Jos tunnet itsemurhan tehneitä, niin ymmärrätkö heistä kenenkään päätöstä?

Aina löytyisi vaihtoehto itsemurhalle. Jumala on suurin auttaja, joka nostaa suosta kuin suosta ylös. Mutta jos ei ole uskoa, niin silti aina voisi hakea edes maallista apua.

Oma ex teki itsemurhan. Minusta ihan turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän oikein hyvin. Omalla kohdalla itsemurha oli ainoa ratkaisu.

Mutta tää kummittelu alkaa käydä tylsäksi.

😂

Vierailija kirjoitti:

LouLou kirjoitti:

Yksi sukulainen teki itsemurhan ja se oli kaikille yllätys. Hän ei edes jättänyt mitään viimeistä viestiä, missä olisi selittänyt päätöksestään.

 

Joskus syy voi olla sellainen, että sitä ei viitsi läheisille paljastaa, koska ajattelee, että sen tietäminen vain lisäisi heidän kärsimystään.

Jep, joku lapsuudessa ollut seksuaalinen hyväksikäyttö vaikka, sitä ei monesti vaan uskoisi mitä taakkaa joku ihan hyvinvoivalta vaikuttava voi kantaa sisimmässään. -eri

Vierailija kirjoitti:

Aina löytyisi vaihtoehto itsemurhalle. Jumala on suurin auttaja, joka nostaa suosta kuin suosta ylös. Mutta jos ei ole uskoa, niin silti aina voisi hakea edes maallista apua.

Oma ex teki itsemurhan. Minusta ihan turhaan.

Ei nosta. Olen rukoillut apua, ei auta. Mitään jumalaa ei ole olemassa, ihminen loi jumalan.

Olen tuntenut lukuisia päivänsä omatoimisesti päättäneitä, toistakymmentä. Syitä on monenlaisia. On ollut kaltoinkohtelua vanhempien toimesta, tyttöystävän lähtemistä, "määrittämätöntä" masennusta (jostain nuoruuden asiasta johtuvaa), työttömyyttä ja velkoja sekä alkoholia, merkityksettömäksi koettua elämää sekä alkoholismia ja joillakin myös vahvempiin aineisiin sekaantumista sekä rikollisuutta.

Kyllähän se pääsääntöisesti aina on pitkällisen itsetuhoisen käyttäytymisen (päihteet) ja merkityksettömältä tuntuvan elämän jatkumoa, mutta nuoruuden tunnemyrskyissä (sadistiset vanhemmat, tyttöystävän lähteminen) päätös itsemurhasta voi tapahtua hyvin nopeasti.

Merkityksetön elämä ja päihteiden lisääntyvä käyttö kulkevat nähdäkseni käsi kädessä, enkä osaa sanoa, kumpi on ensin. Päihteet todennäköisesti vaikuttavat mielihyvähormonien toimintaa lyhyellä aikavälillä stimuloivasti ja pitkällä aikavälillä lamaannuttaen, toisaalta impulsiivinen käytös saa elämän tuntumaan tyhjältä ja hakemaan päräyttäviä kokemuksia sekä ajaa käyttämään päihteitä.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärtänyt. Kaikilla heillä oli elämä hyvin, ainakin ulkopuolisena katsoen. Vaikka keskustelin heidän kanssaan puhelimessa ennen heidän tekoaan, mikään ei paljastanut aikeita. Kaikilla heillä oli ystäviä, perhe tukena, ei taloudellisia vaikeuksia, ei mitään erityistä ongelmaa elämässä. Ainoat ongelmat olivat päänsisäisessä maailmassa, jotenkin he näkivät maailman vääristyneenä ja se ei välittynyt ulospäin. Päiväkirjamerkinnöistä tämä asia tuli ilmi, niiden kohdalla, jotka pitivät päiväkirjaa.

No eihän nyt ulkopuolinen voi tietää mitään mitä siinä toisen elämässä tapahtuu. Kaikki voi aina näyttää kaikenlaiselta.

Monta tunnen ja ei nähnyt ennalta, paitsi yksi uhkaili pitkään. Tuli silti yllätyksenä kaikille. Hän oli vasta lapsi.

