Osasitko lapsena tehdä kuperkeikan, mennä kyykkyyn ja kiivetä puuhun?

Vierailija kirjoitti:

Olen 40 ja en uskalla tehdä kuperkeikkaa. Enkä kiivetä puuhun. Liian pelottavaa. Kyykyissä ei ole ongelmia. Harrastan tanssia.

Niin, tuossa puhutaan lapsista, ei 40-vuotiaista.

Ei kyse ole mistään haasteista vaan todellisista ongelmista jos kouluikäinen lapsi ei osaa juosta eikä mennä kyykkyyn. Aivan käsittämätöntä.

Ehkä me oikeasti osataan enemmän kuin luulemme. Voisiko olla osittain myös niin, että meidät on ohjeistettu liikaa varomaan. Ettei nyt vaan sattuisi mitään -tyyliin. Isäni kiipesi puuhun vielä melkein kasikymppisenä ja oli ikäisekseen melko tavanomaisessa kunnossa.  Vähän jo raihnainen. Ei luultavasti tullut varominen mieleen. Oli kasvanut 11-lapsisessa perheessä ja ajattelumalli oli, että kuollaan sitä kumminkin.

Mä lapsena kiipesin puuhun ja mä jäin jumiin sinne. Mä en uskaltanut tulla alas sieltä. Sen jälkeen mä en ole kiipeillyt minnekään. 

Eilen tein kuperkeikan ja tosi vaikeasti meni. Pelkäsin, jos niskat menee nurin. Selälläni olin ja tunsin nöyryyttäväni itseäni.

Kyykky sujuu multa parhaiten ja syväkyykky myös. Oon useasti töissäkin joutunut kyykkimään.

31v

Toki. Vedin myös trampoliinilla voltteja ym., vaikka en ole mitenkään temppuileva kehotyyppi (siis sellainen pieni jäntevä, joille kaikenlainen temppuilu luontaisesti helpompaa).

Oma lapseni toki myös, kärrynpyörät ja muut. Tein ihan tietoisen valinnan antaa hänen pienestä pitäen mennä, kiipeillä, kaatuilla, temppuilla, etsiä tasapainoa. 

Useimmat äidit puistossa estelivät lapsiaan, varoittelivat jatkuvasti ja olivat sellaisella ei ei ei-energialla tukahduttamassa pienten lastensa luontaista uteliaisuutta ja rymyämisen riemua. Se tuntui minusta kammottavalta, ja päätin toimia aivan toisin. 

Osasin ja teinkin kaikkia näitä, vaikka oma perussairauteni lapsena jonkin verran haittasikin motoriikkaa. Puuhun varsinkin kiipeilin ahkerasti, kunnes isäni sahasi alimmat oksat jossain vaiheessa pois, kun alkoi pelätä jotain sattuvan (oli jo vähän laho puu sisältä). 

Meillä ei prkl saanut kiivetä puuhun, liian vaarallista joten en osannut enkä ole aikuisena uskaltanut yrittää. 

Kuperkeikan osasin ihan lapsena, mutta hieman vanhemmiten en enää, nykyisin olen notkea mutta kuperkeikasta tulen huonovointiseksi. 

Syytän vanhempiani.

Osasin. Kiipelyharrastus ei loppunut vaikka kesken kisan latva katkesi jossain 7-8 m korkeudessa. Kisattiin kuka uskaltaa kiivetä korkeimmalle johonkin nuorehkoon tervaleppään. Nyt jos putoaisi yli 2 m korkeudesta, olisikin se varmasti sairaalareissu.

Nykylapset ei voi tehdä kuperkeikkaa kun puhelimet, avaimet ja kaikki muukin romu putoaa taskusta lattialle ja särkyy.

Meillä oli pihakuusi, jossa asuin.

En ole koskaan osannut tehdä kuerkeikkaa. Puuhun olen osannut kiivetä jos on oksia.

Kyllä ja spagaatin myös.

Kaikki onnistuu edelleen. Viime kesänä kiipesin puuhun, ei se ketterästi mennyt mutta pääsen edelleen.

Olin 80-luvulla koululiikunnan surkeimpien joukossa ja aina 1-3 viimeisen joukossa joukkueeseen valituista. Muistan juosseeni yläasteella 2000 metriä aikaan 8 minuuttia ja 40 sekuntia. Aika ei kovin kummoinen ollut surkimukselta.

Nyt tuntuu kummalliselta ajatella, että olisin vähintään keskitason yläpuolella koululiikunnassa koska osaan mm. edelleen useimmat lajit 😮. 

Nykyään käyn lähinnä salilla ja kävelen paljon mutta edelleen koen oman tasoni huonoksi koska sisäinen tuomarini on sitä mieltä ja ei ole koskaan tyytyväinen 🙂

t. M50

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

luin kyllä epäuskoisena tuon jutun. Ei ole todellista?

vastaus: kyllä osasin. En nyt hetkeen ole puihin kiivennyt tai kuperkeikkoja tehnyt, mutta kyykky, syvälle onnistuu edelleen. Toi jutun nainen jäi hirveän ylös sen "kyykkyasennossaan".

 

unohtu laittaa että olen -71 syntynyt ja silloin kyllä liikuttiin, oikein muuta tehtykään.

Minä luin paljon kirjoja ja piirtelin. Liikuin aikuisten mielestä olemattoman vähän. Silti liikuntaa tuli väkisin melkoisesti kun maalla etäisyydet oli pitkiä ja pakko oli kävellä, pyöräillä tai mennä potkurilla

Mulle syväkyykky on edelleen lepoasento.

Osasin ja osaan vieläkin, osasin juostakin. 

Mä luulin, että nuo on lapsille normaaleja asioita, itsekin lapsena tuli tehtyä moisia vaikka tulikin piirrettyä ja luettua paljon. Nythän muksuilla on tramppoja ja kiipeilytelineitä, vai onko ne vaan näöksi?

Esimerkiksi pesäpalloa pelatessa palloa lyödään pesäpallomailan sijaan tennismailalla.

😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Mä luulin, että nuo on lapsille normaaleja asioita, itsekin lapsena tuli tehtyä moisia vaikka tulikin piirrettyä ja luettua paljon. Nythän muksuilla on tramppoja ja kiipeilytelineitä, vai onko ne vaan näöksi?

Näetkö koskaan niissä ketään?

Olen kuullut, ettei lasten  kanssa enää uskalla lähteä liikkatunnilla metsään, koska todennäköisesti joku taittaa nilkan ensimmäiseen epätasaiseen kohtaan

hyvin menee! Perustin juuri rollaattoritehtaan, koska kysyntä lähtee korkeaan kiitoon