Missä asioissa ADHD-ihmiset tyypillisesti ovat parempia kuin neurotyypilliset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä että jotkut ihmiset suorastaan vihaa Adhd:sta kärsiviä. Mikä teitä vaivaa? Mielummin olen Adhd, kun noin tunne vammainen.

En vihaa, ärsyttää vaan se, että diagnoosien varjolla aletaan haukkumaan normaaleja "neurotyypilliseksi" tai muuta keinotekoista. En ole mikään "neurotyypillinen", olen ihan tavallinen ja normaali ihminen.

Yhtä rasittavaa kuin haukutaan normaaleja ihmisiä "cis-ihmisiksi". Ihan kuin kaikki muut olisivat jotain transeja ja normaalien pitäisi alkaa heistä erottautumaan.

Ei. Sinä olet se poikkeava, joten hyväksy asia. Ei syöpäpotilaatkaan hauku terveitä "kasvaimettomiksi".

Adhd-vammanen diagnoosin kera täällä terve! Olen täysin samaa mieltä tosta nentit sitä, nentit tätä paskasta. Ekaa kertaa kuulin tota jargonia ADHD-ryhmässä. Vituttaa tommonen me vs. ne -va

Siis miksi ihmeessä menet adhd-ryhmään ylipäänsä? Ehkä vammaisille olisi parempiakin ryhmiä?

Vierailija kirjoitti:

390 lisää, että monilla adhd-ihmisillä on liitännäisongelmia, joista osa on hyvinkin vakavia. Ne myönteiset puolet mitä adhd voi aiheuttaa ovat hyvin mitättömiä haittoihin nähden. Ja isolla osalla siihen liittyviä myönteisiä puolia ei edes ole.

Tietenkin liittyy. Ei tämä uusi tieto ole. Mutta kerro ihmeessä, että mihin perustuu tuo, että isolla osalla ei ole siihen liittyviä myönteisiä puolia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä että jotkut ihmiset suorastaan vihaa Adhd:sta kärsiviä. Mikä teitä vaivaa? Mielummin olen Adhd, kun noin tunne vammainen.

En vihaa, ärsyttää vaan se, että diagnoosien varjolla aletaan haukkumaan normaaleja "neurotyypilliseksi" tai muuta keinotekoista. En ole mikään "neurotyypillinen", olen ihan tavallinen ja normaali ihminen.

Yhtä rasittavaa kuin haukutaan normaaleja ihmisiä "cis-ihmisiksi". Ihan kuin kaikki muut olisivat jotain transeja ja normaalien pitäisi alkaa heistä erottautumaan.

Ei. Sinä olet se poikkeava, joten hyväksy asia. Ei syöpäpotilaatkaan hauku terveitä "kasvaimettomiksi".

Adhd-vammanen diagnoosin kera täällä terve! Olen täysin samaa mieltä tosta nentit sitä, nentit tätä paskasta. Ekaa kertaa kuulin tota jargo

 

ehe-ehe, ymmärsit kuitenkin varmaan mitä tarkoitin. Minulla lienee oikeus nimitellä itseäni miten haluan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä add innostun ja riemastun lapsenomaisesti. Ilman tätä olisin tosi tylsä ja tasainen. Normiaikuiselta sellainen reagoiminen ei ole kovinkaan tyypillistä.

Moni pitää tasaisista persoonista eikä miellä heitä tylsiksi.

Mutta hyvin moni taas mieltää heidät tylsiksi ja sitähän he yleensä ovatkin. Ja siinä ei sinänsä ole mitään vikaa, että on tylsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä että jotkut ihmiset suorastaan vihaa Adhd:sta kärsiviä. Mikä teitä vaivaa? Mielummin olen Adhd, kun noin tunne vammainen.

En vihaa, ärsyttää vaan se, että diagnoosien varjolla aletaan haukkumaan normaaleja "neurotyypilliseksi" tai muuta keinotekoista. En ole mikään "neurotyypillinen", olen ihan tavallinen ja normaali ihminen.

Yhtä rasittavaa kuin haukutaan normaaleja ihmisiä "cis-ihmisiksi". Ihan kuin kaikki muut olisivat jotain transeja ja normaalien pitäisi alkaa heistä erottautumaan.

Ei. Sinä olet se poikkeava, joten hyväksy asia. Ei syöpäpotilaatkaan hauku terveitä "kasvaimettomiksi".

