Lue keskustelun säännöt.
Koira hyökkii kimppuun lenkillä
19.12.2024 |
Nyt alan olla pulassa, kun melkein 40kg koira hyökkii päälle lenkillä. On muuten kiltti, mutta aloittaa ulkona ensin päälle hyppimisen. Sitten kun yrittää rajoittaa tilannetta (estämällä fyysisesti) muuttuu aggressiiviseksi ja oikeasti vihaisena alkaa purra ja yrittää kiertää taakseni puremaan. Jos yritän ottaa pannasta/valjaista, yrittää aivan hullulla ilmeellä purra ja kyseessä ei ole mikään leikki. Olen yrittänyt leluilla, namien heittämisellä, käskyillä harhauttaa, mutta yhtäkkiä koira tuntuu vain sekoavan jolloin mikään ei tehoa. Kyseessä jo yli 1-vuotias koira, eli ei mitään pientä penturiehaa kyseessä, vaan jos ei olisi takkeja niin repisi nahat kunnolla verille.
Otin ongelmakoirakouluttajaan yhteyttä jota tapasin, ja hän sanoi johtuvan turhautumisesta. Teen joka päivä tottelevaisuuskoulutusta, namien etsintää yms. koiralle fyysisten lenkkejen lisäksi.
Koiria on ollut aina, ikinä ei tämmöistä. Välillä saattaa mennä muutamia viikkoja hyvin, ja sitten yhtäkkiä koiralla alkaa napsua. Koiralta ei löytynyt mitään kipuun viittaavaa, ja välillä olevat pitkät tauotkin tätä tukevat
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reilu 1-vuotias koira on vielä täysi pentu, vastaa ilkikurista teinipoikaa. Menee ohi ajan kanssa kunhan jaksat noudattaa kouluttajan neuvoja. Isot koirat ovat aikuisia vasta noin 3-vuotiaana.
Tämä!
Ja sit se voi olla just sitä rajojen hakemista, niinkuin teineillä on.
Varsinkin, kun kuulostaa siltä, että pelkäät koiraa etkä oikein pärjää sille.
Sun täytyy laittaa se kuriin.
Hyvä puoli on se, jos tuota tapahtuu vaan lenkillä. Hankit hyvät nahkakäsineet, että pystyt puolustautumaan tehokkaasti. Aina kun hyökkiminen alkaa, nenä-niskaotteella koira maahan. Pysyt itse täysin rauhallisena ja pidät koiran määrätietoisesti maassa, kunnes rauhoittuu.
Jos et pysty kampeamaan koiraa maahan, voit vaikka ottaa koiraa ylä ja alaleuasta kiinni aina, jos yrittää purra. Pidät vain vimmatusti kiinni, kunnes koira lopettaa ja perääntyy. Pysy i
Koiraa et painimalla kouluta. Uskomatonta, että joku tosissaan vielä tällaiseen uskoo. Jos on taistelutahtoinen koira, niin sehän vain yltyy tällaisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyökkiä ei ole oikea verbi
Pieriä
Tiukka johtaminen käyttöön. Vaikka olisi kiltti ja söpö, pidä huoli siitä että sinä määräät. Joka päivä, joka lenkillä, kotona, missä vaan. Simputa, istu maahan, istu maahan. Palkkioita voi käyttää, mutta niukasti. Sinä AINA edellä joka ovesta, koira pois sohvilta, sängyiltä ja se aina on se joka väistää kun haluat kävellä paikasta jossa se on. Lenkille lähtiessä käskytystä, kesken lenkkien käskytystä. Muistuta koiralle, että sinä olet pomo ja se tottelee. Ilmennä johtajuutta ryhdikkäällä olemuksella, määrätietoisen rauhallisella, tarvittaessa jäätävällä käytöksellä. Kunnon alistaminenkin toimii, mutta on vähän riskaapelia ison koiran kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reilu 1-vuotias koira on vielä täysi pentu, vastaa ilkikurista teinipoikaa. Menee ohi ajan kanssa kunhan jaksat noudattaa kouluttajan neuvoja. Isot koirat ovat aikuisia vasta noin 3-vuotiaana.
Tämä!
