Poika 15v on suuttunut mun miehelle. Ei ole suostunut viikkoon olemaan samassa tilassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no mistä riita?

Poika koki epäreiluna sen, että mies viime viikonloppuna oli asettanut hänelle rajan, joka oli erilainen, minkä mä olisin asettanut. Siitä se lähti ja on siitä asti jatkunut. Ap

Luulen että tämä aloitus on provo. Mutta siltä varalta että ei ole, niin miehesi ei ole lapsen isä. Jos hän yrittää olla niin väärin tekee. Tuollainen mies ulos.

Eikö isäpuolella saa olla mitään määräysvaltaa? Ei yllätä että pelkästään hyötyjä halutaan.

Isäpuoli sitoutuu äidin ja isän asettamiin rajoihin. Samoin äitipuoli isän ja äidin. Muussa tapauksessa se puolivanhempi on ex.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mun lapsi oireilis noin ois mies saanu jo kenkää.

Ai vaikkei mies olisi syyllinen?

Syyllinen? Jos perhe elämä kärsii pahoin, uuden vieraan ihmisen saapuessa asumaan teinin ja äitinsä kanssa, niin onko isosti väliä, kuinka "syyllinen" mies on, vai onko kyse vaikka enemmänkin siitä, ettei luonteet kohtaa uuden vieraan ihmisen kanssa, jonka kanssa asuu yhdessä, ja muurrosikä lisää reagointia. Jos uusin ei sovi joukkoon, niin uusin lähtee. Lapsi ja lapsen perusturva ja hyvinvointi menee edelle tietenkin, jos tulee pahempia ongelmia ja risitriitoja ja niitä ei saada järkevästi ratkaistua. Tuo äitikin vaikuttaa itse asiassa nyt aika avuttomalta aloituksen perusteella ratkomaan tuota tilannetta.

Näkisitko itse hyväksi asua jonkun vieraan ihmisen kanssa useamman vuoden, jonka kanssa luonteet ei kohtaa, kun sinulla olisi muutenkin hankalampi elämänvaihe menossa (vrt. murrosikä)? Vaikkei kyse olisi sen isommasta, saati sitten jos on ja usein on asiassa kuitenkin muutakin mukana, kuin vain "ettei luonteet kohtaa". 

t.eri 

Vierailija kirjoitti:

Tuo lettujenpaistojuttusi kertoo että olet itse sen lellinyt tuollaiseksi mammanpojaksi joka ei halua muita uroksia reviirilleen.

Mitä helv...? Tottakai lapsille osoitetan rakkautta, ja toisinaan paistetaan vaikka lettuja jne. Se on normaalia lämmintä välittämistä. Tunnekylmiä koteja on ihan liikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteenveto:

15v on vihainen koska äidin uusi mies asettaa sääntöjä jotka ovat tiukempia kuin ap:n eli äidin säännöt. Teillä on johtajakonflikti. Ei ihme että teini suuttuu ja suree. Äiti hylkäsi ja antoi vanhemmuuden sille vieraalle.

Selkeet säännöt nyt ap: teinin suhteen säänöt asetat sinä. Ei joku uusi tyyppi joka asuu teillä. 

Niin ja täysin asiaton idea heittää lapsi ulos kodistaan kun ap:n miesystävä pompottaa lasta. Hei haloo nyt oikeesti.

Ei ap ollut heittämässä lastaan yhtään mihinkään, vaan mies pohti oman asunnon vuokraamista itselleen. 

Ap:n teksti on kyllä epäselvää. Olet oikeassa, mies oli siis vuokraamassa itselleen asuntoa. No, enpä ole ainoa ketjussa joka ymmärsi tuon väärin.

Johtuu siitä, että aloituksen virke, jossa asia mainittiin, viittasi lauserakenteen mukaisesti poikaan. Tosiaan kuitenkn ap todennäkoisesti tarkoitti kuitenkin miestä, että ovat harkinneet, että siis mies hankkisi oman asunnon. No se onkin jo jotenkin järkevämmän pohdinnan aihe.

Jos mies on kuitenkin fiksu ja huomioonottava järkevä ihminen, ja on valmis näkemään vaivaa ja tekemään muutoksia omaan toimintaansakin, jotta homma saatasiin sujumaan, niin ehkä asia olisi ratkaistavissa muulla tavoinkin. Puhukaa. Oma asunto miehelle tuossa tilanteessa, kun poikakin on murrosiässä, ei välttämättä ole kuitenkaan mikään huono ajatus, vaan voi olla ihan hyvä toimiva ratkaisu. 

