Missä asioissa ADHD-ihmiset tyypillisesti ovat parempia kuin neurotyypilliset?

Vierailija kirjoitti:

Pitkä ketju. En jaksa lukea. Varmaan monikaan adhd ei jaksa.

t. adhd

Mä hyppäsin monen sivun yli.

t: toinen ADHD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se helppoa, kun nykyään voi itsearviointilomakkeilla ja haastattelulla tunnistaa neurologisen erityispiirteen. Tuo kuulostaa enemmän personalllisuuden tai piirteen kuvaukselta, kuin häiriön tai varsinkaan neurobiologisen ominaisuuden. Tutkimusnäyttö ei massiivisista panostuksista huolimatta ole löytänyt ADHDlle neurobiologista pohjaa, koska diagnoosin saaneet ovat sekä oirekuvaltaan, toimintakyvyltään että biologialtaan valtavan heerogeeninen joukko ihmisiä. Heillä on valtava komorbiditeetti oppimimis- käytös ja mt-häiriöiden kanssa ja aivotason pienet ryhmätason poikkeavuudetkin ovat osin päällekkäi

 

Kulta pieni, se ei ollut minun tulkintani. Nuo siteeraamani arvostetuissa tiedelehdissä julkaistut asiantuntijakatsaukset käsittelivät nimenomaan sitä viimeisen sadan vuoden aikana kertynyttä kokonaisnäyttöä siitä, onko ADHD tai mikään muukaan psykiatrinen häiriö neurobiologisesti määriteltävä spesifi häiriö vai ei. Siteerasin sellaisia pikkuisen erilaisia nepsyasiantuntijoita, joita sinä et koskaan tapaa siinä ahtaassa pikku arjessasi. Kehitysvammaohjaajat ja sosionomitaustaiset nepsyvalmentajat kun eivät ymmärrä tieteestä yhtään mitään, eivätkä tieteellisen näytön arvioinnista. Sinänsä ettäkö minulla olisi mitään sitä vastaan, että saat tukea arkeesi ja helpon selityksen oireillesi, mutta maailma ei oikeasti välttämättä ole niin yksinkertainen ja mustalalkoinen, kun mitä kehitysvammaohjaajasi sinulle opetti. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo hyperfocus toimii kuulemma niin että voi tehdä kuukauden hommat parissa tunnissa. Siksi töissä saattaa olla se pelastaja. Adhd on myös oppinut siihen, koska hommat aina jää ja sitten deadlinen iskiessä saa vasta tartuttua. Tehokkaasti. 

Se miksi hommat jää, johtuu kuulemma puolestaan adhd:n aikakäsityksestä. Se ei ole normaali. On vain joko vaihtoehdot "joskus tulevaisuudessa" tai "nyt heti". Monet hommat on sitten yleensä kategoriassa "joskus tulevaisuudessa" eli ei kiirettä. Paitsi sitten yhtäkkiä tajuaa, että nyt onkin se deadline ja homma siirtyy "nyt heti" -kategoriaan.

Mun "aikakäsitys" on sitä, että yhtäkkiä kello onkin hypännyt eteenpäin huomaamatta. En siis tajua ajan kulumista. Välillä se matelee, yhtäkkiä se onkin loikannut paljon enemmän kuin kuvittelin. Ja tätä tapahtuu ihan koko ajan. Siitä ei myöskään voi opetella pois - jos voisi, olisin jo mestari! Kellon katsominen ei vaikuta asiaan mitenkään, sillä vaikka vähän väliä vilkuilisin kelloa, jollakin kertaa se onkin hypännyt eteenpäin vaikka kuinka paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ihmettelen miten koulussa hyvin pärjänneet ihmiset voivat saada ADHD diagnoosin aikuisena. Koulussa oppiminen edellyttää hyvää huomiokykyä ja tarkkaavaisuutta."

LoLz. Peruskoulusta pääsee läpi ihan jokainen tolvana. Edes mun peruskouluaikana ei tarvinnut paljoa nähä vaivaa, että saa numeroksi 8. Lukiossa oli jo vaikeampaa, mutta senkin suoritin 7 keskiarvolla ja M:n papereilla. Koulussa loistin nimenomaan aineissa, jotka kiinnostivat ja niistä jotka eivät kiinnostaneet, sain säälivitosia. Yliopiston ns. "vaativuustaso" oli ihan vitsi, kun opiskelin kiinnostavaa alaa johon pystyin "ylikeskittymään". Ei ollut montaa tylsää kurssia ja oli oikeastaan pettymys, kuinka helppoa yliopisto-opiskelu mulle oli.

