Koira hyökkii kimppuun lenkillä

Kommunisti hyökkii puistossa. Pelastukoon ken voi. 😟

Vierailija kirjoitti:

Googleta koiran demonikohtaus lenkillä. Meidän 1v koiralla oli just tämä. 

 

Minäkin tunnistan tämän. Oma koirani on pikku sämpylä, joka demoninakin vain ärisee ja kiskoo takkini lievettä. Tapahtuu tosiaan koiran väsyessä tai kun se on joutunut skarppaamaan tavallista enemmän, ja torkut ovat jääneet väliin.  

 

Olisipa onnellinen loppu tarinalle, jos ap saisi teinikoiraansa hillittyä linkin ohjeilla!

Vuoden ikäinen koira on vielä aivoiltaan ihan pentu vaikka ihminen alkaa jo monesti aikuisena pitämään. Oikeastaan vuoden ikäinen koira on pahimmassa teini-iässä ja koettelee ihan hulluna. Tuo on normaalia pentujen käytöstä, ne kun eivät hallitse hyvin tunteitaan ja jotkut koirat ovat hyvinkin impulsiivisia. Aggressiota tuo tuskin on, koiran koko ja voima on se syy miksi se pureminen sattuu niin paljon. Koira ei tosissaan pure, 40kg kokoinen koira purisi kyllä niin pahasti ettei takkisi pelastaisi mitään. Fyyssinen estäminen/pakotus aiheuttaa konfliktin joka saa koiran riehumaan entistä pahemmin. Mieti millaisissa tilanteissa tuota tapahtuu. Nähdessään toisen koiran, kotiinpäin menossa, lenkin alussa? Tämä monesti kertoo mikä mielentila koiralla on. Jos tätä tapahtuu nähdessään toisen koiran kyseessä voi olla turhauma tai esimerkiksi jännitys. Lenkin alussa kyseessä voi olla innostus/energian purku. Lenkin lopussa kyseessä voi olla väsymys tai kiihtymys kotiin menosta. Onko koira impulssiivinen ja voimakkaasti ympäristöönsä reagoiva? Itselläni oli yli 30kg kokoisen koiran kanssa sama ongelma ja muistan miten hirveältä se tuntui kun koira riehui, ei kuunnellut ja kädet olivat kipeät ja mustelmilla joka lenkin jälkeen. Meillä auttoi se että laitoin kyynerpäät eteen niin että koira osui niihin ja käskin mennä maahan. Palkkasin koiraa heittelemällä nameja maahan etsittäväksi (enkä palkannut kädestä ollenkaan). Palkkaus tapahtui pois päin minusta joten koira menetti mielenkiintonsa minua kohtaan ja alkoi haistelemaan ja tekemään muuta. Lopetin myös fyyssisen puuttumisen ja konfliktien luomisen. Pian ongelma oikeastaan vain hävisi. Jos namit eivät kelpaa ovatko ne varmasti tarpeeksi hyviä? Haluan vain sanoa että koirasi taitaa olla ihan normaali, vain hieman vaativampi tapaus. Nämä ovat koulutuksellisia asioita jotka pakottavat etsimään juurisyitä ja miettimään asioita eritavalla kuin muiden koirien kanssa. Jaksamista, kyllä se siitä :)

Vaarallinen eläin, pakko lopettaa. Se voi purra juoksevan lapsen hengiltä. Tai sinut. Jos vaikka yöllä pimahtaa ja käy kurkkuun. Älä nuku samassa huoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Vuoden ikäinen koira on vielä aivoiltaan ihan pentu vaikka ihminen alkaa jo monesti aikuisena pitämään. Oikeastaan vuoden ikäinen koira on pahimmassa teini-iässä ja koettelee ihan hulluna. Tuo on normaalia pentujen käytöstä, ne kun eivät hallitse hyvin tunteitaan ja jotkut koirat ovat hyvinkin impulsiivisia. Aggressiota tuo tuskin on, koiran koko ja voima on se syy miksi se pureminen sattuu niin paljon. Koira ei tosissaan pure, 40kg kokoinen koira purisi kyllä niin pahasti ettei takkisi pelastaisi mitään. Fyyssinen estäminen/pakotus aiheuttaa konfliktin joka saa koiran riehumaan entistä pahemmin. Mieti millaisissa tilanteissa tuota tapahtuu. Nähdessään toisen koiran, kotiinpäin menossa, lenkin alussa? Tämä monesti kertoo mikä mielentila koiralla on. Jos tätä tapahtuu nähdessään toisen koiran kyseessä voi olla turhauma tai esimerkiksi jännitys. Lenkin alussa kyseessä voi olla innostus/energian purku. Lenkin lopussa kyseessä voi olla väsymys tai kiiht

Koiraa ei koskaan pitäisikään fyysisesti alistaa. Siihen pitäisi riittää pelkkä katse.

