Mikä minussa on vikana kun liukastelen talvella niin helposti ja meinaan kaatua?
Olen huomannut, että jos on vähänkin jäätä jossain tai vaikka vain aura-auton tai kävelijöiden kiillottamaa lunta, niin kävelyni on pelkkää liukastelua ja meinaan vetää lipat koko ajan. Joudun menemään lyhyttä askelta hitaasti ja silti vips olen yllättäen maassa kumossa. Riippumatta mitkä kengät on jalassa. Ja muut ihmiset kävelee samalla kelillä ihan normaalisti hyvää vauhtia eikä liukastele. No nastakengillä minäkin voin kävellä normaalisti liukastelematta enkä enää uskalla ulos ilman niitä. Ikää kuitenkin vasta 35, olen tosin aina ollut tällainen. Miksi minä liukastelen niin pahasti vaikka muut ei? Mikä voi olla vikana?
Kommentit (98)
Kanta-astuja. Takanoja. Huomio ei ole kelin mukainen.
Vierailija kirjoitti:
Kanta-astuja. Takanoja. Huomio ei ole kelin mukainen.
Kanta-astuja kyllä, takanoja myös kyllä. Voiko näitä itsessään muuttaa jotenkin? Ap
Itsellä hölkkätaustaa monelta talvelta. Silloin opin että juostessa jos jalka lähtee luisuun, se ei lipsahdakaan pois alta samalla tavalla kuin kävellessä. Hölkässä siis jalan sivuttaistuen pitävät lihakset ovat jo jännittyneenä ennen kuin liukastuminen alkaa. Kävellessä sensijaan lihaslukko tulee jäljessä (ja se on kaamea säpsähdys).
Eli : Opettele päkijäjuoksu : kantapäätä ei juurikaan käytetä. Ota sen variaatio käyttöön kun tunnet että alusta on liukas.
Juoksen kesät talvet ilman kenkiä. Kesäisin asfaltti polttaa ja talvisin lumi palentaa. Silti täytyy juosta vain, jotta pysyn huippukunnossa.
Jäällä en luista, sillä jalkapohjat ovat niin kovettumilla, että ne käyvät nastoista.
Suosittelen kokeilemaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kanta-astuja. Takanoja. Huomio ei ole kelin mukainen.
Kanta-astuja kyllä, takanoja myös kyllä. Voiko näitä itsessään muuttaa jotenkin? Ap
Paljasjalkakengät. Niillä tuntee paremmin alustan. Nolla-droppi, ei kantakorkoa. Tasapaino jakautuu paremmin koko jalkaterälle.
Liukkaalla kannattaa kävellä niin että paino tulee reisille ja polville. Todella liukkaalla joutuu sitten vähän polvet koukussa leveällä askeleella menemään, se parantaa tasapainoa edelleen. Eli paino vartalon alaosaan ja isommalle pinta-alalle.
Vierailija kirjoitti:
Itse juoksentelen näillä keleillä ihan kesälenkkareilla ja niistä pohja kulunut puhki. Tosi liukasta. Juoksen nyrkkeilytyylillä paino päkijöillä. Lihaskunto on tosi hyvä ja tasapaino huippuluokkaa.
Olen joskus testannut nuoralla kävelyä ja osasin sen ilman harjoittelua.
Taustalla on vuosikymmenten kamppailu-urheilu taustaa.
Kun lähden lenkille näillä keleillä niin menen sinne kaatuilemaan. Yhden kerran olen kaatunut kymmenen vuoden aikana pahasti, mutta siinäkin kaaduin hallitusti levynä ja selvisin mustelmitta. Kipua oli kuitenkin lonkassa ja kämmentyvessä jolla löin vastaan alastullessa.
Mikä tämän juttusi pointti on? Provoilu? Tässä on kaikki pielessä. Ei kaaduta "levynä" vaan selkä pyöristettynä kallovamman ehkäisemiseksi. Eikä käsillä oteta vastaan. Minun esinaiselta murtui yhtenä talvena liukastuessa ranne. Ja suraavana talvena toinen. Ne ei tulleet koskaan kunnolla kuntoon, tai normaalit voimat palautuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kengissä vika. Nastat alle
Tämä. Jos pohjat ovat väärää materiaalia, ne eivät pidä hyvin vaikka minkälainen kuvio olisi. Ja jäällä nastat åpitävät parhaiten.
Riekerin pitopohjakengät ovat paremmat. Niillä pystyy menemään kauppakeskuksiinkin. Ne myös pitävät sivusuunnassa. Mulla on jo toiset Riekerit käytössä, vanhemmat 10 v vanhat jätin mökkikengiksi. Kenkien kannoissa on oranssit läpyskät, siitä tunnistaa.
Se on suurin syy se keski-suomalainen persjalkaisuus. Lyhyet kömplelöt jalat jolloin pitää olla nastikkaat, lumiketjut ja turvakypärä että marraskuusta toukokuuhun selviää. Nämä naiset ovat niitä jotka liikkuu kuin pingviinit talvella pitkän toppatakin kanssa karvakaulus huppu päässä.