Työelämässä olosta ei sitten meinannut tulla enää mitään. En jaksanut multitaskausta ja ihmissuhdedraamoja. Oon nyt viimeiset 5 v ollut välillä pätkätöissä ja välillä p

Tässä oli kyse hyvästä koulusuoriutumisessa ilman minkäänlaista vaivannäköä, eikä heikosta keskitason suoriutumisessa.  Koulussa pärjäämiseen toki vaikuttaa moni asia, mutta oppiminen vaatii aina keskittymistä. En usko, että yliopistoon asti pärjää 9-10 keskiarvolla ilman että keskittyy koskaan siihen, mitä opetetaan. Keskittymiskyky vaikuttaa jo ihan älykkyystestissä suoriutumiseen. Varhain kehittynyt itsekontrolli lapsella on yksi eniten koulumenestystä mittaava tekijä ihmisen piirteistä. Itse tuntemani älykkäät ihmiset ovat erityisen hyviä keskittymään ja erityisen monipuolisesti kiinnostuneita asioista. Heillä on hyvä muisti ja kyky syventyä asioihin. Heille kehittyy näin laaja tietopohja, joka entisestään auttaa omaksumaan asioita. Vähän kuin väittäisi, että muistisairaatkin voivat pärjätä elämässä huippuälykkyytensä turvin. Muisti ja keskittymiskyky ovat keskeisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat laaja-alaisesti kognitiiviseen suoriutumiseen. 

Minä olen elävä esimerkki siitä, ettei tuo pidä paikkaansa. Peruskoulu meni läpi noin ysin keskiarvolla, heikoimmat arvosanat olivat kotitaloudesta ja liikunnasta (7), koska minua kiusattiin koulussa. Lukuaineista sain ysiä, paitsi niissä, joissa piti lukea (historia ja uskonto) sain kasin. Kiinnosti kyllä, mutta lukeminen takkusi.

Lukiossa helpotti, koska jaksot olivat niin lyhyitä. Huomasin jo silloin, että osasin kokeissa paljon paremmin kuin peruskoulussa siksi, että lukiossa koe tuli niin pian asian oppimisen jälkeen. Kirjoitin pari laudaturia ja monta eximiaa.

Yliopistossa sitten homma alkoi pissiä. En edelleenkään pystynyt lukemaan kuin satunnaisesti pieniä pätkiä ja luennoilla kuunteleminen oli myös pätkittäistä ja satunnaista. Uuvuin monta kertaa opiskelun aikana ja gradukin seisoi pitkään. Kun lopulta sain graduni valmiiksi, oli se aika köykäinen. Se kuitenkin hyväksyttiin, joten valmistuin.

Vasta nelikymppisenä sain ADHD-diagnoosin. Yritin saada sitä jo opiskeluaikana, mutta minua ei uskottu, koska kukaan ei lapsena ollut huomannut ongelmaani. Koulu oli ollut niin helppoa, että pystyin kompensoimaan ja päättelemään aukkokohdat. Nyt jos otan ADHD-lääkkeen, pystyn lukemaan selvästi paremmin kuin lapsena. Harmi vain, kun olen ehtinyt tuhota loputkin keskittymiskyvystäni roikkumalla neissä (jään siihen koukkuun). Jos olisin saanut lääkkeet opiskeluaikana, olisin suoriutunut paremmin ja todennäköisesti ilman uupumisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se helppoa, kun nykyään voi itsearviointilomakkeilla ja haastattelulla tunnistaa neurologisen erityispiirteen. Tuo kuulostaa enemmän personalllisuuden tai piirteen kuvaukselta, kuin häiriön tai varsinkaan neurobiologisen ominaisuuden. Tutkimusnäyttö ei massiivisista panostuksista huolimatta ole löytänyt ADHDlle neurobiologista pohjaa, koska diagnoosin saaneet ovat sekä oirekuvaltaan, toimintakyvyltään että biologialtaan valtavan heerogeeninen joukko ihmisiä. Heillä on valtava komorbiditeetti oppimimis- käytös ja mt-häiriöiden kanssa ja aivotason pienet

