Jos tunnet itsemurhan tehneitä, niin ymmärrätkö heistä kenenkään päätöstä?

Musta on väärin väittää että itsari on itsekäs teko. Täällä ei tarvitse kitua vain muiden mieliksi!

up

Vierailija kirjoitti:

Pään sisäisten sairauksien ymmärtäminen ja hoito on vielä nykyisinkin niin huonoa, että ymmärrän hyvin, kun jollain tulee mitta täyteen sitä kidutusta.

Itsekin olen harkinnut täältä poistumista, kun sain väärän diagnoosin toisensa perään, ja niihin lääkkeitä, jotka vain pahensivat oloani. Lopulta sain oikean diagnoosin ja oikean hoidon (ilman lääkkeitä). Nyt voin hyvin ja olen onnellinen siitä, että ne lääkkeet eivät minua tappaneet. 

ei tarvii olla mikään sairaus. vaan muu -itsemääräååämisoikeus kehoon. mm. ennustettavuus, kivut, köyhyys,alkeellisra ruoikaa, kukaan ei auta teknologiassa,siivous, aina yksin, koko elämänkirjo nähty. arvokas kuolema. on ok, ei ei teini eka boyfried jätti. ei tietäänkään. olisi hyvä joku laitos johon voisi kirjautua toimenpiteeseen

Äkkiä laskin, että tunnen 10 itsemurhan tehnyttä. Kukaan ei ollut huumeissa ja syy oli perhetilanteessa. Myös jehovalaisuus liittyy moniin näistä tapauksista ja syövän aiheuttamat kivut ovat olleet monen syy. Itse olen kerran yrittänyt myös ja siihenkin oli syynä perhetilanne. Sivullisen on vaikea mennä sanomaan mitään syistä kun kulissit näyttävät olevan kunnossa. Luultavasti tulen lähtemään oman käden kautta, kivuilla on joku raja. Juuri kuulin erään tuttavan kuolemasta ja siitä hirvittävästä kärsimyksestä, jonka hän joutui kokemaan, hoitoa ja kivun lievitystä ei vieläkään anneta, säästetään morfiinissa ja annetaan Buranaa kivusta huutavalle.

Siskoni itsemurhan ymmärsin hyvin, vaikka olisin tietenkin toivonut toisenlaista lopputulosta. Vuosien kamppailu skitsofrenian kanssa, ainaisia näkö- ja kuuloharhoja. Yritti hakea helpotusta ensin alkoholista, sitten lääkkeistä, ja lopulta kovista huumeista.. kuolinsyy raportin mukaan verestä löytyi 11 eri huume/lääkeainetta. Oli siis täysin narkomaani ja ihan irrallaan tästä yhteiskunnasta. Useita päihdepsykooseita, ainaisia osastojaksoja, yöllisiä puheluita siitä kuinka esim kattolampusta joku tulee hänen kimppuun. Jatkuvaa pelkoa, jonka aiheutti oma mieli. 

Näin jälkeenpäin olen ajatellut, että itsemurha oli hänelle varmasti helpotus. Ei noin voi elää. Ja vaikka ikävä on kamala, ei meidänkään tarvitse enää hänen puolesta pelätä. 

Yhden kaverin päätöksen ymmärsin että miksi teki sen. Oli pienenä lapsena ollut seksuaalisen hyväksikäytön uhri lähisukulaisen toimesta. Hänellä oli jo ala-asteen lopulla pahoja mielenterveysongelmia ja ostastojaksoja. Jäi myös luokalle. Yläasteella en muista että olisin koskaan nähnyt hänen nauravan saati edes hymyilevän. Perheessä oli myös paljon muuta surua. Ei jaksanut käydä loppuun ammattikoulua eikä lukiota, kumpaakin yritti aloittaa mutta kävi niitä yhteensä vain 2-3 kk. Puhui usein ettei näe tulevaisuuden antavan hänelle mitään hyvää. 

Tapa jolla teki itsemurhan vain 17-vuotiaana oli mielestäni hyvin "radikaali" ja aika järkyttävä. Tytöstä siis kyse.

Toinen tuttu (ei mikään kaveri vaan vanhempieni ystäväpariskunta) mies tappoi itsensä. Minusta se oli ihan käsittämätöntä koska päällisinpuolin heillä näytti olevan kaikki todella hyvin. Ja mies oli aina iloinen ja todella hauska tyyppi. Jaksoi leikkiä ja pelleillä meidän kanssa aina kun kävivät kylässä. Olin siis lapsi kun tämä tapahtui. En tiedä tänäkään päivänä minkä takia riisti hengen itseltään. Varmaan ymmärtäisin jos tietäisin mitä siellä oli taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Musta on väärin väittää että itsari on itsekäs teko. Täällä ei tarvitse kitua vain muiden mieliksi!

Puhu sitten vasta kun joku sinun rakastamasi ihminen on tehnyt itsemurhan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän : jos henkilö ei ole ns liian nuori. On Ennustettavuus mitä elämänlaatu tulisi olemaan. On koettu paljon siis tod paljon. Itsemääräämisoikeus omaan kehoon on ok. 

Alle 15-vuotiaatkin tekevät itsemurhia, hyväksytpä sinä sen tai et. Mikä sinun mielestäsi on liian nuori?

Tässä ketjussa oli kai puhe ymmärtämisestä eikä hyväksymisestä. Ymmärtää voi vaikka ei hyväksyisi ja toisinpäin.

