Miksi nykyisin ei parisuhteissa ja perheissä ole enää yhteisiä rahoja?

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kuinka eletään yhteistä elämää ja salaisuuksia ei ole, niin ahdistavaa olisi silti nähdä, ja tulla nähdyksi, että mihin sitä rahaa milloinkin on kumpikin käyttänyt. Vaikka sellainenkin, että kyllä mua vähän harmittaisi joka päivä nähdä, että puoliso käy sekä lounaalla että kahvilla ja siihen menee joku 15-20 €/ päivä. Itse syön aina eväitä, enkä voi poistua työpaikalta valmiille lounaalle. Vähän niin, että poissa silmistä, poissa mielestä. En mieti tuota etuoikeutta ja rahan menoa, mutta miettisin kyllä, jos se joka välissä lävähtäisi silmille. 

Ja ei, en ostele kosmetiikkaa, sisustusjuttuja, vaatteita enkä pussilakanoita. Olen muutenkin maltillisempi rahankäyttäjä kuin puoliso. Omat tilit paras. 

Ainoa missä tuo harmittaa on se ettei koskaan saa yllätyslahjoja kun maksut näkyy molemmille:)

Minä olen ollut pidempään kodin ulkopuolella töissä ja myös syönyt työpaikalla joka päivä, mies etätöissä jo 15v. Mun työhöni on kuulunut myös enemmän edustamista ja vip-tason työmatkoja joihin on kulunut myös omaa rahaa. Ikinä ei mies ole niistä valittanut.

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan ihmiset suhtautuivat perheeseen enemmän yhteisenä yrityksenä. Minun vanhemmillani oli yrityskin, virallisesti isän, mutta äiti teki ilman palkkaa yrityksen töitä. Auttoi isää, teki kirjanpidon ja hoiti muutenkin niin yrityksen kuin perheen raha-asiat. Siihen aikaan käytettiin käteistä rahaa, isä toi rahat äidille ja siitä eteenpäin äiti hoiti kaiken. Tällaista ei taida enää monessa kodissa olla.

No onneks ei ole, miten olis äidilles käynyt jos isäs oliskin jättänyt? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan ihmiset suhtautuivat perheeseen enemmän yhteisenä yrityksenä. Minun vanhemmillani oli yrityskin, virallisesti isän, mutta äiti teki ilman palkkaa yrityksen töitä. Auttoi isää, teki kirjanpidon ja hoiti muutenkin niin yrityksen kuin perheen raha-asiat. Siihen aikaan käytettiin käteistä rahaa, isä toi rahat äidille ja siitä eteenpäin äiti hoiti kaiken. Tällaista ei taida enää monessa kodissa olla.

No onneks ei ole, miten olis äidilles käynyt jos isäs oliskin jättänyt? 

Tää on just tätä, että  naiset on kautta historian tehneet töitä ilmaiseksi ja mies on nostanut siitä palkan. Vähän niin kuin siellä maatiloilla. Nainen teki työt, rahat kilahti miehen tilille ja sitten miehet sanoi, että ovat elättäneet naisen. 

Tuossakin esimerkissä nainen on tehnyt ilmaiseksi töitä miehelleen, mutta mies tuskin on maksanut vaimolleen eläkemaksuja. Viimeistään siinä vaiheessa, kun jäädään eläkkeelle, nainen huomaa, että eläkettä ei tipu, kuin sen kansaneläkkeen verran, koska töitä "ei ole tehty koko elämän aikana yhtään", vaikka olisi koko ajan tehnyt töitä miehen firmassa. Ja mies tietenkin nostaa suurta eläkettä, kun saa sitä vaimonkin tekemästä työstä. Ja mies olisi joutunut palkkaamaan työntekijänkin, jos vaimo ei olisi tehnyt ilmaistyötä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan ihmiset suhtautuivat perheeseen enemmän yhteisenä yrityksenä. Minun vanhemmillani oli yrityskin, virallisesti isän, mutta äiti teki ilman palkkaa yrityksen töitä. Auttoi isää, teki kirjanpidon ja hoiti muutenkin niin yrityksen kuin perheen raha-asiat. Siihen aikaan käytettiin käteistä rahaa, isä toi rahat äidille ja siitä eteenpäin äiti hoiti kaiken. Tällaista ei taida enää monessa kodissa olla.

No onneks ei ole, miten olis äidilles käynyt jos isäs oliskin jättänyt? 

