Lue keskustelun säännöt.
Miksi keski-ikäiset luulevat olevansa nuorekkaita
15.12.2024 |
Naurattaa aina kun joku 50-vuotias höpisee siitä, mikä on vanhanaikaista ja mikä trendikästä. Tuntuu, kuin jotkut heistä eivät olisi moneen vuoteen tavanneet parikymppistä
Vanhat eukot kauhistelee, kuinka fyysiset kirjat ja valokuvat ovat niin mennyttä vuosikymmentä, ja nykyään kännykässä on kaikki. Muodista on rouvat myös ihan pihalla, heidän mielestään kestävät luonnomtaeriaalit ovat mummumaisia, ja Muumi paitulit ja hupparit nuorekkaita
Hohhoijaa. Noh, pukeutukaa, sistustakaa ja eläkää kuten haluatte, mutta älkää sekoittaiko nuoria ihmisiä teidän 2000-luvun alun mielipiteisiin
Kommentit (202)
Nuorekkuus on trendikästä. Vai kiistätkö sen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi 50-vuotiaiden pitäisi olla 20-vuotiaita?
En minäkään ala 80-vuotiasta äitiäni muuttamaan 50-vuotiaaksi. Pukeutukoon ja sisustakoon miten haluaa.
Nuorekkuus ja pieni leikkimieli ovat iästä riippumattomia asenteita, jotka voi valita missä tahansa iässä. On myös nuoria, jotka ovat nk. old soul-tyyppisiä eli ei se nuoruus aina tarkoita nuorekkuutta. Jokaisessa meistä asuu pieni lapsi, joka kutsuu leikkiin ja laikinlaskuun.
<< fyysiset kirjat ja valokuvat ovat niin mennyttä vuosikymmentä, ja nykyään kännykässä on kaikki.... kestävät luonnonmateriaalit ovat mummumaisia, ja Muumi paitulit ja hupparit nuorekkaita >>
Jos ei muka näin ole, niin mikä sitten on vanhanaikaista ja mikä muodikasta?
Omasta mielestäni nuorten nykypukeutuminen on todella vanhanaikaisen näköistä. Kuten monet puseromallit ja esim. löysät vyötärökorkuiset farkut. Kuin suoraan omasta nuoruudestani! Olin tyytyväinen, kun muoti lopulta vaihtui ja tuli esim. täysin erimallisia farkkuja ja niistä mummofarkuista pääsi vihdoinkin eroon. Ja nyt niitä näkee tämän päivän nuorilla!
Tukeepa 61 vuoden ikään.Teiillä on jokaisella se edessä jos elätte.Kasvojani ei vielä häiritse isot rypyt ehkä geeneissä..Painoa on 10 kiloa liikaa mutta olen aika notkea kosta jumppan joka ilta.Pitää vaan hyväksyä että .vanhenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi saatana ... miksi pitäisi olla nuorekas kun on tyylikkäästi +40v. Teinipoitsut ja pissikset ei tähän pääse kuin odottelemalla.
T. Charmanderi
Aloitus oli ihan täysin väsähtänyt eikä siinä ole mitään pointtia. Ihmeen paljon keskustelua kuitenkin aiheuttanut.
Olen lähemmäs viisikymppinen ja kolmikymppiset työkaverini jaksavat aina sanoa, miten nuorekas olen. Teen samoja asioita kuin he, käydään samoissa tapahtumissa ja harrastuksissa ja osallistun ylipäätään kaikkeen. En itse koe olevani erityisen nuorekas, tykkään vain samoista asioista mistä olen aina tykännyt ja olen aktiivinen. Lapsettomana se onkin helppoa. Kai moni tämän ikäinen keskittyy lähinnä kotiin, lapsiperheasioihin ja vanhenevien vanhempien hoivaamiseen. Minullakin on samanikäisiä ystäviä, jotka eivät koskaan käy missään, koska lapset, kissat, koirat jne. Ei mitään omia harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huppari on käytännöllinen vaate. Paituleita tuskin käyttävät muut kuin sairaalassa makaavat vanhukset.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä olisi 50-vuotiaana miehenä se, että kysytään Alkossa paperit kun ostan viinaa. Joo, ei ole ryppyjä naamassa, ei harmaata karvaa ja hiukset ovat yhä kuin 18-vuotiaana.