Tästä ei näe, että kenen tekstiä lainaat, mutta olipa harvinaisen ilkeä kommentti. Harmi, että sinun kaltaisille ei ole mitään lääkettä keksittykään. Ei auta kuin toivoa, että tietyt ihmiset tekisivät sitten itse kaikkien kannalta parhaat ratkaisut. Olisi maailma monin tavoin parempi paikka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se helppoa, kun nykyään voi itsearviointilomakkeilla ja haastattelulla tunnistaa neurologisen erityispiirteen. Tuo kuulostaa enemmän personalllisuuden tai piirteen kuvaukselta, kuin häiriön tai varsinkaan neurobiologisen ominaisuuden. Tutkimusnäyttö ei massiivisista panostuksista huolimatta ole löytänyt ADHDlle neurobiologista pohjaa, koska diagnoosin saaneet ovat sekä oirekuvaltaan, toimintakyvyltään että biologialtaan valtavan heerogeeninen joukko ihmisiä. Heillä on valtava komorbiditeetti oppimimis- käytös ja mt-häiriöiden kanssa ja aivotason pien0et

Siellä on näköjään korkki jollain onnettomalla auennut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ihmettelen miten koulussa hyvin pärjänneet ihmiset voivat saada ADHD diagnoosin aikuisena. Koulussa oppiminen edellyttää hyvää huomiokykyä ja tarkkaavaisuutta."

LoLz. Peruskoulusta pääsee läpi ihan jokainen tolvana. Edes mun peruskouluaikana ei tarvinnut paljoa nähä vaivaa, että saa numeroksi 8. Lukiossa oli jo vaikeampaa, mutta senkin suoritin 7 keskiarvolla ja M:n papereilla. Koulussa loistin nimenomaan aineissa, jotka kiinnostivat ja niistä jotka eivät kiinnostaneet, sain säälivitosia. Yliopiston ns. "vaativuustaso" oli ihan vitsi, kun opiskelin kiinnostavaa alaa johon pystyin "ylikeskittymään". Ei ollut montaa tylsää kurssia ja oli oikeastaan pettymys, kuinka helppoa yliopisto-opiskelu mulle oli.

Työelämässä olosta ei sitten meinannut tulla enää mitään. En jaksanut multitaskausta ja ihmissuhdedraamoja. Oon nyt viimeise

Ymmärrän, että osalla on lievempiä oireita ja osalla vaikeita, mutta yhtä asiaa en oikein ymmärrä näissä "kympin tyttöjen" selityksissä. Eikö teillä ole ollut motorista levottomuutta? Miten olette pystyneet istumaan paikallanne koulussa? 

415: ADHD:n määritelmä löytyy diagnostisista kriteereistä. Diagnoosiin ei tarvita supervoimia tai hyviä puolia. Diagnoosi koostuu yleensä arkea vaikeuttavista piirteistä.

Tämä ei tarkoita, ettei hyviä piirteitä olisi, mutta ne eivät ole relevantteja, kun mietitään, kenellä on ADHD ja kenellä ei. Pikemminkin se menee niin päin, että yksilölliset vahvuudet voivat kallistaa vaakakupin niin, että diagnoosin vaatimukset eivät täytykään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo hyperfocus toimii kuulemma niin että voi tehdä kuukauden hommat parissa tunnissa. Siksi töissä saattaa olla se pelastaja. Adhd on myös oppinut siihen, koska hommat aina jää ja sitten deadlinen iskiessä saa vasta tartuttua. Tehokkaasti. 

Se miksi hommat jää, johtuu kuulemma puolestaan adhd:n aikakäsityksestä. Se ei ole normaali. On vain joko vaihtoehdot "joskus tulevaisuudessa" tai "nyt heti". Monet hommat on sitten yleensä kategoriassa "joskus tulevaisuudessa" eli ei kiirettä. Paitsi sitten yhtäkkiä tajuaa, että nyt onkin se deadline ja homma siirtyy "nyt heti" -kategoriaan.