Sääliksi käy tuota miestä. Äkkiä pois sieltä, ja unohtaa vaan että on koskaan tavannutkaan tätä "räväkkää" perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Itse menin 10 leskenä olo vuoden jälkeen avoliittoon. Tytär jo silloin aikuinen ja hänellä oma perhe. Vuosien varrella mies alkanut arvostella tytärtäni ja hänen miestään sekä miehen vanhempia. On mustasukkainen ajasta, jonka hoidan lapsenlapsia. Aluksi vietimme jouluaaton yhdessä, .nyt ei onnistu, sillä en jaksa kuunnella sitä arvostelua viikkoja. Myös lasten  synttäreille ei voi osallistua, jos toiset isovanhemmat siellä. Joka riidassa mikä koskee vain meitä, vetää tyttäreni perheen mukaan. Haukkuu, arvostelee , että olen omaksunut heidän arvot ja ajatukset. Hänellä myös aikuinen poika, jota olen kannustanut opinnoissa ja hänen kanssa minulla hyvät välit.

Hylkäsit siis oman lapsesi ja lapsenlapsesi. Mahtaa olla oikea multimunamies, kun olit valmis hylkäämään oman lihasi ja veresi. Toivottavasti oli kaikkien panojen arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko sitä mieltä, että isä/äitipuoli ei saa missään nimessä komentaa lapsia? Puolisolla 2 lasta ja komennan yhtälailla kuin hänkin. Välillä ollut tilanne, että itse toimisin tiukemmalla kurilla, mutta tottakai vanhempi päättää. Mutta myös minun sanaani on uskottava, vaikken vanhempi olekaan. Välillä ärsyttää, kun mies antaa periksi ruinatessa, jos kerran sanottu ei niin sen pitäisi pitää ja harkita asiaa vähän myöhemmin. 

Ei todellakaan tarvitse kuunnella äiti/isäpuolta tai hyväksyä heitä elämään. Sun kalktaiselta h u o r a l t a täysi oikeus  viiltää kurkku auki.

MENE HOITOON!!!!!!

Teininuorukaisen olisi hyvä pudota pilvistä maankamaralle ja ryhtyä elämään ihmisen tavoin. Elämä on täynnä kompromissejä, mutta kun nykyisin tuntuu olevan ns. normaalia, että eletään LAPSEN EHDOILLA. Aikuisten pitää elää elämää, jota lapsi vaatii, niinpä vanhemmat antavat lapsen päättää joka asiasta, mitään rajoja ei saa asettaa eikä kieltää mistään. Mikä tästäkin perseilijästä kasvanee? Milloin tuo oppisi, ettei maailma pyöri hänen tahtonsa mukaan? Tulee väistämättä eteen asioita, joissa tehdäänkin toisin kuin tämä pesän kuningas määrää. Siihen on vain tämänkin kasvettava.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa opettaa lapselle, että kiukuttelemalla saa tahdon läpi. 

Vaikka ensireaktioni oli ottaa vahvasti lapsen puoli tässä, niin sitten minullekin tuli tämä mieleen. Ehkä tärkeintä olisi nyt ymmärtää, mistä riita johtui, ja sopia se. Esimerkiksi jos mies on asettanut pojalle joitakin rajoja, joista poika hermostunut, mutta jotka ovat ihan asiallisia (esim. poika huudattanut musiikkia myöhään tai pelannut kovaäänisesti myöhään, ja mies sanonut, että hän vaatii, että tuo loppuu viimeistään klo 22, ja poika päättänyt vihata miesystävää tämän takia), onkin poika väärässä ja pojan olisi hyvä oppia huomioimaan muutkin. Eikä tosiaan ole hyvä opettaa pojalle, että äiti vaikka hylkää miesystävänsä, jos poika nyt vähän teinikiukuttelee. Muuten pojalla tulee olemaan vaikeuksia ihan työelämässäkin, jos ei ole oppinut normaalia kanssakäymistä, kompromissien tekoa ja muiden huomioimista.

