Lue keskustelun säännöt.
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.
Kommentit (7596)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamattu opettaa, että ihmisen ymmärrys ja tahto ovat langenneet eivätkä aina ole luotettavia ohjaajia. Siksi kristityn odotetaan alistavan oman tahtonsa Jumalan tahdolle, myös silloin kun se on vaikeaa tai ristiriidassa omien halujen tai käsitysten kanssa.
Room. 12:2
Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.Luuk. 9:23
Jos joku tahtoo kulkea minun perässäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.Joh. 14:23
Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani
Huomaatko, "niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä". Arvioida, siis käyttä
Olet ilmeisesti arvioinut, että Jumalan tahto on ettei kukaan saa esim. kahta lasta enempää. Vai minkä lapsimäärän ylittäminen on sinusta liikaa? Eiköhän anneta jokaisen pitää oman vakaumuksen mukainen Raamatuntulkinta ja rauha elää sen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamattu opettaa, että ihmisen ymmärrys ja tahto ovat langenneet eivätkä aina ole luotettavia ohjaajia. Siksi kristityn odotetaan alistavan oman tahtonsa Jumalan tahdolle, myös silloin kun se on vaikeaa tai ristiriidassa omien halujen tai käsitysten kanssa.
Room. 12:2
Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.Luuk. 9:23
Jos joku tahtoo kulkea minun perässäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.Joh. 14:23
Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani
Huomaatko, "niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä
Olet ilmeisesti arvioinut, että Jumalan tahto on ettei kukaan saa esim. kahta lasta enempää. Vai minkä lapsimäärän ylittäminen on sinusta liikaa? Eiköhän anneta jokaisen pitää oman vakaumuksen mukainen Raamatuntulkinta ja rauha elää sen mukaan.
Tarkoitin yleisesti asioissa. Mutta jos mennään lapsikysymykseen, koen, että on minun velvollisuus arvioida pystynkö huolehtimaan lapsesta. Aikuisen kuuluu kantaa vastuu teoistaan. Saa luottaa Jumalan huolenpitoon jos haluaa olla lähtökohtaisesti ehkäisemättä, mutta tilannetta pitää silti arvioida jatkuvasti uudelleen jos tulee sairauksia tai uupumusta tai muuta joka vaikuttaa raskauteen tai kykyyn huolehtia lapsesta. Tämä ei ole luottamuksen puutetta Jumalaan vaan oman vastuun kantamista. Ihminen on tarkoitettu kantamaan myös vastuuta elämässään. Joillakin se voi tosiaan tarkoittaa, että lapsiluku jää vaikka vain kahteen. Joillakin se voi tarkoittaa, ettei lapsia synny yhtään. Joillakin terveys ja mieli ja voimat kestää huolehtia vaikka 10 lapsesta. Koska kyse on niin yksilöllisesti asiasta, pitäisi kunnioittaa sitä pariskuntien yksityisenä asiana eikä laatia sääntöjä ulkoapäin, se ei ole oikein. Ihmisellä on lupa arvioida asiaa itse oman elämänsä kautta.
Vierailija kirjoitti:
Et siis laittaisi turvavyötä jos esivalta ei käskisi?
Älä viitsi esittää hölmömpää kuin olet.
Miksi perustelit asiaa esivallalla etkä turvallisuudella? Kuulosti oudolta. Toisekseen, kristitty ei voi olla aina kuuliainen esivallalle, silloin jos se on ristiriidassa omantunnon kanssa. Jos täällä olisi diktatuuri, joka käskisi abortoida kaikki poikalapset kahden vuoden ajan, niin kristitty ei voisi tehdä niin vai mitä.
Saa luottaa Jumalan huolenpitoon jos haluaa olla lähtökohtaisesti ehkäisemättä, mutta tilannetta pitää silti arvioida jatkuvasti uudelleen jos tulee sairauksia
Kyllä, juuri näin. Mutta: sairauksia arvioi lähtökohtaisesti lääkäri.