Minusta näitä ei voi ymmärtää. Nämä oli nuoria ja terveitä ihmisiä ja joukossa ei ollut yhtään esim. alkoholistia tai narkomaania. Loppuunpalaminen ja täydellinen uupuminen ehkä sanottava syyksi. Kaikki oli kunnollisia ja aikaansaavia ihmisiä, ehkä myös liian vaativia ja ankaria itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Läheiseni yritti itsemurhaa kauheiden hermokipujen vuoksi, johon ei vain löytynyt apua. Löysin hänet ja hän pelastui. Lupasi ettei yritä uudelleen. Kipujen kanssa taistelee yhä. 

Hirveää :'( Tiedän mitä on vaikeat krooniset hermokivut, tää on taistelu isolla T-kirjaimella... Mullakaan ei ole löytynyt apua lääkkeistä, hermokipu on tosi vaikea kipu hoitaa. Joillain onnekkailla löytyy sopiva lääkitys. Joskus pelkään että en enää jaksa. Toistaiseksi elämänhalu on pysynyt. Byrokratiataistelu vie vähän väliä vaan ne viimeisimmät voimatkin.

Serkkuni teki itsemurhan. En ymmärtänyt syytä, mutta tätini selitti että hänelle taisi tulla musta aukko. Synkkä hetki. Serkullani oli aina ollut hiukan vaikeuksia elämässään. Alkoholismi, josta seurasi avioero. Avioerosta seurasi taloudellisia vaikeuksia. Olin vihainen puolisolle, joka suoraan sanottuna ryöväsi serkkuni. Vei tuhkatkin pesästä avioeron yhteydessä. Tästä luultavasti lähti alamäki. Kilttinä miehenä ei uskaltanut panna vastaan akalleen. Itse vihasin sitä akkaa, enkä aio antaa koskaan anteeksi. Serkkuni löysi uuden naisen, mutta tämäkin akka oli täysin sopimaton hyväksikäyttäjä. Kuulin myöhemmin että riitelivät kovasti.

Tunsin yhden hyvin, ymmärrsin tavallaan, koki että oli ihan nurkassa asioiden kanssa, löysi ulospääsyn.  Tai niin uskoi. Surullista. Olisi saanut apua jos olisi osannut pyytää.

Toisen tiesin mutkan kautta, hirtti itsensä 5 lapsen isä. Sen surullisempaa ei voi olla. Poikansa joutui peheenpääksi 14v.

Tällä hetkellä pelottaa kun ihmiset ajetaan nurkkan taloudellisesti, ja sairaahoidollisesti, miten moni päätyy ratkaisuun josta ei ole paluuta.

Itsemurhan tekeminen ei ole niin helppoa kuin jotkut ehkä kuvittelevat. Joskus käy niinkin että joku aikoo tappaa esimerkiksi perheensä ja sen jälkeen itsensä, mutta lopputulos onkin, että perhe kuolee ja tekijä jää itse eloon, kun ei kykene riistämään omaa henkeään. Kiva elää sitten loppuelämä murhamiehenä.

Nyt joulun aikaan ne täysin yksinäiset, tai täysin köyhät jne, joiden kokemus joulusta on ihan muuta kuin tv mainosten ja joulufilmien, he ovat niitä joiden kuorma on raskas.  Jos voit vie vaikka kahvipaketti tai joulutorttuja tms, ihan vaan sanoaksesi: välitän. Tee se mieluiten aattona. Ihan ohimennen, ei tarvitse ovelta edes sisään mennä! Tai edes Tapanina jos voi vie kahville, kutsu kahville tms, ja kerro tämä jo ennen joulua.

Jos on köyhästä kyse ja voit, livauta siihen korttiin tms joku 20e. Sekin kun on iso raha jos tosissaan on vaikeaa taloudellisesti.

Lähetä edes meilinä joulutervehdys.

Ajatus olet jonkun mielessä joka välittää, voi olla hyvin tärkeä.

Itseasiassa ymmärrän kummankin kohdalla ja vaikka en ymmärtäisikään niin silti kunnioittaisin omaa päätöstä / valintaa ihan kuten kunnioitan nytkin. 

Toisesta oli ehken jotain ennusmerkkejäkin, mutta toisen päätös oli kyllä yllätys ainakin minulle. Tämä yllättävämpi oli läheisempi, mutta etenkin näin jälkeenpäin ajateltuna se oli aivan varmasti hyvinkin loppuun asti puntaroitu teko.