Adhd-vammanen diagnoosin kera täällä terve! Olen täysin samaa mieltä tosta nentit sitä, n

Koen että olen yhä monelta osin se sama ihminen kuin ennen sairastumista. Tourette taas näkyy tic-oireina. En miellä että pakkoliikkeeni ja pienet äännähdykset liittyvät mitenkään siihen mitä olen ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä että jotkut ihmiset suorastaan vihaa Adhd:sta kärsiviä. Mikä teitä vaivaa? Mielummin olen Adhd, kun noin tunne vammainen.

En vihaa, ärsyttää vaan se, että diagnoosien varjolla aletaan haukkumaan normaaleja "neurotyypilliseksi" tai muuta keinotekoista. En ole mikään "neurotyypillinen", olen ihan tavallinen ja normaali ihminen.

Yhtä rasittavaa kuin haukutaan normaaleja ihmisiä "cis-ihmisiksi". Ihan kuin kaikki muut olisivat jotain transeja ja normaalien pitäisi alkaa heistä erottautumaan.

Ei. Sinä olet se poikkeava, joten hyväksy asia. Ei syöpäpotilaatkaan hauku terveitä "kasvaimettomiksi".

Adhd-vammanen diagnoosin kera täällä terve! Olen täysin samaa mieltä tosta nentit sitä, n

 

Se on vaan hyväksi ettei identiteetti muodostu diagnoosin ympärille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä add innostun ja riemastun lapsenomaisesti. Ilman tätä olisin tosi tylsä ja tasainen. Normiaikuiselta sellainen reagoiminen ei ole kovinkaan tyypillistä.

Moni pitää tasaisista persoonista eikä miellä heitä tylsiksi.

 

Mutta hyvin moni taas mieltää heidät tylsiksi ja sitähän he yleensä ovatkin. Ja siinä ei sinänsä ole mitään vikaa, että on tylsä. 

Jos antaa rauhalliselle tilaa puhua niin voi olla ihan mielenkiintoisia ja epätylsiä juttuja. Jos siis malttaa kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

390 lisää, että monilla adhd-ihmisillä on liitännäisongelmia, joista osa on hyvinkin vakavia. Ne myönteiset puolet mitä adhd voi aiheuttaa ovat hyvin mitättömiä haittoihin nähden. Ja isolla osalla siihen liittyviä myönteisiä puolia ei edes ole.

 

Tietenkin liittyy. Ei tämä uusi tieto ole. Mutta kerro ihmeessä, että mihin perustuu tuo, että isolla osalla ei ole siihen liittyviä myönteisiä puolia?

Olen eri, mutta ADHD:n määritelmään liittyvät erilaiset haitat ja rajoitukset. Kyseessä on diagnoosi. Eli vaikka yksilötasolla myönteisiä puolia olisi, ne ovat pikemminkin persoonallisuuden piirteitä, eivät diagnoosin sisään kuuluvia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä add innostun ja riemastun lapsenomaisesti. Ilman tätä olisin tosi tylsä ja tasainen. Normiaikuiselta sellainen reagoiminen ei ole kovinkaan tyypillistä.

Moni pitää tasaisista persoonista eikä miellä heitä tylsiksi.

 

Mutta hyvin moni taas mieltää heidät tylsiksi ja sitähän he yleensä ovatkin. Ja siinä ei sinänsä ole mitään vikaa, että on tylsä. 

Jos antaa rauhalliselle tilaa puhua niin voi olla ihan mielenkiintoisia ja epätylsiä juttuja. Jos siis malttaa kuunnella.

En minä tarkoita tylsyydellä puhumista. Eikä rauhallisuus ole mielestäni tylsää. Tarkoitan käyttäytymistä, elämistä, olemista, heittäytymistä. Tämä on vain ja ainoastaan yksi esimerkki (ja tietenkin myös ns. normaali voi tätä tehdä) mutta omien lasten ollessa pieniä suurin osa vanhemmista ei todellakaan leikkinyt lastensa kanssa hiekkalaatikolla, kerhoissa tai kotona. Olla möllötettiin sohvalla ja katsottiin pääsääntöisesti vierestä. Todella tylsää, oikeastaan todella outoa. Minua katsottiin kieroon, kun menin sinne lattiatasolle eläytymään niihin leikkeihin ja leikin mukana. Ja seuraavaksi joku tulee kertomaan, kuinka vanhempien ei tarvitse / kuulu leikkiä lastensa kanssa. Niinpä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

390 lisää, että monilla adhd-ihmisillä on liitännäisongelmia, joista osa on hyvinkin vakavia. Ne myönteiset puolet mitä adhd voi aiheuttaa ovat hyvin mitättömiä haittoihin nähden. Ja isolla osalla siihen liittyviä myönteisiä puolia ei edes ole.