Raamattu opettaa, että ihmisen ymmärrys ja tahto ovat langenneet eivätkä aina ole luotettavia ohjaajia. Siksi uskovainen odotetaan alistavan oman tahtonsa Jumalan tahdolle, myös silloin kun se on vaikeaa tai ristiriidassa omien halujen tai käsitysten kanssa.
Joillakin se voi tosiaan tarkoittaa, että lapsiluku jää vaikka vain kahteen. Joillakin se voi tarkoittaa, ettei lapsia synny yhtään. Joillakin terveys ja mieli ja voimat kestää huolehtia vaikka 10 lapsesta. Koska kyse on niin yksilöllisesti asiasta, pitäisi kunnioittaa sitä pariskuntien yksityisenä asiana
Tästäkin samaa mieltä. Näin juuri ajatellaan. Mutta te ulkopuolelta ajatte kuin käärmettä pyssyyn sellaista ajatusta, että uskovaisia jotenkin määrätään ja kontrolloidaan tässä asiassa. Näin ei ole.
Ja edelleenkin, tämä asia tuntuu olevan jostain syystä vaikeampi ulkopuolisille. Tämä ei ole uskomisessa keskeisin asia, tärkeintä on halu kilvoitella ja uskoa synnit anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Saa luottaa Jumalan huolenpitoon jos haluaa olla lähtökohtaisesti ehkäisemättä, mutta tilannetta pitää silti arvioida jatkuvasti uudelleen jos tulee sairauksia
Kyllä, juuri näin. Mutta: sairauksia arvioi lähtökohtaisesti lääkäri.Raamattu opettaa, että ihmisen ymmärrys ja tahto ovat langenneet eivätkä aina ole luotettavia ohjaajia. Siksi uskovainen odotetaan alistavan oman tahtonsa Jumalan tahdolle, myös silloin kun se on vaikeaa tai ristiriidassa omien halujen tai käsitysten kanssa.
Joillakin se voi tosiaan tarkoittaa, että lapsiluku jää vaikka vain kahteen. Joillakin se voi tarkoittaa, ettei lapsia synny yhtään. Joillakin terveys ja mieli ja voimat kestää huolehtia vaikka 10 lapsesta. Koska kyse on niin yksilöllisesti asiasta, pitäisi kunnioittaa sitä pariskuntien yksityisenä asiana
Tästäkin samaa mieltä. Näin juuri ajatellaan. Mutta te ulkopuolelta ajatte kuin käär
Voi hyvä Sylvi. En tarvitse yhtäkään lääkäriä arvioimaan olenko väsynyt vai en, mitä jaksan tai en. Jos aikuinen ihminen tarvitsee tuohon lääkäriä, niin sitten on niin kypsymätön ettei pitäisi tehdä yhtään lasta. Lääkärit tietysti arvioi sairauksiin ja riskeihin liittyviä asioita, mutta tässäkään päätöksentekoa ei voi ulkoistaa lääkärille vaan aikuisen ihmisen pitää itse kantaa vastuu ja tehdä päätöksiä.
Kuten tuossa yllä sanot, ihmisen ja järki ja ymmärrys ei _aina_ ole luotettavia. Useimmiten ne kuitenkin on, luojan lahjaa järkikin ja käytettäväksi tarkoitettu. V-liikkeessä on joidenkin oppien kohdalla sorruttu sellaiseen yhteisymmärrys-ajatteluun, että ihmiset ei tosiaan menneinä vuosikymmeninä ole uskaltaneet arvioida _oman_ elämänsä asioita itse. On vain noudatettu ulkoisia sääntöjä, monesti järkyttävin seurauksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Jumala jossain kieltänyt ihmiseltä järjen käyttämisen? En tarkoita nyt kristinuskon mystiikkaa tai syvimpiä uskon kysymyksiä, vaan ihan näitä monia elämän perusasioita. Minusta järki on annettu just siksi, että jokainen pystyy punnitsemaan asioiden eri puolia ja löytämään sen oikean vaihtoehdon.
