Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.

Kaikessa musiikissa on rytmi😉

Gospel tuntuu itselleni vieraalta, kun on tottunut virsiin ja sinkkareihin.

Meikäläisethän on laadukkaan musiikin suurkuluttajia. Ja soitetaan/lauletaan paljon.

-vl

"Älä vietä aikaasi niiden seurassa, jotka pilkkaavat Jumalaa tai tekevät syntiä kevyesti pitäen sitä normaalina - ettet itse ala ajatella ja toimia samoin."

Tulee monta ajatusta tästä. 

1. Kannattaa siis tutustua esimerkiksi tutustua oopperan librettoon. Tuolla kriteerillä voisit hyvin mennä katsomaan esimerkiksi  oopperaa "Viimeiset kiusaukset" joka kertoo saarnaaja Paavo Ruotsalaisen elämästä. Ei varmasti sisällä mitään paheksuttavaa materiaalia. 

2. Älä tuomitse kaikkea etukäteen, koskee montaa muutakin asiaa. Vaikkapa Juha Tapion "Kaksi vanhaa puuta" on mitä kaunein rakkauslaulu juuri sille omalle puolisolle, jonka kanssa on kaikenlaista koettu. 

3. Anteeksi sarkasmini. Mutta i nyt on pakko suorastaan ihmetellä, että onko tuohon herätysliikkeeseen valikoitunut jotenkin erityisen vaikutukselle alttiita ihmisiä. Ovat aikanaan joutuneet liikkeen vaikutuksen piiriin, joko jo lapsena tai myöhemmin,  ja näinpä he päättyneet liikkeen jäseniksi. Nyt sitten myöhemmin kovin pelkäävät, että saisivat myös  muunlaisia vaikutteita?

Kyllä me muut aikuiset ihmiset voimme katsoa vaikka jopa huumeiden käytöstä kertovaa elokuvaa tai dokumenttia. Emme ihannoidaksemme tai jotta hyväksyisimme.  Puhumattakaan, että omaan päähän pälkähtäisi ajatus: haa, rupeanpa minäkin käyttämään huumeita! No ei ! Vaan  ihan vain mielenkiinnosta, oppiaksemme sellaisesta elämästä, joka on meille vieras.

Tai voimme katsoa oopperaa, jossa kuvataan 1800-luvun  hovin salakähmäistä  juonittelua ilman, että sieltä poistuessamme oma pää on juonittelua siitä, miten parhaiten vaikka salamurhaisimme jonkun:-) osaamme erottaa faktan ja fiktion. Ja musiikkihan siinä on se pääasia. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikessa musiikissa on rytmi😉

Gospel tuntuu itselleni vieraalta, kun on tottunut virsiin ja sinkkareihin.

Niin, sinulle. Voihan sitä tykätä vaikka itkuvirsistä. Mutta ihan kaikistako se tuntuu vieraalta ts. miksi se ei ole hyväksyttyä? Ja totta on, että kaikessa musiikissa on rytmi, siksi tuntuu niin kertakaikkisen hassulta, että mikä siinä rytmissä niin pelottaa. 

Vierailija kirjoitti:

"Älä vietä aikaasi niiden seurassa, jotka pilkkaavat Jumalaa tai tekevät syntiä kevyesti pitäen sitä normaalina - ettet itse ala ajatella ja toimia samoin."

Tulee monta ajatusta tästä. 

1. Kannattaa siis tutustua esimerkiksi tutustua oopperan librettoon.

Näin toki pitää tehdä monen muunkin tilaisuuden osalta. Lasten koulusta tulee ilmoitus teatterikäynnistä -> eipä muuta kuin kovasti selvittelemään mikähän tuo sisältö olisi, niissä on kaikenlaista ollut.

2. Älä tuomitse kaikkea etukäteen, koskee montaa muutakin asiaa. Vaikkapa Juha Tapion "Kaksi vanhaa puuta" on mitä kaunein rakkauslaulu juuri sille omalle puolisolle, jonka kanssa on kaikenlaista koettu. 

En, mutta en myöskään tarvitse itselleni ylimääräistä vaivaa siitä, että rupeaisin seulomaan kappaleita, mitkä on sopivia ja mitkä ei. Kun minulla on valtavan paljon upeita klassisen- ja kirkkomusiikin teoksia joita voin kuunnella.

3. Anteeksi sarkasmini. Mutta i nyt on pakko suorastaan ihmetellä, että onko tuohon herätysliikkeeseen valikoitunut jotenkin erityisen vaikutukselle alttiita ihmisiä.