 

Tietenkin liittyy. Ei tämä uusi tieto ole. Mutta kerro ihmeessä, että mihin perustuu tuo, että isolla osalla ei ole siihen liittyviä myönteisiä puolia?

Olen eri, mutta ADHD:n määritelmään liittyvät erilaiset haitat ja rajoitukset. Kyseessä on diagnoosi. Eli vaikka yksilötasolla myönteisiä puolia olisi, ne ovat pikemminkin persoonallisuuden piirteitä, eivät diagnoosin sisään kuuluvia asioita.

Sinulla on varmaan linkkejä tähän faktaan, että kyse ei voi olla nimenomaan ADHD:stä? Ja tiedän, että perusteluiden vaatimukset voi näyttää jankkaukselta, mutta myös tämä on yksi "piirre". Ja oikeastaan myös hyvä puoli. Ei kaikkea pidä purematta niellä mitä vauvapalstalla kerrotaan. Ja kyllä, osaan etsiä itsekin tietoa ja juuri siksi kysynkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä add innostun ja riemastun lapsenomaisesti. Ilman tätä olisin tosi tylsä ja tasainen. Normiaikuiselta sellainen reagoiminen ei ole kovinkaan tyypillistä.

Moni pitää tasaisista persoonista eikä miellä heitä tylsiksi.

 

Mutta hyvin moni taas mieltää heidät tylsiksi ja sitähän he yleensä ovatkin. Ja siinä ei sinänsä ole mitään vikaa, että on tylsä. 

Jos antaa rauhalliselle tilaa puhua niin voi olla ihan mielenkiintoisia ja epätylsiä juttuja. Jos siis malttaa kuunnella.

 

En minä tarkoita tylsyydellä puhumista. Eikä rauhallisuus ole mielestäni tylsää. Tarkoitan käyttäytymistä, elämistä, olemista, heittäytymist

Minä tulen kertomaan, että kyllä minun sukupolveni keski-ikäiset aikuiset ovat poikkeuksetta leikkineet lattialla lastensa kanssa. Äitini sukupolvi ei leikkinyt, mutta siinä kysymys ei ollut neurodiversiteetistä vaan opituista tavoista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

390 lisää, että monilla adhd-ihmisillä on liitännäisongelmia, joista osa on hyvinkin vakavia. Ne myönteiset puolet mitä adhd voi aiheuttaa ovat hyvin mitättömiä haittoihin nähden. Ja isolla osalla siihen liittyviä myönteisiä puolia ei edes ole.

 

Tietenkin liittyy. Ei tämä uusi tieto ole. Mutta kerro ihmeessä, että mihin perustuu tuo, että isolla osalla ei ole siihen liittyviä myönteisiä puolia?

Olen eri, mutta ADHD:n määritelmään liittyvät erilaiset haitat ja rajoitukset. Kyseessä on diagnoosi. Eli vaikka yksilötasolla myönteisiä puolia olisi, ne ovat pikemminkin persoonallisuuden piirteitä, eivät diagnoosin sisään kuuluvia asioita.

 

Sinulla on varmaan linkkejä tähän faktaan, että kyse

Osaat itse etsiä tietoa, ja siksi kysyt minulta linkkejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä add innostun ja riemastun lapsenomaisesti. Ilman tätä olisin tosi tylsä ja tasainen. Normiaikuiselta sellainen reagoiminen ei ole kovinkaan tyypillistä.

Moni pitää tasaisista persoonista eikä miellä heitä tylsiksi.

 

Mutta hyvin moni taas mieltää heidät tylsiksi ja sitähän he yleensä ovatkin. Ja siinä ei sinänsä ole mitään vikaa, että on tylsä. 

Jos antaa rauhalliselle tilaa puhua niin voi olla ihan mielenkiintoisia ja epätylsiä juttuja. Jos siis malttaa kuunnella.

