Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä yhtään vanhoillislestadiolaista paikalla? 

Minua kiinnostaisi tietää, millaisia tilanteita arjessa ei-vanhoillislestadiolaisten kanssa tulee tilanteissa, joissa ei tiedetä teidän olevan vanhoillislestadiolaisia? Tulevatko ihmiset kyselemään, että oletko nähnyt elokuvan x, mitä pidät tv-sarjasta y tai bändistä z? Kun tuollaiset saattavat olla aika arkisia jutunaiheita jonkun puolitutun, kaukaisen työkaverin tms kanssa.

 

Noh, vastaan niinkuin asia on. Mitää siinä sen kummempaa takeltelua ole. Niinkai ne muutkin ihmiset tekevät.

 

Sanotko, että "en ole nähnyt elokuvaa x" vai kerrotko, että et välitä elokuvista tai katso niitä ollenkaan (vakaumuksesi vuoksi)?

 

Ehkä just tällasten kommenttien takia ihmisillä on epäluuloja kun ei saa vastausta (tyhmiin?) kysymyksiin. Se erilaisuuden pelko vähenisi jos saisi kysellä asioista mitä ei ymmärrä. Minulta on kysytty kirkkain silmin miksen halua lapsia tai haluanko edes adoptoida, olenko satanisti kun en kuulu kirkkoon, onko mun äiti oikeesti mun äiti kun kutsun sitä nimellä ja mitähän muuta. Näihin vaan täytyy oppia kun on vähän erilainen kun kysyjä - ja toivottavasti kysyjä jotain siitä oppii. 

 

Mielenterveysongelmat pitäisi myös kyetä erottamaan hengellisistä asioista. Muuten tulee rumaa jälkeä. 

Vastaan sinulle, joka ajattelit, että vl-liikkeessä annetaan ihmiselle lupa pahuuteen.

Synnin luvallisuus ei kuulu vl-opetukseen. Ei todellakaan. 

 

PARANNUS on mielenmuutos. Siinä katuva ihminen pyytää syntejään anteeksi ja uskovainen ihminen julistaa ne hänelle anteeksi Jumalan valtuuttamana. Keskeistä parannuksessa on se, että katuva ottaa uskolla vastaan hänelle julistetun synninpäästön. Varsinainen anteeksiantaja on Jumala, joka toimii ihmisen välityksellä ja vanhurskauttaa katuvan tällä tavoin. Parannukseen kuuluu keskeisesti synnistä luopuminen.

yo. lainaus on täältä: https://www.srk.fi/fi/nain-me-uskomme/nain-me-uskomme/

Vierailija kirjoitti:

Sinulle, joka odotat vl-alapeukkuja:

Kiitos ajatuksistasi. Aihe herättää selvästi paljon tunteita ja on monisyinen. On totta, että perheen vanhemmuus vaatii paljon resursseja ja jokaisella on omat yksilölliset rajansa ja voimavaransa. Myös pienemmissä perheissä ja eri vakaumuksilla tai ilman vakaumusta :)

On myös aivan inhimillistä, että omat odotukset ja todellisuus eivät aina kohtaa - ja silloin syntyy tunteita, joita on hyvä käsitellä rehellisesti. Monikaan tuskin kokee sopivaksi paikaksi anonyymiä keskustelupalstaa.

Kokemukset vanhemmuudesta vaihtelevat valtavasti, ja on myös monia, jotka kokevat suurperheen elämän antoisaksi ja olevan täynnä rikkautta, vaikka se onkin vaativaa. Mielestäni on tärkeää, että eri kokemuksille ja näkökulmille annetaan tilaa ilman vastakkainasettelua. Tuntuu loukkaavalta, jos kokee että oma, onnellinen elämä leimataan ulkopuolelta huonoksi.

Ajatuksenvaihto on arvokasta, mutta sen

"Tuntuu loukkaavalta, jos kokee että oma, onnellinen elämä leimataan ulkopuolelta huonoksi."

