Jos tunnet itsemurhan tehneitä, niin ymmärrätkö heistä kenenkään päätöstä?

Vierailija kirjoitti:

Vain vauva.fi:llä voi löytyä näin paljon ymmärrystä itsemurhan tapaista itsekästä ja pelkurimaista tekoa kohtaan. Ihmekös tuo, kun suurin osa kirjoittajista on masentuneita ja syrjäytyneitä itse, joilla oma itsemurha lienee jatkuvasti mielessä. Ei helvetti. Empatisoin syrjäytymistä, empatisoin mielenterveysongelmia, empatisoin masentuneisuutta, mutta en koskaan tule ymmärtämään tai hyväksymään jotain niin heikkoa ja alhaista kuin itsemurhaa. Se on osoitus siitä, että on lakannut yrittämästä ja päättänyt luovuttaa lopullisesti, mitä tahansa murhetta siitä ympäröiville sitten voikaan seurata. 

Minä taas ajattelen, että itsemurhan tekevä ei ole täysissä järjissään. Jos hän olisi jaksanut elää epätoivoisten minuuttien yli tai seuraavaan päivään, niin ehkä teko olisi jäänyt tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vain vauva.fi:llä voi löytyä näin paljon ymmärrystä itsemurhan tapaista itsekästä ja pelkurimaista tekoa kohtaan. Ihmekös tuo, kun suurin osa kirjoittajista on masentuneita ja syrjäytyneitä itse, joilla oma itsemurha lienee jatkuvasti mielessä. Ei helvetti. Empatisoin syrjäytymistä, empatisoin mielenterveysongelmia, empatisoin masentuneisuutta, mutta en koskaan tule ymmärtämään tai hyväksymään jotain niin heikkoa ja alhaista kuin itsemurhaa. Se on osoitus siitä, että on lakannut yrittämästä ja päättänyt luovuttaa lopullisesti, mitä tahansa murhetta siitä ympäröiville sitten voikaan seurata. 

Aika paljon vihaa ja katkeruutta näköjään sisälläsi, parempaa huomista ja mielenrauhaa sinulle.

Olen tuntenut monia, ja yhden ratkaisun ymmärrän hyvin. Hänellä olisi ollut edessä helvetillisen tuskainen ja hidas loppu, pakokaasu oli armollisempi.

Vierailija kirjoitti:

Vain vauva.fi:llä voi löytyä näin paljon ymmärrystä itsemurhan tapaista itsekästä ja pelkurimaista tekoa kohtaan. Ihmekös tuo, kun suurin osa kirjoittajista on masentuneita ja syrjäytyneitä itse, joilla oma itsemurha lienee jatkuvasti mielessä. Ei helvetti. Empatisoin syrjäytymistä, empatisoin mielenterveysongelmia, empatisoin masentuneisuutta, mutta en koskaan tule ymmärtämään tai hyväksymään jotain niin heikkoa ja alhaista kuin itsemurhaa. Se on osoitus siitä, että on lakannut yrittämästä ja päättänyt luovuttaa lopullisesti, mitä tahansa murhetta siitä ympäröiville sitten voikaan seurata. 

Helpottiko?

Oli impulsiivinen luonne ja teki ratkaisunsa todennäköisesti tunnekuohussa hetken mielijohteesta. Itsetuhoisuutta oli esiintynyt aina jossain määrin. 

Ymmärrän heidän sairastaneen vakavaa mielen sairautta, joka johti äärimmäiseen lohduttomuuteen ja tekoon. 

Vierailija kirjoitti:

Sinulle vastaaja nro 65. On asioita joita ei voi eikä edes pidä yrittää antaa anteeksi. Joulu ei sitä asiaa muuksi muuta. Kerropa miksi pitäisi viettää joulua tai mitä tahansa muuta aikaa ihmisten kanssa jotka ovat tietoisesti pilanneet elämäsi, toivoneet kuolemaasi ja hylänneet sinut silloin kun sinä heitä (lapsena ja teininä) olisit eniten tarvinnut. Aikuisena voi seuransa valita.

Kyllä oikeestaan ihan kaikki kannattaa yrittää anteeksi oman mielenrauhan vuoksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että heidän kanssaan tarvitsisi olla missään tekemisissä.

Tiedän kaksi. Ainakin toisessa niistä oli taustalla kaiketi psykoosi ja ehkä väärä lääkitys. Olkaa armollisia itsellenne ja hakekaa apua heti, kun siltä vähänkin tuntuu hyvät ihmiset!

