Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.

Vierailija kirjoitti:

Ja taas toimi VL-sensuuri. Pari tyyppiä oli uskaltautunut kysymään, että mihin tuo kaunis ajatus vauvasta "Jumalan läsnäolon piirissä"  oikeastaan perustuu ja kuinka kauan tuo viattomuuden aika kestää, sillä onhan vanhempikin lapsi yleisen ajatuskulkumme mukaan viaton. Siis pyytänyt ihan vain perusteluja.

Niitä ei tietenkään tullut yhden yhtä, mutta sen sijaan viestit oli poistatettu. Kauankohan tämä saa olla?

Päin vastoin! Ihan joku muu taas poistattaa. Mun viestejä oli poistettu 2 ja tuo Jumalan läsnäolon piiri ei ole kyllä vl-sanastoa, luulen senkin olevan jonkun muun kirjoittama.

Vaikka me vl kyllä ajattelemme vauvojen ja lasten olevan lapsenuskossaan taivaskelpoisia. 

t  vl

Vierailija kirjoitti:

Pari tyyppiä oli uskaltautunut kysymään, että mihin tuo kaunis ajatus vauvasta "Jumalan läsnäolon piirissä"  oikeastaan perustuu ja kuinka kauan tuo viattomuuden aika kestää, sillä onhan vanhempikin lapsi yleisen ajatuskulkumme mukaan viaton. Siis pyytänyt ihan vain perusteluja.

Niitä ei tietenkään tullut yhden yhtä, mutta sen sijaan viestit oli poistatettu. Kauankohan tämä saa olla?

Vastasin kyllä. Tarkoitin tuolla sitä, että vauva on viattomuutensa ja avuttomuutensa takia Jumalan yhteydessä. En pidä sitä uskona siinä mielessä kuin usko ymmärretään aikuisten kohdalla, vaan yhteytenä, jossa vauva aidosti kokee Jumalan läsnäoloa. Sitten kun ihminen kasvaa, järki, ajatukset, kyky pahuuteen, alkaa rikkoa sitä yhteyttä, vasta silloin aletaan tarvita uskoa ja luottamusta sanan varsinaisessa merkityksessä. Nämä on omia ajatuksia, mutta raamatussakin puhutaan monessa kohtaa lasten erityisasemasta: "Varokaa halveksimasta ketään näistä pienistä; heidän enkelinsä taivaissa katselevat jatkuvasti taivaallisen Isäni kasvoja."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä sisarusten lastenlapsien nimet? Eikö heidän nimet olisi edes hyvä muistaa?

 

Niitä ei vielä ole :D Yritän kyllä tsempata kun asia tulee ajankohtaiseksi :)

Muistan kyllä työkaverienkin puolisoiden ja lasten nimet ;)

Jäi yksi sana pois, tarkoitus oli kirjoittaa isän ja äidin sisarusten lapsenlapsista. Eli VANHEMPIEN sana jäi pois. Mutta ihan sama, lähisukulaisia kuitenkin.

Mutta aika tiukkaan rajaat, jos vain 50 täytyy muistaa. Kai silti paljon useamman kanssa olet tekemisissä, kuin nimen muistat?

Käsitit väärin, olin ehkä epäselvä. Muistan ehdottomasti satoja (ehkä 300->?) sukulaisten nimiä, noita sisarusten perheenjäseniä on vain tuo 50 (jota luulin sinu

Vanhempien sisarukset ja heidän lapsensa? Suomeksi siis serkut. Monikaan ei-lestadiolainen ei osaa nimetä kaikkia serkkujaan, olen huomannut. Moni el myöskään muista, kuinka monta serkkua heillä on.

Minä muistan serkkujeni ninet, mutta en tunnistaisi kaikkia jos tulisivat kadulla vastaan, koska edellisestä tapaamisesta on niin kauan ja he olivat paljon nuorempia. En ole lestadiolainen.

En muutenkaan ymmärrä tätä nimipähkäilyä. 

Olen halunnut tutustua ihmisten kokemuksiin lestadiolaisuudesta ja liikkeestä lähtemisestä. On vaikea löytää liikkeeseen kuuluvaa, jolla olisi myönteisen neutraali kanta asiaan. Yleensä nämä ovat aikamoisia hehkutuspuheenvuoroja. En siis sano, etteikö liikkeessä olisi hyvääkin, mutta mikään asia ei ole koskaan täysin ongelmaton ja ongelmistakin pitäisi pystyä puhumaan.

