Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.

1 Psalmi

Autuas se mies

joka ei vaella jumalattomain neuvossa 

eikä astu syntisten teitä

eikä istu kussa pilkkaajat istuvat, 

vaan rakastaa Herran lakia

ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!

Miten tuosta voi tehdä sellaisen johtopäätöksen, että esimerkiksi elokuvat olisivat  nykypäivänä,  as such,  paha asia, sisällöstä riippumatta?  Tuohon on abstraktia runoutta!! 

Eihän se "astu syntisten teitä" myöskään tarkoita mitään konkreettista, että kristityn pitäisi kävellessään  miettiä, että mikä tie on "syntisten tie" ja mikä ei.  Ei se "istuminenkaan" tässä viittaa mihinkään konkreettiseen yleisössä istumiseen, saatikka sitten siihen, mitä yleisö istuessa seuraa. Vaan siihen, että "pidä kaikki, mikä on hyvää ja rakkaudellista ja rakentavaa", mitä jokin taidemuoto todellakin voi olla. Näin minä sen käsitän. 

Ettehän sitäkään "ohjetta" konkreettisesti noudata, että tutkistele Herran lakia "päivät ja yöt". Ei sekään ole mikään konkreettinen lukuohje  "älä nuku vaan lue yötkin Raamattua" vaan on vertauskuva sille, mikä on tärkeää  ja mikä ei. 

Mistä tällainen yksittäisiin sanoihin takertuminen vl-opissa johtuu? Johtuuko se siitä, että ihmiset eivät oikeasti itse lue Raamattua ja mieti, että mitä siellä sanotaan ja mihin se liittyy? 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kai noissa lestadiolaisissa on jotain hyvääkin, vaikka tämän palstan perusteella ei yleisen mielipiteen mukaan niin ole. Minulla ainakin on kokemusta erittäin hyvistä naapureista, työtovereista, lasten leikkikavereista jne. En minä kyllä ymmärrä, mikä saa ihmiset vuodesta (!) toiseen kaivelemaan vikoja toisista ihmisistä, kun ei se omakaan elämä virheetöntä ole. Kyllä tähän maailmaan uskoja ja uskontoja mahtuu. Ettehän te arvostele muitakaan vaan ymmärrätte, hyväksytte, olette omasta mielestänne erittäin suvaitsevaisia. Ja kun useimmat kommentit ovat pelkkää saivartelua, suurennuslasin kanssa etsimistä, että löytyy jokin seikka, josta voi ruveta vääntäm

Srk-lestadiolaisuus : hoitokokoukset, ehkäisykielto,vain me menemme taivaaaseen, lasten hyväksikäyttötapaukset jne. Esim tuo lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on monessa tapauksessa hoidettu niin, että tekijä pyytää uhrilta anteeksi ja uhrin pitää tietysti hyväksyä anteeksipyyntö ja unohtaa asia. Sitten vedotaan siihen, että muussa väestössä tapahtuu tätä myös. Tapahtuu, mutta asia hoidetaan poliisin kautta. Vain me pelastumme aiheuttaa ahdistusta ja pelkoa, niissä jotka uskovat tuohon. Elämä menee siihen, että on pakko noudattaa sääntöjä joilla ei ole mitään perustetta Raamatussa. Srk-lestadiolainen voi olla mukava naapuri ja työkaveri ; liikkeen ongelmia se ei poista.

"Esim tuo lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on monessa tapauksessa hoidettu niin, että tekijä pyytää uhrilta anteeksi ja uhrin pitää tietysti hyväksyä anteeksipyyntö ja unohtaa asia. Sitten vedotaan siihen, että muussa väestössä tapahtuu tätä myös. Tapahtuu, mutta asia hoidetaan poliisin kautta."

Nyt on pakko sikäli puuttua, että minun käsitykseni mukaan liikkeessä on  jo vuosia painotettu, että hyväksikäyttötapaukset, jos niitä on, hoidetaan maallisen järjestelmän kautta. Rikosilmoitus, esitutkinta, syyte, oikeuskäsittely, tuomio. Asian hengellinen käsittely on sitten asia erikseen. 