 

Tää on just tätä, että  naiset on kautta historian tehneet töitä ilmaiseksi ja mies on nostanut siitä palkan. Vähän niin kuin siellä maatiloilla. Nainen teki työt, rahat kilahti miehen tilille ja sitten miehet sanoi, että ovat elättäneet naisen. 

Tuossakin esimerkissä nainen on

Eläkekulman voinee ainakin 1970 jälkeen syntyneet unohtaa, kun emme tule eläkkeitä näkemään.

Meillä on ja lähes kaikilla laajassa ystäväpiirissämme. Erittäin helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Rahasta on aina riitaa oli ne yhteiset tai erilliset.

En olisi ikinä yhteistä kotia perustanut ihmisen kanssa, joka riitelee rahasta. Olemme toki ollet alussa yhtä köyhiä, mutta en vaan hyväksy rahariitoja 😈

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan ihmiset suhtautuivat perheeseen enemmän yhteisenä yrityksenä. Minun vanhemmillani oli yrityskin, virallisesti isän, mutta äiti teki ilman palkkaa yrityksen töitä. Auttoi isää, teki kirjanpidon ja hoiti muutenkin niin yrityksen kuin perheen raha-asiat. Siihen aikaan käytettiin käteistä rahaa, isä toi rahat äidille ja siitä eteenpäin äiti hoiti kaiken. Tällaista ei taida enää monessa kodissa olla.

No onneks ei ole, miten olis äidilles käynyt jos isäs oliskin jättänyt? 

Äiti oli aikaansaava ihminen, kyllä hän olisi pärjännyt. Enemmän isä oli riippuvainen äidistä ja jos joku olisi lähtenyt, niin se olisi ollut äiti. 

Vierailija kirjoitti:

Hauska provo, mutta yhteiset rahat on tosiaan varmin keino saada aikaan riitoja rahasta.

Äitini sanoi minulle mieheni kanssa yhteen muuttaessani että älä ikinä ikinä ikinä suostu yhteiseen tiliin, siis niin että se on talouden ainoa tili. Isälläni ja hänellä on ollut yhteinen tili kymmeniä vuosia, mutta kyllä se on aiheuttanut järjettömän paljon hampaidenkiristelyä ajan saatossa.

Meillä on 55 v ollut yhteiset rahat ja koskaan ei ole rahasta riidelty. Välillä toinen ollut opiskelemassa ja toinen työttömänä. En eläisi päivääkään rahariitaliitossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan ihmiset suhtautuivat perheeseen enemmän yhteisenä yrityksenä. Minun vanhemmillani oli yrityskin, virallisesti isän, mutta äiti teki ilman palkkaa yrityksen töitä. Auttoi isää, teki kirjanpidon ja hoiti muutenkin niin yrityksen kuin perheen raha-asiat. Siihen aikaan käytettiin käteistä rahaa, isä toi rahat äidille ja siitä eteenpäin äiti hoiti kaiken. Tällaista ei taida enää monessa kodissa olla.

No onneks ei ole, miten olis äidilles käynyt jos isäs oliskin jättänyt? 

 

Tää on just tätä, että  naiset on kautta historian tehneet töitä ilmaiseksi ja mies on nostanut siitä palkan. Vähän niin kuin siellä maatiloilla. Nainen teki työt, rahat kilahti miehen tilille ja sitten miehet sanoi, että ovat elättäneet naisen. 

Tuossakin esimerkissä nainen on

Eivät miehet ennen sanoneet, että elättivät naisen. Ne on ne nykyiset miehet, jotka sitä itkevät. Useimmat ennen sotia syntyneet ajattelivat eri tavalla. Tai en tiedä, mitä  rikkaissa perheissä asiasta on sanottu. Mutta maalla köyhissä perheissä oli tuollaista.  Perhe oli yksi yksikkö, jota yritettiin yhdessä viedä eteenpäin.

Kun on erilliset rahat, niin on onneksi helppo veto-oikeus hankintoihin, joita vaimolla tuntuu olevan joka päivä. Yhteiseltä taloustililtä maksetaan puoliksi menot ja loput saa sijoitella omiin juttuihinsa. Riippuu paljon myös siitä, onko samanlaiset tulot. Meillä esim. vaimo tienaa nettona 6000€/kk ja minä 5000€/kk, niin pakko olla itse tarkempi rahan käyttäjä. 

