Mikä minussa on vikana kun liukastelen talvella niin helposti ja meinaan kaatua?
Olen huomannut, että jos on vähänkin jäätä jossain tai vaikka vain aura-auton tai kävelijöiden kiillottamaa lunta, niin kävelyni on pelkkää liukastelua ja meinaan vetää lipat koko ajan. Joudun menemään lyhyttä askelta hitaasti ja silti vips olen yllättäen maassa kumossa. Riippumatta mitkä kengät on jalassa. Ja muut ihmiset kävelee samalla kelillä ihan normaalisti hyvää vauhtia eikä liukastele. No nastakengillä minäkin voin kävellä normaalisti liukastelematta enkä enää uskalla ulos ilman niitä. Ikää kuitenkin vasta 35, olen tosin aina ollut tällainen. Miksi minä liukastelen niin pahasti vaikka muut ei? Mikä voi olla vikana?
Kommentit (98)
Voi sinua. Tervetuloa kerhoon. Tosin minulla on moiseen selkeä syy. Sain onnettomuudessa pahan aivovaurion ja tasapainoni vammautui pysyvästi.
Toki käytän liukkailla keleillä apunani rollaattoria. Niitä saa ostettua omaksi ihan muutamalla satkulla.
https://www.apukauppa.fi/product/626/rollaattori-dietz-taima-m
Vierailija kirjoitti:
Vääränlaiset kengät. Nastat tai kitkat alle kuten autoillekin. Kaikissa talvikengissä ei ole noita ominaisuuksia, vaikka talvikenkiä ovatkin.
Sitä pohjaa ihan sormella kokeilemalla pystyy päättelemään, onko se pitävä vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juoksen kesät talvet ilman kenkiä. Kesäisin asfaltti polttaa ja talvisin lumi palentaa. Silti täytyy juosta vain, jotta pysyn huippukunnossa.
Jäällä en luista, sillä jalkapohjat ovat niin kovettumilla, että ne käyvät nastoista.
Suosittelen kokeilemaan
Mitä hiivattia tarkoitat kun lumi palentaa? Kerropa asia ihan suomeksi, niin me muut lukijatkin saatetaan ymmärtää.
Ihan suomea tuo on. Tarkoittaa sitä, että jalkoihin tulee paleltumia jos juokset pitkään lumessa.
Vierailija kirjoitti:
Huono lihaskunto ja sen myötä myös tasapaino?
Muovisekoitteiset kengänpohjat. Ja hommaa liukuesteet kenkiisi.
Lihasheikkous, tottuminen vain tasaisella kävelyyn, huonot kengän pohjat.
Ala lenkkeillä metsässä. Ei millään pururadalla tai hiekkapolulla vaan ihan oikeasti metsässä ja metsäpoluilla. Pehmeällä, epätasaisella metsän pohjalla, juurakkoisilla poluilla, kallioilla, rantakivillä, pehmeällä hiekalla, lumihangessa. Sun lihakset ja koordinaatio on päässyt liian helpolla, sun kehon hallinta on olematon.
Ja sit ostat vielä hyvät kengät, joiden pohjat ei kovetu kylmässä.
Selän vuoksi vasemmalla puolella heikkoutta. Kun vasen jalka lähtee liukuun. Mikään refleksi ei toimi ja olen nurin.
Kun oikea. Hyppään ennen kaatumista vaikka viereiseen aitaan. Vetäsen refleksin omaisesti kyykkyyn tai lasken toisen jalan maahan jarruksi.
Joku fitnestyyppi pomppi jollain videolla ja selitti. Että pitää hyppiä. Jos ei pysty hyppimään niin liukastelee. Apeen pitää vahvistaa lihaskuntoaan.
Joskus opettelin lumilautailemaan, se on todella vaikeaa tasapainolle kun jalan on sidottu yhteen. Se homma todella kehitti tasapainoani jonka huomasin ihan arki elämässä.
Luulen myöskin että kissatalous lisää sitä että aina on katsottava mihin astuu (milloin kissa, milloin kissan oksennus :D) joskus kävelin yöllä keittiöön pimeässä ja kissa oli pudottanut tasolta lasin joka oli mennyt rikki oli kiva yllätys astua.
Olen miettinyt samaa. En ole kaatunut vuosiin, mutta jännitän liukkaalla kelillä ihan mahdottoman paljon. Kävelen pientä töpöaskelta tuskanhiki otsassa ja tunnen kaatuvani hetkenä minä hyvänsä.
Eilen kuljin pingviininä varovasti kävelytiellä ja naureskelin mielessäni että kotimatkassa vierähtääkin nyt jokunen tovi. Takaa tuli nainen joka HÖLKKÄSI ohitseni tavalliset lenkkarit jalassaan, ilman nastoja. Tie oli siis muhkurajäinen eikä hiekan muruakaan missään. Teki mieli pysäyttää kys. tyyppi ja kysyä että miten ihmeessä tuo on edes teoriassa mahdollista.
