Miksi nykyisin ei parisuhteissa ja perheissä ole enää yhteisiä rahoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mutta kauhuissani kuuntelin kun eräs tyyppi maksoi jostain kotihoidontuestaan puolet asuntolainasta. 

MInä ihmettelen jokaista, joka jää kotihoidontuella hoitamaan lapsia. Yhteiskunta tarjoaa päivähoitopaikan kaikille lapsille siitä kuukaudesta eteenpäin, kun nämä täyttävät 9 kk, joten kotihoidontuella eläminen on aina sen valinta, joka jää kotiin. Mitään pakkoa ei ole ja tutkimusten mukaan on lapsen edun mukaista päästä varhaiskasvatukseen 9 kk iässä.

Jos tekee typerän valinnan, niin miksi oletat, että siitä ei pidä kantaa vastuuta?

9 kuukauden ikäinen lapsi on vielä vauva. Päivähoitoon mennessä lapsen olisi hyvä osata kävellä ja vähän puhuakin.

Sekä lainsäätäjä että kasvatuspsykologit ei

Voi sinua, kuinka väärässä olet. 

Jos olisit joskus  nähnyt, miten niiden pienten (9kk) ihäisten sormet poljetaan siellä pienten puolella päiväkodissa, kun vielä onnettomat konttaavat. Pienten puolella on tuosta 9kk ylöspäin lapsia ja ei ne toisella vuodella olevat tajua, että ei saa astua toisen sormille tai, että ei saa juosta pientä konttaajaa päin. Hoitjat ei ehdi koko ajan sitä 9kk vahtimaan, vaikka niitä yritetään kovasti sylissä pitääkin jne. 

Ei ole alla vuoden ikäisen lapsen paikka tarhassa. Tautikierrekin yleensä alkaa saman tien, kun päiväkoti aloitetaan.  Onnellinen saa olla se lapsi, joka saa vähän pitempään olla kotihoidossa. 

Meillä on. Mies tienaa, minä en. Ei lapsia, ei avioehtoa.

Aina pitää olla omaa rahaa. Sellaista jolla saa tehdä hyvällä omallatunnolla ihan mitä haluaa keneltäkään lupia kysymättä. Vika on tietenkin mun päässä mutta minä en pystyisi siihen jos kaikki rahat olisi yhteiset. Musta tuntuisi siltä että mun pitäisi hyväksyttää kaikki miehellä. Ei hän sitä vaatisi, tietenkään, mutta musta tuntuisi siltä joka tapauksessa. 

Yhteiset kulut menee meillä puoliksi. 

Toisaalta mun vanhemmilla on ollut aina ja on edelleen yhteiset rahat. Hyvin on heillä tuntunut toimivan yli 50 vuotta. 

Kai se on oleellista että pari itse on tyytyväinen ja molemmat kokee tilanteen reiluna ja oikeudenmukaisena ja sellaisena jonka kanssa voi elää. 

Varmaan siinä vaiheessa, kun eroprosentit on sellaiset reilut 50. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No naisen rahat on naisen rahoja ja miehen rajat on yhteisiä. Niin se on aina ollut.

- Tuo on valitettavasti enemmän kuin totta! Kokemukseni aivan samanlainen...

Mistäs ihmeessä tällaisia miehiä löytää? Kun eivät ne tavalliset miehet halua oikein maksaa edes puolia. 

Juu, kahdessa parisuhteessa tullut esiin tämä epäreiluus miestä kohtaan, kun pitäisi osallistua yhteisiin kuluihin. Eli mun, naisen, olisi pitänyt yksin maksaa kaikki. Se olisi ollut reilua!

Monilla miehillä on sellainen hassu käsitys tasa-arvosta, että naisen kuuluu maksaa kaikki yksin, hoitaa kaikki naisten työt ja vielä vähintään puole

"Miehet  on niin kauan maksaneet naisen elämisen, että nyt miesten vuoro"

Miten niin ovat elättäneet naisia? Suomi on ollut 70-luvulle asti agraaliyhteiskunta. Nainen on tehnyt työt navetassa ja mies nosti maitotilin. Eli nainen teki työn ja mies otti palkan.  Sama toistui lihakarjan kanssa. Nainen huolehti ja ruokki  eläimen, mutta rahat lihasta menvät isännän tiliile. Ja sen lisäksi nainen tietenkin työskenteli pellolla ja puutarhassa ja hoiteli pariskunnan yhteiset lapset ihan yksin. Rahat kaikesta työstä meni miehen tilille.

Ja vielä 1930-luvulle asti mies hallitsei vaimonsa omaisuutta. Vain naimaton sai pitää palkaansa ja määrätä rahoistan ja omaisuudestaan. Aviossa olevan naisen rahat ja omaisuus kuuluivat miehelle.

Eli naiset on elättäneet miehiä aina. Kaikki omaisuus ja rahat on aina olleet miehen, vaikka työt on tehnyt nainen. 

Miehet syö yhteisistä ruuista 70-75% mutta vaativat naista maksamaan 50% ruokalaskusta.

Siksi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on. Mies tienaa, minä en. Ei lapsia, ei avioehtoa.

Ei tunnu millään tasolla huonolta olla huollettava?

Meillä ainakin on.

Lapsuuden perhe opetti että ihmisillä on eri käsityksiä rahankäytöstä. Ei koskaan yhteisiä rahoja.

Meillä yhteiset rahat. Mies tienaa enemmän ja itse olen ollut pitkään kotona hoitamassa yhteisiä lapsia.

