Lue keskustelun säännöt.
Inhoan olla kodin projektipäällikkö
Mies on varsinkin lasten syntymän jälkeen muuttunut perässävedettäväksi. Ollaan jotenkin päädytty tilanteeseen, jossa minä huolehdin kaikesta ja jaan hommia miehelle. Jos en pyydä tekemään, mies ei oma-aloitteisesti tee mitään. Miestä ärsyttää komentelu, mutta en suostu vastaamaan kaikesta.
Joudun huolehtimaan kaikista lasten varustehankinnoista, huolehtimaan sopivat tavarat mukaan, kotityöt, laskujen maksun, auton huollot, ruokaostokset, lasten synttärit ja lista jatkuu. Tänä vuonna kotonamme ilmeni korjaustarpeita, ja kilpailutin, budjetoin ja suunnittelin remontit sekä hoidin pankkilainan. Miehen aloitteesta emme koskaan käy kahdestaan missään, minä joudun päättämään mitä tehdään ja hankkimaan lapsille hoitajan. Jouduin pyytämään veljeni avuksi ulkotöihin, koska mies ei saanut aikaiseksi. Olin kuluneen vuoden aikana yhden viikonlopun poissa kotoa ja koti oli kuin pommin jäljiltä kotiin palatessa.
Mies ei tunnu mitenkään arvostavan minun työpanostani. Hän kehtaa vielä valittaa, jos ostoksilla menee liian kauan. Samainen mies pyörittää töissä isoja projekteja ja oli oikein aktiivinen ennen lapsia. Kotona ei suju. Ärsyttää, ihan kuin olisi yksi lapsi lisää.
Kommentit (813)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, ehkä se tekee jolta hommat paremmin sujuu? Mieti voisitko vain olla ja miehesi hoitaisi noi kaikki hommat?
Jotenkin se nyt vaan on niin, että nainen haluaa määrätä kodissa joka tapauksessa. Ja lasten hoidossa.
Emmä tiedä. Mä tein lähes kaiken silloin kun lapset vielä oli kotona mutta nyt kun ollaan kaksistaan, niin mies tekee. Vuoro on vaihtunut.
Se tekee jolta hommat paremmin sujuu. :D
Aika ke ha ri saa olla jos ei perus kotitöitä osaa hoitaa ilman että joku käskee.
Kuinkahan monta kertaa itse tekisit mitään oma-alotteisesti, jos joka ikinen kerta sulle tultaisiin jälkikäteen motkottamaan, että ei noin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös meillä. Sitten kun olemme lähdössä jonnekkin, niin heittäytyy aivan vauvaksi. Pitää neuvoa pakkaamisessa, että kaikki tarvittava on mukana. Aluksi ei ollut, vaan niitä sitten haalittiin esim. lomakohteessa. Sitten itse matkalla, saa olla matkanjohtajana 247. Ei osaa kun kaljan tilata. Se onnistuukin sitten missä vaan. Mutta nälkäänkin voisi kuolla.
Me emme ole olleet perhelomalla neljään vuoteen. Silloin ilmoitin, että en yksinkertaisesti jaksa enää olla tapahtumajärjestäjä 24/7 myös lomalla.
Kuopus kysyi muutama viikko sitten, että miksi. Kerroin hänelle, että lomat ovat minulle liian raskaita, koska joudun hoitamaan aivan kaiken yksin. Poika oli hetken hiljaa ja totesi, että äiti, mä kyllä ymmärrän sun pointin. Sovimme, että menemme perhelomalla, sitten kun ainakin lapset osaavat hoitaa oman tonttinsa. Pakata, järjestää ohjelmas, jne.
Olemme siis kyllä tehneet lomamatkoja lasten kanssa keskenään ilman perässä vedettävää ja valittavaa miestä.
Tämä ketju kertoo kyllä karua kieltä siitä, miksi tutkimusten mukaan parisuhteessa elävät miehet ovat onnellisempia ja elävät pidempään mitä sinkkuna.
Sama ei kuitenkaan päde naisiin. Naiset ovat onnellisempia ja elävät pidempään sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju kertoo kyllä karua kieltä siitä, miksi tutkimusten mukaan parisuhteessa elävät miehet ovat onnellisempia ja elävät pidempään mitä sinkkuna.
