Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.

Sellainen voisi olla mielenkiintoinen vlogi että vaikka just joku vl lähtisi käymään mahdollisimman monessa eri kristillisessä yhteisössä ja niiden tilaisuuksissa. Kävisi niissä avoimin mielin ja kertoisi ajatuksiaan. Perustelisi, miksi siellä kuultu opetus/musiikki ihan mikä vaan on tai ei ole "oikeaa". Etsisi kristittyjen yhteyttä.

Tietenkin minusta on hyvä, että ihmisellä on usko, joka tuntuu "oikealta" itselle, mutta samalla on jotenkin tosi surullista kaikki poteroituminen ettei ikään kuin halua olla missään tekemisissä muiden kristittyjen kanssa ja tietenkin pahimmillaan ei edes pidä heitä kristittyinä.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen voisi olla mielenkiintoinen vlogi että vaikka just joku vl lähtisi käymään mahdollisimman monessa eri kristillisessä yhteisössä ja niiden tilaisuuksissa. Kävisi niissä avoimin mielin ja kertoisi ajatuksiaan. Perustelisi, miksi siellä kuultu opetus/musiikki ihan mikä vaan on tai ei ole "oikeaa". Etsisi kristittyjen yhteyttä.

Tietenkin minusta on hyvä, että ihmisellä on usko, joka tuntuu "oikealta" itselle, mutta samalla on jotenkin tosi surullista kaikki poteroituminen ettei ikään kuin halua olla missään tekemisissä muiden kristittyjen kanssa ja tietenkin pahimmillaan ei edes pidä heitä kristittyinä.

Tämä. Minä itse en katso karsaasti eri tavoin uskovia. Vaikka en voisi itse kuvitella olevani vl, niin käyn välillä lukemassa joitakin Päivämiehen tekstejä/blogikirjoituksia ja kuuntelen joskus jonkun seurapuheen. Youtubesta löytyy myös kauniita vl-virsisovituksia.

Etsin sitä, mikä yhdistää, enkä sitä, missä ollaan eri mieltä. Toivoisin myös muilta samanlaista ymmärrystä epäluulon tai naureskelun sijaan. Eräs vl nauroi minulle, kun kerroin pitäväni siitä "Eimen" vl-kuorosta eli A-Men kuorosta. En minä tiennyt, että se lausutaan "Aamen". Ei asialle olisi silti tarvinnut nauraa.

Miksi teillä lestadiolaisnaiset on niin kova osa maailmassa? Miksi synnytätte niin paljon lapsia ja moni joutuu lisäksi käymään kodin ulkopuolella töissä? Missä on teidän armollinen Jumala? Miksi Hän antaa teille näin tolkuttomasti töitä?

Kysymyksiä seuroista:

-onko seuroissa rukousta vai pelkkiä puheita ja laulua?

-jos jossain pienemmällä paikkakunnalla on seurat ja sinne menee joku uusi ihminen, tuleeko joku kysymään ketäs sitä ollaan?

-saako lapset meluta seurasalissa? tai leikkiä leluilla?

-maksaako seurojen väliaikatarjoilut? ja jos maksaa, niin ovatko halpoja/kalliita?

Vierailija kirjoitti:

Kysymyksiä seuroista:

-onko seuroissa rukousta vai pelkkiä puheita ja laulua?

-jos jossain pienemmällä paikkakunnalla on seurat ja sinne menee joku uusi ihminen, tuleeko joku kysymään ketäs sitä ollaan?

-saako lapset meluta seurasalissa? tai leikkiä leluilla?

-maksaako seurojen väliaikatarjoilut? ja jos maksaa, niin ovatko halpoja/kalliita?

Seuroissa on oikeastaan kaikkialla Suomen rauhanyhdistyksissä sama rakenne. Alussa lauletaan yhdessä 1-2 siioninlaulua tai virttä. Tämän jälkeen on saarna, joka alkaa alkurukouksella. Saarnan jälkeen on taas 1-2 yhteislaulua ja joko kahvitauko tai toinen saarna perään. Toinen saarnojsta päättyy loppurukoukseen tai Herran siunauksen. Yleensä kahvitauko on tosiaan saarnojen välissä. Tarjoilut ovat maksullisia, mutta kuitenkin pääosin edullisempia kuin kahviloissa.