On varmaan. Me ollaan niitä lapsenmielisiä, jotka ovat viisaille hulluus <3 Onneksi on uskonnonvapaus!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikessa musiikissa on rytmi😉

Gospel tuntuu itselleni vieraalta, kun on tottunut virsiin ja sinkkareihin.

Niin, sinulle. Voihan sitä tykätä vaikka itkuvirsistä. Mutta ihan kaikistako se tuntuu vieraalta ts. miksi se ei ole hyväksyttyä? Ja totta on, että kaikessa musiikissa on rytmi, siksi tuntuu niin kertakaikkisen hassulta, että mikä siinä rytmissä niin pelottaa. 

Minä vastasin omasta puolestani. En tiedä mitä _kaikki muut_ajattelevat gospelista.

Ei minua pelota rytmissä mikään, miksi pitäisi? Meillä ihan pienetkin tykkää esim. marsseista.

Seuraava on netin syövereistä lainattua. Meneekö se näin?

"Kieltoja ei yleensä perustella Raamatulla eikä Katekismuksen kymmenellä käskyllä. Yleensä katsotaan, että syntien perusteluksi riittää, että kyseessä on seurakunnan mielipide ja tapa.

Jos rikot näitä armoneuvoiksi kutsuttuja sääntöjä, niin vanhoillislestadiolaisten mukaan et ole oikein uskomassa. Mainittuja asioita tehneen saatetaan sanoa kieltäneen uskonsa teoillaan. Tällöin hänet suljetaan yhteisön ulkopuolelle.

Osa uskovaisista ottaa normit vakavissaan eli uskovat niiden olevan autuuden ehto. He eivät osaa tai rohkene kyseenalaistaa normeja, koska sääntöihin liberaalimmin suhtautuvat vanhoillislestadiolaiset vaikenevat siitä, että he noudattavat armoneuvoja valikoiden tai eivät lainkaan.

Syntilista elää ja muuttuu eri aikoina. Muutoksista ei yleensä tiedoteta yleisesti, vaan ne tapahtuvat pikkuhiljaa liukuen. Eliitti ja ns. liberaalit lestadiolaiset vain lakkaavat noudattamasta jotakin tiettyä armoneuvoa. He eivät ole ehkä enää vuosiin pitäneet syntinä tekoa, jota perus-uskovaiset pitävät yhä syntinä. 

Kiellot myös vaihtelevat paikkakunnittain, alueittain ja maittain. Venäläisiltä ei esimerkiksi vaadita korvakoruttomuutta."

"On varmaan. Me ollaan niitä lapsenmielisiä, jotka ovat viisaille hulluus <3 Onneksi on uskonnonvapaus!"

Lapsen mielihän on sitä että ottaa annetun vastaan semmoisenaan. Ei analysoi eikä vaadi. Ottaa armon armona eikä mieti mitä antaa vastalahjaksi. Armon yksinkertaisuus on lasta. Aikuinen ei siihen monestikkaan kykene vaan kehittelee omia sääntöjä siihen rinnalle.

Mua uudestisyntyneenä kristittynä harmittaa eräs asia, joka joskus korostuu, kun jonkun vl:n kanssa juttelen. Satun nyt kuulumaan helluntaiseurakuntaan, mutta en toki ole ensisijaisesti helluntailainen, vaan uskossa oleva Jeesuksen seuraaja.

Itse ajattelen, että uskovia on monenlaisia, ja samoin on seurakuntia. En ajattele, että vain mun seurakunnassa ihmiset olisivat uskossa, tai että esimerkiksi vain yleisesti mihin tahansa helluntaiseurakuntaan (niitäkin on monenlaisia) kuuluvat olisivat uskossa. Työssäni olen kohdannut vanhoillislestadiolaisia, ja usko on tullut puheeksi osan kanssa. Aika usein tulee sellainen erottelun maku vaikka puheenparresta "me uskovaiset", ja kyllähän se sieltä selväksi tulee että sillä tarkoitetaan nimenomaan vl-kristillisyyden tavalla uskovia ihmisiä. Lohtua tuohon tuo se, ettei mun usko ole kenenkään ihmisen ajatuksista riippuvainen ja tärkeintä onkin se, miten Jeesus mut ja uskoni näkee.