Syvä toive tietty on, että tapauksia ei enää tulisi. 

t. Ei-vl

Mutta eikö olisi ihan oikeasti hyvä idea, että liikkeessä otettaisiin vakavasti puheeksi tupakkatuotteet ja niiden haitat (syvemmässäkin kontekstissa kuin vain haitat henkilön itsensä sen hetkiseen terveyteen).

Mietin sitä, kun liikkeessä on saatu yhteisellä päätöksellä aikaan raittius, niin eikö voisi olla ihan yhtä mahdollista saavuttaa yhteisellä päätöksellä savuttomuus/nikotiinittomuus? Eikö tämä olisi aika hieno asia? Ja ihan oikeasti uskon, että se voisi onnistua kun siellä on niin paljon kollektiivista tsemppivoimaa. Kenenkään ei tarvitsisi ponnistella yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oopperalaulaja, huippusopraano, Soile Isokoski, joutui jättämään vlliikkeen. Ja miksi? Ihan vain siksi, että ei voi olla oopperalaulaja. Niin " paha" asia se musiikki on. 

Minusta tämä.kertoo vlliikkeestä kaiken tarpeellisen. Eikä se kerro hyvää. 

 

Tulee mieleen, että 

a) Hän huomasi itse että haluaa edetä urallaan eikä ehkä edes usko liikkeen oppien tapaan 

b) Hänelle kerrottiin että uskovainen ei voi/halua tehdä tuolla tavalla, jolloin hän ajatteli että koska haluan, en varmaan voi olla uskovainen 

tai

c) hänet erotettiin liikkeestä.

 

Mutta en kylläkään tiedä käytännössä, tapahtuuko tätä viimeistä juuri koskaan. Uskon myös (ihan oikeasti) että edellä kuvatut neuvot ovat hyvää tarkoittavia. Harmi vaan, kun osan ne karkoittavat pois.

Teatteria

Oopperalaulajat Tuomas Katajala ja Aarne Pelkonen myös ex vl..

Tuossa tupakoinnissa on se, että se on vl-opin mukaan sallittu pahe. Aina vedotaan siihen, että kun se ei satuta/pahenna muita, kuten vaikka alkoholi, joka muuttaa ihmisen persoonaa.

Itse olen tuolla logiikalla eri mieltä. Kyllähän tupakointi vaikuttaa ihmisen persoonaan. Jokainen on joskus nähnyt ihmisen, joka on kireä ja kiukkuinen, kun ei ole hetkeen päässyt tupakalle. Tai ihmisen, joka polttamisella rauhoittelee itseään. Kyllähän se passiivinen tupakointi on haitaksi. Varsinkin, jos joku on raskaana (mikä ei ole vl-piireissä tavatonta). Osa saa vaikeita allergia ja astmaoireita, jos joku tupakoi lähellä. Osa inhoaa tupakoinnin tajua.

Miksi siis tässä asiassa on ok pahentaa läheistä (tai vaikka tuntematonta), mutta muissa asioissa ei.

Miksi ihminen kuka rakastaa urheilua voi toteuttaa harrastusta huolella, mutta ihminen kuka rakastaa ja tarvii kulttuuria tekeekin väärin kun menee teatteriin tai konserttiin?

Miksi hienot autot ja siistit vaatteet miehellä ovat ympäristön huomioimista mutta naisilla yleinen tapa kaunistautua pahentaakin muita? Kaikkia ei kiinnosta samat asiat mutta valtaosa naisista haluaisi käyttää samoja kaunistautumis keinoja kuin ympäristön muut naiset. Etenkään kun harvempi vl-nainen on enää kotona kuten joskus muinoin, vaan enemmistö on töissä muiden keskellä. Monissa ammateissa odotetaan pientä ehostautumista (esim. aspa)