Ja sit se voi olla just sitä rajojen hakemista, niinkuin teineillä on.
Varsinkin, kun kuulostaa siltä, että pelkäät koiraa etkä oikein pärjää sille.
Sun täytyy laittaa se kuriin.
Hyvä puoli on se, jos tuota tapahtuu vaan lenkillä. Hankit hyvät nahkakäsineet, että pystyt puolustautumaan tehokkaasti. Aina kun hyökkiminen alkaa, nenä-niskaotteella koira maahan. Pysyt itse täysin rauhallisena ja pidät koiran määrätietoisesti maassa, kunnes rauhoittuu.
Jos et pysty kampeamaan koiraa maahan, voit vaikka ottaa koiraa ylä ja alaleuasta kiinni aina, jos yrittää purra. Pidät vain vimmatusti
Koiraa et painimalla kouluta. Uskomatonta, että joku tosissaan vielä tällaiseen uskoo. Jos on taistelutahtoinen koira, niin sehän vain yltyy tällaisesta.
En puhunut kouluttamisesta, vaan koiran kanssa pärjäämisestä ja itsensä puolustamisesta, mikä ap:lta ei selvästikään tällä hetkellä onnistu.
Sitten kun hän pärjää niissä tilanteissa joutumatta hengenvaaraan, voi alkaa kouluttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin kylmää lukea tätä keskustelua... Ensin pikkukoirien omistajat tulee selittämään, että heillä sama juttu mutta tämä ja tämä saattaa auttaa, tai että he ottivat koiran syliin niin nou hätä.
Sitten tulee vähän tietävämpää porukkaa, annetaan jotain yksityiskohtaisia vinkkejä, välillä ristiriitaisia, välillä sellaisia että pitää sitoutua 100 % aina samalla tavalla käyttäytyen ja menee aikaa oppia, tai ehkä pitää vaan odotella että kasvaa... Kuinka kauan? Ja kuka työssäkäyvä edes voi omistautua tuolleen?
Tajuaako täällä kukaan että millainen se koira oikeasti on, josta me nyt puhutaan?? Normisti keskikokoiset tai jotkut suuretkin koirat painaa about 15-25 kg. Voi verrata siihen että meillä oli 14-kiloinen bordercollie eikä sekään ollut pieni. 40 kiloa painava koira on tosi iso ja lihaksikas, aika varmasti uros ja ehkä jotain taistelukoirarotua, esim amerikanbuldoggi. Varmasti vahvempi kuin aikuinen nainen.
Ja aloituksessa kuvataan että tää massiivinen jytky "sekoaa" ja "oikeasti vihaisena" hyökkii raivo silmissä, "repisi nahat verille" jos ei olisi hihoja?! Ei tuo ole mikään chihuahua jonka kanssa voi vaan katsoa ja miettiä että auttaakohan vielä joku keino!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatus että koiran hankittua se pitää pitää: ihan totta puhut, ei aina pidä. Joskus ei vaan ihmisen ja koiran luonteet natsaa ja jossain muualla se voi olla ihan toimiva ja onnellinen koira. Tai se voi olla asuinpaikasta kiinni. Jne. Pitää olla valmis joustamaan jos ei omat rahkeet riitä. Hienoa tietenkin, että aloittaja pohtii ratkaisuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellanen ei voi tätä ymmärtää, joka ei tällaista koiraa ole kokenut. Ja voin omasta kokemuksesta sanoa, että tuo ei tule muuttumaan mihinkään. Meillä oli koira, joka oli pääosin omalle perheelle kiltti ja hyvä, mutta sai tällaisia kohtauksia missä meni ihan mitättömästä asiasta aivan suoranaiseen raivoon ja alkoi hyökkiä ja rähistä. Kävi minuun kiinni muutaman kerran aivan tosissaan. Eli lopulta 9 vuotiaaksi ja tilanne oli siinä pisteessä ettei meille voinut vuosiin tulla ketään ja emme päässeet mihinkään kun ei tätä koiraa kukaan halunnut vahtia. En enää koskaan lähtisi sietämään tällaista, menee itseltäkin elämä siinä ja tilanne ei tosiaan muuttunut koskaan millään koulutuksella tai siedättämisellä yhtään mihinkään. Luonnevikaista ei mikään korjaa. Koiran kuolemasta on nyt 10 vuotta, enkä ole enää uskaltanut koiraa ottaa
Eikä tuosta kyllä mielestäni tule kuvaa mistään taistelutahtoisesta koirasta vaan teinistä, joka hakee rajoja ja ap:stä, joka ei ole kyennyt niitä asettamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverilla oli mielenvikainen saksanpaimenkoira. Lopulta se koira pääyyi monttuun kaverin toimesta.
