulla on oma tapasi elää ja oma arvomaailmasi, samoin vanhemmillasi. Kummallakin on siihen oikeus.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on sosioekonominen. Köyhät ja kädestä suuhun elävät kadehtivat paremmin toimeentulevia ja pohjimmiltaan haluaisivat elää siivellä. Siihen "ajatukseen" perustui aikanaan esim. punakapina ja perustuu nykyään järjetön verotus Suomessa. Aggressiivinen suhtautuminen parempiosaisia kohtaan näkyy myös Trumpin kannatuksessa, AFP:n kannatuksessa, keltaliivihörhöilyssä ja persuilussa. Tyhmyys ja velttoilu on yleistä, mutta sen ei tarvitse antaa pilata omaa elämää. Suunnittele etukäteen tapaamiset köyhien sukulaisten kanssa, aikatauluta ja teemoita ne siten, että muistelette vanhoja asioita, joihin liittyy jotain positiivista. Valittele samalla kiireitä ja häivy omille teille jyvitetyn ajan päätyttyä. Sama uudelleen seuraavalla kerralla.
Luuletko siis itse ihmisten köyhyyden johtuvan siitä, että halutaan elää muiden siivellä?
Jos niin on, niin olet väärässä. Ihmiset ovat vähävaraisia monista syistä. Taustalla voi olla konkurssi, huonosti menneet sijoitukset, sairaudet, monenlainen epäonni.
Pelkällä ahkeruudella ei yleensä pysty rikastumaan. Tarvitaan muutakin. Onnea, älyä ja terveyttä.
Eläkevirat on lakkautettu ajat sitten, on vain toistaiseksi voimassa olevia työsopimuksia, jotka joskus päättyvät yllättäen tuotannollisista ja/tai taloudellisista syistä. Joskus jopa koko tiimi lakkautetaan.
Ei kannattaisi yrittää päteä, kun ei tiedä asiasta mitään. Tietenkin ihmisiä on edelleen virassa. Virassa ollaan terveyskeskusten lääkäreinä, koulujen opettajina, sosiaalityöntekijöinä jne. Aina kun käytetään julkista valtaa, ollaan virassa.