Mikä minussa on vikana kun liukastelen talvella niin helposti ja meinaan kaatua?

"

Kummallakin tavalla voi liukastua. Kun astuu kantapää edellä, kantapää lähtee etuluisuun ja jalka kohti spagaattia eteenpäin.

Kun rullaat jalkapohjaa päkiälle, päkiä liukuu luisuun ja jalka taaksepäin kohti spagaattia."

Toki voi, mutta kantapainoisella askeleella se on paljon todennäköisempää. Rulllaavalla askeleella painopiste on alempana ja paremmin askeleen päällä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sama, mutta en yhtään muista, että nuorena olisi ollut. Ehkä se liittyy lihaskuntoon ja tasapainoon. Vähän pelottavaa, miten vanhus iskee.

Kannattaa harrastaa lajeja, jotka kehittävät lihaskuntoa ja tasapainoa. Ei asian ihmettely ja pelkääminen ainakaan auta.

Talvellahan nyt ei jokatapauksessa voi kävellä samalla lailla kuin kesällä kun ei vaan ole kitkaa tarpeeksi kenkien alla.

Vierailija kirjoitti:

Voi, miten tutulta kuulostaa! En ymmärrä, miten toiset laukkaa tennareissaan vauhdilla eteenpäin, kun itse töpötän ja liukastelen jopa kitkakengillä. Niissä tosin on paksut pohjat. Ehkä liukkaalla olisi paras käyttää mahdollisimman ohutpohjaisia, maastoon mukautuvia kenkiä. Olen myös kanta-astuja, joten osansa liukasteluun on varmaan siinäkin. 

Kaikki ihmiset ovat kanta-astujia. Mutta kävelytyyliä modifioidaan sen mukaan missä kävelee. Esim liukkaalla ei kävellä samalla tavalla kuin pitävällä pohjalla. Ja kerrostalossa ei tömistellä kantapäillä yöaikaan.

Onko jotenkin niin, että osa ihmisistä ei vain ymmärrä kehoaan ja sen liikettä? Ei osaa luonnostaan muuttaa kävelytyyliä esim liukkaalla. Ehkä asiaan auttaisi treeni. Menee ihan kunnon jäälle kävelemään mahdollisimman paljon ja kokeilee eri tapoja. Ja ihan noin yleisesti kannattaa harjoittaa tasapainoa, muuten tulee ongelmia kun ikä karttuu.

Vaikutat olevan kenkämuodin uhri? Valitse vastaisuudessa talvikäyttöön vain pitäväpohjaisia kenkiä. Muista, että karkea kuvio ei ole pitävyyden tae, vaan materiaali ratkaisee.

Nastat alle, kyl se siitä.

Varmiten tasapaino alkaa heittämään jos varoo liikaa, silloin kävelystä katoaa kaikki elastisuus ja joustavuus. Eli kannattaa pyrkiä kävelemään reippaasti ja normaalisti sekä olla miettimättä kaatumista. 

Myös heikko lihaskunto/tasapaino voi vaikuttaa ääritapauksissa, jolloin pieni kunto-ja tasapaino treeni auttaa (ei tarvitse mitään salitreeniä). 

Sitten on kengät. Nastakengät on toki hyvät, mikäli on jäätä, mutta yleensä ohuen ja erityisesti joustavan pohjan omaavilla kengillä saa selkeästi parhaimman tuntuman liukkaaseen alustaan. Minulla esimerkiksi on paksupohjaiset vaelluskengät, joilla meinaa kaatua tuon tuostakin, mikäli on yhtään liukasta ja juuri siitä syystä kun tuntuma jalan alla puuttuu kokonaan. Kengänpohjien kumi myös kovettuu ajan myötä, jolloin se menettää pitoaan.

Vapaa-ajalla (ainakin) voi apuna käyttää myös kävelysauvoja.

Jonkin verran voi vaikuttaa myös jalan malli ja koko. Varmaankin jokin siro 36 jalka liukastelee helpommin kuin leveälestinen 42 jalka. 

Kävellessä ei myöskään kannata "tuijottaa varpaisiinsa", vaan pitää katse maastosta ja ympäristöstä riippuen 2-5 metrin päässä, jolloin keho ikään kuin ehtii ennakoida tulevaa. 

Treenaa keskivartalolihaksia, ne auttavat nimenomaan tasapainon kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse juoksentelen näillä keleillä ihan kesälenkkareilla ja niistä pohja kulunut puhki. Tosi liukasta. Juoksen nyrkkeilytyylillä paino päkijöillä. Lihaskunto on tosi hyvä ja tasapaino huippuluokkaa.