Juu juu, ihan varmasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaaha. Palstaincelin hauku keski-ikäistä naista-aloitus taas.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena sitä luulee, että ihminen jotenkin vanhenee. Pään sisällä sitä säilyy samana kuin nuorenakin. Olen 45 ja ihan samalta tuntuu esim. ihastuminen, ihan yhtä kovat kiksit saan musiikista kuin nuorenakin, huumorintaju on sama, saman tyyppiset asiat on edelleen kiinnostavia. Vain peilikuva muuttuu. Se on ihan hauskaa kun sen tajuaa. Nuorena sitä kuvittelee että keski-ikäiset tai sitä vanhemmat on jotain ihan eri lajia.
Osa nuoremmista näyttää luulevan että ikä tarttuu. Vanhemmat ovat ikään kuin kulkutautisia, joita on välteltävä ettei saa tartuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloitus oli ihan täysin väsähtänyt eikä siinä ole mitään pointtia. Ihmeen paljon keskustelua kuitenkin aiheuttanut.
Olen lähemmäs viisikymppinen ja kolmikymppiset työkaverini jaksavat aina sanoa, miten nuorekas olen. Teen samoja asioita kuin he, käydään samoissa tapahtumissa ja harrastuksissa ja osallistun ylipäätään kaikkeen. En itse koe olevani erityisen nuorekas, tykkään vain samoista asioista mistä olen aina tykännyt ja olen aktiivinen. Lapsettomana se onkin helppoa. Kai moni tämän ikäinen keskittyy lähinnä kotiin, lapsiperheasioihin ja vanhenevien vanhempien hoivaamiseen. Minullakin on samanikäisiä ystäviä, jotka eivät koskaan käy missään, koska lapset, kissat, koirat jne. Ei mitään omia harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita.
Lapset, kissat ja koirat eivät siis voi olla niitä omia mielenkiinnon kohteita?
Teineillä ei ole rahaa eikä valtaa joten sopeudu. Me keski-ikäiset hallitsemme tätä maailmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse 36-vuotias. Tuntuu, että monella samaa ikäluokkaa olevalla on joku ikä-/tyylikriisi menossa. Joko yritetään matkia nykyisiä nuoria/nuoria aikuisia tai sitten pukeudutaan päästä varpaisiin Marimekkoon ja näytetään vanhemmalta kuin ollaankaan.
Kaikilla tuskin on koskaan mitään omaa tyyliä edes ollut. Mutta hassulta näyttää, jos keski-ikä lähestyvä yrittää hirveästi pukeutua nuoremman sukupolven tyyliin. Harva kantaa sen tyylillä. Useimmiten se näyttää vain epätoivoiselta yritykseltä näyttää nuoremmalta.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus oli ihan täysin väsähtänyt eikä siinä ole mitään pointtia. Ihmeen paljon keskustelua kuitenkin aiheuttanut.
Olen lähemmäs viisikymppinen ja kolmikymppiset työkaverini jaksavat aina sanoa, miten nuorekas olen. Teen samoja asioita kuin he, käydään samoissa tapahtumissa ja harrastuksissa ja osallistun ylipäätään kaikkeen. En itse koe olevani erityisen nuorekas, tykkään vain samoista asioista mistä olen aina tykännyt ja olen aktiivinen. Lapsettomana se onkin helppoa. Kai moni tämän ikäinen keskittyy lähinnä kotiin, lapsiperheasioihin ja vanhenevien vanhempien hoivaamiseen. Minullakin on samanikäisiä ystäviä, jotka eivät koskaan käy missään, koska lapset, kissat, koirat jne. Ei mitään omia harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita.
No huh, huh. Lapseton ei näköjään kykene ymmärtämään, miten kokonaisvaltaista lapsiperhe-elämä on. Minusta oli kamalaa seurustella 2-3-kymppisten työkavereiden kanssa kun itse olin 50-v. Omat lapset jo aikuisia tuolloin, niin tekosyitä jäädä pois työpaikan iltatilaisuuksista ja muusta "yhteishenkeä" nostattavasta puuhailusta ei oikein ollut.