En tiedä hänen syitään. Tunsimme toisemme mutta emme olleet hirveän läheisiä. Mietin toisinaan olisiko aika voinut ainakin osittain parantaa haavat jos hän olisi pystynyt odottamaan. Kyseessä oli ikäiseni teinityttö samasta taloyhtiöstä.

Tavallaan ymmärrän, tavallaan en. En voi väittää ymmärtäväni minkälainen ajatusprosessi mielessä kulkee silloin, kun tekee päätöksen tappaa itsensä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta on väärin väittää että itsari on itsekäs teko. Täällä ei tarvitse kitua vain muiden mieliksi!

 

Puhu sitten vasta kun joku sinun rakastamasi ihminen on tehnyt itsemurhan.

Joku voi ajatella säästävänsä rakkaansa omalta sairaudeltaan ja sen aiheuttamalta huolelta tekemällä itsemurhan. Että ne muut voivat sitten jatkaa elämäänsä huolettomampina. Siinä voi olla sellainen ajatusvääristymä. Että kun minä luuseri lähden, niin muilla on helpompaa.

Tietenkään se ei ole totta eikä niin pitäisi ajatella. Mutta masentunut voi luulla niin.

99% ajasta itsemurha ei oikeasti ole oikeutettu. Kaikilla on vaikeaa, joillakin enemmän kuin muilla, mutta suurin osa ei sorru tuohon peruuttamattomaan ratkaisuun, vaikka kuinka pahalta hetkellisesti tuntuisi. Totta kai ymmärrän näissä tapauksissa taustalla olevan murheen, mutta en itse lopullista ratkaisua.

Ymmärrän ja en ymmärrä. Todella mukava ja ystävällinen työkaveri, mies päätyi lopulta huonoon ratkaisuunsa. Kaveri oli todella auttavainen ja vapaamielinen. Iloinen. Varmaan näytteli huoletonta vaikka joskus mainitsi isoista veloistaan ja mikä varmaan oli pahin, se ratkaiseva ettei saanut tavata omaa tytärtään. Varmaa tietoa ei ole mutta todennäköisesti tyttären äidin uusi mieskaveri oli sairaan mustasukkainen ja pilasi kaiken.

Ymmärrän hyvin. Minun tuntemat olivat kärsineet vakavia elämänhallinta ja addiktio-ongelmia vuosikausia. Heillä oli lapsia, mutta lapset asuivat exillä tai huostassa.

Heillä ei ollut kykyä itsereflektioon, vaan kaikki johtui aina muista. Myös itse tehdyt rikokset. Elämä yhtä draamaa ja ongelmaa, eroja, tuomioita, häätöjä, huostaanottoja, ulosottoja.

Ajoittaisesta masennuksesta kärsivänä ymmärrän, että itsetuhoon voi päätyä ihminen, jolla näyttää päällepäin olevan kaikki hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Monta tunnen ja ei nähnyt ennalta, paitsi yksi uhkaili pitkään. Tuli silti yllätyksenä kaikille. Hän oli vasta lapsi.

Minusta näitä ei voi ymmärtää. Nämä oli nuoria ja terveitä ihmisiä ja joukossa ei ollut yhtään esim. alkoholistia tai narkomaania. Loppuunpalaminen ja täydellinen uupuminen ehkä sanottava syyksi. Kaikki oli kunnollisia ja aikaansaavia ihmisiä, ehkä myös liian vaativia ja ankaria itselleen.

Määrittele terve

Vierailija kirjoitti:

Tunsin yhden hyvin, ymmärrsin tavallaan, koki että oli ihan nurkassa asioiden kanssa, löysi ulospääsyn.  Tai niin uskoi. Surullista. Olisi saanut apua jos olisi osannut pyytää.

Toisen tiesin mutkan kautta, hirtti itsensä 5 lapsen isä. Sen surullisempaa ei voi olla. Poikansa joutui peheenpääksi 14v.

 

Tällä hetkellä pelottaa kun ihmiset ajetaan nurkkan taloudellisesti, ja sairaahoidollisesti, miten moni päätyy ratkaisuun josta ei ole paluuta.

Eikö äidistä ollut perheen pääksi? Miten surullista🥺

Tavallaan, oma isä teki itsemurhan kotonamme kun olin pieni. Sitä on vaikea ymmärtää, miten jätti meidät pulaan. Mutta hänellä oli omat ongrlmansa ja olo varmaan tuskainen. Tunnen muitakin läheisiä ja siinä ei varmaan mieti, miltä se muista tuntuu

Käyttäjä40453 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Oli täysin toivoton tapaus ja vaikka me läheiset kuinka autettiin ja tuettiin, hommattiin hänelle asuntoja ja hoitopaikkoja, annettiin ruokaa, rahaa, tukea, mitä tahansa, silti hän sössi uudestaan aina kaiken.

Tajusi itsekin olevansa muille vain valtava taakka. Ja sitä kyllä olikin. Kyllä se tietyllä tavalla olikin helpotus, että se kaikki loppui. Tietysti olisi parempi saada pysyvästi johonkin lukkojen taakse tuollaiset joista ei ole eläjiksi. Mutta kun ei ole tarpeeksi hullu päästäkseen pöpilään, eikä tarpeeksi häijy joutuakseen vankilaan.

Ei siinä kauheesti jää vaihtoehtoja.

Ei, te ette auttaneet te MAHDOLLISTITTE ongelmakäyttäytymisen. 

Läheiset tekee minkä pystyy

Ei mitään tietoa miksi teki itsemurhan. Kaikki oli kuten normaalistikin. Epäilyksenä on ollut mahdollinen ero koska otti aiemmat eronsa tosi raskaasti. En pystynyt edes hautajaisiin menemään.