Vaikuttaa lukemani ja kuulemani perusteella siltä, että suurin osa kuuluu jompaan kumpaan ryhmään: he, jotka kokevat lestadiolaisen elämäntavan mielekkääksi, itselleen sopivaksi ja iloa tuovaksi. Sekä he, jotka eivät koe lestadiolaista elämäntapaa itselleen mielekkäänä, vaan se voi olla jopa ahdistusta, surua ja mt-ongelmia tuova asia. En vähättele kumpaakaan kokemusta, vaan uskon molempien kokemusten olevan täysin tosia. Se kuitenkin itsellä ihmetyttää, miten iso osa lapsista/nuorista jättää liikkeen aikuistuessaan. Sivusta katsoessa on vaikea ymmärtää, miten osalle liikkeen elämäntapa on se oikea ja osalle täysin väärä. Ehkä tässä on osittain kyse siitä, että jos liikkeen oppeja voi itse noudattaa, niin on helpompaa kuin jos on kovin ristiriitaiset ajatukset liikkeen opista.

Eräs kommentti jäi mieleeni jostakin podcastista, joka käsitteli lestadiolaisuutta. Joku kommentoi, ettei ole kuullut kenenkään sanoneen liikkeestä eroamisen syyksi sitä, että ei uskoisi Jumalaan/mitään hengellistä elämää ei ihmisellä olisi. Perustelu on ollut se, että ei usko kuten liike opettaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen halunnut tutustua ihmisten kokemuksiin lestadiolaisuudesta ja liikkeestä lähtemisestä. On vaikea löytää liikkeeseen kuuluvaa, jolla olisi myönteisen neutraali kanta asiaan. Yleensä nämä ovat aikamoisia hehkutuspuheenvuoroja. En siis sano, etteikö liikkeessä olisi hyvääkin, mutta mikään asia ei ole koskaan täysin ongelmaton ja ongelmistakin pitäisi pystyä puhumaan.

Vaikuttaa lukemani ja kuulemani perusteella siltä, että suurin osa kuuluu jompaan kumpaan ryhmään: he, jotka kokevat lestadiolaisen elämäntavan mielekkääksi, itselleen sopivaksi ja iloa tuovaksi. Sekä he, jotka eivät koe lestadiolaista elämäntapaa itselleen mielekkäänä, vaan se voi olla jopa ahdistusta, surua ja mt-ongelmia tuova asia. En vähättele kumpaakaan kokemusta, vaan uskon molempien kokemusten olevan täysin tosia. Se kuitenkin itsellä ihmetyttää, miten iso osa lapsista/nuorista jättää liikkeen aikuistuessaan. Sivusta katsoessa on vaikea ymmärtää, miten os

No, jotkut näkevät järjen valon ts liikkeen opetuksen epäloogisuudet. Jotkut sulkevat silmänsä. 

Vanhoillislestadiolaisuus olisi ideaali uskonto, jos tehtäisiin seuraavat muutokset:

-Pelastuskäsitys nähtäisiin sellaisena, että AINAKIN tässä liikkeessä voi pelastua, eikä pelastusta rajattaisi pois liikkeen ulkopuolisilta. Tämä on mielestäni kristittynä suurin kynnyskysymys, kun toisia kristittyjä pidetään vääräuskoisina ja pelastuksen ulkopuolella olevina.

-Syntikäsitystä muutettaisiin niin, että syntien anteeksiannon katsottaisi olevan vain liikkeen piirissä tai toisen ihmisen julistama. Todellisuudessa kristitylle riittää se, että Kristus on kuollut hänen puolestaan ja ihminen uskoo tähän sekä luottaa saavansa syntinsä anteeksi ilman, että kukaan sitä hänelle erikseen vakuuttaa.

-Käsitystä ehkäisystä muutettaisiin niin, että IDEAALINA pidettäisiin yhä tuota "otamme vastaan kaikki lapset" ajatusta, mutta perheille annettaisiin myös mahdollisuus valita toisin.