Olen joskus testannut nuoralla kävelyä ja osasin sen ilman harjoittelua.

Taustalla on vuosikymmenten kamppailu-urheilu taustaa.

Kun lähden lenkille näillä keleillä niin menen sinne kaatuilemaan. Yhden kerran olen kaatunut kymmenen vuoden aikana pahasti, mutta siinäkin kaaduin hallitusti levynä ja selvisin mustelmitta. Kipua oli kuitenkin lonkassa ja kämmentyvessä jolla löin vastaan alastullessa.

Mikä tämän juttusi pointti on? Provoilu? Tässä on kaikki pielessä. Ei kaaduta "levynä" vaan selkä pyöristettynä kallovamman ehkäisemiseksi. Eikä käsillä oteta vastaan. Minun esinaiselta murtui yhtenä talvena liukastuessa ranne. Ja suraavana talvena toinen.

Selkä pyöristyneenä kohdistat osuman siihen osuvaan nikamaan ja se on halvaantumisen vaara. Levynä kaatuessa kuten kirja putoaa lattialle otat osuman tasaisesti vastaan koko vartalollasi. Ainoastaan pää kannattaa nostaa ja se onkin koholla ihmisellä luontaisesti. Kannattaa aina ottaa mallia kaatumisista vauvoilta jotka oppii nousemaan jaloilleen ja kävelemään.

Erilaiset kissakaatumiset on luonnottomia ihmisille, mutta voivat toimia. Ne vaativat kuitenkin luonnottomasti harjoittelua pois normaalista, eivätkä vanhemmiten toimi hyvin, koska keho ei pysy kissamaisena vaan ihmismäisenä. Käsiä kannattaa kovettaa. Kädellä vastaan ottaminen esimerkiksi naamalleen kaatumisessa on tärkeää saada kädet eteen vastaanottamaan pahin tärsky.

Tulee myös luonnostaan ihmiseltä, ellei kävele kädet taskussa. Jos kädet ei ole tottuneet kovaan työhön pienestä pitäen tai niillä ei ole otettu vastaan kovia tärskyjä, niin käsi voi murtua vanhemmiten ihan vain nostamalla maitötölkin jääkaapista pöydälle. Nykyajan ihmisillä luuntiheys on heikkoa. En ikinä lähtisi pyöristämään selkää etenkään kivisessä maastossa kaatuessani.

Erilaisia käsillä kävelyjä, lankkukävelyjä, lankkuja ja hyppyjä lankkuun käsillä vastaan ottaen voi harjoitella, niin kädet voimistuu. Käsillä otetaan aina vastaan kaatuessa. Sitten levynä.

Mun oli pakko oikaista sua raavaana miehenä, koska sun ohjeilla tulee vain raatoja ja käsiä murtuu kuten itse sanoit. Jos on noin heikoksi itsensä päästänyt, niin pysyttelee sisätiloissa pahoilla keleillä. Jääkiekkoilijat ja muutkin urheilijat tulee levynä alas jäälle tai pelialueelle kaatuessaan. Käsi tai maila ottaa aina eteen ensin pahimman tärskyn ja suojaa päätä.

Jos jossain kivikoissa heität selkä pyöreenä ukemin, niin se on nikama rikki selästä tai kivi munuaisissa ja henki pois. Ei näin. Polvilleen jos tuut etkä mene levynä, niin se on polovet paskana.

Aina kädet ensin ja levynä kuten kirja. Mun ongelmahan oli alunperin se että en kaatuile ja siksi menen kaatuilemaan, mutta en kaadu siltikään. Tasapaino on niin hyväksi kehittynyt.

Vierailija kirjoitti:

Treenaa keskivartalolihaksia, ne auttavat nimenomaan tasapainon kanssa.

Itsellä on tapana näihin aikoihin mennä luistelukentille lenkkitossuissa vetelemään karaten potkut läpi.

Siinä kehittyy hyvä tasapaino.

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama juttu. Toiset vetää luisupohjaisilla tennareilla ohi ja mä pysyn hädin tuskin pystyssä edes nastakengät jalassa. Mulla on selvästikin huono tasapaino ja jotenkin arka ja köpöttävä kävelytyyli. En osaa harppoa rennosti pitkin askelin 🤷

