Menetän aina ihmiset ympäriltäni

No miksi?  Onko mitään käsitystä? Mitä siinä tapahtuu? Oletko ainoa lapsi?

Vierailija kirjoitti:

No miksi?  Onko mitään käsitystä? Mitä siinä tapahtuu? Oletko ainoa lapsi?

En vain osaa muodostaa ihmissuhteita sellaisiksi tiiviiksi, että kanssani haluttaisiin olla. Minulla on sisarus, mutta emme ole lainkaan tekemisissä. Niin, kuvio on toistunut tuossakin. Minä en ollut se, joka katkaisi yhteydenpidon. Ap

Kerran minulla oli ystävä, jonka kanssa olisi voinut jatkuakin yhteydenpito. No, hän kuoli. Ap

Miesten kanssa olisi jollain tasolla ehkä helpompaa. No sanomattakin selvää, että miespuoleisia ystäviä ei saa, koska ne kariutuvat aina johonkin sukupuolirooleihin ja jännitteisiin. Naispuolisille olen kuin ilmaa.

Sama. Mutta minulla syynä on ollut se, että olen etsinyt itseäni pitkään. En ole ollut helppo ihminen. Ei ihmiset jaksa vuosikausia sellaista. Harmittaa kaikki hyvät ihmiset, jotka olen menettänyt elämästäni. 

Miksi sun kanssa pitäisi olla? Tosi ystävyys on sitä, että laitetaan viesti joskus kerran viikossa vaikkei nähtäisi juuri koskaan. Riittää, että kiinnostaa, mitä se toinen on puuhastellut, koska kemiat jollain tasolla kohtaavat.

Ja tässähän se tuli. Mitä odotat niiltä ystäviltä? Vaaditko ehkä liikaa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi sun kanssa pitäisi olla? Tosi ystävyys on sitä, että laitetaan viesti joskus kerran viikossa vaikkei nähtäisi juuri koskaan. Riittää, että kiinnostaa, mitä se toinen on puuhastellut, koska kemiat jollain tasolla kohtaavat.

Ja tässähän se tuli. Mitä odotat niiltä ystäviltä? Vaaditko ehkä liikaa?

En tiedä. Olen vain jotenkin irrallinen, yksinäinen. Ei minulla ole koskaan ollut tuollaisia viestijuttujakaan. Paitsi joskus joidenkin miesten kanssa ja silloin jutut ovat aina jossain vaiheessa kääntyneet seksuaalisiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi sun kanssa pitäisi olla? Tosi ystävyys on sitä, että laitetaan viesti joskus kerran viikossa vaikkei nähtäisi juuri koskaan. Riittää, että kiinnostaa, mitä se toinen on puuhastellut, koska kemiat jollain tasolla kohtaavat.

Ja tässähän se tuli. Mitä odotat niiltä ystäviltä? Vaaditko ehkä liikaa?

Kannattaa vain olla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa. Jotkut on kavereita, jotkut tuttuja. Ihan harvasta tulee ystävä. Kaikille ei kerrota kaikkea ja kaikkiin ei luoteta. Silti voi olla hauskaa yhdessä. 

Kyllä ihminen tarvitsee kavereita. Ei tarvi kaikkien olla sydänystäviä. 

Tuttavuudetkin on hyviä, joskus niistä kehittyy ystävyyksiä. Jos haluat kovasti ystävyyttä, ihmiset voivat säikähtää sitä ja perääntyä. Eli oletko tahtomattasi liian intensiivinen? Onko sinulla neuroepätyypillisyyttä, jolloin sinulla on vaikeutta tulkita muiden ihmisten reaktioita oikein?

Ehkä kannattaisi käydä muutaman kerran psykoterapiassa miettimässä mistä tuo voisi johtua, jos asia häiritsee.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavuudetkin on hyviä, joskus niistä kehittyy ystävyyksiä. Jos haluat kovasti ystävyyttä, ihmiset voivat säikähtää sitä ja perääntyä. Eli oletko tahtomattasi liian intensiivinen? Onko sinulla neuroepätyypillisyyttä, jolloin sinulla on vaikeutta tulkita muiden ihmisten reaktioita oikein?