Sananlaskut 3:5-6:
Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunnusta hänet kaikilla teilläsi, niin hän ohjaa sinun askeleesi.
Siis tuoko sinusta tarkoittaa, että omaa järkeä ei saa käyttää? Et laita autossa turvavyötä, koska "Herran haltuun" ja "Jumala päättää päiviemme määrän ja on elämän ja kuoleman Herra"?
Uskovainen on kuuliainen esivallalle eli noudattaa lakeja.
Kokemus on ihan päinvastainen, laki ei merkitse mitään, vain syntilista merkitsee.
Musta tuntuu joskus, että vl-jumalakuva on jotenkin brutaali, diktaattorimainen, rankaiseva kehittymätön auktoriteetti. Niin kuin väkivaltainen mielivaltainen isä, jota lapset rangaistuksen pelossa tottelee mitä mielettömimmissä asioissa. Joka keksii mitä oudoimpia sääntöjä aiheuttaakseen ihmisille mahdollisimman vaikean elämän ja kärsimyksiä. Mentaliteetilla tottelet tai itket ja tottelet.Tai ei oikeastaan edes isää vaan muita ihmisiä, jotka kertoo mitä isä haluaa.
Mun jumalakuva on ihan erilainen. Uskon ennen kaikkea siihen, kun Raamattu sanoo Jumalan olevan rakkaus. Rakkaus, joka haluaa "lapsilleen" hyvää ja onnellisen elämän. Joka antaa "lastensa" tehdä itsenäisiä ratkaisuja koska on antanut kyvyn viisauteen ja rakkauteen ja niiden pohjalta toimimiseen. Joka suojelee ja auttaa vaikeuksissa, lohduttaa virheiden jälkeen ja loputtoman lempeä ja kärsivällinen, kun näkee ihmisen tekevän parhaansa. Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu joskus, että vl-jumalakuva on jotenkin brutaali, diktaattorimainen, rankaiseva kehittymätön auktoriteetti. Niin kuin väkivaltainen mielivaltainen isä, jota lapset rangaistuksen pelossa tottelee mitä mielettömimmissä asioissa. Joka keksii mitä oudoimpia sääntöjä aiheuttaakseen ihmisille mahdollisimman vaikean elämän ja kärsimyksiä. Mentaliteetilla tottelet tai itket ja tottelet.Tai ei oikeastaan edes isää vaan muita ihmisiä, jotka kertoo mitä isä haluaa.
Mun jumalakuva on ihan erilainen. Uskon ennen kaikkea siihen, kun Raamattu sanoo Jumalan olevan rakkaus. Rakkaus, joka haluaa "lapsilleen" hyvää ja onnellisen elämän. Joka antaa "lastensa" tehdä itsenäisiä ratkaisuja koska on antanut kyvyn viisauteen ja rakkauteen ja niiden pohjalta toimimiseen. Joka suojelee ja auttaa vaikeuksissa, lohduttaa virheiden jälkeen ja loputtoman lempeä ja kärsivällinen, kun näkee ihmisen tekevän parhaansa. Jne.
Ihanasti sanottu!
Moni tietysti sanoo, että vanhan testamentin Jumala on ankara ja vihainen auktoriteetti. Sellainen kuva voi tosiaan tulla, mutta pitää ottaa huomioon konteksti. Ei esim. Israelin kansa tehnyt pikkuvirheitä, he mm. uhrasivat lapsia baalille. Ei mikään pieni asia kuten jokainen ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halpa armo vs. todellinen armo
Saksalainen teologi Dietrich Bonhoeffer puhui halvasta armosta se tarkoittaa Jumalan rakkauden korostamista ilman parannusta, ilman opetuslapseutta, ilman kuuliaisuutta.
Raamattu ei tunne tällaista armokäsitystä. Todellinen armo ei vain hyväksy meitä sellaisina kuin olemme vaan muuttaa meidät.
Tiitus 2:1112
Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä, että me hylkäämme jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämme siveästi, vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmassa.