Meillä loppui hyökkiminen siihen, että otin lenkille mukaan vanhan villasukan/nahkahanskan, mitä sai rieputtaa suussaan. Luminen talvi on siitä hyvä, että voi viedä koiran syvään hankeen purkaan energiaa (jos viitsii itsekkin kahlata). 

Auttaako jos käännät sille selkäsi ja jätät sen hetkeksi täysin huomiotta?

Pyydä sitten vaikka istumaan, ja palkitse kehuilla siitä istumisesta ja sitten voitte jatkaa matkaa.

Laita koiralle ainakin kuonokoppa, kun viet sen ulos lenkille, ettei ole muille eikä sinulle vaaraksi. Missäpäin asut, jotta osaan vältellä lenkkejä lähitienoolla?

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä jotain koiraihmisen logiikkaa: muuten kiltti, mutta hyökkää päälle ja puree?

Miksi sinä ei-koiraihmisenä edes olet mukana tässä keskustelussa?

Vierailija kirjoitti:

Auttaako jos käännät sille selkäsi ja jätät sen hetkeksi täysin huomiotta?

Pyydä sitten vaikka istumaan, ja palkitse kehuilla siitä istumisesta ja sitten voitte jatkaa matkaa.

Olen eri, mutta arvaas miten koirani resgoi tuohon selän kääntämiseen? Hyppi reisiin/selkään ja puri jalkoihin ja perseeseen. Että jotkut koirat eivät vaan hiffaa noita koirakirjojen fiksuja vinkkejä :D

Vierailija kirjoitti:

Sellanen ei voi tätä ymmärtää, joka ei tällaista koiraa ole kokenut. Ja voin omasta kokemuksesta sanoa, että tuo ei tule muuttumaan mihinkään. Meillä oli koira, joka oli pääosin omalle perheelle kiltti ja hyvä, mutta sai tällaisia kohtauksia missä meni ihan mitättömästä asiasta aivan suoranaiseen raivoon ja alkoi hyökkiä ja rähistä. Kävi minuun kiinni muutaman kerran aivan tosissaan. Eli lopulta 9 vuotiaaksi ja tilanne oli siinä pisteessä ettei meille voinut vuosiin tulla ketään ja emme päässeet mihinkään kun ei tätä koiraa kukaan halunnut vahtia. En enää koskaan lähtisi sietämään tällaista, menee itseltäkin elämä siinä ja tilanne ei tosiaan muuttunut koskaan millään koulutuksella tai siedättämisellä yhtään mihinkään. Luonnevikaista ei mikään korjaa. Koiran kuolemasta on nyt 10 vuotta, enkä ole enää uskaltanut koiraa ottaa. 

Teidän molempien tapauksessa koiralla on napsahtanut raivoon asti kun se ei kestänyt enää "hyökkii" sanan käyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä jotain koiraihmisen logiikkaa: muuten kiltti, mutta hyökkää päälle ja puree?

Miksi sinä ei-koiraihmisenä edes olet mukana tässä keskustelussa?

Miksi minä ei-koiraihmisenä joudun väistelemään näitä selkeästi vaarallisia elukoita kävelylenkilläni? Jos koiran saa tuoda julkiselle paikalle, niin jokainen julkisella paikalla liikkuja saa kommentoida asiaa.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päinvastoin etsin syytä melkein laittaa monttuun, enkä pitää, kuten tuolla yhdessä kommentissa luki. Olet ehkä sekoittanut jonkun muun kommentteihin, jotka tässä ketjussa ovat keskustelleet koska itse en ole vastannut kuin joihinkin kysymyksiin lähinnä aamulla. 

Yritän toki vielä, etten tee liian hätiköityjä päätöksiä. Koira ei ole sinänsä kuriton tai vain vähän villi, minulla on ollut sellaisiakin yksilöitä ja nimenomaan saman rodun edustajia. Nartun aikuispainoksi jää varmaan 39-40kg. En sitä pelkää sinällään ja se on muutoin hyvin koulutettu. Ja lisäksi se on jo kesällä aiheuttanut minulle ranteeseen jännevamman ja useita haavoja ja ruhjeita. Hallinnassa ei muutoin ole mitään vikaa, se kulkee hyvin hihnassa, ohittaa toiset koirat hyvin, luoksetulo toimii täysin. Kunnes alkaa hyökkäily.

Etkö? No, täällä on moni kertonut ihan asiallisia ja hyviä p

Ihan sitä, että jos ei ala pian helpottamaan, niin kyllä tuo menee monttuun -täällä ei selvästi moni ns. koiraihminen itse ymmärrä, miten vakava tilanne on. Kyseessä ei tunnu olevan mikään pieni penturieha ja olen kokeillut kaikki löytämäni konstit -paljon aktivointia, vähän aktivointia, aivotyöskentelyä on iso määrä jne. 