Näitä muutoksiahan ei ikinä tule, mutta nämä muutokset tekisivät lestadiolaisuudesta selvästi jo houkuttelevamman vaihtoehdon.

Vierailija kirjoitti:

Vanhoillislestadiolaisuus olisi ideaali uskonto, jos tehtäisiin seuraavat muutokset:

-Pelastuskäsitys nähtäisiin sellaisena, että AINAKIN tässä liikkeessä voi pelastua, eikä pelastusta rajattaisi pois liikkeen ulkopuolisilta. Tämä on mielestäni kristittynä suurin kynnyskysymys, kun toisia kristittyjä pidetään vääräuskoisina ja pelastuksen ulkopuolella olevina.

-Syntikäsitystä muutettaisiin niin, että syntien anteeksiannon katsottaisi olevan vain liikkeen piirissä tai toisen ihmisen julistama. Todellisuudessa kristitylle riittää se, että Kristus on kuollut hänen puolestaan ja ihminen uskoo tähän sekä luottaa saavansa syntinsä anteeksi ilman, että kukaan sitä hänelle erikseen vakuuttaa.

-Käsitystä ehkäisystä muutettaisiin niin, että IDEAALINA pidettäisiin yhä tuota "otamme vastaan kaikki lapset" ajatusta, mutta perheille annettaisiin myös mahdollisuus valita toisin.

Näitä muutoksiahan ei ikinä tule, m

Minä lisään tuohon listaan, että myös nainen voisi puhua seuroissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhoillislestadiolaisuus olisi ideaali uskonto, jos tehtäisiin seuraavat muutokset:

-Pelastuskäsitys nähtäisiin sellaisena, että AINAKIN tässä liikkeessä voi pelastua, eikä pelastusta rajattaisi pois liikkeen ulkopuolisilta. Tämä on mielestäni kristittynä suurin kynnyskysymys, kun toisia kristittyjä pidetään vääräuskoisina ja pelastuksen ulkopuolella olevina.

-Syntikäsitystä muutettaisiin niin, että syntien anteeksiannon katsottaisi olevan vain liikkeen piirissä tai toisen ihmisen julistama. Todellisuudessa kristitylle riittää se, että Kristus on kuollut hänen puolestaan ja ihminen uskoo tähän sekä luottaa saavansa syntinsä anteeksi ilman, että kukaan sitä hänelle erikseen vakuuttaa.

-Käsitystä ehkäisystä muutettaisiin niin, että IDEAALINA pidettäisiin yhä tuota "otamme vastaan kaikki lapset" ajatusta, mutta perheille annettaisiin myös mahdollisuus valita tois

Tämä. Lestadiolaisuudessa on paljon hyvää, mutta nämä muutamat isot asiat ovat itselleni kynnyskysymyksiä. Monissa asioissa ollaan turhan ehdottomia ja suljetaan toiset ulkopuolelle. Eikä sekään ole ratkaisu, että sanotaan "meille ovat kaikki tervetulleita", kun on kuitenkin noita tiukkoja ehtoja, joihin ihmisen pitäisi liikkeeseen tullessaan sitoutua.

Minun viesti poistettiin, kun kerroin miksi nainen ei voi puhua seuroissa. Siksi nyt en kerro miksi on näin, mutta kai sen verran voi sanoa että näin on?

T. Ex VL 

Vierailija kirjoitti:

Minun viesti poistettiin, kun kerroin miksi nainen ei voi puhua seuroissa. Siksi nyt en kerro miksi on näin, mutta kai sen verran voi sanoa että näin on?

T. Ex VL 

Toki tiedetään, miksi liikkeen mukaan nainen ei voi puhua seuroissa. Ei se silti tarkoita, että tuo olisi hyvä asia. Eikä alunperin ollut noin, vaan liikkeen syntymisen jälkeen myös naiset toimivat tehtävissä, joita nykyisin ei sallita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun viesti poistettiin, kun kerroin miksi nainen ei voi puhua seuroissa. Siksi nyt en kerro miksi on näin, mutta kai sen verran voi sanoa että näin on?