Vaikka kuinka eletään yhteistä elämää ja salaisuuksia ei ole, niin ahdistavaa olisi silti nähdä, ja tulla nähdyksi, että mihin sitä rahaa milloinkin on kumpikin käyttänyt. Vaikka sellainenkin, että kyllä mua vähän harmittaisi joka päivä nähdä, että puoliso käy sekä lounaalla että kahvilla ja siihen menee joku 15-20 €/ päivä. Itse syön aina eväitä, enkä voi poistua työpaikalta valmiille lounaalle. Vähän niin, että poissa silmistä, poissa mielestä. En mieti tuota etuoikeutta ja rahan menoa, mutta miettisin kyllä, jos se joka välissä lävähtäisi silmille. 

Ja ei, en ostele kosmetiikkaa, sisustusjuttuja, vaatteita enkä pussilakanoita. Olen muutenkin maltillisempi rahankäyttäjä kuin puoliso. Omat tilit paras. 

Mulle tuli mieleen, että nykyisin yhä harvempi menee suoraan lapsuudenkodistaan parisuhteeseen. Ennen parisuhdetta ehditään asua kenties useitakin vuosia yksin ja siten ei ehkä olla niin totuttu siihen, että rahankäytöstä pitäisi ensin keskustella jonkun toisen kanssa. Kun on sinkku, voi käyttää omat rahansa ihan mihin haluaa. Tämä taloudellinen vapaus halutaan sitten säilyttää parisuhteessakin. Yhteiset asiat maksetaan yhdessä, mutta omiin juttuihinsa voi käyttää omia rahojaan niin paljon kuin lystää ja mihin lystää. Olipa se oma juttu sitten moottoripyörä tai ystävien kanssa shoppailureissu New Yorkiin, niin ei tarvitse keskustella puolison kanssa, voiko laittaa sellaiseen rahaa vai ei. Jos omalla tilillä on rahaa riittävästi, niin antaa palaa vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vaimoni ajattelee näin, että minun rahat ovat kaikkien rahoja ja jos hän tienaa ylimääräistä, se on hänen käyttöön. Vaimo tienaa vähemmän.

Jos sanon toimintaa itsekkääksi, alkaa minun haukkuminen, kuinka hän ei tiedä mihin mun rahat menee. Maksan kaikki laskut, käyn kaupassa, yritän säästää. Vaimo miettii mitä haluaa ostaa, mä yritän miettiä miten saisin säästettyä rahaa. Rahat ovat kokoajan ihan lopussa.

Suosittelen perustamaan yhteisen taloustilin, niin smenot ovat molemmille selvillä. 

Minusta reiluin systeemi on, että molemmat laittavat yhteisiin menoisin saman prosenttiosuuden tuloistaan. Molemmille jää omaa rahaa samassa suhteessa palkan kanssa ja sillä voi tehdä mitä huvittaa. 

Meillä on ollut yhteiset rahat avioliiton alusta asti. Molempien vanhemmilla oli, joten se tuntui oikealta. Välillä toinen on tienannut enemmän, välillä toinen. Mutta kun on neljä yhteistä lasta, on selvä, että iso taloudellinen investointi on yhteinen, ja kun esim toinen on hoitanut lapsia kotona, se on perheen yhteiseksi hyväksi tehtyä työtä. Emme riitele rahasta, ja luotamme toisiimme. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut yhteiset rahat avioliiton alusta asti. Molempien vanhemmilla oli, joten se tuntui oikealta. Välillä toinen on tienannut enemmän, välillä toinen. Mutta kun on neljä yhteistä lasta, on selvä, että iso taloudellinen investointi on yhteinen, ja kun esim toinen on hoitanut lapsia kotona, se on perheen yhteiseksi hyväksi tehtyä työtä. Emme riitele rahasta, ja luotamme toisiimme. 

Sama, tosin ei hajuakaan miten meidän vanhemmat on raha-asist sopineet. Mutta yhteinen elämä, yhteiset rahat ihan alusta lähtien.

Käytännössä mies on maksanut meidän kaikki yhteiset lainat, aina ja yksin. En ole maksanut niistä euroakaan. Minä taas olen maksanut lähes kaikki lasten kulut ja hankinnat. Laskuja on maksanut se joka on ehtinyt.

Tällä hetkellä asutaan mun omistamassa talossa. Meillä on tästä vaan remonttilainaa ja, jälleen, mies maksaa sen. Minä maksan muut talon kulut. Aina on nämä sovussa saatu hoidettua.

Aikoinaan ihmiset suhtautuivat perheeseen enemmän yhteisenä yrityksenä. Minun vanhemmillani oli yrityskin, virallisesti isän, mutta äiti teki ilman palkkaa yrityksen töitä. Auttoi isää, teki kirjanpidon ja hoiti muutenkin niin yrityksen kuin perheen raha-asiat. Siihen aikaan käytettiin käteistä rahaa, isä toi rahat äidille ja siitä eteenpäin äiti hoiti kaiken. Tällaista ei taida enää monessa kodissa olla.

Mun vanhemmillakin käytännössä oli yhteiset rahat. vaikka omat tilit niillä olikin.

Meillä on yhteiset rahat. 

Jos on yhteiset rahat niin silloin vasta riitaa tulee.

Vierailija kirjoitti:

Jos on yhteiset rahat niin silloin vasta riitaa tulee.

29. vuodi menossa ilman riitoja. 

Omat tilit joille molemmilla käyttöoikeus ja yhteiset rahat