Vierailija kirjoitti:
Jaaha. Palstaincelin hauku keski-ikäistä naista-aloitus taas.
Minulla oli tällainen haukkumavaihe teininä. Luulin, että vanhempi ihminen olisi kateellinen nuoruudestani. Kaikkea sitä omnipotenttiharhoissaan luulee. Kuuluu kehitysvaiheeseen. Vanhempana on ihanaa, voi suhtautua rauhallisesti ohimeneviin hömpötyksiin ja vaikka vertailla muidenkin elämää nähdeiden kanssa niitä.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus oli ihan täysin väsähtänyt eikä siinä ole mitään pointtia. Ihmeen paljon keskustelua kuitenkin aiheuttanut.
Olen lähemmäs viisikymppinen ja kolmikymppiset työkaverini jaksavat aina sanoa, miten nuorekas olen. Teen samoja asioita kuin he, käydään samoissa tapahtumissa ja harrastuksissa ja osallistun ylipäätään kaikkeen. En itse koe olevani erityisen nuorekas, tykkään vain samoista asioista mistä olen aina tykännyt ja olen aktiivinen. Lapsettomana se onkin helppoa. Kai moni tämän ikäinen keskittyy lähinnä kotiin, lapsiperheasioihin ja vanhenevien vanhempien hoivaamiseen. Minullakin on samanikäisiä ystäviä, jotka eivät koskaan käy missään, koska lapset, kissat, koirat jne. Ei mitään omia harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita.
Minäkin olen lähes viisikymppinen, ja vietän paljon aikaa itseäni jopa 20 vuotta nuorempien kanssa. Olen itse lapseton, ja jostain syystä esim. kavereideni lapset ovat aina pitäneet minusta, olen tutustunut moneen kun he ovat olleet teinejä ja moni vielä nyt aikuisenakin haluaa viettää aikaa kanssani. Heidän mielestä on kai cool, kun ikäiseni naisen kanssa voi juoda viskiä baarissa (tiedän niistä paljon, samoin sikareista), minulla on upea LP-levykokoelma jne.
Huomaan kuitenkin, että kyllä mä olen erilainen kuin nuoret. Koen olevani paljon radikaalimpi. Nuoret nyhjää hirveästi jonkun omien fiilisten kanssa, analysoivat ja puivat ihan loputtomiin miltä mikäkin asia tuntuu. Se on jotenkin sisäänpäinkääntynyttä ja hirveän varovaista. Pidän nuorista, mutta enemmän yhteyttä tunnen oman ikäisiin, jotka tietävät aidosti hyvästä musasta, joiden kanssa voi puhua filosofiasta ja vaikkapa henkisistä perinteistä, joiden kanssa voi keskustella paljon nopeammin ja korkealentoisemmin nysväämättä jokaisen sanan kohdalla tunnepuhetta. Jotenkin huumorikin menee enemmän yksiin ikäisteni kanssa. Tuntuu oudolta, että nuoret sanoo tosi usein mua nuorekkaaksi, ja silti musta tuntuu ettei meillä ole ihan hirveästi mitään yhteistä, paitsi joidenkin tiettyjen yksilöiden kanssa. He ovat yleensä sellaisia iättömiä sieluja. Tuntuu jotenkin nurinkuriselta kun nuoret tarkoittaa kai kehuna että olisin samanlainen kuin he. Itse en pidä sitä kehuna. Omasta puolestani ajattelen ennemmin kehuna, jos jollekin nuorelle voi sanoa että hän on samanlainen kuin mun läheiset kaverit omasta ikäluokastani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus oli ihan täysin väsähtänyt eikä siinä ole mitään pointtia. Ihmeen paljon keskustelua kuitenkin aiheuttanut.