Ehkä kannattaisi käydä muutaman kerran psykoterapiassa miettimässä mistä tuo voisi johtua, jos asia häiritsee.

En ole intensiivinen, pikemminkin päinvastoin. Ei ole myöskään vaikeuksia tulkita toisia. Mutta olen vähän arka ja ehkä tylsä, vetäytyvä. Eivät kovin helposti muutettavia piirteitä. Ap

Ne kaikkien kaverit on tosi mukautuvia eivätkä odota keneltäkään mitään. Moniin tiiviin näköisiin ystävyyksiin taas liittyy helposti ikäviäkin piirteitä, kuten takertumista ja mustasukkaisuutta, jolloin ei anneta toisen olla oma itsensä tai muuttua. 

Jos haluat kavereita, niin sitten on oltava tosi aktiivinen eikä jäädä jumiin, jos joku ei nyt ehdi kaveerata. Uusia kavereita kohti silloin!

Toi sun miessuhde saattaa värittää sua myös liikaa eli tekee sinusta negatiivisen. Painolastia saa aina kevennettyä. Kivempiakin miehiä löytyy.

Mulla vähän sama. Johtunee siitä, että puhun liikaa ja olen aika erikoinen. Ei voi mitään. En pysty muuttumaan, joten näillä mennään.

Rasittava valittaja oot.

Mä olen ihan samanlainen. Mulla on tosi vaikea äitisuhde, jonka vuoksi välit on poikki. Samalla menetin elämästäni isäni ja sisarukseni. Kaverit on pikku hiljaa jääneet. Yhteys vaan katkeaa. Uusia on vaikea saada. Monilla on kaveripiiri täysi eikä oikein oteta mukaan. Vaikka voisiko kavereita muka olla liikaa?

 

Nyt olen huomannut saman sukulaisissa. Suvun yhdistävä henkilö menehtyi, eikä enää oikein ole sukuunkaan yhteyksiä. En käsitä. Sukulaisillani on aktiiviset sosiaaliset elämät eivätkä he oikein tarvitse sukulaisuussuhteita. Minä tarvitsisin mutta jotenkin nekin lipuu nyt käsistä. 

 

Jos eroaisin, jäisin maailmaan ihan yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ihan samanlainen. Mulla on tosi vaikea äitisuhde, jonka vuoksi välit on poikki. Samalla menetin elämästäni isäni ja sisarukseni. Kaverit on pikku hiljaa jääneet. Yhteys vaan katkeaa. Uusia on vaikea saada. Monilla on kaveripiiri täysi eikä oikein oteta mukaan. Vaikka voisiko kavereita muka olla liikaa?

 

Nyt olen huomannut saman sukulaisissa. Suvun yhdistävä henkilö menehtyi, eikä enää oikein ole sukuunkaan yhteyksiä. En käsitä. Sukulaisillani on aktiiviset sosiaaliset elämät eivätkä he oikein tarvitse sukulaisuussuhteita. Minä tarvitsisin mutta jotenkin nekin lipuu nyt käsistä. 

 

Jos eroaisin, jäisin maailmaan ihan yksin. 

Tosi tuttua. Tosin ei ole miestä, joten olen yksin. Mielenterveys hajosi.

Itselläni yksinäisyys alkoi jo pienenä lapsena. En ole asunut kumppanin kanssa. Seuraa minulla on, mutta ei sellaista, että he olisivat tukiverkosto, pikemmin nauttivat seurastani, jos siitä ei ole vaivaa.

Kannattaa kokeilla niitä eri-ikäisiä ystäviä. Siinä erilaisuus ikätovereihin ei haittaa.

Entä vanhat luokkakaverit, joku niistä. Sukulainen. Entä tuttavat. Selvät? Ei juovia. Miten piirit joissa ei katsota niin pinnallisella tavalla.

Olisiko kyse kuitenkin siitä, ettet vain löydä kaltaistasi seuraa? Se, että yrität tutustua ihmisiin on jotakin kuin ei mitään. Niitä oikeita ystäviä ei ole joka paikassa ja vuosien aikana myös ystävyyssuhteetkin muuttuvat väkisinkin. 

Opettele. Älä ruikuta.