Ja olen normalipainoinen 32-vuotias nainen, ihan tavallisessa kunnossa. En huippu-urheilija mutten mikään lösökään. Harrastan ratsastusta eli tasapainon luulisi olevan edes jotenkin normaali.
Tarkista kengät. Miehelläni oli Sievin turvakengät ja ne olivat todella liukkaat, muovia lähes koko pohja. Kun vaihtoi Jalaksen kenkiin, ei liukkautta enää ollut. Sievit lähti kuulema alta ihan lumikelilläkin, jos astui esim autosta nopeasti ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juoksen kesät talvet ilman kenkiä. Kesäisin asfaltti polttaa ja talvisin lumi palentaa. Silti täytyy juosta vain, jotta pysyn huippukunnossa.
Jäällä en luista, sillä jalkapohjat ovat niin kovettumilla, että ne käyvät nastoista.
Suosittelen kokeilemaan
Mitä hiivattia tarkoitat kun lumi palentaa? Kerropa asia ihan suomeksi, niin me muut lukijatkin saatetaan ymmärtää.
Ihan suomea tuo on. Tarkoittaa sitä, että jalkoihin tulee paleltumia jos juokset pitkään lumessa.
Ei todella palentaa ole suomen yleiskieltä, liekö sitten jossakin päin murretta? Itse olen asunut Itä-Suomessa, Kaakkois-Suomessa sekä Uudellamaalla sekä itä- etä länsipuolella pks lisäksi, enkä ikinä ole kuullut tai lukenut tuollaista muotoa ja ikää mulla on yli kuudenkympin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidät painopisteen liian ylhäällä, et ole tarpeeksi rento vaan jännität itsesi liian suoraksi.
Nämä olivat omat syyni jatkuvaan liukasteluun. Nyt en ole pariin talveen liukastellut kun väksin opettelin rentouttamaan itseni ja siirtämään painopisteen alemmas. Seuraava neuvo voi tuntua monesta aika, tuota inhottavalle, mutta jos huomaan alkavani jännittää itseäni, kuvittelen köyden kaulani ympärille ja kehoni roikkumassa sen varaan, jolloin painopiste tippuu alemmas ja kehoni rentoutuu. Ei se oikea köysi aiheuttaisi samaa reaktiota, mutta mustan huumorin aivoni eivät saaneet itselleni muutakaan toimivaa kehitettyä.
Miten painopiste käytännössä siirretään alemmas? Minulla on pitkät jalat ja lyhyt selkä ja isot rinnat (kerron koska vaikuttaa painopisteeseen), tuntuu että kiikun pitkien jalkojeni päällä täällä korkealla ja vips tosiaan menen kumoon kun en hallitse li
Koukistamalla polvia.
Sinussa on vialla äänestyskäyttäytyminen.
Yksityistetty kulkureittien kunnossapito on äänestämiesi päättäjien päättämä asia.
Firma "säästää", kansa liukastelee.
Kävelytyylisi on vaarallinen. Eräs tuttava kävelee nopeasti etunojassa töms töms askelin ja niin taittoi nilkkansa.
Jos pääset esim. työterveyteen niin pyydä fysioterapeuttia tsekkaamaan kävelytyylisi. Voi olla että olet omaksunut jonkin kävelytyylin, joka toimii huonosti ja tarvitset tiettyjen lihasten vahvistamista jumpalla, muuten kävelytyyli ei muutu.
Hanki myös tasapainolauta.
Silloin kun kaupunki hoiti kulkureitit niin enpä muista kenenkään miettineen piikkikenkien hankkimista (ei tarvetta).
Nyt yksityistetyn kunnossapidon aikana edes keskustassa ei kannata liikkua ilman vähintäänkin nastakenkiä.
Minulla on sama, mutta en yhtään muista, että nuorena olisi ollut. Ehkä se liittyy lihaskuntoon ja tasapainoon. Vähän pelottavaa, miten vanhus iskee.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama, mutta en yhtään muista, että nuorena olisi ollut. Ehkä se liittyy lihaskuntoon ja tasapainoon. Vähän pelottavaa, miten vanhus iskee.
teiden parempaan kunnossapitoon, voisiko liittyä?
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun kaupunki hoiti kulkureitit niin enpä muista kenenkään miettineen piikkikenkien hankkimista (ei tarvetta).
Nyt yksityistetyn kunnossapidon aikana edes keskustassa ei kannata liikkua ilman vähintäänkin nastakenkiä.
Mikä kaupunki?
Helsingissä oli ennen karujen kunnossapito kiinteistöjen eli yksityisten tehtävä. Silloin en liukastellut. Nyt jo joitain vuosia on kunnossapito otettu kaupungille ja sehän ei tee yhtään mitään ja nyt kadut ovat vaarallisessa kunnossa.
Vartalon asentoa ja askellusta voi muuttaa aivan ratkaisevasti erilaiseksi. Siinä voi auttaa helpoimmin fysioterapeutti. Itämaisissa liikuntalajeissa vartalo on pyöreänä, ja jalka siirtyy vasta kun psino on toisella jalalla. Myös askellusta voi muuttaa tuosta puhtaasta kanta-astumisesta leveämpään suuntaan.