Olen lähemmäs viisikymppinen ja kolmikymppiset työkaverini jaksavat aina sanoa, miten nuorekas olen. Teen samoja asioita kuin he, käydään samoissa tapahtumissa ja harrastuksissa ja osallistun ylipäätään kaikkeen. En itse koe olevani erityisen nuorekas, tykkään vain samoista asioista mistä olen aina tykännyt ja olen aktiivinen. Lapsettomana se onkin helppoa. Kai moni tämän ikäinen keskittyy lähinnä kotiin, lapsiperheasioihin ja vanhenevien vanhempien hoivaamiseen. Minullakin on samanikäisiä ystäviä, jotka eivät koskaan käy missään, koska lapset, kissat, koirat jne. Ei mitään omia harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita.
Minäkin olen lähes viisikymppinen, ja vietän paljon aikaa itseäni jopa 20 vuotta nuorempien kanssa. Olen itse lapseton, ja jostain syystä esim. kavereideni lapset ovat aina pitäneet minusta, olen tutustunut moneen kun he ovat olleet teinejä ja moni vielä nyt aikuisenakin haluaa viettää aikaa kanssani. Heidän mielestä on kai cool, kun ikäiseni naisen kanssa voi juoda viskiä baarissa (tiedän niistä paljon, samoin sikareista), minulla on upea LP-levykokoelma jne.
Huomaan kuitenkin, että kyllä mä olen erilainen kuin nuoret. Koen olevani paljon radikaalimpi. Nuoret nyhjää hirveästi jonkun omien fiilisten kanssa, analysoivat ja puivat ihan loputtomiin miltä mikäkin asia tuntuu. Se on jotenkin sisäänpäinkääntynyttä ja hirveän varovaista. Pidän nuorista, mutta enemmän yhteyttä tunnen oman ikäisiin, jotka tietävät aidosti hyvästä musasta, joiden kanssa voi puhua filosofiasta ja vaikkapa henkisistä perinteistä, joiden kanssa voi keskustella paljon nopeammin ja korkealentoisemmin nysväämättä jokaisen sanan kohdalla tunnepuhetta. Jotenkin huumorikin menee enemmän yksiin ikäisteni kanssa. Tuntuu oudolta, että nuoret sanoo tosi usein mua nuorekkaaksi, ja silti musta tuntuu ettei meillä ole ihan hirveästi mitään yhteistä, paitsi joidenkin tiettyjen yksilöiden kanssa. He ovat yleensä sellaisia iättömiä sieluja. Tuntuu jotenkin nurinkuriselta kun nuoret tarkoittaa kai kehuna että olisin samanlainen kuin he. Itse en pidä sitä kehuna. Omasta puolestani ajattelen ennemmin kehuna, jos jollekin nuorelle voi sanoa että hän on samanlainen kuin mun läheiset kaverit omasta ikäluokastani.
Heh, mietin tätä ihan samaa viikonloppuna työpaikan pikkujouluissa. Nuoret työkaverini ajattelevat kai kehuvansa minua, kun sanovat että olen heidän mielestään nuorekas. En tietenkään kehtaa sanoa, että sori vaan mutta en oikeastaan halua olla samanlainen kuin he. Mielestäni suurin osa heistä on aika tylsiä, epävarmoja, neuroottisia ja pikkumaisia. Ja lisäksi ylimielisiä, mistä kertoo tuokin että he niin kovin helposti kuvittelevat vanhempien ihmisten ihailevan ja kadehtivan heitä ja olevan tosi mielissään jos tulisivat hyväksytyksi heidän joukkoonsa. Mulla on kuitenkin paljon rennompi, älykkäämpi ja antoisampi kaveripiiri ihan oman ikäisissäni (45+). En tiedä miksi erityisesti ihailisin keskenkasvuisia nuoria, ellei sitten ole joku poikkeusyksilö (ikäänsä vanhemman oloinen) kyseessä.
Jos nuorekkuus on sitä, että haluaa olla kuin 2000-luvulla syntyneet, niin pois se minusta.
Miksi keski-ikäiset luulevat olevansa nuorekkaita
Koska muut luulevat nuoreksi!!! Minua on luultu nuoreksi kyllästymiseen asti. Vaikka olen meikittä ja leikkautin pitkät hiuksenikin mummopolkaksi ym., niin aina vain luullaan. Naama ja perusolemus on vaan niin lapsekas. Ei auta vaikka vetäisi bleiserin päälle. Nuoremmaksi luullaan.