Erikoista, että vl-liikkeessä virallisesti hylätään ns. lain kolmas käyttö, mutta sitten saarnataan omaa lakia ja annetaan "armoneuvoja". Paljon parempi lopputulos olisi voinut olla vuosikymmenten ajan, kun olisi todella julistettu Jumalan lakia, opetettu sitä ihmisille tiiviisti, eikä yhteisön omia painostuksia milloin mistäkin. Toisin sanoen Jumalan käsitys moraalista vs. yhteisön vaihtuvat käsitykset moraalista, nämähän ei valitettavasti ole aina osuneet yks yhteen. Kuten Jeesus tosiaan sanoi, "turhaan he minua palvovat jos opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä".

https://tunnustuskirjat.fi/yo/6.html

*painotuksia

"Autuas se mies

joka ei vaella jumalattomain neuvossa 

eikä astu syntisten teitä

eikä istu kussa pilkkaajat istuvat, 

vaan rakastaa Herran lakia

ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!"

Kaunis psalmi! Toki jos tämä luetaan aivan tipi tarkkaan, niin tässä puhutaan vain miehestä/miehistä. Naisen autuudesta ei mitään.

Jotkut ihmettelee miksi lestadiolaisuuteen kohdistuu kritiikkiä ja jopa vihamielisyyttä.

Asiassa ei ole mitään epäselvyyttä, sillä vakaumukseen uskominen ei ole vapaaehtoista lapsuudessa ja nuoruudessa, vaan siihen kasvatetaan ja opitaan ajatusrakennelmia, joiden mukaan rakennetaan koko elämä: ammatinvalinta, sosiaaliset suhteet, puoliso, lapsiluku, harrastukset. Ajatusrakennelmat rajoittavat myös ihmisoikeuksia. Näistä ajatusrakennelmista on vaikea päästä aikuisenakaan eroon, sillä niihin uskomiseksi käytetään henkisen väkivallan keinoja, kuten ulossulkemisen uhkaa ja kuolemalla pelottelua. Rakkaus on ehdollista: jos teet näin, olet hyväksytty.

Ihminen, joka aikuisena tajuaa, millaisessa kontrollissa vaimentaen oman tahtonsa ja toiveensa, on elämänsä suuret valinnat tehnyt, ei voi olla muuta kuin vihainen ja katkera. Tähän kymmenten vuosien traumaan ei auta välttämättä muutaman vuoden terapia mitään ja katkeruudesta ja vihasta on aivan ymmärrettävästi vaikea päästä eroon.

Tapakulttuuri = ihmisten tavat joilla ei ole uskon kannalta merkitystä.

Uskovaisen on Paavalin mukaan pukeuduttava säädyllisesti ja oltava ulkonäöltään hillitty mutta mitä se kellekkin tarkoittaa on eri ihmisillä eri. Niinkuin kaikilla muillakin ihmisillä kuin vl:llä. Ei ole mahdollista mitenkään että kaikki haluaisi näyttää samalta.

On tekopyhää ja noloa jos joku kalliisiin vaatteisiin pukeutuva hienolla autolla ajava huomauttaa meikkaamisesta jotain toista näkemättä omaa turhamaisuutta. Kuitenkin valtaosa ajattelee että kyse on tapakulttuurista ja siksi esimerkiksi Venäjällä ja Afrikassa ihomaalit ja korvakorut on ihan arkipäivää uskovaisillakin. Ne on osa pukeutumista eikä uskon asia.

Aiemmin ei tupakoinnin vaaroista tiedetty niinkuin nyt tiedetään. Olen lukenut jostain että monet saarnamiehet oli kovia röyhyttelijöitä. Eivät he saarnanneet synniksi huonoa tapaa kun se oli itselle tärkeä. Mukavampi on varoitella korvakoruista naisia kuin lopettaa tupakointi. Vaivattomampaa on pyytää naista pesemään ripsarit kuin riisua itseltä tyylikkäät vaatteet ja kulkea ihmisten seassa nuhjuisena. Helpompi on kehottaa muita vaatimattomuuteen  kuin myydä oma kallis auto ja ajaa vanhalla Ladalla.

Kenenkään mielipide ei ole sen oikeampi kuin kenenkään ihmisen. Jokaiselle on annettu omatunto ja Jeesus antoi kymmenen käskyä ohjenuoraksi miten pitää kohdella lähimmäistä ja Jumalaa. Ei hän kertonut miltä pitää näyttää kelvatakseen ja millaista musiikkia saa kuunnella.

" Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista. He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. Kaiken minkä tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, he istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat heitä rabbiksi.Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä. "

Vierailija kirjoitti:

Tapakulttuuri = ihmisten tavat joilla ei ole uskon kannalta merkitystä.

Uskovaisen on Paavalin mukaan pukeuduttava säädyllisesti ja oltava ulkonäöltään hillitty mutta mitä se kellekkin tarkoittaa on eri ihmisillä eri. Niinkuin kaikilla muillakin ihmisillä kuin vl:llä. Ei ole mahdollista mitenkään että kaikki haluaisi näyttää samalta.

On tekopyhää ja noloa jos joku kalliisiin vaatteisiin pukeutuva hienolla autolla ajava huomauttaa meikkaamisesta jotain toista näkemättä omaa turhamaisuutta. Kuitenkin valtaosa ajattelee että kyse on tapakulttuurista ja siksi esimerkiksi Venäjällä ja Afrikassa ihomaalit ja korvakorut on ihan arkipäivää uskovaisillakin. Ne on osa pukeutumista eikä uskon asia.

Aiemmin ei tupakoinnin vaaroista tiedetty niinkuin nyt tiedetään. Olen lukenut jostain että monet saarnamiehet oli kovia röyhyttelijöitä. Eivät he saarnanneet synniksi huonoa tapaa kun se oli itselle tärkeä. Mukavampi on varoitella

Oikaisen taas saman virheen, joka on täällä ennenkin esiintynyt (ja oikaistu), mutta joka on kristinuskon kannalta olennainen.

Jeesus ei antanut kymmentä käskyä, vaan Jumala antoi ne Moosekselle jo vanhan liiton aikana Siinain erämaassa. Käskyt oli kirjoitettu kahteen laintauluun. Koska ihmisen oli ja on mahdoton täyttää lakia, Jumala antoi ainoan Poikansa kuolemaan ristillä ihmisten puolesta. Jeesuksen viimeisiä sanoja ristillä oli: Se on täytetty.

Tupakoinnista sen verran, että onhan se sikäli huono juttu, että kristinusko ajattelee kehon olevan pyhän hengen temppeli. Niinpä luonnosti olisi ajatella, että kehosta pidetään mahdollisimman hyvää huolta. Esim. seitsemännen päivän adventisteissa on yhteisöjä, jotka on kokonaan kasvissyöjiä ja harrastavat yhteisöllisesti liikuntaa jne, siis ajatuksena ihan se, että yrittävät huolehtia myös fyysistä puolesta hyvin koska tulkitsevat sen kuuluvan kristinuskoon. Tupakoinnin haittoja ei varmaan kukaan kiellä kuitenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

"Autuas se mies

joka ei vaella jumalattomain neuvossa 

eikä astu syntisten teitä

eikä istu kussa pilkkaajat istuvat, 

vaan rakastaa Herran lakia

ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!"

 

Kaunis psalmi! Toki jos tämä luetaan aivan tipi tarkkaan, niin tässä puhutaan vain miehestä/miehistä. Naisen autuudesta ei mitään.

 

Hyvä pointti. Mutta sitähän koko Raamattu on: miesten kirjoittamia tekstejä toisille miehille. Vai onko siellä  ylipäätään yhtään naisen kirjoittamaa tekstiä? Saati naisen naisille kirjoittamaa tekstiä? Ei löydy, ei.  Kyllä se maailma on miesten maailma, sillä sillainen se maailma silloin oli. 

Vaikka uskonnollinen koti voi olla turvallinen on sillä yksilön mielenterveydelle riskejäkin jotka realisoituu joidenkin kohdalla. Ei kaikkien. Kokemuksia on erilaisia riippuen yksilöstä ja kodista. Annetaanko lapsen tehdä itse päätöksi millaista musiikkia kuuntelee ja miltä haluaa näyttää vai kontrolloiko aikuinen sitä uskon varjolla. Saako lapsi rangaistuksen tai kokeeko hän uskolle uhkaksi muiden sanomana sen mitä itse ei koe vääräksi. Oppiiko hän säännöt valmiiksi annettuna vai saako muodostaa oman moraalin itse.

