Lue keskustelun säännöt.
Osasitko lapsena tehdä kuperkeikan, mennä kyykkyyn ja kiivetä puuhun?
20.12.2024 |
Kommentit (189)
Olen syntynyt 60-luvulla ja silloin oli erilaista meno, sai kokeilla lapsi vapaasti, leikkiä ja liikkua paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 60-luvulla ja silloin oli erilaista meno, sai kokeilla lapsi vapaasti, leikkiä ja liikkua paljon.
Tarkoitin sai olla vapaasti lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Minä syyttäisin kyllä varhaiskasvatusta koko tuosta litaniasta. Oma lapsi on koulun eskarissa, siellä on ohjattua liikuntaa pallonheitosta juoksuun. Naapurin lapsi on päiväkodin eskarissa, ei mitään liikuntaa ja pihalla suunnilleen kaikki kiellettyä. Ei kertaakaan koko syksyn aikana mitään liikuntaleikkejä pihalla, pelkkää oleskelua.
Voisivatko varhaiskasvatuksen opettajat vähitellen ymmärtää, että liikuntaan pitää kannustaa ja siihen pitää ohjata, ei riitä, että puetaan toppahaalarin päälle kurapuku ja todetaan, että hyvä juttu, nyt lapsi hikoilee liikkuessaan.
On varhaiskasvatuksessakin monipuolista liikuntaa ja kannustamme lapsia . Älä leimaa koko vakaa jos teidän naapurin eskarissa ei ole.
En uskaltanut tehdä lapsenakaan kuperkeikkaa. Puuhun voisin kiivetä nykyäänkin, kun mulla ei ole syvyysnäköä ja pääsen helposti syväkyykkyynkin.
En syyttäisi varhaiskasvatusta, he tekevät kyllä sen minkä pystyvät ja mihin tilat ja pihat antaa myötä.
Ennemmin katsoisin niihin vanhempiin, joiden lapset ei saa leikkiä, jottei vaatteet mene likaiseksi, tai jottei vaan mitään satu. Tai jotka eivät jaksa viedä lapsiaan ulos /leikkipuistoon kiipeilemään, koska somettaminen sisällä on vaan niin paljon kivempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai ja osaan vieläkin yli 40-vuotiaana. Osaan kuperkeikan takaperinkin. Vedin leukoja jonkun 30 alle 10-vuotiaana. Olen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai ja osaan vieläkin yli 40-vuotiaana. Osaan kuperkeikan takaperinkin. Vedin leukoja jonkun 30 alle 10-vuotiaana. Olen nainen.
Kuinka usein kiipeät puihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on puuhun kiipeämisen määritelmä? Millaiseen puuhun, onko oksia, kuinka korkealle?
Itse asuin pihalla ollessani puissa. Minusta oli mukavaa katsella kylän elämää korkealta. En kertaakaan tipahtanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten joku EI osaa mennä kyykkyyn? Varsinkin lapsena. 😯
En minä muuta osannutkaan kuin nuo asiat. Nykyään ei onnistu, ainakaan ketterästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on puuhun kiipeämisen määritelmä? Millaiseen puuhun, onko oksia, kuinka korkealle?
Sileää runkoa pitkin, ilman apuvälineitä, kynsiä saa käyttää, 10 metrin korkeuteen.
Kaveri ei päässyt lapsena puuhun ja syynä tähän oli kuulemma liian pitkät jalat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on puuhun kiipeämisen määritelmä? Millaiseen puuhun, onko oksia, kuinka korkealle?
Sileää runkoa pitkin, ilman apuvälineitä, kynsiä saa käyttää, 10 metrin korkeuteen.
No ilman muuta tätä tehtiin koko päivän, mitä nyt välillä mennen tullen ylämäkeä hiihdettiin kouluun kesät talvet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä syyttäisin kyllä varhaiskasvatusta koko tuosta litaniasta. Oma lapsi on koulun eskarissa, siellä on ohjattua liikuntaa pallonheitosta juoksuun. Naapurin lapsi on päiväkodin eskarissa, ei mitään liikuntaa ja pihalla suunnilleen kaikki kiellettyä. Ei kertaakaan koko syksyn aikana mitään liikuntaleikkejä pihalla, pelkkää oleskelua.
Voisivatko varhaiskasvatuksen opettajat vähitellen ymmärtää, että liikuntaan pitää kannustaa ja siihen pitää ohjata, ei riitä, että puetaan toppahaalarin päälle kurapuku ja todetaan, että hyvä juttu, nyt lapsi hikoilee liikkuessaan.
On varhaiskasvatuksessakin monipuolista liikuntaa ja kannustamme lapsia . Älä leimaa koko vakaa jos teidän naapurin eskarissa ei ole.
Ei päiväkotien eskareissa ainakaan tässä kaupungissa ole yhdessäkään ohjattua liikuntaa siten kuin se on opetussuunnitelmaan kirjattu. Kerran kuukaudessa urheiluhallivuoro 2 tunnin ajan ei oikein ole sitä liikuntaa, johon lapsia pitäisi kannustaa. Ulkoliikunnassa ei ole koskaan esimerkiksi pituushyppyharjoituksia ja miksi olisi, kun hoitajille on helpompaa, että "lapset keksivät itse tekemisensä".
Onhan Jyväskylän yliopistossa tehty tutkimus siitä, että varhaiskasvatuksessa ei ole monipuolista liikuntaa, koska sen järjestämistä pidetään hankalana. Muutama metsäretki vuodessa tai parijonossa kävely kaupungin puistosta toiseen eivät ole sitä liikuntaa, mitä lapsille pitäisi tarjota.
Vierailija kirjoitti:
Osasin, mutta olenkin syntynyt 1968. 70-luvulla elämä oli erilaista kuin nykyään, oli enemmän fyysistä aktiivisuutta kuin nykyään.
70-luvun lapsia minäkin ja olet tuosta aktiivisuudesta oikeassa. Itse en vain koskaan ole ollut oikein liikunnallinen ihminen ja kuperkeikat ja puuhunkiipeämiset jäivät. Yritin kyllä kerran kiivetä puuhun, ei oikein onnistunut aluksi, mutta pääsin sinne onrnapuuhun kuitenkin. Mutta melko vaivalloista oli myös laskeutuminen, taisin pudota alimmilta oksilta, selvisin vain mustelmilla.
Totta kai osasin lapsena. Olin 60- luvulla ja 70- luvun alussa lapsi. Olen nainen. Kyykkyyn menen edelleen.
Mä oon viettänyt puolet lapsuudestani puussa;-) ja kiipeilin kallioilla, pihalla oli voimistelurenkaat ja trampoliini. Urheilin tosi paljon murkkuikään asti, ihan kilpailumielessäkin. Onnistuiskohan kuperkeikka vielä kuuskymppisenä?
Kyllä osaisin ja hyvin. Osasin myös luistella, hiihtää, ajaa pyörällä ja uida. Ja omat lapset myös.
Osasin. Kiipeilin paljon puissa. Pelattiin pesäpalloa ja sitä lyötiin ihan mailalla.