Sama ei kuitenkaan päde naisiin. Naiset ovat onnellisempia ja elävät pidempään sinkkuna.
Miksi naiset sitten hakeutuu ja jatkaa parisuhteessa jos eivät ole suhteeseen tyytyväisiä vaan olisivat tyytyväisempiä sinkkuina?
Vierailija kirjoitti:
"En käynyt ketjua läpi, eli tätä on ehkä kysyttykin, mutta voisiko olla mahdollista, että puoliso on masentunut?
Aloitekyvyttömyys, välinpitämättömyys voisi viitata siihen suuntaan.
Asiaa kannattaa selvittää, ennenkuin voimat loppuvat teiltä molemmilta."
Sama tuli itsekin mieleen. Aloittajan pitää avata suunsa ja vaatia selitystä mieheltään. Masennusta ei saa kuitenkaan antaa itse mahdolliseksi syyksi/pakotieksi miehelle tilanteesta kysyessä. Mies voi olla vain myös simppelisti narsisti.
Itse olen äiti, molemmat lapset alta 4-vuotiaita. Taidan olla masentunut. Ei ole omaa aikaa, lapset vinkuvat ja nurisevat mahdottomasti nähdäkseni turhista (mm. käsienpesu pienimmän kanssa on kuin haponkaadon taistelu ym. hullua). Joka päivä on samaa kaavaa. Molempien syöttäminen saattaa viedä lähemmäs 2 tuntia. Olen jotenkin sammunut tähän jatkuvaan möykkään ja kaiken hankaluuteen.
T
Mikään tekstissäsi ei viittaa narsismiin. Itseanalysoidut diagnoosit ovat yleensä puuta heinää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan kukaan isä koskaan vaikka tuumannut, että pääsiäinen on tulossa ja lähtenyt omatoimisesti lasten kanssa keräämään pajunoksat ja koristellut ne yhdessä. Etsinyt virpomisvaatteet ja lähtenyt mukaan katsomaan, että kaikki sujuu ja kokemuksesta tulee hyvä. Tai kaverisynttärikutsun saadessaan säilyttänyt sen huolellisesti ja merkannut kalenteriin, ilmoittanut lapsen mukaan, hankkinut ja paketoinut lahjan, katsonut lapselle siistit vaatteet ja vienyt hänet paikalle. Ehkä kysynyt, tuleeko joku kaverikin samalla kyydillä.
Tosi vaikea kuvitella, että homma sujuisi noin missään, missä äitikin on arjessa mukana. Jonkun osion toki tekee monikin, kun se projektipäällikkö siihen ohjeistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju kertoo kyllä karua kieltä siitä, miksi tutkimusten mukaan parisuhteessa elävät miehet ovat onnellisempia ja elävät pidempään mitä sinkkuna.
Sama ei kuitenkaan päde naisiin. Naiset ovat onnellisempia ja elävät pidempään sinkkuna.
Miksi naiset sitten hakeutuu ja jatkaa parisuhteessa jos eivät ole suhteeseen tyytyväisiä vaan olisivat tyytyväisempiä sinkkuina?
Niin. Naiset hakeutuu, naiset valitsee väärin, naiset tekevät liikaa tai liian vähän, naiset valittaa, naiset sitä ja naiset tätä. Siitäs saavat, senkin naiset. Ei puhettakaan, että miehet kantaisivat vastuuta. Tietäisivät oikeasti mitä omassa perheessä tapahtuu ja mitä sen kunkin jäsenen arki sisältää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka vaihtaa autoon renkaat ja tekee raskaimmat työt?
Aika harva sellainen, joka "pyörittää töissä isoja projekteja", vaihtaa itse autonsa renkaat. Itse en ole vaihtanut kertaakaan, vaikka ostin ensimmäisen autoni parikymppisenä ja olen autoillut kolmisenkymmentä vuotta. Renkaat ovat rengashotellissa, jossa ne vaihdetaan.
Mua jotenkin huvittaa se että täällä monet ajattelee että lasten Wilma-viestien lukeminen, auton huoltoon vieminen ja lumitöiden tekeminen plus kodin perussiivous ja pyykkien pesu on "hössötystä". Tai että pitäisi vaan laskea standardeja ja hyväksyä epäsiisteys. Esim. lähteä vaan lomalle ja lopettaa siivoaminen.