Ilman vaivannäköä ei ole seuraamista
Kristuksen seuraaminen ei ole passiivista rakkauden kokemisessa elämistä, vaan kutsu ristin kantamiseen ja oman tahdon alistamiseen Jumalalle.
Luuk. 14:27
Joka ei kanna ristiään ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni.
Sieluntilan kuvaus Raamatun valossa:
Henkilö, joka
- ajattelee vain Jumalan rakkautta,
- ei koe tekevänsä syntiä,
- ei näe tarvetta ponnistella tai seurata Jumalan tahtoa,
elää Raamatun mukaan hengellisesti petollisessa tilassa, jossa sydän on mahdollisesti paatunut tai harhautunut. Hän voi kokea rauhaa ja hyväksyntää, mutta kyseessä ei ole Raamatun mukainen rauha, joka syntyy parannuksesta, uskosta ja seuraamisesta.
En koe, että ihmisen pitää toimia tietyllä tavalla ulkoisen pakon takia. Että joku sanoo ikään kuin ulkoapäin, jos et kävele tuota vihreää viivaa pitkin niin rankaisen sinua. Koen, että jos ihminen on aidosti Jumalan yhteydessä, silloin ihmistä se yhteys johon ihminen on tarkoitettu. Ihmisessä on ikään kuin se "jumaluus" sisällä.
Jos nyt ajatellaan, että Jumala on rakkaus ja ihminen haluaa olla Jumalan yhteydessä kuten on tarkoitettu, silloin rakkaus ohjaa aidosti ihmistä. Ei ulkoinen pakko vaan ihmisen kokemus ja tunne ja se, että ihmisessä on aidosti se rakkaus itsensä sisällä. Silloin ihminen haluaa toimia rakkaudellisesti, ei rangaistuksen pelon takia vaan koska ei voi toimia _itseään_ vastaan, siis sitä rakkautta vastaan joka on ihmisen sisällä. Siis ihminen toimisi sekä itseään ja Jumalaa vastaan silloin. Ehkä vähän sekava selitys, mutta ehkä joka saa kiinni mitä tarkoitan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun jumalakuva on ihan erilainen. Uskon ennen kaikkea siihen, kun Raamattu sanoo Jumalan olevan rakkaus. Rakkaus, joka haluaa "lapsilleen" hyvää ja onnellisen elämän. Joka antaa "lastensa" tehdä itsenäisiä ratkaisuja koska on antanut kyvyn viisauteen ja rakkauteen ja niiden pohjalta toimimiseen. Joka suojelee ja auttaa vaikeuksissa, lohduttaa virheiden jälkeen ja loputtoman lempeä ja kärsivällinen, kun näkee ihmisen tekevän parhaansa. Jne.
Paatumuksen rauha on hengellinen tila, jossa ihminen kokee sisäistä rauhaa, vaikka hänen sydämensä on kovettunut Jumalan totuutta ja tahtoa vastaan. Hän ei tunne synnintuntoa eikä koe tarvetta muuttua, vaan elää ikään kuin kaikki olisi hyvin Jumalan kanssa. Tällainen rauha ei ole Jumalan Hengen vaikuttamaa todellista rauhaa, vaan itsepetosta, jossa ihminen vakuuttaa itselleen rauha, rauha, vaikka todellista rauhaa ei ole (Jer. 6:14).
Raamatun mukaan henkilö, joka ei tunnista omaa syntisyyttään, pettää itseään, ja Jumalan sana ei ole hänessä (1. Joh. 1:810). Paatunut sydän johtaa ihmisen pois Jumalan elämästä, sillä ymmärrys hämärtyy ja sydän turtuu niin, ettei se enää reagoi Jumalan kutsuun (Ef. 4:1819). Vaikka ulkoisesti kaikki näyttäisi olevan hyvin, ihminen voi kartuttaa päällensä vihaa tuomion päiväksi, koska hän ei käänny Jumalan puoleen (Room. 2:5).