1. Kontrolli ja pelko

Jos uskontoa käytetään pelottelun tai hallinnan välineenä, lapsi voi kasvaa jatkuvassa syyllisyyden tai rangaistuksen pelossa (Jumala näkee kaiken, syntiset joutuvat helvettiin).

Tällainen ympäristö voi johtaa ahdistukseen, häpeään ja jatkuvaan kelpaamattomuuden tunteeseen.

Lapsi ei opi erottamaan omaa moraaliaan ulkoisesta auktoriteetista hän toimii, ettei tulisi rangaistuksi, ei siksi että ymmärtää miksi jokin on oikein tai väärin.

 2. Rajojen ja yksilöllisyyden tukahduttaminen

Uskonnollisessa perheessä lapselta voidaan odottaa ehdotonta kuuliaisuutta auktoriteeteille (vanhemmat, seurakunta, Jumala).

Jos lapsi kyseenalaistaa oppeja, hänet voidaan leimata kapinalliseksi, syntiseksi tai epäuskolliseksi.

Tämä voi estää terveellisen identiteetin muodostumisen: lapsi ei opi ajattelemaan omilla aivoillaan tai luottamaan omiin tunteisiinsa.

Myöhemmin elämässä tällainen henkilö voi olla altis hyväksikäytölle tai manipuloinnille, koska hän ei ole saanut harjoitella rajojen asettamista.

3. Syyllisyys ja häpeä

Liiallinen korostus synnistä, puhtaudesta tai tottelevaisuudesta voi johtaa patologiseen syyllisyyteen.

Seksuaalisuuteen liittyvä häpeä ja pelko ovat yleisiä seurauksia, jos sitä pidetään likaisena tai vaarallisena.

Lapsi oppii, että rakkaus on ehdollista sitä saa vain, jos noudattaa sääntöjä ja uskon normeja.

 4. Ulkopuolisuuden ja eristäytymisen tunne

Joissain yhteisöissä opetetaan, että maailma on paha ja vain oma yhteisö on oikeassa.

Tämä voi eristää lapsen sosiaalisesti ja vaikeuttaa vuorovaikutusta ikätovereiden kanssa.

Jos lapsi myöhemmin haluaa irtautua uskonnosta, hän voi menettää yhteyden perheeseensä ja koko sosiaaliseen verkostoonsa. Tämä on monille traumaattinen kokemus (nk. uskonnollinen erohäpeä).

 5. Uskonnon ja narsismin liitto

Jos vanhemmalla on narsistisia piirteitä, uskonto voi tarjota hänelle keinon oikeuttaa vallankäyttö:

Minä tiedän, mikä on Jumalan tahto.

Jos vastustat minua, vastustat Jumalaa.

Tällöin uskonto ei ole enää henkinen tuki vaan vallan väline, joka voi jättää lapsen täysin voimattomaksi.

Mahdolliset seuraukset aikuisuudessa

Aikuisena tällaisesta ympäristöstä tuleva voi kärsiä:

vaikeuksista luottaa itseensä ja tehdä päätöksiä

ahdistuksesta, syyllisyydestä ja pelosta joutua rankaistuksi

vaikeuksista erottaa oma tahto vanhempien tai uskonnollisen auktoriteetin tahdosta

uskonnollisesta traumasta (religious trauma syndrome)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Autuas se mies

joka ei vaella jumalattomain neuvossa 

eikä astu syntisten teitä

eikä istu kussa pilkkaajat istuvat, 

vaan rakastaa Herran lakia

ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!"

 

Kaunis psalmi! Toki jos tämä luetaan aivan tipi tarkkaan, niin tässä puhutaan vain miehestä/miehistä. Naisen autuudesta ei mitään.