Jos taas mies on uusi, ja vieras, ja esim. jotenkin huonoa seuraa äidille, ja poika tämän vuoksi vihaa miestä, sitten se on niin, että mies on hyvä ja asuu omassa asunnossaan.

Eli pitäisi tietää, mistä on kysymys. Pelkästään uusperheasuminen ei tarkoita sitä, etteikö teiniä pitäisi kasvattaa. Kyllä ne biologisten vanhempien asettamat säännöt monia kismittää, ettei ole oikein opettaa, että miesystävän voi sitten laittaa pihalle, jos hän ei hyppää teinin pillin mukaan. Mutta jos teini on ns. oikeassa, ja mies ärsyttävä mieslapsi, niin sitten mies pihalle.

Koska te opitte että onnellista uusperhettä ei ole? 

Siis tää on niin uskomatonta. Jos ydinperhevanhempi asettaa rajoja teinille, ja teini suuttuu ja kiukuttelee viikkoja, mutta lopulta nöyrtyy sääntöön ja tottuu elämään yhteiskunnassa, jossa on sääntöjä (tuo on siis äärimmäisen tärkeä vaihe kehityksessä!), tuo on hyvää kasvatusta.

Mutta jos isäpuoli asettaa rajoja, ja teini suuttuu ja kiukuttelee viikkoja, ratkaisu av:n mielestä on, että isäpuoli luiskaan ja teini saa tehdä just niinkuin huvittaa. Sitten ihmetellään, miksi jotkut yh-vanhempien lapset menevät pahoille teille, kun tuollaisissa tilanteissa oppivat, että he ovat tilanteen herroja, ei kukaan muu.

Tottakai isäpuolikin saa asettaa rajoja, jos ne on tarpeen. Eri asia tietysti, jos on ihan hulluja rajoja, jotka eivät istu äidinkään arvomaailmaan. Silloin äiti voisi kyllä laittaa miehen luiskaan. Mutta ihan tavallisia rajoja saa kyllä asettaa.

Tiedän useita, joilla on isä- tai äitipuoli, joka on asemaltaan ihan ydinperhevanhempaa vastaavassa asemassa. Tottakai silloin on ollut riitoja ja kiukuttelua, kuten on biovanhempiakin kohtaan, mutta suhde lapsen ja isä-/äitipuolen välillä on läheinen vielä lapsen ollessa aikuinenkin.

Vierailija kirjoitti:

Siis tää on niin uskomatonta. Jos ydinperhevanhempi asettaa rajoja teinille, ja teini suuttuu ja kiukuttelee viikkoja, mutta lopulta nöyrtyy sääntöön ja tottuu elämään yhteiskunnassa, jossa on sääntöjä (tuo on siis äärimmäisen tärkeä vaihe kehityksessä!), tuo on hyvää kasvatusta.

Mutta jos isäpuoli asettaa rajoja, ja teini suuttuu ja kiukuttelee viikkoja, ratkaisu av:n mielestä on, että isäpuoli luiskaan ja teini saa tehdä just niinkuin huvittaa. Sitten ihmetellään, miksi jotkut yh-vanhempien lapset menevät pahoille teille, kun tuollaisissa tilanteissa oppivat, että he ovat tilanteen herroja, ei kukaan muu.

Tottakai isäpuolikin saa asettaa rajoja, jos ne on tarpeen. Eri asia tietysti, jos on ihan hulluja rajoja, jotka eivät istu äidinkään arvomaailmaan. Silloin äiti voisi kyllä laittaa miehen luiskaan. Mutta ihan tavallisia rajoja saa kyllä asettaa.

Tiedän useita, joilla on isä- tai äitipuoli, joka on asemaltaan

Isäpuoli asetti tiukemmat rajat kuin äiti. Jostain kumman syystä näillä isä- ja äitipuolilla tuntuu välillä olevan hyvinkin paljon ihan omia sääntöjä teineille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis tää on niin uskomatonta. Jos ydinperhevanhempi asettaa rajoja teinille, ja teini suuttuu ja kiukuttelee viikkoja, mutta lopulta nöyrtyy sääntöön ja tottuu elämään yhteiskunnassa, jossa on sääntöjä (tuo on siis äärimmäisen tärkeä vaihe kehityksessä!), tuo on hyvää kasvatusta.