Vierailija kirjoitti:
Juoksen kesät talvet ilman kenkiä. Kesäisin asfaltti polttaa ja talvisin lumi palentaa. Silti täytyy juosta vain, jotta pysyn huippukunnossa.
Jäällä en luista, sillä jalkapohjat ovat niin kovettumilla, että ne käyvät nastoista.
Suosittelen kokeilemaan
Mitä hiivattia tarkoitat kun lumi palentaa? Kerropa asia ihan suomeksi, niin me muut lukijatkin saatetaan ymmärtää.
Ei sille mitään voi. Minulla on 3 lasta. Heistä täysi-ikäinen ei kaadu oikeastaan koskaan. Nuorin lapsista on nurin liukkaalla kelillä hyvin helposti. Olen miettinyt, mikä heissä on niin erilaista, ja nuorin on oppinut huonosti myös luistelemaan. Hänellä on ollut vaikeus pysyä luistimilla pystyssä, ja sen takia korona-aikaan käytiin joka ilta luistelujäällä, niin pitkään kun se tuossa kentällä oli. Oppi luistelemaan, mutta ei taitavasti. Hänellä on luontaista kömpelyyttä, jos on liukasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kanta-astuja. Takanoja. Huomio ei ole kelin mukainen.
Kanta-astuja kyllä, takanoja myös kyllä. Voiko näitä itsessään muuttaa jotenkin? Ap
Vahvista pakaralihaksia ja opettele työntämään lantiota suoraksi. Seisoessa tutki missä kohtaa paino tuntuu jalkapohjissa (luultavasti se on nilkan takaosaa mukaillen kantapään takaosassa). Käännä jalkateriä hieman auki lonkista lähtien, purista pakaroita yhteen ja työnnä lantio suoraksi. Painon pitäisi tuntua nilkan etuosan mukaisesti keskellä jalkapohjaa, tai koko jalkapohjan alueella. Kokovartalopeili auttaa kun katsot sivusuunnasta itseäsi, tai sopivalle korkeudelle laitettu pienempi peili.
Se painopiste myös alkaa laskeutumaan alemmas kun ne lihakset jossa painopisteen pitäisi olla on aktivoitu käyttöön. Painopiste on pitkälti siellä, mitä lihasryhmää käytät. Käsiä ja hartioita käyttäessä (tässä tapauksessa jännittäessä) painopiste on ylhäällä. Jalkoja ja lantion alueen lihaksia kun käyttää niin painopiste on siellä. Youtubesta löytyy ohjeita miten vahvistaa lantion ja pakaroiden lihaksia. Lisäksi kannattaa opetella rentouttamaan itseään.
Vääränlaiset kengät. Nastat tai kitkat alle kuten autoillekin. Kaikissa talvikengissä ei ole noita ominaisuuksia, vaikka talvikenkiä ovatkin.
Huono kehonhallinta. Kannattaa kesäisin liikkua mahdollisimman vaihtelevissa maastoissa.
Vierailija kirjoitti:
Se on suurin syy se keski-suomalainen persjalkaisuus. Lyhyet kömplelöt jalat jolloin pitää olla nastikkaat, lumiketjut ja turvakypärä että marraskuusta toukokuuhun selviää. Nämä naiset ovat niitä jotka liikkuu kuin pingviinit talvella pitkän toppatakin kanssa karvakaulus huppu päässä.
Ei pidä paikkaansa. Eniten kaatuilevat he, jotka eivät ole syntyneet Suomessa! Siis se on toivottoman näköistä. Esim. naapuri ollut Suomessa 2,5 vuotta, ja hän kaatui viime talvenakin vähintään 10 kertaa. Meidän talolta on alamäkeä, on siis mäen päällä kerrostalo. Kun naapuri lähtee talvella alaspäin, koko ajan saa jännittää, milloin se kaatuu. Ei pidä yhtään tasapaino liukkaalla.
Vierailija kirjoitti:
Se on suurin syy se keski-suomalainen persjalkaisuus. Lyhyet kömplelöt jalat jolloin pitää olla nastikkaat, lumiketjut ja turvakypärä että marraskuusta toukokuuhun selviää. Nämä naiset ovat niitä jotka liikkuu kuin pingviinit talvella pitkän toppatakin kanssa karvakaulus huppu päässä.
Naiset on hauskan näköisiä, kun ne vaappuu talvella liukkaalla.
Lukaisepa vähän kehon sensomotorisesta toiminnasta ja primitiivireflekseistä. Ne ovat vauva-ajan jäänteitä, jotka häiritsevät monia perustoimintoja. Valitettavasti niitä löytyy suurimmalta osalta kouluikäisiä ja varsin monelta aikuiseltakin. Pidän mahdollisena, että sulta vois löytyä tuollaisia.
Primitiivirefleksien poistaminen on suhteellisen helppoa ja halpaa, vaatii vain kartoituksen ja ahkeraa voimistelua joitakin kuukausia.
Kävele eri lailla.