Nytkin mulla on fleece-takin ja toppatakin läpi kädet aivan mustelmilla ja hellänä, eli ihan turha höpöttä ettei purisi kunnolla. Ei se nyt millään täysin tappomoodilla ole, mutta sitä riskiä en ota että jollekin muulle kävisi jotain tai jos ikinä mitenkään pääsisi irti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaako jos käännät sille selkäsi ja jätät sen hetkeksi täysin huomiotta?

Pyydä sitten vaikka istumaan, ja palkitse kehuilla siitä istumisesta ja sitten voitte jatkaa matkaa.

Olen eri, mutta arvaas miten koirani resgoi tuohon selän kääntämiseen? Hyppi reisiin/selkään ja puri jalkoihin ja perseeseen. Että jotkut koirat eivät vaan hiffaa noita koirakirjojen fiksuja vinkkejä :D

Juu, ap:n koirakin sitten hyökkää kahta kauheammin kimppuun. Ei vaan mikään poppaskonsti ole toiminut eikä kouluttajan neuvot joka kuitenkin näki koiran. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos omistaja on pulassa "hyökkimisen" suhteen niin millainen vaara tuo sitten on muille ihmisille? Huh huh. Jokin raja sille eläinrakkaudellekin pitäisi olla.

Ja ne 18v nulikat isin ja äitin antamalla bemarilla ei tuota mitään vaaraa muille liikenteessä olijoille? Ihminen kaikista vaarallisin eläin

En ole eri mieltä siitä etteivätkö ihmiset osaisi olla todellisia mulkeroita jo 6-vuotiaasta eteenpäin, mutta vaaralliset elukat kaduilla on täysin tarpeeton uhka, jota tuskin kukaan kaipaa.

Kuonokoppa? Miksi ei ole käytössä?

Sitä vaan, että miksi kukaan haluaa tuollaisen elukan "lemmikiksi", joka on kirjaimellisesti hengelle vaarallinen? Itselle ja muille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, toivottavasti luet tämän! Moni täällä kirjoittaa aika ikävästi, että pitäisi viedä "rakki piikille". Heidän viesteistään puuttuu empatia ja kunnioitus sekä koiraa että omistajaa kohtaan. Voi kuitenkin olla, että tuossa tilanteessa lopettaminen on valitettavasti paras ratkaisu.

Koira ei ole paha, mutta sen koko ja puremisriski tekevät siitä vaarallisen muille. Noin herkästi ärtyvä koira saattaa "naksahtaa" monesta ihan viattomalta tuntuvasta yllättävästä asiasta, jotka eivät ole sinun kontrollissasi. Tällainen voi olla vaikka meluava lapsi, joka saaliseläimen lailla pyöräilee lujaa ohi. Tai juttelemaan pysähtynyt ihminen, joka puhuessaan elehtii jollain "tietyllä tavalla", joka saa koirassa aikaan reaktion.

Tilanne kuulostaa siltä, että jos jokin onnistuu "naksauttamaan" koiran, niin se voi riistäytyä hihnasta (etenkin jos tilanne tapahtuu äkkiä) ja pahimmillaan saada

Veljellä oli koira ( vaimonsa kokenut kovapäisten koirarotujen kasvattaja), joka puri eläinlääkärit ja näyttelytuomarit. Sitä yritti kokeneet kouluttajat saada ruotuun, ilman vaikutusta. Jo alle 1 vuotiaana oli pomo, joka kotona ja kylässä ärhenteli joka liikkeestä vähänkään vieraammalle  ihmiselle. Minullekin, vaikka oli nähnyt minut kymmeniä kertoja. 1 vuotiaana ulkona yritti käydä vastaan tulevien koirien kimppuun. Kaks vuotiaana myös vastaan tulevien ihmisten kimppuun. Kun koira oli 3 vuotias niin alko uhittelemaan myös omistajalleen. Silloin lopulta luovuttivat ja veivät vuosi sitten piikille. Sitä ennen se oli aina muiden koirien tai ihmisten vika. Ei osanneet surkeat eläinlääkärit ja tuomarit hommaansa ja sitä rataa.

Että varokoon ap jos koira kehittyy samaan tahtiin kuin veljeni koira. Jos jo nyt kaataa, niin mitä vuoden päästä...

Miksi ihmeessä täällä suositellaan vapaana juoksuttamista koiralle jota omistajan pelkää??!

Siellä metsässä ja pellolla voi olla muitakin ja tulla tilanteita yllättäen! Ei missään nimessä vapaaksi koiraa joka hyökkii. Monesti käynyt itsellekkin niin että vapaana juokseva koira tulee metsässä vastaan ja omistaja aivan ihmeissään ettei ajatellut että olis muita. Onneksi mitään ei ole sattunut. Nyt järki käteen! 

Niin, se kuonokoppa nyt käyttöön ja vähän helvetin äkkiä.