Varsinkin pienemmillä paikkakunnilla ihmiset saattavat käydä tervehtimässä satunnaista kävijää. Isommilla paikkakunnilla kävijät hukkuvat joukkoon, mutta jos käyminen jatkuu, joku todennäköisesti tulee ennen pitkään tervehtimään ja tutustumaan.

Seurasalin puolella lapset istuvat hiljaa tai piirtelevät ja leikkivät vanhempiensa välillä. Kahviossa istuessa lapset saattavat leikkiä vähän riehakkaammin toisten lasten kanssa. Itse valitsen istumapaikan vähän sen mukaan, mikä on lasten vireystila, ettemme melskeellä häiritse muita. Yleensä otamme seuroihin mukaan kirjoja, piirustustarvikkeita ja leluja lapsillemme, mutta pyrimme myös opettamaan lapsia istumaan pieniä hetkiä ihan rauhassa sylissä, sillä kyvystä rauhoittua ja keskittyä on hyötyä myöhemmin myös koulussa.

-vl

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen voisi olla mielenkiintoinen vlogi että vaikka just joku vl lähtisi käymään mahdollisimman monessa eri kristillisessä yhteisössä ja niiden tilaisuuksissa. Kävisi niissä avoimin mielin ja kertoisi ajatuksiaan. Perustelisi, miksi siellä kuultu opetus/musiikki ihan mikä vaan on tai ei ole "oikeaa". Etsisi kristittyjen yhteyttä.

Tietenkin minusta on hyvä, että ihmisellä on usko, joka tuntuu "oikealta" itselle, mutta samalla on jotenkin tosi surullista kaikki poteroituminen ettei ikään kuin halua olla missään tekemisissä muiden kristittyjen kanssa ja tietenkin pahimmillaan ei edes pidä heitä kristittyinä.

 

Tämä. Minä itse en katso karsaasti eri tavoin uskovia. Vaikka en voisi itse kuvitella olevani vl, niin käyn välillä lukemassa joitakin Päivämiehen tekstejä/blogikirjoituksia ja kuuntelen joskus jonkun seurapuheen. Youtubesta löytyy myös kaun

Tuo sun ystävän reaktio on tökerö, oli sitten tietoinen tai tiedostamaton. Itse olen vanhoillislestadiolainen enkä itsekään tiedä, miten tuon kuoron nimi pitäisi lausua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusi vlogi taas julkaistu.

Surettaa se, miksi taas on menty Ry:n joulutilaisuuteen eikä ev.lut. kirkon yleinen tilaisuus ole kelvannut. Ihan samat jouluevankeliumit, jouluvirret ja muut niissä on. 

Vanhoillislestadiolaiset: osallistukaa myös kirkon tilaisuuksiin, olette kuitenkin kirkon jäseniä.

 

Lestadiolaiset: miksi ette halua osallistua kirkon tilaisuuksiin, vaan menette aina Rauhanyhdistyksen omiin tilaisuuksiin? Kyllähän kirkon tilaisuuksissakin saa kuulla Jumalasta, rukoilla ja laulaa. Olen tosin kuullut useamman lestadiolaisen sanovan, että Rauhanyhdistyksellä kuulee niin voimallista veisuuta ja siksi sinne halutaan mennä. Mutta ettekö voisi mennä veisaamaan voimallisesti kirkkoon, niin jakaisitte iloa muille?

Käyn itse silloin tällöin messussa, Kauneimmissa joululauluissa ja seurakunnan järjestämissä lastentapahtumissa sekä konserteissa. Olen myös kerran osallistunut seurakunnan järjestämää hiljaisuuden retriittiin ja ehdottomasti aion osallistua myös uudestaan.

