Lue keskustelun säännöt.
Poika 15v on suuttunut mun miehelle. Ei ole suostunut viikkoon olemaan samassa tilassa.
15.12.2024 |
Äsken kuulin kun kävi vessassa ja meni takaisin omaan huoneeseen. Koko viikon on vain hakenut ruokaa nopeasti, käynyt vessassa tai suihkussa nopeasti ja luikkinut omaan huoneeseen. Koulun jälkeen menee kuulemma ovet paukkuen omaan huoneeseen tai tulee kavereiden kanssa meille niin, että ei muka huomaa koko miestä.
Mun kanssa poika puhuu. Olen yrittänyt saada miehen ja pojan sopimaan, mutta se kuulostaa menevän pojan puolelta aina huudoksi. Pari päivää sitten juttelin pitkään pojan kanssa ja lopulta hän itki, että ei halua asua mun miehen kanssa samassa kodissa.
Tiedän, että heillä on riita, joka vaikuttaa nyt pojan ajatuksiin miehestä, mutta olemme miehen kanssa oikeasti pohtineet, että hän vuokraisi oman huoneiston. Ei hänkään halua, että hänen takiaan poika voi noin huonosti.
Eilen aamupäivällä, kun mies oli töissä niin paistoin pojalle extra aamupalaksi lettuja ja vietettiin aikaa yhdessä. Hän oli ihan erilainen. Nauroi paljon.
Hirveä olo, kun rakastan heitä molempia, mutta tietysti mun lapsi on mulle kaikista tärkein. Mulla on ollut ihan kamala viikko heidän riidan takia.
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitenkään epätavallista, että uusperheissä syntyy konflikteja, itse asiassa se on varsin tavallista. Sekä ap:lla että hänen uudella miehellään olisi paljon opittavaa tarinasta, joka ei ole aivan tuore, mutta omassa lajissaan hyvin edustava.
Tästä tapauksesta kertoi usein vuotta sitten edesmennyt mummoni. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunu
Jos mummo olisi vielä elossa, hän osaisi sovitella tämånkin konfliktin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä murrosikään ihan normaalisti kuuluu rajojen etsiminen riidellessä. Mykkäkoulu voi jatkua viikon tai kaksi, se kuuluu elämään. Murrosiässä tunteet koetaan voimakkaampina kuin aikuisena. Teillä saattaa teini kokeilla, kuka saa tahtonsa läpi ja kenen puolella sinä olet. Monesti uusperhekuvioissa herää sellaisia tunteita, että tuollainen p*ska tulee tänne komentelemaan ja esittämään jotain, lähtemään pois, se ei tänne kuulu.
Olen tehnyt nuorten kanssa töitä eri työtehtävissä yli 15 vuotta. Nuorisotiloissa, kenttätyössä perjantai-iltaisin, kerhojen ohjaajana, palveluiden koordinaattorina jne. Minun mielestäni 15 vuoteen ei ole vaihtunut se, että murrosikään liittyy myös voimakasta kuohuntaa. Hyvin moni ei muista niitä enää aikuisena, mutta vanhemmat saattaa kyllä muistaa. Joku on karannut mummolaan viikonlopuksi, kun kotona sukset meni ristiin ja joku toinen pitää syömälakkoa viikon, kolmas mykkäkoulua. Ei sitä vaan enää sitten aikuisena muista, millaisia juttuja itse teki murrosiän kuohunnassa.
Lähtökohta on se, että murrosikäinen ajattelee olevansa oikeassa. Kun ajatusmaailma on vielä mustavalkoinen, toinen on silloin väärässä. Tietysti jos miehesi on sitä mieltä, että hän ei jaksa, homma menee liian pitkälle, niin toki hän voi muuttaa omaan asuntoon. Lähtökohta kuitenkin on, että jokainen saa asua omassa kodissaan. Tuosta kannattaa jutella perheen ulkopuolisen kanssa esim. kasvatus- ja perheneuvolassa, jos teini suostuu. Sovitteleva ja puolueeton näkökulma on hyvä.
Onpa pähkinä; valitseeko oman lapsen hyvinvoinnin vai random äijän?
Mummolla oli sitä sydämen viisautta Sitä puuttuu nykyajan asiantuntijoilta ja myös vanhemmilta.
Järki käteen. Eikö tärkein oppi pojallesi olisi, että riidat tulee sopia ja ihmisten tulla keskenään toimeen. Ja sama ukolle ellei ole sitä ymmärtänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse menin 10 leskenä olo vuoden jälkeen avoliittoon. Tytär jo silloin aikuinen ja hänellä oma perhe. Vuosien varrella mies alkanut arvostella tytärtäni ja hänen miestään sekä miehen vanhempia. On mustasukkainen ajasta, jonka hoidan lapsenlapsia. Aluksi vietimme jouluaaton yhdessä, .nyt ei onnistu, sillä en jaksa kuunnella sitä arvostelua viikkoja. Myös lasten synttäreille ei voi osallistua, jos toiset isovanhemmat siellä. Joka riidassa mikä koskee vain meitä, vetää tyttäreni perheen mukaan. Haukkuu, arvostelee , että olen omaksunut heidän arvot ja ajatukset. Hänellä myös aikuinen poika, jota olen kannustanut opinnoissa ja hänen kanssa minulla hyvät välit.