 

Hyvä pointti. Mutta sitähän koko Raamattu on: miesten kirjoittamia tekstejä toisille miehille. Vai onko siellä  ylipäätään yhtään naisen kirjoittamaa tekstiä? Saati naisen naisille kirjoittamaa tekstiä? Ei löydy, ei.  Kyllä se maailma on miesten maailma, sillä sillainen se maailma silloin oli. 

Tiedetäänkö kaikkia Raamatun tekstien kirjoittajia?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihminen kuka rakastaa urheilua voi toteuttaa harrastusta huolella, mutta ihminen kuka rakastaa ja tarvii kulttuuria tekeekin väärin kun menee teatteriin tai konserttiin?

Miksi hienot autot ja siistit vaatteet miehellä ovat ympäristön huomioimista mutta naisilla yleinen tapa kaunistautua pahentaakin muita? Kaikkia ei kiinnosta samat asiat mutta valtaosa naisista haluaisi käyttää samoja kaunistautumis keinoja kuin ympäristön muut naiset. Etenkään kun harvempi vl-nainen on enää kotona kuten joskus muinoin, vaan enemmistö on töissä muiden keskellä. Monissa ammateissa odotetaan pientä ehostautumista (esim. aspa)

Eli työnantaja saa kontrolloida ulkonäköä mutta uskonnollinen yhteisö ei?

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmettelee miksi lestadiolaisuuteen kohdistuu kritiikkiä ja jopa vihamielisyyttä.

Asiassa ei ole mitään epäselvyyttä, sillä vakaumukseen uskominen ei ole vapaaehtoista lapsuudessa ja nuoruudessa, vaan siihen kasvatetaan ja opitaan ajatusrakennelmia, joiden mukaan rakennetaan koko elämä: ammatinvalinta, sosiaaliset suhteet, puoliso, lapsiluku, harrastukset. Ajatusrakennelmat rajoittavat myös ihmisoikeuksia. Näistä ajatusrakennelmista on vaikea päästä aikuisenakaan eroon, sillä niihin uskomiseksi käytetään henkisen väkivallan keinoja, kuten ulossulkemisen uhkaa ja kuolemalla pelottelua. Rakkaus on ehdollista: jos teet näin, olet hyväksytty.

Ihminen, joka aikuisena tajuaa, millaisessa kontrollissa vaimentaen oman tahtonsa ja toiveensa, on elämänsä suuret valinnat tehnyt, ei voi olla muuta kuin vihainen ja katkera. Tähän kymmenten vuosien traumaan ei auta välttämättä muutaman vuoden terapia mitään ja katkeruudesta ja vihasta on

Miksi tuo kritiikki ja vihamielisyys ei kohdistu kaikkiin uskontoihin ja aatteisiin tasapuolisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmettelee miksi lestadiolaisuuteen kohdistuu kritiikkiä ja jopa vihamielisyyttä.

Asiassa ei ole mitään epäselvyyttä, sillä vakaumukseen uskominen ei ole vapaaehtoista lapsuudessa ja nuoruudessa, vaan siihen kasvatetaan ja opitaan ajatusrakennelmia, joiden mukaan rakennetaan koko elämä: ammatinvalinta, sosiaaliset suhteet, puoliso, lapsiluku, harrastukset. Ajatusrakennelmat rajoittavat myös ihmisoikeuksia. Näistä ajatusrakennelmista on vaikea päästä aikuisenakaan eroon, sillä niihin uskomiseksi käytetään henkisen väkivallan keinoja, kuten ulossulkemisen uhkaa ja kuolemalla pelottelua. Rakkaus on ehdollista: jos teet näin, olet hyväksytty.

Ihminen, joka aikuisena tajuaa, millaisessa kontrollissa vaimentaen oman tahtonsa ja toiveensa, on elämänsä suuret valinnat tehnyt, ei voi olla muuta kuin vihainen ja katkera. Tähän kymmenten vuosien traumaan ei auta välttämättä muutaman vu

Ja missä menee kontrolloinnin raja? Jokainen vanhempi päättää tiettyyn ikään asti lasten pukeutumisesta ja usein ruuastakin. Vanhempi voi myös kieltää esim. jonkun tv-ohjelman jos pitää sitä lapselle haitallisena, kuten liian pelottavana.