Toinen asia, mihin oon törmännyt on se, miten paljon meillä on yhteistä. Tällä ei kuitenkaan tunnu olevan mitään painoarvoa; päinvastoin. Puhutaan, miten helluntailaiset tulkitsee Raamattua väärin, tuntuu että demonisoidaan se kristillinen musiikki, jota vaikkapa seurakunnassa voi kuulla.. Ja tulee kertakaikkiaan olo, että ei edes tiedetä, mistä puhutaan. Seurakuntia on, kuten sanottu, hyvin erilaisia. Mutta kyllä rakkaassa kotiseurakunnassani luetaan Raamattua isommassa mittakaavassa; ei siis vain jotain tiettyä/tiettyjä jakeita, vaan vaikka koko kappale aiheesta x. Sen jälkeen on opetuksen vuoro. Ja musiikki; no, sitähän on monenlaista. En itsekään pidä sellaisesta musiikista, jossa on maalliset vibat. Mutta oletteko tietoisia, että hl-kirjassa on ihan samoja lauluja, joita lauletaan kirkossa (virsiä)? Jos ette, niin en yhtään ihmettele, miksi asenne voi olla se, että meillä vain jytämusiikki soi. Tässäkin on tietysti parasta kuunnella omaatuntoa, kunhan ei lähde farisealaisesti suorittamaan uskoa.

Kaikkiaan ehkä se, että toivoisin ihmisten edes perehtyvän asioihin, eikä tekevän omia oletuksia jonkun perusteella. Näin toimin myös itse, enkä nyt tarkoita puhua korkealta ja korottaa omaa paremmuuttani. En myöskään tarkoita, että kaikkien pitäisi ajatella täsmälleen samalla tavoin, mutta tulee mieleen että tällaiset ulkonaiset asiat ja tavat jättävät paitsioon Jeesuksen, ja se taas on aina huono asia. Häneen meidän pitäisi keskittyä, eikä ihmisiin. Tietysti on tärkeää tuntea Raamattuakin, jotta tietää, jos joku ihan oikeasti opettaakin jostain syystä Jumalan sanan vastaisesti.

- Esteri

Vierailija kirjoitti:

Seuraava on netin syövereistä lainattua. Meneekö se näin?

Ihanaa, että kysyt noin fiksusti, arvostan!

"Kieltoja ei yleensä perustella Raamatulla eikä Katekismuksen kymmenellä käskyllä. Yleensä katsotaan, että syntien perusteluksi riittää, että kyseessä on seurakunnan mielipide ja tapa.

Tähän on jopa vaikea vastata. Mitä kieltoja, missä, kenen antamia? Kun meillä ei ihan käsi sydämellä ole mitään kieltolistaa. En ole koskaan ollut tilanteessa, jossa olisi puhuttu jostain kielloista ja mietitty niiden perusteita/perusteettomuutta.

Jos rikot näitä armoneuvoiksi kutsuttuja sääntöjä, niin vanhoillislestadiolaisten mukaan et ole oikein uskomassa. Mainittuja asioita tehneen saatetaan sanoa kieltäneen uskonsa teoillaan. Tällöin hänet suljetaan yhteisön ulkopuolelle.

Olen nähnyt tuon sanan armoneuvo vain tässä ketjussa joskus aikaisemmin. Se ei ole vl käyttämä termi. Tai ainakaan tällainen yli 50 vuotias ei ole sitä koskaan kuullut.

Osa uskovaisista ottaa normit vakavissaan eli uskovat niiden olevan autuuden ehto. He eivät osaa tai rohkene kyseenalaistaa normeja, koska sääntöihin liberaalimmin suhtautuvat vanhoillislestadiolaiset vaikenevat siitä, että he noudattavat armoneuvoja valikoiden tai eivät lainkaan.

Taas tuo armoneuvo. En tiedä mihin se viittaa, niin en osaa vastata.

Syntilista elää ja muuttuu eri aikoina. Muutoksista ei yleensä tiedoteta yleisesti, vaan ne tapahtuvat pikkuhiljaa liukuen. Eliitti ja ns. liberaalit lestadi

Ja syntilista. Kun sellaista ei ole! Miten tämän voisi saada menemään perille. Saatte tulla tekemään kotietsinnän kaikkiin vl-koteihin ja rauhanyhdistyksille. Voitte olla varmoja ettei mistään löydy syntilistaa.

Voisko tämä liittyä johonkin toiseen porukkaan kuin vl? Mitenkähän esikoisilla on? Kun tuntuu tosi hullulta tuo armoneuvo, joka on tekstin mukaan isossa roolissa.