Ymmärrän hyvin, että tuntuu loukkaavalta, jos kokee, että oma onnellinen elämä leimataan huonoksi. Voisitko kuitenkin yrittää erottaa toisistaan sinun elämäsi leimaamisen huonoksi ja sen että joidenkin mielestä vanhoillislestadiolaisuudessa opetus ehkäisystä on vielä tänäkin päivänä sellaista, että kaikki sellaiset perheet, joissa ehkäisemättömyys on johtamassa ongelmiin eivät uskalla käyttää ehkäisyä ainakaan riittävän aikaisin? Tästähän tässäkin keskustelussa käsittääkseni on kyse. Ei siitä, että ison perheen hankkiminen olisi paha asia vaan siitä, että jotkut vanhoillislestadiolaiset päätyvät heidän voimavaransa huomioon ottaen liian suuren perheen vanhemmiksi pelon vuoksi. Ja sen pelon aiheuttaa vanhoillislestadiolaisuuden opetukset ehkäisyn synnillisyydestä. Toivottavasti tämä auttaa sinua ymmärtämään tätä keskustelua. 

Vierailija kirjoitti:

Vai ei ohjaa.😃 Ohjasi siihen vuosikymmeniä mikäli uutisia on uskominen, jopa srk:n iso pomo ei täyttänyt asiassa velvollisuuttaan. Turha yrittää pestä asiaa puhtaammaksi kun on mustaa valkoisella.

Niin kuin äsken kirjoitin, niin jotkut ihmiset on toimineet väärin. Se on ollut ihan järkyttävää. 

Se, että kuuluu vl-liikkeeseen (jopa johtokuntaan?) ei tee ihmistä synnittömäksi. 

Missään vaiheessa ei ole opetettu, että pelkkä anteeksipyyntö riittää. Aina on opetettu, että pitää tehdä parannus eikä enää tehdä syntiä ja asia on korjattava lain edessä!

Aika rumaa väittää valehteluksi kun kaikki tiedetään mikä on totuus.

Olin eräässä työpaikkapalaverissa. Esimies oli kutsunut alaisensa koolle. Yksi työntekijä oli loukkaantunut kolmen muun toiminnasta ajatellen, että toiminta oli häntä vastaan, vaikka se ei ollut muiden tarkoitus. Joka tapauksessa tämä mainittu työntekijä oli verisesti loukkaantunut. Esimies kehotti sopimaan asiat, kun mitään dramaattista ei kuitenkaan ollut tapahtunut. Jutussa mukana ollut, työpaikan ainoa lestadiolainen pyysi anteeksi, kaksi muuta nakkelivat niskojaan ja sanoivat, etteivät aio ikinä pyytää anteeksi. Ymmärrettävästi välit rikkoontuivat pitkäksi aikaa. Kyllä anteeksipyytämisellä ja -antamisella on ihan ajallisessakin kanssakäymisessä valtava merkitys ja vaikutus.

"tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."

Ei ihminen voi tällaista valtaa ruveta käyttämään! Ihminen ei näe toisen sydämeen eli ei voi nähdä eikä tietää, onko anteeksipyyntö vilpitön. Ikuisuuden näkökulmasta ihminen ei voi olla toisen ihmisen syntien anteeksi antaja. Synnit antaa anteeksi hän, joka ne sovittikin.

Vierailija kirjoitti:

"tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."

 

Ei ihminen voi tällaista valtaa ruveta käyttämään! Ihminen ei näe toisen sydämeen eli ei voi nähdä eikä tietää, onko anteeksipyyntö vilpitön. Ikuisuuden näkökulmasta ihminen ei voi olla toisen ihmisen syntien anteeksi antaja. Synnit antaa anteeksi hän, joka ne sovittikin.

Ihmisen tehtävä ei ole arvioida toisen sydämen tilaa. Jos ihminen katuu syntejään ja pyytää niitä anteeksi, toisen tehtävä on silloin antaa anteeksi. Jumala käyttää ihmistä tässä välikappaleena, Jumala myös lahjoittaa uskon katuvalle syntiselle. Se, joka voi antaa toiselle ihmiselle synnit anteeksi, on myös itse saanut uskoa omat syntinsä anteeksi. 

Ketä sinä ajattelet Jeesuksen tarkoittavan sanalla te? Ihmisiä he varmaan olivat?

