Osasitko lapsena tehdä kuperkeikan, mennä kyykkyyn ja kiivetä puuhun?

Kyykkyyn menin aamujumpan yhteydessä 20 kertaa. Kuperkeikan tein kokeeksi juuri äsken. Puuhun voisin yrittää kiivetä, mutta kun asun Helsingin keskustassa, se voisi herättää turhaa huomiota. Olen 72-v. nainen.

Vierailija kirjoitti:

Kyykkyyn menin aamujumpan yhteydessä 20 kertaa. Kuperkeikan tein kokeeksi juuri äsken. Puuhun voisin yrittää kiivetä, mutta kun asun Helsingin keskustassa, se voisi herättää turhaa huomiota. Olen 72-v. nainen.

Kummastusta tuo herättäisi maaseudullakin tätä nykyä.

Osasin, ei tarvinnut edes oksia eli suureen koivuunkin kiipeäminen onnistui joskus ala-asteen viimeisillä luokilla.

Kyllä tässä(kin) jakaudutaan kahtia. Meille 60-luvulla syntyneille nuo oli päivänselvyyksiä lasten pihaleikeistä.

Omia lapsiamme kuskattiin harrastuksiin varmaan vähän liiankin kanssa. Heidän eskarissa ja alaluokilla oli metsä vieressä, joten sielläkin painoivat menemään.

Meille on ollut itsestään selvää, että lapset syövät terveellisesti, liikkuvat ja nukkuvat riittävästi. Ihan kuten me aikuisetkin. Terveyttä ei voi ostaa kaupasta, kun sen menettää, eli siihen kannattaa panostaa.

Nyt 60 + olemme energisiä, lääkkeettömiä ja hyväkuntoisia. Edelleen liikutaan paljon ja syödään terveellisesti. Tämä on elämäntapamme. On ilo viettää aikaa lasten lasten kanssa ja olla vielä työelämässä täysipainoisesti mukana. Matkustelu on myös avartavaa. 

Olin pitkälle aikuisuuteen liikunnan monitaituri. Kävin aikuisena myös akrobatiatunneilla. Sitten meni kroppa hajalle ja monipuolinen liikunta loppui.

Meillä oli jo lapsuudenkodissa ilmataiteiluvälineet, kuten puolapuu, renkaat ym. Siinä tuli monipuolista kropanhallintaa. Osasin tehdä kuperkeikan myös ilmassa. Ei meillä edes mitään patjoja ollut alla, olisipa ollut :D

Vierailija kirjoitti:

Nykylapset ei voi tehdä kuperkeikkaa kun puhelimet, avaimet ja kaikki muukin romu putoaa taskusta lattialle ja särkyy.

Mitään ei muutenkaan voi tehdä, kun hiukset menee huonosti ja kaverit kuvaa nettiin ja muutenkin kuperkeikat on lapsellista ja noloa.

Tietenkin. Olin hyvä myös telinevoimistelussa. Se oli yks mun suosikki koululiikunnassa. Osaan edelleen 40 vee tehdä kärrynpyöriä, kuperkeikkoja ja kiipeäm välillä sinne puuhunkin.

En myöskään käsitä, miten joku ei muka pääse kyykkyyn?

Eipä nuo minulta onnistu. Olin aikoinaan himourheilijaja ahkeran harjoittelun ansiosta 42v iässä molemmissa lonkissa on proteesit ja selkä hajalla.

Kyykky ja kuperkeikka sujui lapsena. Puihin en uskaltanut oikein kiivetä. Olin varovainen lapsi, vähän arka liikkumaan. Kaikki simppeli liikunta onnistui kyllä, ja sellainen mihin sai tottua vähitellen. Esim laskin suksilla vaaranlaitaa alas kun siihen pakostakin tottui pohjoisessa.

oikeastaan ymmärrän ihan nykylapsia jos ei suju!