Paatumuksen rauha on erityisen vaarallinen juuri siksi, että se tukahduttaa omantunnon äänen. Ihminen saattaa elää vakaasti siinä uskossa, että hän elää Jumalan yhteydessä, vaikka hän todellisuudessa torjuu Jumalan sanan ja ohjauksen elämässään. Tällöin sydän ei enää tunne kipua synnistä eikä kaipaa Jumalan armoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun jumalakuva on ihan erilainen. Uskon ennen kaikkea siihen, kun Raamattu sanoo Jumalan olevan rakkaus. Rakkaus, joka haluaa "lapsilleen" hyvää ja onnellisen elämän. Joka antaa "lastensa" tehdä itsenäisiä ratkaisuja koska on antanut kyvyn viisauteen ja rakkauteen ja niiden pohjalta toimimiseen. Joka suojelee ja auttaa vaikeuksissa, lohduttaa virheiden jälkeen ja loputtoman lempeä ja kärsivällinen, kun näkee ihmisen tekevän parhaansa. Jne.
Paatumuksen rauha on hengellinen tila, jossa ihminen kokee sisäistä rauhaa, vaikka hänen sydämensä on kovettunut Jumalan totuutta ja tahtoa vastaan. Hän ei tunne synnintuntoa eikä koe tarvetta muuttua, vaan elää ikään kuin kaikki olisi hyvin Jumalan kanssa. Tällainen rauha ei ole Jumalan Hengen vaikuttamaa todellista rauhaa, vaan itsepetosta, jossa ihminen vakuuttaa itselleen rauha, rauha, vaikka todellista rauhaa ei ole (Jer. 6:1
Aika nopeasti tuomitsit. Tiedostan oman syntisyyteni, viat ja virheet erityisen hyvin. Oletko kuullut evankeliumin vapaudesta? Paatumuksen rauhaa on jos ihminen vaikka lyö toista ihmistä eikä koe tehneensä väärin, ei koe syyllisyyttä. Evankeliumin vapaudessa ihminen pyrkii oikeaan ja luottaa siihen, että se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni tietysti sanoo, että vanhan testamentin Jumala on ankara ja vihainen auktoriteetti. Sellainen kuva voi tosiaan tulla, mutta pitää ottaa huomioon konteksti. Ei esim. Israelin kansa tehnyt pikkuvirheitä, he mm. uhrasivat lapsia baalille. Ei mikään pieni asia kuten jokainen ymmärtää.
Viime kädessä kuitenkin tuhlaajapoika-vertauksen Isä, joka juoksee jo kaukaa vastaan ja antaa anteeksi. Hän haastaa ottamaan vastuuta itse ja tutkimaan sydäntään ja tekojaan.
Vierailija kirjoitti:
En koe, että ihmisen pitää toimia tietyllä tavalla ulkoisen pakon takia. Että joku sanoo ikään kuin ulkoapäin, jos et kävele tuota vihreää viivaa pitkin niin rankaisen sinua. Koen, että jos ihminen on aidosti Jumalan yhteydessä, silloin ihmistä se yhteys johon ihminen on tarkoitettu. Ihmisessä on ikään kuin se "jumaluus" sisällä.
Jos nyt ajatellaan, että Jumala on rakkaus ja ihminen haluaa olla Jumalan yhteydessä kuten on tarkoitettu, silloin rakkaus ohjaa aidosti ihmistä. Ei ulkoinen pakko vaan ihmisen kokemus ja tunne ja se, että ihmisessä on aidosti se rakkaus itsensä sisällä. Silloin ihminen haluaa toimia rakkaudellisesti, ei rangaistuksen pelon takia vaan koska ei voi toimia _itseään_ vastaan, siis sitä rakkautta vastaan joka on ihmisen sisällä. Siis ihminen toimisi sekä itseään ja Jumalaa vastaan silloin. Ehkä vähän sekava selitys, mutta ehkä joka saa kiinni mitä tarkoitan.
Näiltä osin ajatuksesi poikkeavat Raamatun opetuksesta:
Ajatus, että ihmisessä on valmiiksi jumaluus tai sisäinen rakkaus, joka ohjaa oikein, ei sellaisenaan vastaa Raamattua.