Elämän arvokkuus kun ei ole kiinni päivien määrästä vaan ainoastaan niiden laadusta.

Vierailija kirjoitti:

😈. 

Tämäpä tämä on itsemurhien ehdottaja ja siihen syöksevä, jos ei pidä varaansa.

Kun tiedosta että läheinen on näin päättänyt lähteä, kuulee, usein eka reaktion on kiukku. Tavallaan syyllisyys ja jopa pelko. Kuitenkin voi valita antaa asian olla, antaa anteeksi. Kukaan ei voi täysin toisen mieltä ymmärtää. Syyllistäjät eivät saavuta mitään, anteeksiantamus tuo asteittain mielenrauhan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On siihen aina joku syy. Ihan ymmärrettävä ratkaisu ja yksilön oma asia. Ei siitä muiden tarvi naputtaa.

 

Muistan erään kaverini sanoneen, että hänestä teko on itsekäs päätös. Oli menettänyt erään läheisensä joten ehkä ymmärrettävää, että tuntui siltä. Silti mielestäni tuo ajatus on aika harkitsematon ja pinttynyt tapa. 

Masennus on katala sairaus. Toiset paranevat, toiset eivät ja sen keskiössä voi monia asioita jotka kytkeytyvät toisiinsa ja silloin voi olla mahdotonta enää pinnistää. Elämä ei ole reilua eikä kaikille anneta samoja mahdollisuuksia. 

Mielestäni on ymmärrettävää, että osa sen tekevät. Ovat ihmisiä siinä missä muutkin ja siksi kuka vain vaipuu epätoivoon kun liikaa kuormaa tulee yhdelle ihmiselle kannettavaksi. 

Itsek

Itsekäs päätös se on lisääntyminenkin. Koska MINÄMINÄMINÄ tahdon lisääntyä ja leikkiä kotia, ei mietitä yhtään että HALUAAKO kukaan tönne syntyä kärsimään ja kuolemaan. 

Mahtuuko teitin jouluun vanha äiti tai isä?  Jos lasten perhe sentään asuu suomessa, voisiko ajatella että ajelisi vaikka sen 500km ja hakisi sen paapan tai mumman sinne missä perhejuhla on.

Just kuulin lapset tulevat käymään Tapanina.  Sinne sitten vanhusten luo käymään, kun joulu on ohi.

Vanhukset naurahtivat hakevat lahjansa silloin.

Kuitenkin ovat yhä ihan terveen oloisia ja mieli on ok, eivät tarvitse vaippoja jne..miksi siis eivät mahdu sinne lasten joulupöytään?

Harmittaa ystävieni puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Oli täysin toivoton tapaus ja vaikka me läheiset kuinka autettiin ja tuettiin, hommattiin hänelle asuntoja ja hoitopaikkoja, annettiin ruokaa, rahaa, tukea, mitä tahansa, silti hän sössi uudestaan aina kaiken.

Tajusi itsekin olevansa muille vain valtava taakka. Ja sitä kyllä olikin. Kyllä se tietyllä tavalla olikin helpotus, että se kaikki loppui. Tietysti olisi parempi saada pysyvästi johonkin lukkojen taakse tuollaiset joista ei ole eläjiksi. Mutta kun ei ole tarpeeksi hullu päästäkseen pöpilään, eikä tarpeeksi häijy joutuakseen vankilaan.

Ei siinä kauheesti jää vaihtoehtoja.

Ei, te ette auttaneet te MAHDOLLISTITTE ongelmakäyttäytymisen. 

Tunsin ja ymmärrän.

Vierailija kirjoitti:

Kun tiedosta että läheinen on näin päättänyt lähteä, kuulee, usein eka reaktion on kiukku. Tavallaan syyllisyys ja jopa pelko. Kuitenkin voi valita antaa asian olla, antaa anteeksi. Kukaan ei voi täysin toisen mieltä ymmärtää. Syyllistäjät eivät saavuta mitään, anteeksiantamus tuo asteittain mielenrauhan.

Kenelle annat anteeksi? Ei itsemurhaajalla ole mitään anteeksi pyydettävää, joten ei ole anteeksiannettavaakaan. Tuo sinunkin ajatuksesi nimenomaan syyttää itsemurhaajaa teostaan. Mietipä vähän nyt.