Vaikka olet naimisissa/parisuhteessa, niin kaipaatko/ajatteletko jotain toista henkilöä.

Juuri erotessa ymmärsin, että menin liian nopeasti yhteen tämän aviopuolison kanssa kun oli päättynyt suhde elämäni mieheen. Siinä sitten hurahti neljännesvuosisata, omine iloineen ja suruineen.

Tehty mikä tehty.

En ole pystynyt unohtamaan miestä, jonka nuoruudessani tapasin. Tiemme erosivat ja kumpikin jatkoi elämäänsä ja löysi uuden kumppanin, Ajattelen häntä kuitenkin kaipauksella usein.

N 59v

Kuulostaa vahvasti siltä,että ap meni naimisiin väärän henkilön kanssa tai väärästä syystä.

Yleensä naimisiin mennään rakkaudesta ja omasta halusta.

Kuulostaa surulliselta,jos todella olet kaivannut toista henkilöä kaikki nämä vuodet jotka olet ollut toisen oma.

Tunnen myös sääliä miestäsi kohtaan,koska hänen vaimonsa onkin haikaillut toisen perään.

Uskon,että olet elätellyt turhia haavekuvia miehestä,koska kuvittelet ,että olisit ollut onnellisempi hänen kanssaan.

Minun mielestäni olet tehnyt typerästi,sillä itse olet valinnut miehesi ja tuolla haikailulla olet pilannut elämäsi ja ollut uskoton vaimo.

Jo ajatuksissa pettäminen on pettämistä ja syntiä.Opettaa Jeesus.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa vahvasti siltä,että ap meni naimisiin väärän henkilön kanssa tai väärästä syystä.

Yleensä naimisiin mennään rakkaudesta ja omasta halusta.

Kuulostaa surulliselta,jos todella olet kaivannut toista henkilöä kaikki nämä vuodet jotka olet ollut toisen oma.

Tunnen myös sääliä miestäsi kohtaan,koska hänen vaimonsa onkin haikaillut toisen perään.

Uskon,että olet elätellyt turhia haavekuvia miehestä,koska kuvittelet ,että olisit ollut onnellisempi hänen kanssaan.

Minun mielestäni olet tehnyt typerästi,sillä itse olet valinnut miehesi ja tuolla haikailulla olet pilannut elämäsi ja ollut uskoton vaimo.

Jo ajatuksissa pettäminen on pettämistä ja syntiä.Opettaa Jeesus.

Rapatessa roiskuu.

Mieheni jonka kanssa olen naimisissa on hyvä mies, avioliittomme on kestänyt yli 30 vuotta ja olen ihan tyytyväinen, mutta mutta….

Kaipaan eksääni kasarilta, milloin enemmän ja milloin vähemmän. Olin vaan liian nuori ja kypsymätön suhteeseen tuolloin.

Näillä mennään.

Mies ei halunnut sitoutua. Rakastin häntä, mutta kyllästyin odottamaan, niin menin toisen kanssa naimisiin.  Avioliittoni on kestänyt jo 30 vuotta, mutta usein on ollut mielessäni nuoruuden rakkauteni. 

Minä olen kaivannut nuoruuden rakkauttani kasarilta asti. Välillä hän oli "vähän" ungholassa, iän myötä alkanut miettimään häntä taas paljon. Lyhyt aika oltiin yhdessä, en voi sanoa edes tuntevani häntä. Nuori oli hän ja nuoria oltiin molemmat, tuskin enää samaa tunnetta syntyisi, jos törmättäisiin!?