Mun "aikakäsitys" on sitä, että yhtäkkiä kello onkin hypännyt eteenpäin huomaamatta. En siis tajua ajan kulumista. Välillä se matelee, yhtäkkiä se onkin loikannut paljon enemmän kuin kuvittelin. Ja tätä tapahtuu ihan koko ajan. Siitä ei myöskään voi opetella pois - jos voisi, olisin

Mulla on toi. En pysty hahmottamaan ajankulua oikein. Nuorena olin aina myöhässä. En ole adhd.

Muitakin ominaisuuksia mulla on mitä on tässä ketjussa juhlittu adhd ominaisuuksina. Ei adhdsta tietoakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä add innostun ja riemastun lapsenomaisesti. Ilman tätä olisin tosi tylsä ja tasainen. Normiaikuiselta sellainen reagoiminen ei ole kovinkaan tyypillistä.

Moni pitää tasaisista persoonista eikä miellä heitä tylsiksi.

 

Mutta hyvin moni taas mieltää heidät tylsiksi ja sitähän he yleensä ovatkin. Ja siinä ei sinänsä ole mitään vikaa, että on tylsä. 

Mun mielestä tasapainoiset ihmiset on maailman kiehtovimpia. Miten he pystyvät siihen? Tarkkailen heitä mielenkiinnolla ja toivon että itsekin olisin sellainen. 

Aikuisella pojallani on ollut ADHD-diagnoosi 8-vuotiaasta saakka. Oli keskiverto oppilas  koulussa, ei lukenut mutta oli hyvä kuulomuisti. Kirjoitti M:n paperit lukiosta, on nyt ammattikorkeakoulussa. Oli lapsena hyvä liikunnassa, mutta ei jaksanut keskittyä ohjattuun liikuntaan (esim jalkapallo ja jääkiekko). Nyt aikuisena on hyvä urakkatöissä, jaksaa painaa raskasta työtä väsymättä. On paljon spesifiä tietoa mitä ihmeellisimmistä asioista, on kuin kävelevä tietosanakirja. Yleistieto ei kuitenkaan ole keskivertoa kummempi, voi tietää mielettömän paljon toisista asioista ja toisista olla aivan kuutamolla. Ei ole muuten pätkääkään lahjkas taiteellisesti. Hänen käsityönsä erottaa sisarusten töistä helposti, jos on pitänyt vaikka ommella kuvio jumppapussiin niin hänen kuvionsa on suorakulmio, kun toisilla se on oma nimi, lemmikki tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se helppoa, kun nykyään voi itsearviointilomakkeilla ja haastattelulla tunnistaa neurologisen erityispiirteen. Tuo kuulostaa enemmän personalllisuuden tai piirteen kuvaukselta, kuin häiriön tai varsinkaan neurobiologisen ominaisuuden. Tutkimusnäyttö ei massiivisista panostuksista huolimatta ole löytänyt ADHDlle neurobiologista pohjaa, koska diagnoosin saaneet ovat sekä oirekuvaltaan, toimintakyvyltään että biologialtaan valtavan heerogeeninen joukko ihmisiä. Heillä on valtava komorbiditeetti oppimimis- käytös ja mt-häiriöiden kanssa ja aivotason pienet

Sinulla näköjään vauhti kiihtyy, kun perjantai-ilta koittaa. Ensin oli vaan nepsyhoitaja ja nepsyvalmentaja ja nyt ollaankin jo seuraavalla levelillä. Luulen, että vastoin odotuksia oletkin mies. Ehkä keski-ikäisyyden kynnyksellä. Sosiaalisesti ja ulkoisesti kömpelö, yksinäinen, ei-pidetty töissä, lapseton. Valtavia pakkomielteitä joihin etsit tietoa aamusta iltaan ja pädet palstalla. Pahaa oloa turrutetaan alkoholilla ja samalla haetaan mielihyvää muita haukkumalla. Surullinen, onneton elämä, johon ei edes hoitoa löydy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä add innostun ja riemastun lapsenomaisesti. Ilman tätä olisin tosi tylsä ja tasainen. Normiaikuiselta sellainen reagoiminen ei ole kovinkaan tyypillistä.

Moni pitää tasaisista persoonista eikä miellä heitä tylsiksi.

 

Mutta hyvin moni taas mieltää heidät tylsiksi ja sitähän he yleensä ovatkin. Ja siinä ei sinänsä ole mitään vikaa, että on tylsä. 