Ymmärrän taustalla olevia ongelmia, en itse lopullista päätöstä. Heikko, itsekäs ja impulsiivinen teko. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain vauva.fi:llä voi löytyä näin paljon ymmärrystä itsemurhan tapaista itsekästä ja pelkurimaista tekoa kohtaan. Ihmekös tuo, kun suurin osa kirjoittajista on masentuneita ja syrjäytyneitä itse, joilla oma itsemurha lienee jatkuvasti mielessä. Ei helvetti. Empatisoin syrjäytymistä, empatisoin mielenterveysongelmia, empatisoin masentuneisuutta, mutta en koskaan tule ymmärtämään tai hyväksymään jotain niin heikkoa ja alhaista kuin itsemurhaa. Se on osoitus siitä, että on lakannut yrittämästä ja päättänyt luovuttaa lopullisesti, mitä tahansa murhetta siitä ympäröiville sitten voikaan seurata. 

 

Ymmärtäminen ja hyväksyminen on eri asia. Olen menettänyt teininä toisen vanhemmista itse#urhalle. Enkä ole masentunut tai ahdistunut (enää) Tiedän, että vanhempani ajatteli, että lapsille on parempi, jos häntä ei olisi, vaikka kieroutuneelta se kuulost

Niin ovatkin eri asioita, mutta tässä ketjussa löytyy paljon juuri hyväksyntää kyseiselle teolle. Kuka tahansa "ymmärtää" itsemurhan taustat, mutta sen hyväksyminen ja siunaaminen on tuhoisaa psykologisten ongelmien kanssa kamppailevalle. Ihan kuin nämä hyväksyjät tuputtaisivat itsemurhaa kuin eutanasiaa. Oletan että ovat itse itsetuhoisia ja siksi typeriä suustaan päästelevät. Tällaiset ihmiset normalisoivat itsemurhan tragediaa. Hyi saatana. 

Eräs etäinen sukulainen päätyi tähän ratkaisuun, mutta en tiedä miksi. Joka tapauksessa merkkaan tämän ketjuun muistiin, nämä kertomukset ovat hyvin koskettavia. Toivon kaikille voimia ja jaksamista, sekä iloista joulun odottelua.

Ketju ilmiannettu itsemurhan ylistyksestä ja normalisoinnista. 

Up 

Itsemurha on rohkea teko. Miksi en ymmärtäisi?

Ymmärrettävä ja hyväksyttävä teko, jos on vakavasti sairas. Ei siihen ole muilla nokan koputtamista. Hankkikaa oma elämä!

Vierailija kirjoitti:

Ketju ilmiannettu itsemurhan ylistyksestä ja normalisoinnista. 

Sehän onkin todella hyvä, että lakaistaan vaikeat asiat maton alle eikä puhuta niistä koskaan.

Vaikea sitä on ymmärtää kenenkään kohdalla. On ihmisiä, jotka ovat kestäneet määrättömiä tuskia, kuten sotaa, kidutusta, läheisten menetyksiä, väkivaltaa jne ja silti jaksavat elää. Ja sitten niitä, jotka eivät kestä jätetyksi tulemista tai vaikka tekevät jotain harkitsematonta päissään.

Pidän useimpia itsemurhaan joutuneita ihmisiä sairaina, jotka eivät oikeasti ymmärrä, mitä tekevät. Ehkä joitakin harvoja hyvin harkittuja lukuunottamatta, kuten on niitä, jotka valitsevat lähdön mieluummin kuin menehtymisen vakavaan ja etenevään sairauteen.

Surullista se on yhtä kaikki. Ei ole yhtään tapausta onneksi lähipiirissä, joten en tiedä kenenkään taustoja sen syvällisemmin, mutta tapaukset, joita olen kuullut, ovat olleet sellaisia nuoria miehiä, jotka eivät ole ilmeisesti pystyneet näkemään tulevaisuutta eron jälkeen, tai ovat joutuneet niin huonoon seuraan, ettei muuta poispääsyä ole ollut. Ja sitten näitä, joista ei voi tietää, onko kyseessä ollut tarkoitus vai vahinko, mutta on tullut yliannostus. Omaisten suru on valtava ja useimpiin tilanteisiin olisi ratkaisu, jos sitä jaksaisi hakea.

Minusta saa vapaasti poistua täältä jos siltä tuntuu, mutta mielellään kuulisin siitä hiukan etukäteen. Vietettäisiin vaikka hyvä ilta porukassa entisiä muistellen ennen sitä? Ihmisellä on oikeus valita ja kunnioitan sitä oikeutta viimeiseen saakka.

Ymmärrän hyvin.