Mutta jos isäpuoli asettaa rajoja, ja teini suuttuu ja kiukuttelee viikkoja, ratkaisu av:n mielestä on, että isäpuoli luiskaan ja teini saa tehdä just niinkuin huvittaa. Sitten ihmetellään, miksi jotkut yh-vanhempien lapset menevät pahoille teille, kun tuollaisissa tilanteissa oppivat, että he ovat tilanteen herroja, ei kukaan muu.

Tottakai isäpuolikin saa asettaa rajoja, jos ne on tarpeen. Eri asia tietysti, jos on ihan hulluja rajoja, jotka eivät istu äidinkään arvomaailmaan. Silloin äiti voisi kyllä laittaa miehen luiskaan. Mutta ihan tavallisia rajoja saa kyllä asettaa.

Tiedän useita

Isäpuoli asetti tiukemmat rajat kuin äiti. Jostain kumman syystä näillä isä- ja äitipuolilla tuntuu välillä olevan hyvinkin paljon ihan omia sääntöjä teineille. 

Sitten äiti varmasti sujuvasti selvittää molempien osapuolten kanssa, että mikä on oikea tapa toimia ko. tilanteessa (ja tekee kompromissin, jonka kanssa kaikki osapuolet voi elää) ja kommunikoi tämän kaikille. 

Nyt ilmeisesti äiti vain sanoo pojalle, että en minä olisi tuota sinulta kieltänyt (= kaverivanhemmuus), ja miehen kanssa ei yhtään keskustele asiasta. Jos äiti oikeasti on sitä mieltä, että rajan asetus on turha tai liian tiukka, äiti varmasti osaa sen miehelle perustella, ja mies sitten on samoilla linjoilla äidin kanssa jatkossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö isäpuolella saa olla mitään määräysvaltaa? Ei yllätä että pelkästään hyötyjä halutaan.

Saa olla mutta pitää noudattaa lapsen vahempien antamia sääntöjä. Ei tehdä omia sääntöjä.

Ymmärrän 100 % poikaasi. Jouduin itse kokemaan saman, kun vieras mies muutti yhtäkkiä kotiini. Silloin päätin, että jos joskus saan lapsen ja eroan lapsen isästä, niin sellaista pillukutkaa ei minulle tule, että ottaisin lapselleni vieraan miehen hänen kotiinsa asumaan.

Olet ap ihan yksiselitteisesti huono äiti. Voit ihan hyvin odottaa avoliittoa siihen asti, että lapsesi on muuttanut pois kotoaan.

Oli sen verta ylimalskasesti kerrottu riidan syy että haiskahtaa silkalta simputukselta. Vanhempien uudet hoidot eivät ala itse keksiä "rajoja" tai esittää vaatimuksia. Se pitäisi olla selvä sanomattakin. 

Tietenkään ei pidä sallia myöskään teinin suoranaista perseilyä mutta tällä kertaa ei vaikuttaisi olevan siitä kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no mistä riita?

Isäpuoli ojentanut perseilevää teiniä ja poika vastannut "sä et mua käske, et oo mun isä!". Tällaista se on isäpuolen elämä.

Ei käskekään. Vain hölmöt tai välinpitämättömät sotkevat lapsensa uusperhekuvioihin. Ei kukaan lapsi halua sellaista elämää.

Vierailija kirjoitti:

Teininuorukaisen olisi hyvä pudota pilvistä maankamaralle ja ryhtyä elämään ihmisen tavoin. Elämä on täynnä kompromissejä, mutta kun nykyisin tuntuu olevan ns. normaalia, että eletään LAPSEN EHDOILLA. Aikuisten pitää elää elämää, jota lapsi vaatii, niinpä vanhemmat antavat lapsen päättää joka asiasta, mitään rajoja ei saa asettaa eikä kieltää mistään. Mikä tästäkin perseilijästä kasvanee? Milloin tuo oppisi, ettei maailma pyöri hänen tahtonsa mukaan? Tulee väistämättä eteen asioita, joissa tehdäänkin toisin kuin tämä pesän kuningas määrää. Siihen on vain tämänkin kasvettava.

Aikuinen on itse valinnut hankkia lapsia. Joten todellakin mennään lapsen ehdoilla siinä mielessä, että lapsen hyvinvointi on etusijalla. Uusperhesotku ei tue lapsen hyvinvointia.

Yhteiskunnan sääntöjenkin pitää olla aina järkeviä ja perusteltuja.