T. Ex VL 

Toki tiedetään, miksi liikkeen mukaan nainen ei voi puhua seuroissa. Ei se silti tarkoita, että tuo olisi hyvä asia. Eikä alunperin ollut noin, vaan liikkeen syntymisen jälkeen myös naiset toimivat tehtävissä, joita nykyisin ei sallita.

Myös Raamatussa kerrotaan jopa naisprofeetoista! Kannattaisi lukea koko kirja ja tutustua myös Raamatun tutkimukseen eikä jäädä kiinni siihen yhteen Paavalin (!) lauseeseen.

Mutta sitähän se on, kun maallikkomiehet opettavat: miksi he asemastaan luopuisivat? Sitä kuitenkin ihmettelen, että miksi liikkeen naiset eivät itse enempää ota asioista selvää ja haasta perinteistä tulkintaa. 

Ja toivottavasti kukaan ei tule sanomaan, että " en haluaisikaan puhua" tms, sillä siitähän ei ole ollenkaan kyse. 

Nainen ei voi puhua seuroissa, koska on juututtu vanhaan traditioon, mieskeskeiseen maailmankuvaan ja pelkoon.

Vierailija kirjoitti:

Nainen ei voi puhua seuroissa, koska on juututtu vanhaan traditioon, mieskeskeiseen maailmankuvaan ja pelkoon.

Ei sovinismi sukupuolta katso, valitettavasti. Sisäistettyä oman sukupuolen ylenkatsomista ja halveksuntaa. 

Tätä mielipidettä ei osa halua kuulla, mutta sanon silti:

Voi kunpa lestadiolaiset naiset saisivat saarnata. Miten hyviä, lempeitä ja syvällisiä saarnoja olisi, joissa nähtäisiin Raamattu, äitiys, perhe-elämä ja kotiarki aidosti äidin näkökulmasta. 

Onhan tämä nähty myös niiden ex-lestadiolaisten kohdalla, jotka ovat sittemmin joutuneet erotetuiksi liikkeestä, kun ovat ottaneet pappisvihkimyksen vastaan (mm. Mari, Meri-Anna jne).

Vierailija kirjoitti:

Tätä mielipidettä ei osa halua kuulla, mutta sanon silti:

Voi kunpa lestadiolaiset naiset saisivat saarnata. Miten hyviä, lempeitä ja syvällisiä saarnoja olisi, joissa nähtäisiin Raamattu, äitiys, perhe-elämä ja kotiarki aidosti äidin näkökulmasta. 

Onhan tämä nähty myös niiden ex-lestadiolaisten kohdalla, jotka ovat sittemmin joutuneet erotetuiksi liikkeestä, kun ovat ottaneet pappisvihkimyksen vastaan (mm. Mari, Meri-Anna jne).

Juuri niin. Kun naisten näkökulma puuttuu, puuttuu tosi paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Tätä mielipidettä ei osa halua kuulla, mutta sanon silti:

Voi kunpa lestadiolaiset naiset saisivat saarnata. Miten hyviä, lempeitä ja syvällisiä saarnoja olisi, joissa nähtäisiin Raamattu, äitiys, perhe-elämä ja kotiarki aidosti äidin näkökulmasta. 

Onhan tämä nähty myös niiden ex-lestadiolaisten kohdalla, jotka ovat sittemmin joutuneet erotetuiksi liikkeestä, kun ovat ottaneet pappisvihkimyksen vastaan (mm. Mari, Meri-Anna jne).

Ajatelkaa, että siellä ne naiset sujuvasti hiljaa penkissä kuuntelevat, kun keski-ikäiset miehet puhuvat vaikka " lasten vastaanottamisesta" ilman, että puhujalla itsellään on mitään kokemusta naisena olemisesta. Ja ei, se ei riitä mihinkään, jos vaikka on 20 lapsen isä. Ainakaan vielä kun isät eivät ole raskaana ja synnytä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä mielipidettä ei osa halua kuulla, mutta sanon silti:

Voi kunpa lestadiolaiset naiset saisivat saarnata. Miten hyviä, lempeitä ja syvällisiä saarnoja olisi, joissa nähtäisiin Raamattu, äitiys, perhe-elämä ja kotiarki aidosti äidin näkökulmasta. 

Onhan tämä nähty myös niiden ex-lestadiolaisten kohdalla, jotka ovat sittemmin joutuneet erotetuiksi liikkeestä, kun ovat ottaneet pappisvihkimyksen vastaan (mm. Mari, Meri-Anna jne).