Kukaan meistä ei ole ollut edellä mainitussa puhalluksessa osallisena. Ihminen ei myöskään tarvitse mitään "välittäjiä" saadakseen anteeksiannon, jos sitä todella vilpittömästi sydämessään pyytää. Ja toisaalta, hurskaimmankaan "välittäjän" välittämällä anteeksiannolla ei ole tuon taivaallista merkitystä, jos anteeksipyytäjän sydän ei ole vilpitön. Ja sitä taas ei voi hurskainkaan "välittäjä" tietää.

"Jos ihminen katuu syntejään ja pyytää niitä anteeksi, toisen tehtävä on silloin antaa anteeksi"

Niin niin mutta syntejä voi pyytää anteeksi myös silmänlumeeksi, ilman hitustakaan katumusta. Silloin koko homma on vain teatteria ja irvokasta näytelmää.

Vierailija kirjoitti:

"Jos ihminen katuu syntejään ja pyytää niitä anteeksi, toisen tehtävä on silloin antaa anteeksi"

 

Niin niin mutta syntejä voi pyytää anteeksi myös silmänlumeeksi, ilman hitustakaan katumusta. Silloin koko homma on vain teatteria ja irvokasta näytelmää.

Silloinhan se jää sen pyytäjän vastuulle, jos hän pyytää anteeksi silmänlumeeksi, ilman katumusta. 

Välittäjiä synninpäästöön ei tosiaan tarvita ja jos joku isosika kuolinvuoteella yhtäkkiä alkaa katumaan kaikkea tekemäänsä pahaa ei välttämättä asia ole ihan sillä käsitelty. Se meille kaikille selviää sitten joskus. 

Vierailija kirjoitti:

"Jos ihminen katuu syntejään ja pyytää niitä anteeksi, toisen tehtävä on silloin antaa anteeksi"

 

Niin niin mutta syntejä voi pyytää anteeksi myös silmänlumeeksi, ilman hitustakaan katumusta. Silloin koko homma on vain teatteria ja irvokasta näytelmää.

Silloinhan se jää sen pyytäjän vastuulle, jos hän pyytää anteeksi vain silmänlumeeksi, ilman katumusta. 

"Se on Jumalan tehtävä tuomita ja meidän tehtävä rakastaa."

Vierailija kirjoitti:

"Se on Jumalan tehtävä tuomita ja meidän tehtävä rakastaa."

Amen. Ja Jumalan tehtävä antaa anteeksi. Ei Jumala ole niin avuton, että tarvitsisi pientä ihmistä siihen välittäjäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos ihminen katuu syntejään ja pyytää niitä anteeksi, toisen tehtävä on silloin antaa anteeksi"

 

Niin niin mutta syntejä voi pyytää anteeksi myös silmänlumeeksi, ilman hitustakaan katumusta. Silloin koko homma on vain teatteria ja irvokasta näytelmää.

Silloinhan se jää sen pyytäjän vastuulle, jos hän pyytää anteeksi silmänlumeeksi, ilman katumusta. 

Ehkä niinkin. Mutta en kyllä itse haluaisi olla osallisena kenenkään toisen ihmisen ja Jumalan välisissä syntiasioissa "välittäjänä". En vain ymmärrä, miten asia voisi mitenkään kuulua minulle tai kenellekään muullekaan ulkopuoliselle. Kysehän on täysin ihmisen omassa sisimmässä/sydämessä tapahtuvista jutuista. Sisäisestä muutoksesta on kyse ja se näkyy sitten kyllä ulkopuolisillekin jos sisimmässä on jotain aidosti muuttunut. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole ollenkaan ilkeäksi viestiksi tarkoitettu, vaan yritän ymmärtää liikkeen opetusta. Minun on ollut vaikea ymmärtää vanhoillislestadiolaisen opetuksen syntikäsitystä: onko syntien suuruudessa eroa? Eli olisivatko seuraavat vanhoillislestadiolaisen opetuksen mukaiset synnit "yhtä suuria"? (kaikki kuvitteellisen esimerkin henkilöt olisivat vanhoillislestadiolaisia)