Syy siihen, miksi kuitenkin tulee käytyä paljon enemmän seuroissa kuin seurakunnan tilaisuuksissa on oma yhteisö ja sunkin tutun mainitsema seuralaulu. Kirkossa muut osallistujat ovat varsinkin messuissa yleensä tosi iäkkäitä, kun taas seuroissa on kymmeniä oman ikäisiä ihmisiä joihin tutustua. Seuroissa on myös helpompaa tutustua ihmisiin, sillä ihmiset ovat avoimia ja kutsuvat mielellään vaikka kylään, jolloin on helpompaa syventää tutustumista. Lapsiperheelle iso rooli on myös siinä, että seuroissa on paljon muita samassa tilanteessa eläviä perheitä ja lapset ovat tosi sosiaalisia, joten kavereiden löytäminen on helppoa.

Ja sitä seuralaulua on vaikea yksin tai pienellä porukalla ruveta tuomaan kirkkoon, kun juttu on just se, että monta sataa ihmistä laulaa voimalla. Vaikka en itse ole hyvä laulaja ja istun usein vain hiljaa, nautin suunnattomasti muiden laulun kuuntelemisesta ja kirkossa valitettavasti laulu on usein tosi vaisua. 

-vl

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusi vlogi taas julkaistu.

Surettaa se, miksi taas on menty Ry:n joulutilaisuuteen eikä ev.lut. kirkon yleinen tilaisuus ole kelvannut. Ihan samat jouluevankeliumit, jouluvirret ja muut niissä on. 

Vanhoillislestadiolaiset: osallistukaa myös kirkon tilaisuuksiin, olette kuitenkin kirkon jäseniä.

 

Lestadiolaiset: miksi ette halua osallistua kirkon tilaisuuksiin, vaan menette aina Rauhanyhdistyksen omiin tilaisuuksiin? Kyllähän kirkon tilaisuuksissakin saa kuulla Jumalasta, rukoilla ja laulaa. Olen tosin kuullut useamman lestadiolaisen sanovan, että Rauhanyhdistyksellä kuulee niin voimallista veisuuta ja siksi sinne halutaan mennä. Mutta ettekö voisi mennä veisaamaan voimallisesti kirkkoon, niin jakaisitte iloa muille?

 

Käyn itse silloin tällöin messussa, Kauneim

Samoja ajatuksia minullakin. Lisäksi koen että kirkossa on välillä jotenkin hankala olla lasten kanssa, kun penkkivälit on ahtaat ja lastenhoitohuoneita ei välttämättä ole. Rauhanyhdistyksellä on tilavampaa, ja lasten kanssa voi tarvittaessa mennä kahvioon jos ne ei jaksa istua paikallaan. Ja sieltä löytyy myös hyvät lastenhoitotilat. Silloin kun miehen kanssa päästään kahdestaan, käydään kirkossa konserteissa yms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusi vlogi taas julkaistu.

Surettaa se, miksi taas on menty Ry:n joulutilaisuuteen eikä ev.lut. kirkon yleinen tilaisuus ole kelvannut. Ihan samat jouluevankeliumit, jouluvirret ja muut niissä on. 

Vanhoillislestadiolaiset: osallistukaa myös kirkon tilaisuuksiin, olette kuitenkin kirkon jäseniä.

 

Lestadiolaiset: miksi ette halua osallistua kirkon tilaisuuksiin, vaan menette aina Rauhanyhdistyksen omiin tilaisuuksiin? Kyllähän kirkon tilaisuuksissakin saa kuulla Jumalasta, rukoilla ja laulaa. Olen tosin kuullut useamman lestadiolaisen sanovan, että Rauhanyhdistyksellä kuulee niin voimallista veisuuta ja siksi sinne halutaan mennä. Mutta ettekö voisi mennä veisaamaan voimallisesti kirkkoon, niin jakaisitte iloa muille?

Sosiaalisista syistä ja laiskuudesta. Moni käy seuroissa ihan senkin takia, että näkee muita tuttuja ihmisiä, eikä siinäkään sinänsä mitään väärää ole. Käydään henkisessä mielessä "lämmittelemässä" tutussa ympäristössä.

Mua jotenki ahdistaa mennä kirkkoon lasten kanssa, kun meidän lapset ei oo rauhallisimmasta päästä ja ollaan pari kertaa saatu niin murhaavia katseita, kun ne eivät ole jaksaneet istua kirkossa paikallaan. Ry:llä ei tuu murhaavia katseita kun siellä muidenkin lapset remuaa. Jouluisin käydään miehen kanssa konserteissa ja jumalanpalveluksissa, kun isovanhemmat tulevat jouluksi etelästä tänne ja voivat hoitaa lapsia sen aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi teillä lestadiolaisnaiset on niin kova osa maailmassa? Miksi synnytätte niin paljon lapsia ja moni joutuu lisäksi käymään kodin ulkopuolella töissä? Missä on teidän armollinen Jumala? Miksi Hän antaa teille näin tolkuttomasti töitä?