Koska nykyajan naiset eivät enää halua alistua siihen, että ei ole omaa rahaa, jonka käytöstä ei voi päättää itsenäisesti tekemättä tilitystä miehelleen. Eikä tämä ole edes täysin uusi ilmiö. Jo minun anopillani (s. 1925) ja äidilläni (s. 1932) oli avioliitoissaan periaate, jonka mukaan kummallakin puolisolla oli omat rahat.

Omat rahat ei tietenkään tarkoita välttämättä sitä, että kaikki maksetaan tasan puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Minun tienaamani rahat ovat minun, ei muiden.

Perheetön sinkkunainen siellä kirjoittelee?

Vierailija kirjoitti:

Minun tienaamani rahat ovat minun, ei muiden.

Aika airas asenne rakasta kohtaan

Jos saat perintöä niin ovatko ne heti yhteisiä ? Eivät ole.

Vierailija kirjoitti:

Jos saat perintöä niin ovatko ne heti yhteisiä ? Eivät ole.

Aivan, meillä on tilanne että mä olen perinyt aika paljon, mies ei mutta hänellä on ollut sijoitusasuntoja ja on edelleen tonttimaata ja tämä talo jossa asutaan. Ihan tasan tarkkaan ne mun perinnöt pysyy mun omilla tileillä, ja meillä ei mitään yhteistilejäkään ole. Sulassa sovussa ollaan pysytty kun kumpikin hallinnoi ainoastaan omia varojaan. Ehkä sitten vanhuksina eletään enemmän yhteistaloudessa ja yritetään saada tuhlattua kaikki pois. Avioehto tietenkin on, ja lapsia ei kummallakaan. 

Nuoret ihmiset on nykyään niin itsekkäitä ja rahanahneita, että eivät jaa rahojaan edes ihmisen kanssa jota rakastavat (muka) ja jonka kanssa jakavat koko elämänsä ja jopa kehonsa. EI, vain raha on tärkeintä, se on suurin rakkaus. Nuoret pelkäävät että ovat jollekin jotain velkaa, eivät ymmärrä pyytettömästä rakkaudesta tai perheestä, yhteisestä taloudesta mitään.

M E N E   T  Ö  I  H  I   N !!!!!!

Saakelin loinen!

Vuosia sitten tapasin miesystäväni ja hän on selkeästi varakkaampi. Mutta minä en päässyt julkisilla helposti hänen luo ja hän pääsi taas autolla helposti minun luo. Vietimme paljon aikaa minun luona. Hänen ex vaimonsa on aina tykännyt käyttää rahaa, on laukkuja, kenkiä, koruja ja minä en niinkään. Esim ennen joulua hän kysyi mitä haluaisin joululahjaksi ja toive maksoi alle 10 e. Kaupungilla yritti mm saada minua ostoksille ja kerroin en tarvitse mitään.

Miehellä on 2 lasta ja kummatkin ovat sitä mieltä minä käytän heidän isäänsä hyväksi. Hoidan kaikki kotityöt, hommasin joululahjat jne jne olen valtaosin tyhjentänyt kodin romusta jne. Puhe, mitä ovat minulle sanoneet, on täysin ala-arvoista ja mm viime jouluna olivat täällä ja saivat tulla vain sillä ehdolla käyttäytyvät. 

Myin entisen kodin pois ja ostin uuden. Remontin ajaksi muutin miesystävän luo asumaan ja lopulta jäin ja asunto laitettiin vuokralle. 

 

Meillä ei ole riitoja miesystävän kanssa. Olen saanut pitkälti vapaat kädet mm sisustuksessa, syömisessä jne. Meillä on omat rahat, paitsi asun miehen asunnossa ja nautin vuokratuloja omasta asunnostani, kumpikaan ei valita

Ex-puolisoni salasi minulta kymppitonnien velkakierteen. Veikkaampa, että rahasta olisi tullut aika paljon verisempiä riitoja, jos olisi minunkin rahani menneet.

Aika vasta eräs perheenisä valitti minulle, kuinka hän mahdollistaa vaimonsa elintason paremmilla tuloillaan. On hieno talo ja auto joihin vaimolla ei olisi varaa. Ja on kuulemma siitä puhunut kotonakin, vaimo ei ymmärrä. Nöyryyttäväähän tuo olisi moista kuunnella, en suostuisi. Siksi omat rahat ja puoliksi yhteiset menot.