Mun mielestä tasapainoiset ihmiset on maailman kiehtovimpia. Miten he pystyvät siihen? Tarkkailen heitä mielenkiinnolla ja toivon että itsekin olisin sellainen. 

Tasapainoinen ei minun mielestäni ole synonyymi tylsälle. Vaikka minulla on ADHD, olen mielestäni (tosin pitkän terapian jne ansiosta) erittäin tasapainoinen. Siis henkisesti. 

Sinä 432

olet hyvin ilkeä ihminen. Aika monella nepsyllä muuten on juuri sellainen elämä jota sinä juuri haukuit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

390 lisää, että monilla adhd-ihmisillä on liitännäisongelmia, joista osa on hyvinkin vakavia. Ne myönteiset puolet mitä adhd voi aiheuttaa ovat hyvin mitättömiä haittoihin nähden. Ja isolla osalla siihen liittyviä myönteisiä puolia ei edes ole.

 

Tietenkin liittyy. Ei tämä uusi tieto ole. Mutta kerro ihmeessä, että mihin perustuu tuo, että isolla osalla ei ole siihen liittyviä myönteisiä puolia?

Olen eri, mutta ADHD:n määritelmään liittyvät erilaiset haitat ja rajoitukset. Kyseessä on diagnoosi. Eli vaikka yksilötasolla myönteisiä puolia olisi, ne ovat pikemminkin persoonallisuuden piirteitä, eivät diagnoosin sisään kuuluvia asi

Olen eri, mutta vastaan silti. Pistä pystyyn oma ketju aiheelle äläkä jankkaa täällä tieteellisten tutkimusten perään. Aloituksessa ei niitä pyydetty.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole käskenyt hylkäämään tiedettä vaan kyseenalaistamaan sitä. Tajuatko, että psykiatriset diagnoosit on päätetty jonkun ammattilaisista koostuvan porukan kesken. Eikä kaikki ole olleet samaa mieltä. Tietoa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi.

Psykiatrisia diagnooseja ei ole päätetty "jonkun ammattilaisista koostuvan porukan" kesken. Tuo väitteesi kyllä kertoo aika paljon. Olet selvästi tooosi pihalla ja kouluttamaton ja tutkimus on sinulle selvästi täydellisen vieras asia jo pelkästään käsitteenä. Selvitä ensin asioita. Ihan vaikka, että mitä tieteellinen tutkimus tarkoittaa. Siitä pääset vähän edes alkuun. 

 

Juurihan mielenterveyden professori Hesarin artikkelissa Mielenterveyden rajat ovat keinotekoisia, että kuinka matkustaessaan New Yorkkiin piti DSM pyhänä kirjana, mutta tajusi siellä ollessaan niiden olevan kulttuurisidonnaisia sopimuksenvaraisia luokituksia. Tämä oivallus syntyi tälle tytöntyöllerölle, kun hän tapasi mm. Robert Spitzerin, ihmisen joka on itse asiassa luonut suurimman osan nykyisistä mt-häiriöiden luokituksista. Ehkä Duodecimin kirjoittajienkin kannattaisi tehdä opintomatka suureen maailmaan? 

Ja mitä esimerkiksi DSM-IV puheenjohtaja Allen Frances sanoo ADHD:sta? Kysytäänkö häneltä? Hän on kirjoittanut mm. kirjan  Saving Normal: An Insiders Revolt Against Out-of-Control Psychiatric Diagnosis, DSM-5, Big Pharma, and the Medicalization of Ordinary Life. Kaikkien luettavissa olevassa artikkelissa ADHD: a critical update for educational professionals hän toteaa ADHD:n olevan pelkkä käyttäytymisen kuvaus ilman minkäänlaisia biologisia markkereita tai objektiivisia testejä. Silti sitä ihmiset ovat alkaneet virheellisesti pitää "luonnollisena luokkana" eli biologisena ilmiönä: "ADHD is a behavioural description based on criteria that are sensitive to subjectivity and cognitive biases (Gambrill, Citation2014; Stolzer, Citation2007). There are no measurable biological markers or objective tests to establish the presence or absence of ADHD (or any other given DSM syndrome). As heuristics, the disorders in the DSM have proven useful in clinical practice and research, especially by creating a common language. Unfortunately, the disorders within these classifications are not generally treated as heuristic, but () have become reified () [and] are often treated as if they were natural kinds (Hyman, Citation2010). "

Adhd ihminen saattaa monessa tapauksessa olla empaattisempi, herkempi ja laajakatseisempi kuin moni ilkeä tavis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole käskenyt hylkäämään tiedettä vaan kyseenalaistamaan sitä. Tajuatko, että psykiatriset diagnoosit on päätetty jonkun ammattilaisista koostuvan porukan kesken. Eikä kaikki ole olleet samaa mieltä. Tietoa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi.