 

En minä tarkoita tylsyydellä puhumista. Eikä rauhallisuus ole mielestäni tylsää. Tarkoitan kä

Nimenomaan aika lailla keski-ikäinen äiti täälläkin on. Ja tuo oli oma kokemus. Se heittäytyminen puuttuu monelta tavalliselta. Ette te sitä tietenkään itse osaa samalla tavalla nähdä. Moni näkee taas "meidät" omituisina, mutta kukas lopulta se normaali onkaan on toinen kysymys. Ehkä minulla on ollut keskimäärin vielä tylsempiä normaaleja, mutta harva lähtee esimerkiksi extempore matkalle. Tai tanssii, laulaa, ELÄÄ ainakaan ilman viinaa. Ja edelleen, tietenkin myös jotkut "normaalit" tekee tuota. Ei sitä erikseen tarvitse kertoa, että kyllä minä ainakin. Usein se juttelu on myös omasta mielestä jonnin joutavaa small talkia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä add innostun ja riemastun lapsenomaisesti. Ilman tätä olisin tosi tylsä ja tasainen. Normiaikuiselta sellainen reagoiminen ei ole kovinkaan tyypillistä.

Moni pitää tasaisista persoonista eikä miellä heitä tylsiksi.

 

Mutta hyvin moni taas mieltää heidät tylsiksi ja sitähän he yleensä ovatkin. Ja siinä ei sinänsä ole mitään vikaa, että on tylsä. 

Jos antaa rauhalliselle tilaa puhua niin voi olla ihan mielenkiintoisia ja epätylsiä juttuja. Jos siis malttaa kuunnella.

 

En minä tarkoita tylsyydellä puhumista. Eikä rauhallisuus ole mielestäni tylsää. Tarkoitan käyttäytymistä, elämistä, olemista, heittäytymist

Enkä mä tarkottanut etteikö toi heittäytyminen olisi hieno juttu, ite teen samaa ja oon havainnut monissa vanhemmissa tuota möllötystä mut en usko että riippuu neurohommista vaan tavoista ja omasta lapsuudesta. Hienoa että heittäydyt!

nuorena mä riivasin kaikkia hiljasia koska jatkuva adhd pärinä😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

390 lisää, että monilla adhd-ihmisillä on liitännäisongelmia, joista osa on hyvinkin vakavia. Ne myönteiset puolet mitä adhd voi aiheuttaa ovat hyvin mitättömiä haittoihin nähden. Ja isolla osalla siihen liittyviä myönteisiä puolia ei edes ole.

 

Tietenkin liittyy. Ei tämä uusi tieto ole. Mutta kerro ihmeessä, että mihin perustuu tuo, että isolla osalla ei ole siihen liittyviä myönteisiä puolia?

Olen eri, mutta ADHD:n määritelmään liittyvät erilaiset haitat ja rajoitukset. Kyseessä on diagnoosi. Eli vaikka yksilötasolla myönteisiä puolia olisi, ne ovat pikemminkin persoonallisuuden piirteitä, eivät diagnoosin sisään kuuluvia asioita.

 

Sinu

Keskustelu olisi hirveän paljon hedelmällisempää, jos omille kommenteille olisi myös perustelut. Etenkin jos ne heitetään faktoina. Tuosta ei ole tutkimustuloksia eteen tullut, joten voit varmaan osoittaa ne tutkimukset? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valehtelemisessa. 

Päinvastoin. Adhdt on yleensä erittäin rehellisiä ja oikeudentuntoisia

Perseilevät niin paljon, että oppivat valehtelemaan, kun pitää peitellä töppäyksiä. 

Eiks kaikki ihmiset opi valehtelemaan jo lapsena. kuuluu ihmisen kehitykseen luontaisesti. ihminen manipuloi yleensä vähän asioita omaan suuntaan paremmaksi jne.. 

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä huomannut sen, että ainakin jotkut ADHD-diagnoosin saaneet käyttävät sitä tekosyynä olla korjaamatta muita ihmisiä häiritseviä piirteitään. Kun he vaan ovat sellaisia. ADHDta.

Miksi muuten kaikista luonteenpiirteistä pitää nykyään saada diagnoosi, eikö niitä voi muuten käsitellä?