Raamatun mukaan ihminen ei luonnostaan kanna Jumalan kaltaisuutta niin, että se itsessään riittäisi ohjaamaan häntä hyvään. Päinvastoin, sydän on petollinen ja synti turmelee ihmisen sisimmän (Jer. 17:9; Room. 3:1012). Ihmisen sisäinen maailma tarvitsee Jumalan Hengen uudistuksen.
Luottamus omaan tunteeseen tai sisäiseen kokemukseen Jumalan tahdon mittarina voi johtaa harhaan.
Raamattu korostaa, että Jumalan sanan täytyy pysyä ohjaavana totuutena riippumatta siitä, mitä ihminen sisäisesti kokee tai tuntee (Sananl. 14:12; Hebr. 4:12). Tunne voi olla vilpitön, mutta silti väärässä.
Raamattu ei opeta, että ihminen luonnostaan toimii rakkaudesta käsin ilman ulkoista ohjausta.
Vasta kun ihminen on uudestisyntynyt ja Jumalan Henki vaikuttaa hänessä, hän alkaa aidosti haluta Jumalan tahtoa ja silloinkin hän tarvitsee jatkuvasti Jumalan sanan ja yhteyden ohjausta (Gal. 5:1617; Fil. 2:13).
No niin, et sitten kuitenkaan ymmärtänyt. Sanoin, kun ihminen on Jumalan yhteydessä. Kristinusko puhuu perinteisesti pyhän hengen läsnäolosta ihmisessä. Jumalan valtakunta on _sisällisesti_ teissä. Eli jumaluus on tavallaan ihmisessä. Silloin ihminen haluaa toimia oikein, ei ulkoisen rangaistuksen pelon takia, vaan koska hän toimii myös itseään vastaan toimiessaan väärin, mikä aiheuttaa henkistä ja hengellistä pahaa oloa. Vertaa vaikka myrkyn syömiseen. Jos ihminen syö myrkkyä, paha olo ei johdu siitä, että joku ulkopuolinen taho rankaisee myrkyn syömisestä, vaan koska myrkky vaikuttaa ihmisessä aiheuttaen pahoinvointia. Ihminen toimii siis itseään vastaan syömällä myrkkyä.
Kyllä se omatunto puhuu ihmiselle vaikka ei olisi koskaan kuullut kristinuskosta. Se on sitten eri asia kuunteleeko ihminen. Mutta jokainen on luonnostaan Jumalan yhteydessä, koska jokainen on luotu Jumalan kuvaksi ja syntyy Jumalan yhteydessä.
Nyt tulee alapeukkua, mutta sanonpa silti. Jos puhutaan rakastavasta isästä, niin eihän ihminenkään vaadi lastaan synnyttämään lapsia niin paljon kuin vain biologian puolesta olisi mahdollista, vaan lastaan rakastava vanhempi sanoo, tee niin kuin koet itsellesi oikeaksi ja parhaaksi. Rakastava vanhempi kunnioittaa aikuisen lapsensa päätöksentekokykyä, kunhan lapsi ei satuta muita. Päästää vapauteen tekemään omia ratkaisuja, kunnioittaa sitä vapautta. Kunhan ensin opettaa lapselleen mitä on totuus, rakkaus, hyvyys jne. Eikö samaa voi ajatella "taivaallisesta isästä". En usko ehdolliseen rakkauteen.
Eikö sinua häiritse se, että Raamattu opettaa, että seksuaalisuuden ja elämän välinen yhteys on pyhä, eikä ihmisen hallittavissa ilman seurauksia? Siksi seksin mukana tulee myös vastuu mahdollisesta elämästä ja sen torjuminen itsekkyyden tai mukavuuden (=oma järkeily) on Jumalan tahtoa vastaan.
Edelleenkään en ymmärrä miksi tämä asia on nostettu niin isoksi ja väkipakolla yritetään saada uskovaiset toimimaan vakaumustaan vastaan.
Ketju on lukittu.
Et siis laittaisi turvavyötä jos esivalta ei käskisi?