Psykiatrisia diagnooseja ei ole päätetty "jonkun ammattilaisista koostuvan porukan" kesken. Tuo väitteesi kyllä kertoo aika paljon. Olet selvästi tooosi pihalla ja kouluttamaton ja tutkimus on sinulle selvästi täydellisen vieras asia jo pelkästään käsitteenä. Selvitä ensin asioita. Ihan vaikka, että mitä tieteellinen tutkimus tarkoittaa. Siitä pääset vähän edes alkuun. 

 

Juurihan mielenterveyden professori Hesarin artikkelissa Mielenterveyden rajat ovat keinotekoisia, että kuinka matkustaessaan New Yorkkiin piti DSM pyhänä kirjana, mutta

No niin, tulihan se Allen Frances -kortti sieltä viimeinkin. Vieläkö tosissasi väität, ettet ole sama jankkaaja kuin monissa muissakin ketjuissa? Ihan sattumalta vaan sinä ja joku toinen laittaa aina nuo samat tekstit. Oletko sinä myös tuo sama "kulta pieni" - tyyppi. Persoonallisuushäiriö?

Vierailija kirjoitti:

Sinä 432

olet hyvin ilkeä ihminen. Aika monella nepsyllä muuten on juuri sellainen elämä jota sinä juuri haukuit.

Lue koko ketju niin ymmärrät paremmin. On totta, että esimerkiksi monella Aspergerilla on sosiaalista kömpelyyttä, mutta eivät he ole ilkeitä ja käytä elämäänsä muiden haukkumiseen. Eli siinä mielessä oikeastaan sinä itse olet aika ilkeä, kun kehtaat väittää noin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole käskenyt hylkäämään tiedettä vaan kyseenalaistamaan sitä. Tajuatko, että psykiatriset diagnoosit on päätetty jonkun ammattilaisista koostuvan porukan kesken. Eikä kaikki ole olleet samaa mieltä. Tietoa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi.

Psykiatrisia diagnooseja ei ole päätetty "jonkun ammattilaisista koostuvan porukan" kesken. Tuo väitteesi kyllä kertoo aika paljon. Olet selvästi tooosi pihalla ja kouluttamaton ja tutkimus on sinulle selvästi täydellisen vieras asia jo pelkästään käsitteenä. Selvitä ensin asioita. Ihan vaikka, että mitä tieteellinen tutkimus tarkoittaa. Siitä pääset vähän edes alkuun. 

 

Juurihan mielenterveyden professori Hesarin artikkelissa Mielenterveyden rajat ovat keinotekoisia, että kuinka matkustaessaan New Yorkkiin piti DSM pyhänä kirjana, mutta

Suuresta maailmasta puheen ollen moni ei varmaan tiedä, että monessa osavaltiossa ( esim. esim. Kalifornia, New York, Texas, Washington) Yhdysvalloissa pätevöityneet kliiniset sosiaalityöntekijät voivat tehdä ADHD-diagnooseja, kuten myös luonnollisesti kliiniset psykologit. Eikö olisi Suomeenkin hyvä uudistus? Nyt kun hourahtaneet itsensä ADHD:ksi ja autisteiksi diagnoineet höppänät tallukat biologisine erityisominaisuuksineen ovat tukkineet hoitojonot, auttaisi se paikkaamaan psykiatripulaa aika kätevästi. Sosiaalityöntekijöiden tekemät diagnoosit näistä neurobiologisista erityisominaisuuksista tulisi vielä melkein puoleen hintaan. Miksi eivät muuten sosiaalityöntekijät näissä osavaltioissa diagnosoi myös mm. dementiaa?Eikö olisi kätevää, jos voisi pistää sosiaalityöntekijän diagnosoimaan Alzheimerin taudin tai ohimolohkodementian?