 

Kiitos viestistäsi ja ajatuksistasi. Arvostan, että pohdit tällaisia asioita, sillä ymmärrän, että elämäntapamme saattaa näyttää ulkopuolisen silmin erilaiselta kuin miten sen itse koemme. Haluan mielelläni jakaa omia kokemuksiani, jotta voisit ymmärtää paremmin, miten itse koen elämäni.

Olen todella kiitollinen perheestäni ja lapsistani, jotka koen suurena lahjana ja rikkautena. Jokainen lapsi tuo mukanaan oman ilonsa ja rakkautensa, ja heidän kanssaan eläminen on minulle tärkeää. Totta, elämääni kuuluu paljon työtä niin kotona kuin kodin ulkopuolella mutta koen sen myös hyvin merkityksellisenä ja palkitsevana. Meillä on hyvä, arvostava ja tasa-arvoinen parisuhde. Jumala on antanut minulle elämän, jossa saan kokea iloa, rakkautta ja läheisyyttä, ja näen nämä asiat suurena siunauksena.

Armollinen Jumala ei tarkoita sitä, että elämässä ei olisi haasteita tai työntekoa. Päinvastoin, uskon että kaikki, mitä saamme, on Jumalan lahjaa, ja arki töineen, iloineen ja suruineen on osa tätä kokonaisuutta. Armollisuus tarkoittaa minulle ennen kaikkea sitä, että vaikka en aina onnistu tai jaksa kaikkea täydellisesti, Jumala rakastaa ja kantaa eteenpäin. Hän ei vaadi meiltä täydellisyyttä. Ja joka päivä saa uskoa kaikki synnit anteeksi.

Toivon, että tämä selittää edes vähän sitä, miksi _minä_ koen elämäni olevan täynnä iloa! En pidä työtä tai suurta perhettä taakkana, vaan rikkautena <3

Vierailija kirjoitti:

Miksi teillä lestadiolaisnaiset on niin kova osa maailmassa? Miksi synnytätte niin paljon lapsia ja moni joutuu lisäksi käymään kodin ulkopuolella töissä? Missä on teidän armollinen Jumala? Miksi Hän antaa teille näin tolkuttomasti töitä?

En ole vl, mutta muutama huomio:

-Olipa ihmisen vakaumus mikä tahansa, niin elämä saattaa olla (välillä) rankkaa. Toisilla nyt vaan on enemmän vastoinkäymisiä kuin toisilla. Ei se vakaumukseen liity, eikä kukaan sitä huonompaa osaa valitse. Eiköhän jokainen toivoisi, että oma elämä olisi mieluummin helppoa kuin vaikeaa. Eikä tämä elämän helppous/vaikeus Jumalan armoon liity. Onhan ei-uskonnollisillakin ihmisillä helppoa/vaikeaa, vaikka eivät Jumalan vaikutukseen elämässään usko.

-Lapsia on eri perheissä eri verran. Toisilla pienet perheet, toisilla isommat. Ei tämäkään suoraan liity vakaumukseen. Lapsettomuuttakin on kaikenlaisissa perheissä.

-Kodin ulkopuolella käy Suomessa töissä valtaosa äideistä (joiden lapset eivät ole enää vauvoja), miksi vl-äidit olisivat poikkeus? Ihmiset ylipäätään käyvät töissä tienatakseen elantoa, koska ei yhteiskunta kestä sitä, että kaikki olisivat kotona. Ja usko tai älä, toisia töissä käyminen jopa virkistää, kun tulee muuta ajateltavaa kodin ja perheen lisäksi.