Älkää muuttako sitä uutta ukkoa tai akkaa kotiinne. Pitäkää omat asuntonne kunnes lapset ovat aikuisia. Oman äitini miesystävä ei koskaan minua määräillyt, eikä hän muuttanut meille. Omat himot täytyy jättää sivummalle kun on kyse lasten hyvinvoinnista. Lasta ahdistaa suunnattomasti jo se, että äiti on patjana jollekin random ukolle, saatika, että kyseinen äijä vielä leikkisi jotain isää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mun lapsi oireilis noin ois mies saanu jo kenkää.
Ai vaikkei mies olisi syyllinen?
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja hakee huomiota jättämällä asioita kertomatta ja hykertelee kun ihmiset kyselevät. Poistoon tämäkin paska.
Miksi poistoon? Etkö voi jättää lukematta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi teillä pyörii vieras mies? Missä isä?
Jospa isä on toisen naisen ja tämän lasten kanssa?
Miksi alunperinkään piti muuttaa yhteen? Lapsi ei voi valita mihin perheeseen syntyy ja on aivan syvältä, että joutuu sopeutumaan näihin uusiin kumppaneihin. Olisiko itsestäsi kiva, että sun kotiin muuttaisi jonkun toisen valitsema, vieras ihminen? Olen itse tämä ns uusi kumppani ja en suostu muuttamaan yhteen ennen kuin puolison lapsi omillaan. Ei ole reilua tunkeutua toisen kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle oma asunto. Lasten ei pidä joutua osaksi mitään uusioperhedraamaa.
Niin tietenkin, kiukutteleva teini saa sitten tahtonsa läpi, kun on vähän suuttunut. Lähteekö äiti sitten jos äidilleen suuttuu ?
Ihan järkyttävä asenne. Lapsella on oikeus olla oma, turvallinen koti. Äiti aikuisena osaa hoitaa asiansa siihen asti, kunnes lapsi on kasvanut itsenäiseksi.
On vähän eri tason asia asua jatkuvasti stressaavassa kodissa kuin joku kiukkukohtaus.
Tuo lettujenpaistojuttusi kertoo että olet itse sen lellinyt tuollaiseksi mammanpojaksi joka ei halua muita uroksia reviirilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppaan tässä kyllä tuota viisasta vanhaa mummoa. Poistoon sellainen ukko, joka tyrkyttää 15-vuotiaalle pojalle kissanlihakeittoa. Kasvava teini tarvitsee kunnon ruokaa!
Vierailija kirjoitti:
Komppaan tässä kyllä tuota viisasta vanhaa mummoa. Poistoon sellainen ukko, joka tyrkyttää 15-vuotiaalle pojalle kissanlihakeittoa. Kasvava teini tarvitsee kunnon ruokaa!
Se akkahan sitä kissanlihakeittoa on keitellyt. Mies on siihen täysin syytön. Lukisit viestit ennen kuin kommentoit niitä.
Rakstavan äidin ratkaisu: hylkään poikani ja pakotan muuttamaan pois kotoa. Jepjep näitä provoja.
Oletteko sitä mieltä, että isä/äitipuoli ei saa missään nimessä komentaa lapsia? Puolisolla 2 lasta ja komennan yhtälailla kuin hänkin. Välillä ollut tilanne, että itse toimisin tiukemmalla kurilla, mutta tottakai vanhempi päättää. Mutta myös minun sanaani on uskottava, vaikken vanhempi olekaan. Välillä ärsyttää, kun mies antaa periksi ruinatessa, jos kerran sanottu ei niin sen pitäisi pitää ja harkita asiaa vähän myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko sitä mieltä, että isä/äitipuoli ei saa missään nimessä komentaa lapsia? Puolisolla 2 lasta ja komennan yhtälailla kuin hänkin. Välillä ollut tilanne, että itse toimisin tiukemmalla kurilla, mutta tottakai vanhempi päättää. Mutta myös minun sanaani on uskottava, vaikken vanhempi olekaan. Välillä ärsyttää, kun mies antaa periksi ruinatessa, jos kerran sanottu ei niin sen pitäisi pitää ja harkita asiaa vähän myöhemmin.
Eihän tässä ongelmana olekaan, että poika ei olisi totellut kieltoja. Ongelmaksi muodostui se, kun hänet yritettiin pakottaa syömään kissanlihakeittoa jonkin absurdin sukuperinteen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no mistä riita?
Poika koki epäreiluna sen, että mies viime viikonloppuna oli asettanut hänelle rajan, joka oli erilainen, minkä mä olisin asettanut. Siitä se lähti ja on siitä asti jatkunut. Ap
:DDD ja täällä vaadittiin kuorossa miestä ulos perheestä....
Ei ihme, että ollaan nykyjamassa sekä kodeissa, että yjhteiskunnassa. Naisilla on ku5ta päässä.
Ei ole mitenkään epätavallista, että uusperheissä syntyy konflikteja, itse asiassa se on varsin tavallista. Sekä ap:lla että hänen uudella miehellään olisi paljon opittavaa tarinasta, joka ei ole aivan tuore, mutta omassa lajissaan hyvin edustava.
Tästä tapauksesta kertoi usein vuotta sitten edesmennyt mummoni. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.