Vierailija kirjoitti:
Se on hyökkää tai hyökkäilee. Hyökkii ei ole suomea.
Kirjakieli on kirjakieltä, murteet ovat murteita. Jos minä lapin asukkaana kerron, että mie en tykkää, kun sie alat opettaa täällä, niin mitä sie siitä tykkäät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reilu 1-vuotias koira on vielä täysi pentu, vastaa ilkikurista teinipoikaa. Menee ohi ajan kanssa kunhan jaksat noudattaa kouluttajan neuvoja. Isot koirat ovat aikuisia vasta noin 3-vuotiaana.
Tämä!
Ja sit se voi olla just sitä rajojen hakemista, niinkuin teineillä on.
Varsinkin, kun kuulostaa siltä, että pelkäät koiraa etkä oikein pärjää sille.
Sun täytyy laittaa se kuriin.
Hyvä puoli on se, jos tuota tapahtuu vaan lenkillä. Hankit hyvät nahkakäsineet, että pystyt puolustautumaan tehokkaasti. Aina kun hyökkiminen alkaa, nenä-niskaotteella koira maahan. Pysyt itse täysin rauhallisena ja pidät koiran määrätietoisesti maassa, kunnes rauhoittuu.
Jos et pysty kampeamaan koiraa maahan, voit vaikka ottaa koiraa ylä ja alaleuasta kiinni aina, jos yrittää purra. Pidät vain vimmatusti kiinni, kunnes koira lopettaa ja perääntyy. Pysy i
Meidänkin yksi teinikoira haki rajojaan, puri paria ihmistä ja ahdisteli perheen pienimpiä kun silmä vältti. Ei jatkoon. Oli päävikanen yksilö.
Miksi ihmiset ottaa sellaisia koiria joita ei pysty hallitsemaan, siis niin kuin ylipäätään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on hyökkää tai hyökkäilee. Hyökkii ei ole suomea.
Juuri näin. Mutta ehkä sitä koiraa ei vain ole palkattu ruokapalkalla viereen.
Kättä pidempää mukaan ja käytät tarvittaessa kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hyökkää tai hyökkäilee. Hyökkii ei ole suomea.
Kirjakieli on kirjakieltä, murteet ovat murteita. Jos minä lapin asukkaana kerron, että mie en tykkää, kun sie alat opettaa täällä, niin mitä sie siitä tykkäät?
Ei tuo mikään murresana ole. Vai sanotko sinä että et tykkii, kun koira hyökkii?
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kylmää lukea tätä keskustelua... Ensin pikkukoirien omistajat tulee selittämään, että heillä sama juttu mutta tämä ja tämä saattaa auttaa, tai että he ottivat koiran syliin niin nou hätä.
Sitten tulee vähän tietävämpää porukkaa, annetaan jotain yksityiskohtaisia vinkkejä, välillä ristiriitaisia, välillä sellaisia että pitää sitoutua 100 % aina samalla tavalla käyttäytyen ja menee aikaa oppia, tai ehkä pitää vaan odotella että kasvaa... Kuinka kauan? Ja kuka työssäkäyvä edes voi omistautua tuolleen?
Tajuaako täällä kukaan että millainen se koira oikeasti on, josta me nyt puhutaan?? Normisti keskikokoiset tai jotkut suuretkin koirat painaa about 15-25 kg. Voi verrata siihen että meillä oli 14-kiloinen bordercollie eikä sekään ollut pieni. 40 kiloa painava koira on tosi iso ja lihaksikas, aika varmasti uros ja ehkä jotain taistelukoirarotua, esim amerikanbuldoggi. Varmasti vahvempi kuin aikuinen nainen.