-Jumalan "antamasta" työmäärästä: tämäkin on yksilöllistä, toisilla on elämässä paljon työtä, toisilla vähemmän. Toiset saavat kantaakseen paljon raskaitakin taakkoja. Ihmisten kantokyky on myös erilainen. Toinen jaksaa hyvin perusarkea, toisen väsyy siitä. Ei tämäkään vakaumukseen liity. Elämäntilanteet ovat myös erilaisia. Ruuhkavuosina monilla on raskasta.

Itse en näe sivusta, että vl-naisen osa olisi jotenkin "raskaampi tai kevyempi" kuin ei-vl-naisen. Jokaisen elämässä on omat ilonsa ja surunsa. Eikä aina se, mikä muista näyttäytyy raskaalta, ole toisille (vain) raskasta. Ja joku voi saada työläästäkin elämänvaiheesta paljon iloa.

Voisitteko huomenna rauhanyhdistykselle seuroihin mennessänne rukoilla vaikeasti sairastuneen nuoren äidin puolesta?

"Mistä tiedät mitä lestadiolaiset haluaa? Vai haluaisivatko vain todistaa omaa paremmuuttaan itselle, (tai toisille)?

Tuo sinun ajatus, että joku haluaisi pilata jonkun toisen elämän, on todella raju. Minä en osaa edes kuvitella noin sairasta ajatusmaailmaa."

Kyllä itse olen joutunut tietyistä syistä aikoinaan  viettämään aikaa ihmisten kanssa joilla todellakin tarkoitus aiheuttaa mahdollisimman paljon pahaa toisten elämään. Näin tuo ajatus ei ois vieras.Tämä tuohon viestiin 417 lisättynä. 

Vierailija kirjoitti:

Voisitteko huomenna rauhanyhdistykselle seuroihin mennessänne rukoilla vaikeasti sairastuneen nuoren äidin puolesta?

Ihan heti nytkin voin <3

Miten adhd-lapset tai muuten vilkkaat lapset jaksavat seuroissa? Nimimerkillä kolmevuotiaani ei jaksaisi istua liki tuntia paikoillaan. Hetken kyllä, mutta sen jälkeen kaipaa jo liikkeelle. 

Vierailija kirjoitti:

Miten adhd-lapset tai muuten vilkkaat lapset jaksavat seuroissa? Nimimerkillä kolmevuotiaani ei jaksaisi istua liki tuntia paikoillaan. Hetken kyllä, mutta sen jälkeen kaipaa jo liikkeelle. 

Seurapuhe kestää yleensä n. 30-45min. Isommat lapset jaksaa istua jo ihan hyvin, mutta pienemmät ei. Otetaan aina jotain tekemistä esim. pikku autoja joilla ajella tai piirtämistä tms tai jotain pientä syötävää jonka avulla viihtyy. Jos ei viihdy, niin ei se vaarallista ole vaikka lapset juoksentelee välillä pitkin seurasalia. Ketään ei tietenkään haluta häiritä tahallaan, mutta ymmärrystä kyllä löytyy lapsia kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

"Toinen jaksaa hyvin perusarkea, toisen väsyy siitä. Ei tämäkään vakaumukseen liity. "

No niinpä, siksi kenelläkään ei pitäisi olla useita lapsia, jos siihen perusarkeen uupuu ja ei jaksa. Olet asian ytimessä, se ei liity vakaumukseen mitä jaksaa ja mitä ei. Tämä vaan on edelleen vl-liikkeessä kovin vaikea myöntää, että kaikki ei yksinkertaisesti jaksa. Onneksi moni tekee rohkeasti jo omia valintoja vastoin "virallista totuutta."

Ei se jaksamattomuus lapsiarjessa liity mitenkään jonkun uskoon. Ihan samalla tavalla vaikka kuuden lapsen vanhempi voi uupua, oli vl tai ei. Se sivusta katsottuna surettaa, jos uupumista vähätellään tai vedotaan uskoon siinä, että "kyllä Jumala antaa voimaa jaksaa". Ne voimat voivat olla todella loppu vanhemmalla, joka on ihan uuvuksissa.

Saadaankohan taas tänä vuonna Ollelta ja Eevalta vauvauutisia?

Vierailija kirjoitti:

Saadaankohan taas tänä vuonna Ollelta ja Eevalta vauvauutisia?

Sitähän kannattaa ventovieraan pohtia. 🤪