A) Anna ja Antti seurustelevat. Anna ja Antti harrastavat kerran seksiä ennen papin aamenta, mutta menevät myöhemmin naimisiin. B) Bella ja Benjamin katsovat salaa yhdessä Temptation Islandia ja muita vastaavia ohjelmia. C) Cecilia ja Carl juovat molemmat lasilliset viiniä joka lauantai-ilta ruoan kanssa. D) Diana ja Daniel kuuntelevat kotona räp-musiikkia, kun kukaan muu ei ole kuulemassa. E) Elviira ja Ernesti ovat naimisissa, mutta eivät halua enempää lapsia. Pari yhdessä sopii, että toinen heistä hankkii kaikessa hiljaisuudessa vasektomian. Parille ei tule enempää lapsia va

Ihmettelisin, jos tuohon viimeiseen kohtaan ei kuulu jotain erityisempää syntioppia. Koska liikkeessä esiintyvän näkemyksen mukaan ehkäisemällä ihminen estää niitä lapsia syntymästä, joiden on tarkoitus syntyä.

Etiikan kannalta minusta mielenkiintoinen kysymys on se, miten tulkitaan tilanteita, joissa toinen vl-puolisoista ehkäisee ja toinen ei haluaisi ehkäistä. Onko synti molempien yhteinen vai pelkästään hänen, joka käyttää ehkäisyä? Tai onko synti sitten yhteinen, jos toinen ehkäisee ja toinen hiljaa hyväksyy asian eikä yritä saada toista "synnintuntoon"/vie asiaa srk:n päättäjien tietoon? 

Vl-usko perustuu Raamattuun:

https://www.srk.fi/fi/nain-me-uskomme/nain-me-uskomme/

 

Uskomme luterilaisen tunnustuksen mukaisesti, että Kristuksen työ maailmassa jatkuu Pyhän Hengen työnä hänen seurakunnassaan. Jeesus antoi opetuslapsilleen tehtävän ja valtuudet antaa ihmisille synnit anteeksi. Uskomme, että tämä tehtävä ja valtuutus koskee kaikkia Jeesuksen seuraajia, uskovaisia ihmisiä, kaikkina aikoina. Sen vuoksi julistamme lähetyskäskyn mukaisesti kaikille evankeliumia, hyvää sanomaa Jeesuksesta. Evankeliumin ydin on lupaus syntien anteeksiantamisesta Jeesuksen nimessä ja veressä. Sen uskoja saa Jumalan armosta kaikki syntinsä anteeksi. Näin Jumala vanhurskauttaa ihmisen Pyhän Hengen kautta seurakunnassaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Se on Jumalan tehtävä tuomita ja meidän tehtävä rakastaa."

Amen. Ja Jumalan tehtävä antaa anteeksi. Ei Jumala ole niin avuton, että tarvitsisi pientä ihmistä siihen välittäjäksi. 

Raamatun mukaan syntien anteeksiantamisen tehtävä annettiin Kristuksen seuraajille erityisesti näissä kohdissa:

1. Joh. 20:2223: Jeesus antoi opetuslapsille Pyhän Hengen ja valtuuden antaa syntejä anteeksi tai pidättää ne.

2. Matt. 16:19: Pietarille annettiin taivasten valtakunnan avaimet, jotka symboloivat tätä valtaa.

3. Matt. 18:18: Valtuutus sitoa ja päästää annettiin laajemmalle opetuslasten yhteisölle.

4. Luuk. 24:4648: Syntien anteeksianto saarnattavana evankeliumin ydinsanomana.

5. 2. Kor. 5:1820: Kristityt toimivat sovituksen viran kantajina.

6. Jaak. 5

Sehän se on kaikkien kristillisten kirkkojen pääsanoma ja tehtävä, julistaa sanomaa syntien anteeksiannosta. Sen takia kirkot kertoo Jeesuksesta, saarnaa "ristiinnaulittua Kristusta", jota ilman ei olisi synneistä vapautumista. Jotenkin vl-logiikassa (en tarkoita ihmisiä vaan oppia) tuntuu olevan vaikea käsittää tämä asia, kaikki kirkot julistaa syntien anteeksiantoa, ei niillä ole muuta syytä olla olemassa, jos ne on aidosti kristillisiä kirkkoja. Sitähän se ilosanoma/evankeliumi on, Jeesus on kärsinyt, kuollut ja ylösnoussut ja nyt on jokaisella mahdollisuus Jumalan luokse. Jokaisella ihmisellä on tämä sama mahdollisuus.