Meillä oli aikoinaan laumanvartija, joten isot koirat ovat tuttuja. Jos tuo koira olisi vihainen, omistaja olisi jo vainaa. Kuriton kyllä, mutta tuskin vihainen.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kylmää lukea tätä keskustelua... Ensin pikkukoirien omistajat tulee selittämään, että heillä sama juttu mutta tämä ja tämä saattaa auttaa, tai että he ottivat koiran syliin niin nou hätä.
Sitten tulee vähän tietävämpää porukkaa, annetaan jotain yksityiskohtaisia vinkkejä, välillä ristiriitaisia, välillä sellaisia että pitää sitoutua 100 % aina samalla tavalla käyttäytyen ja menee aikaa oppia, tai ehkä pitää vaan odotella että kasvaa... Kuinka kauan? Ja kuka työssäkäyvä edes voi omistautua tuolleen?
Tajuaako täällä kukaan että millainen se koira oikeasti on, josta me nyt puhutaan?? Normisti keskikokoiset tai jotkut suuretkin koirat painaa about 15-25 kg. Voi verrata siihen että meillä oli 14-kiloinen bordercollie eikä sekään ollut pieni. 40 kiloa painava koira on tosi iso ja lihaksikas, aika varmasti uros ja ehkä jotain taistelukoirarotua, esim amerikanbuldoggi. Varmasti vahvempi kuin aikuinen nainen.
Ai että kuka työssäkäyvä voi sitoutua kouluttamaan koiraa koko ajan johdonmukaisesti? No miten olis kaikki vastuulliset työssäkäyvät koiranomistajat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reilu 1-vuotias koira on vielä täysi pentu, vastaa ilkikurista teinipoikaa. Menee ohi ajan kanssa kunhan jaksat noudattaa kouluttajan neuvoja. Isot koirat ovat aikuisia vasta noin 3-vuotiaana.
Tämä!
Ja sit se voi olla just sitä rajojen hakemista, niinkuin teineillä on.
Varsinkin, kun kuulostaa siltä, että pelkäät koiraa etkä oikein pärjää sille.
Sun täytyy laittaa se kuriin.
Hyvä puoli on se, jos tuota tapahtuu vaan lenkillä. Hankit hyvät nahkakäsineet, että pystyt puolustautumaan tehokkaasti. Aina kun hyökkiminen alkaa, nenä-niskaotteella koira maahan. Pysyt itse täysin rauhallisena ja pidät koiran määrätietoisesti maassa, kunnes rauhoittuu.
Jos et pysty kampeamaan koiraa maahan, voit vaikka ottaa koiraa ylä ja alaleuasta kiinn
OK, eli sun mielestä, jos koiran käytöksessä on ongelmia, niin koiran koulutus ei auta, vaan koiran fyysinen käsittely auttaa? Mietihän vähän
Tämä!
Ja sit se voi olla just sitä rajojen hakemista, niinkuin teineillä on.
Varsinkin, kun kuulostaa siltä, että pelkäät koiraa etkä oikein pärjää sille.
Sun täytyy laittaa se kuriin.
Hyvä puoli on se, jos tuota tapahtuu vaan lenkillä. Hankit hyvät nahkakäsineet, että pystyt puolustautumaan tehokkaasti. Aina kun hyökkiminen alkaa, nenä-niskaotteella koira maahan. Pysyt itse täysin rauhallisena ja pidät koiran määrätietoisesti maassa, kunnes rauhoittuu.
Jos et pysty kampeamaan koiraa maahan, voit vaikka ottaa koiraa ylä ja alaleuasta kiinni aina, jos yrittää purra. Pidät vain vimmatusti kiinni, kunnes koira lopettaa ja perääntyy. Pysy itse rauhallisena ja sano samalla rauhallisesti ei.
Tiedän, joku tulee tähän pätemään koiran puruvoimista eivätkä ymmärrä ettei se koira itse sitä tajua. Se perääntyy ja pyristelee irti, kun otat kiinni ylä ja alaleuasta erikseen ja kevyesti väännät suuta auki. Ei koira osaa miettiä että, hahaa, puruvoimani riittää sormiesi katsomiseen.
Toki tarvit ne hyvät hanskat tuohon, muuten on sairaalareissu.