Pidän liukkaalla kävelyä opeteltavissa olevana asiana, koska olen sen itse opetellit. Kävelen nimenomaan tasapohjaisilla kengillä normaalia kävelyvauhtia tai tarvittaessa nopeamminkin, jos on perus liukasta. (Vetiset jäät tai auran jättämät sileät liukkaat on kans pelkäämättä käveltävissä, mutta vaatii kyllä keskittymisen) Oon opetellut tietyn tyylisen kävelyn ja koen nimenomaan tasapohjaiset kengät helpoimmaksi liukkaalla, kun oon niitä eniten käyttänyt. Mites sitä kävelytyyliä kuvais, astuu ehkä enemmän koko jalan päälle kuin tavallisesti, tiedostaen sen liukkaan ja myös paino ehkä vähän edessä

Vierailija kirjoitti:

Lukaisepa vähän kehon sensomotorisesta toiminnasta ja primitiivireflekseistä. Ne ovat vauva-ajan jäänteitä, jotka häiritsevät monia perustoimintoja. Valitettavasti niitä löytyy suurimmalta osalta kouluikäisiä ja varsin monelta aikuiseltakin. Pidän mahdollisena, että sulta vois löytyä tuollaisia.

Primitiivirefleksien poistaminen on suhteellisen helppoa ja halpaa, vaatii vain kartoituksen ja ahkeraa voimistelua joitakin kuukausia.

En kerinnyt illalla etsiä lisätietoa, mutta tässä jotain. Katso, löytyykö vaikka tästä listasta muita sinulle tyypillisiä, motoriikkaan liittyviä piirteitä. Linkin takaa löytyy lisätietoa ja hakusanoilla paljonkin. Jos motoriikka ja hermosto on muuten kunnossa, niin ehkä syy on vain muovipohjaisissa talvikengissä.

Kehon motoriikkaan ja joihinkin aistitoimintoihin liittyviä haasteita, joihin voidaan vaikuttaa sensomotorisella työskentelyllä:

tasapaino-ongelmat

kehon puoliskojen hahmottamisen haasteet (oikea/vasen)

kehon jäykkyys tai velttous

kömpelyys, epätarkoituksenmukaiset liikemallit

loukkaantumisherkkyys

paikallaan olemisen vaikeus, jalkojen päällä istuminen, istuminen lantio taakse kallistuneena ja pää eteen työntyneenä

vaikeus löytää hyvää työergonomiaa

haasteet harrastuksen kulussa, tuntuu kuin ei pääsisi eteenpäin, harrastus ei kehity

toistuvat kivut nivelissä/selässä, kuin raajat eivät toimisi kuten haluaa

vartalon hahmotuksen/hallinnan haasteet

vaatteiden kiristys (tai esim. saumat haittaavat)

yökastelu (lapsilla ja teini-iän kynnyksellä)

rytmin tunnistamisen vaikeus

Lainaus: https://fysioahonlaita.fi/primitiivirefleksit/

Usein ikääntyessä jo 50 vuotiaana alkaa nimenomaan tasapainoon kehittymään haasteita, mutta sitä tasapainoa voi ja kannattaa kehittää muuten elämästä tulee todella hankalaa

Vierailija kirjoitti:

Sama vika. Nastat pakolliset. M48

M61 enkä ole koskaan tarvinnut nastoja ja pärjään ihan hyvin huonopohjaisillakin kengillä.

Itsellä vähän samaa nuorempana, toki ei yhtä pahasti. Kävelytyylini oli silloin sellainen, että ponnistin päkiällä turhan paljon, vähän ehkä jopa "hypähtävästi". Tämä osaltaan sai aikaan sen, että jalkaa irroittaessa maasta, se meinasi luistaa liukkaalla.

Tai ainakin ajattelen johtuvan tästä, nykyään askellus on parempi ja ei ole suurempia ongelmia. Toki kitkapohjista tykkään, vaikka eivät ne kaikkialla oikein autakaan.

Kuljet keskittymättä kulkemaasi alustaan, katso eteesi ja kulje varoen, niin onnistut pysymään pystyssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sama, mutta en yhtään muista, että nuorena olisi ollut. Ehkä se liittyy lihaskuntoon ja tasapainoon. Vähän pelottavaa, miten vanhus iskee.

Kannattaa harrastaa lajeja, jotka kehittävät lihaskuntoa ja tasapainoa. Ei asian ihmettely ja pelkääminen ainakaan auta.

Liukastumisen pelko ei todellakaan auta; mutta kaaduin kolmekymppisenä liukkaalla, käsivarteen avomurtumat kahteen kohtaan, korjausleikkaus, lukkolevyt, mutterit ja piiiiiitkä toipuminen. Nyt nelikymppisenä muistan aina tuon ja kyllä pelkään liukastumista, vaikka tiedän, että pelko pahentaa pelkoa. Minkäs teen...

Sama juttu. Mulla on lantio pysyvästi virheasennossa. Vaikuttaa kävelemiseen.