Vierailija kirjoitti:

Mua uudestisyntyneenä kristittynä harmittaa eräs asia, joka joskus korostuu, kun jonkun vl:n kanssa juttelen. Satun nyt kuulumaan helluntaiseurakuntaan, mutta en toki ole ensisijaisesti helluntailainen, vaan uskossa oleva Jeesuksen seuraaja.

Itse ajattelen, että uskovia on monenlaisia, ja samoin on seurakuntia. En ajattele, että vain mun seurakunnassa ihmiset olisivat uskossa, tai että esimerkiksi vain yleisesti mihin tahansa helluntaiseurakuntaan (niitäkin on monenlaisia) kuuluvat olisivat uskossa. Työssäni olen kohdannut vanhoillislestadiolaisia, ja usko on tullut puheeksi osan kanssa. Aika usein tulee sellainen erottelun maku vaikka puheenparresta "me uskovaiset", ja kyllähän se sieltä selväksi tulee että sillä tarkoitetaan nimenomaan vl-kristillisyyden tavalla uskovia ihmisiä. Lohtua tuohon tuo se, ettei mun usko ole kenenkään ihmisen ajatuksista riippuvainen ja tärkeintä onkin se, miten Jeesus mut ja uskoni näkee.

Toinen asia, mihin oon

Kiitos, Esteri. Olipa hyvä kirjoitus. Sanoitit meidän monen tuntemuksia, luulisin. 

-Kaikkiaan ehkä se, että toivoisin ihmisten edes perehtyvän asioihin, eikä tekevän omia oletuksia jonkun perusteella.

Yhdyn aivan sydämestäni tähän Esterin ajatukseen.

Tuo on varmaan hyvin pitkälle se mikä katolilaisilla ja ortodokseilla on traditio. Eivät lestadiolaiset kaikkea ole omasta päästään keksineet.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on varmaan hyvin pitkälle se mikä katolilaisilla ja ortodokseilla on traditio. Eivät lestadiolaiset kaikkea ole omasta päästään keksineet.

Ja avainten valta.

Oopperalaulaja, huippusopraano, Soile Isokoski, joutui jättämään vlliikkeen. Ja miksi? Ihan vain siksi, että ei voi olla oopperalaulaja. Niin " paha" asia se musiikki on. 

Minusta tämä.kertoo vlliikkeestä kaiken tarpeellisen. Eikä se kerro hyvää. 

Vierailija kirjoitti:

Meikäläisethän on laadukkaan musiikin suurkuluttajia. Ja soitetaan/lauletaan paljon.

-vl

En kiistä. Mutta se musiikin kirjo on aika kapea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuraava on netin syövereistä lainattua. Meneekö se näin?

Ihanaa, että kysyt noin fiksusti, arvostan!

"Kieltoja ei yleensä perustella Raamatulla eikä Katekismuksen kymmenellä käskyllä. Yleensä katsotaan, että syntien perusteluksi riittää, että kyseessä on seurakunnan mielipide ja tapa.

Tähän on jopa vaikea vastata. Mitä kieltoja, missä, kenen antamia? Kun meillä ei ihan käsi sydämellä ole mitään kieltolistaa. En ole koskaan ollut tilanteessa, jossa olisi puhuttu jostain kielloista ja mietitty niiden perusteita/perusteettomuutta.

Jos rikot näitä armoneuvoiksi kutsuttuja sääntöjä, niin vanhoillislestadiolaisten mukaan et ole oikein uskomassa. Mainittuja asioita tehneen saatetaan sanoa kieltäneen uskonsa teoillaan. Tällöin hänet suljetaan yhteisön ulkopuolelle.

Olen nähnyt tuo

Armoneuvo on ihan tuttu sana minulle vl-saarnoista. Itseasiassa sille on kaksi eri merkitystäkin. Tässä on kirjoitettu aiheesta:

https://freepathways.wordpress.com/2009/09/20/armoneuvot-paalaellaan/

Jos armoneuvo on ihan tuttu termi, niin se on varmaan esillä monissa Päivämiehen tai SRK:n artikkeleissa/teksteissä. Linkkaatko edes yhden? En löytänyt yhtään 🤷🏻

Lesadiolainen kärsii syntiensä lihansahimojen tähden lopulta viimetuomio ja karma. 

Vierailija kirjoitti:

Jos armoneuvo on ihan tuttu termi, niin se on varmaan esillä monissa Päivämiehen tai SRK:n artikkeleissa/teksteissä. Linkkaatko edes yhden? En löytänyt yhtään 🤷🏻

https://www.paivamies.fi/uutiset/puheenvuoron-aiheena-jumalan-armo-6.42…