Ajatelkaa, että siellä ne naiset sujuvasti hiljaa penkissä kuuntelevat, kun keski-ikäiset miehet puhuvat vaikka " lasten vastaanottamisesta" ilman, että puhujalla itsellään on mitään kokemusta naisena olemisesta. Ja ei, se ei riitä mihinkään, jos vaikka on 20 lapsen isä. Ainakaan vielä kun isät eivät ole raskaana ja synnytä. 

Helppo puhua, kun se raskausaika ei ole miehelle sama kuin naiselle. Vaikka mies ottaisi enemmän koppia kodista/lapsista, jos naisella on vaikea raskaus, niin silti kivut ja monet muut vaivat ovat vain naisen.

Puhumattakaan raskauksien ja synnytysten aiheuttamista vaivoista. Ja tämä ei ole mikään suurperheiden vastainen puheenvuoro. Nimimerkillä minulla on yksi lapsi ja raskaus/synnytys jätti kehooni pysyvät vammat + laukaisivat autoimmuunisairauden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari tyyppiä oli uskaltautunut kysymään, että mihin tuo kaunis ajatus vauvasta "Jumalan läsnäolon piirissä"  oikeastaan perustuu ja kuinka kauan tuo viattomuuden aika kestää, sillä onhan vanhempikin lapsi yleisen ajatuskulkumme mukaan viaton. Siis pyytänyt ihan vain perusteluja.

Niitä ei tietenkään tullut yhden yhtä, mutta sen sijaan viestit oli poistatettu. Kauankohan tämä saa olla?

Vastasin kyllä. Tarkoitin tuolla sitä, että vauva on viattomuutensa ja avuttomuutensa takia Jumalan yhteydessä. En pidä sitä uskona siinä mielessä kuin usko ymmärretään aikuisten kohdalla, vaan yhteytenä, jossa vauva aidosti kokee Jumalan läsnäoloa. Sitten kun ihminen kasvaa, järki, ajatukset, kyky pahuuteen, alkaa rikkoa sitä yhteyttä, vasta silloin aletaan tarvita uskoa ja luottamusta sanan varsinaisessa merkityksessä. Nämä on omia ajatuksia, mutta raamatussakin puhutaan monessa kohtaa lasten erityisasemasta: "Varokaa halveksimasta ketään näistä pienistä; heidän enkelinsä taivaissa katselevat jatkuvasti taivaallisen Isäni kasvoja."

Miksihän tätä on alapeukutettu? Uskon myös, että vauvat näkee myös enkeleitä, silloinhan se ei oikeastaan ole uskomista vaan näkemistä. Lapsilla on erityinen asema tässä maailmassa.

Matteus 18:5 Joka ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen minun nimissäni, ottaa luokseen minut. 

Aina kuulee täällä näitä vl-naisten kommentteja "en minä edes haluaisi saarnaamaan, onneksi ei tarvitse". Niin, sinä et ehkä halua, mutta joku toinen vl-nainen haluaisi. Eihän kaikilla ei-vl-naisillakaan ole pakkoa olla pappeja, mutta heillä on siihen teoriassa mahdollisuus.

Ajattelen, että vl-liikkeessä hukataan ihan valtava määrä naisten osaamista ja viisautta, kun monia asioita ei pidetä naisille soveliaina.

Jokainen uskova( ryhmä) tulkitsee raamattua. Luulisin, että kaikki ajattelevat oman tulkintansa olevan se oikea. 

Meidän tulkintamme mukaan Raamatussa ilmenee Jumalan tahto, että ainut tehtävä johon nainen ei osallistu seurakunnassa on saarnaaminen. 

Samoin ajattelemme, että elämä ja kuolema (myös lapsen syntymä) ovat Jumalan kädessä.

Jokainen on vapaa luomaan oman uskonliikkeensä, jossa saa tulkita Raamattua oman mielensä mukaan. 

Antakaa meille rauha uskoa omalla tavallamme. 

Minä en halua muokata uskoani omaehtoiseksi (rusinat pullasta) uskoksi.

t. Vl-äiti, erittäin onnellinen omassa elämässään