Persoonallisuuspiirteitään ei voi muuttaa. Ne ovat pysyviä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen sitä, että ADHD-ominaisuudeksi sanotaan sitä, että on vaikea keskittyä asioihin, jotka eivät kiinnosta. Eikö kellä tahansa ole vaikea keskittyä asioihin, jotka eivät kiinnosta? Jos on mielestäni hyvin tylsä aihe, en minäkään epä-ADHD pysty opettelemaan sitä. En pysty lukemaan siitä niin että mitään jäisi mieleen. Jos joku selittää sitä, en kykene pitämään ajatuksia kasassa sen vertaa, että ymmärtäisin. Onko tämä sitten oire jostain epätyypillisestä vai eikö se kaikilla ole tällaista? 

Minä en pysty lukemaan sellaistakaan, joka kiinnostaa minua. Lukeminen ylipäätään on minulle vaikea tapa saada tietoa, koska se vaatii jatkuvaa ponnistelua. Vähän väliä ajatukseni harhautuu mielenkiintoisestakin aiheesta jonnekin muualle enkä huomaa sitä ennen kuin joskus pitkän ajan päästä. Saatan siis istua kirja sylissä kaksi tuntia ja onnistua lukemaan kaksi sivua.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen miten koulussa hyvin pärjänneet ihmiset voivat saada ADHD diagnoosin aikuisena. Koulussa oppiminen edellyttää hyvää huomiokykyä ja tarkkaavaisuutta.  Keskittymiskyvyn paraneminen voi nostaa ÄOta jopa yhden keskihajonnan verran. Asiaa on tutkittu lukuisissa kokeissa ja empiirisissä tutkimuksissa, joissa tutkitaan niukkuuden ja stressin yhteyttä älylliseen suoriutumiseen. Se on olennainen kaikessa kognitiiivista työskentelyä vaativassa työssä. Mitä vaivattomampaa koulu on ollut, sitä todennäköisemmin ihminen nimenomaan kykenee suuntaamaan tarkkaavaisuutensa opittavaa asiaan.

Jos oppii kaiken kerralla vain kuuntelemalla, todennäköisesti on paitsi äärimmäisen hyvä muisti, myös poikkeava keskittymiskyky. Ei kenellekään voi koulu olla niin suunnaton hyperfokuksen kohde 20 vuotta putkeen, että selviäisi siitä menestyksellä ilman vähintään normaalia kykyä suunnata huomio ja tarkkaavaisuus opittavaa asiaan. 

Tuo on hyvä kysymys. Voin vastata omalta osaltani: en pystynytkään keskittymään koulussa. Sitä vain ei kukaan huomannut, koska asiat olivat niin helppoja ja eteneminen hidasta, että muutamakin kuunneltu minuutin pätkä silloin tällöin riitti pitämään minut kärryillä. Jos taas tuli jokin asia, joka meni minulta kertakaikkiaan ohi, ei opettaja kiinnittänyt siihen huomiota, sillä eivät kaikki muutkaan osanneet luetella Pohjanmaan jokia tai tienneet, mitä ovat subjekti ja predikaatti. Minä taas en edes tiennyt, että minulta on mennyt jotakin ohi. Luulin kuuntelevani koko ajan. Vasta myöhemmin sitten herätti ihmetystä, kun koko muu luokka tiesi, mitä subjekti ja predikaatti olivat enkä minä ollut edes kuullut niistä, vaikken ollut ollut lainkaan sairaana koko edellisenä kouluvuonna.

Vierailija kirjoitti:

Eräs mun itse itsensä adhd-ihmiseksi diagnosoinut kaveri puolustelee kans kotona oloaan sillä ettei 8-16 työ ole yhtään hänen juttu. Että mieluummin harrastelee kaikkea mielenkiintoista omaan tahtiin. Puoliso elättää.

Mutta onko oikeasti se 8-16 työ kenenkään juttu? Ei se minunkaan juttu ole koskaan ollut. Mieluummin minäkin vain harrastelisin kotona. Vai olenko siis myös adhd-ihminen?

Kyse taitaa enemmänkin olla siitä, ettei hän kertakaikkiaan suoriudu mistään työstä, kun ajatus ei vain pysy kasassa, vaikka kuinka pinnistelisi. Loputtomiin ei jaksa pinnistelläkään, vaan tulee burn-out.