Aikuisen ihmisen maailmassa ei sopeuduta sen puolison standardeihin joissa ei siivota, ei pyykätä, ei käydä kaupassa eikä huolehdita lasten koulu- tai päiväkotiviestinnästä. Voidaan tehdä kompromisseja puolin ja toisin, mutta joku perustaso pitää olla, siinähän alkaa tulla jo terveysongelmia ja lapsille sosiaalisia vaikeuksia. Nämä "hössötyksestä" valittajat voivat muuttaa omilleen ja hautautua lika- ja roskavuoreen jos haluavat, mutta lapsille tekee valtavan karhunpalveluksen jos kotona on aina kaaos tai sitten lapset näkee vanhemmistaan esimerkin että perheessä vain yksi vanhemmista kantaa vastuun kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua jotenkin huvittaa se että täällä monet ajattelee että lasten Wilma-viestien lukeminen, auton huoltoon vieminen ja lumitöiden tekeminen plus kodin perussiivous ja pyykkien pesu on "hössötystä". Tai että pitäisi vaan laskea standardeja ja hyväksyä epäsiisteys. Esim. lähteä vaan lomalle ja lopettaa siivoaminen.
Aikuisen ihmisen maailmassa ei sopeuduta sen puolison standardeihin joissa ei siivota, ei pyykätä, ei käydä kaupassa eikä huolehdita lasten koulu- tai päiväkotiviestinnästä. Voidaan tehdä kompromisseja puolin ja toisin, mutta joku perustaso pitää olla, siinähän alkaa tulla jo terveysongelmia ja lapsille sosiaalisia vaikeuksia. Nämä "hössötyksestä" valittajat voivat muuttaa omilleen ja hautautua lika- ja roskavuoreen jos haluavat, mutta lapsille tekee valtavan karhunpalveluksen jos kotona on aina kaaos tai sitten lapset näkee vanhemmistaan esimerkin että perheessä vain yksi vanhemmista kantaa vastuun kaikesta.
Tästä oli joskus ketjukin, jossa kerrottiin lapsuuskokemuksia siitä, kun tosiaan kukaan ei kotona näitä asioita "hössöttänyt". Olen tämän kokenut, ja voin kertoa olleen huono lapsuus.
Pyykkivuori kylppärissä oli mittava, puhtaita vaatteita ei ollut, ellei itse ala-asteiässä opetellut pesukonetta käyttämään. Tiskikoneen hankkimisenkaan myötä ei kaapissa ollut ikinä puhtaita astioita, vaan tiskit ruoantähteinern mädäntyivät tiskialtaassa mustaksi liejuksi.
Tässä nyt vain muutama esimerkki. Koti oli aivan järkyttävässä kaaoksessa, ja edelleen nyt aikuisena on ihanaa ottaa kaapista puhdas juomalasi, ja vaatekaapista puhdasta vaatetta.
Minä hankin lapsen miehen kanssa, joka tykkäsi laittaa ruokaa ja pitää kodin siistinä. Miehen isäkin hoiti kodin asioita käsittääkseni tasapuolisesti. Mies halusi ehdottomasti pitää myös vanhempainvapaata.
Puolitoista vuotta lapsen syntymän jälkeen muutin lapsen kanssa pois, kun mies vietti aikansa autotallissa kaljoitellen eikä hoitanut lasta edes suihkussa käyntini ajan. Vanhempainvapaansa ajan huusi minut etätöistä ruokkimaan lasta ja lopun aikaa istutti lasta television edessä. Arvosteli kyllä kovasti minun tapaani hoitaa kodin asioita, mutta ei tehnyt itse mitään edes vanhempainvapaansa aikana.
Ehdittiin käydä perheneuvolassa ja pariterapiassa, mutta eipä niistä apua ollut, kun miestä ei kiinnostanut muu kuin kalja. Kahdestaan lapsen kanssa oli miljoona kertaa helpompaa, kun ei ollut ketään nalkuttamassa ja valittamassa tai järjestämässä ansoja (esimerkiksi paristoja ja työkaluja taaperon ulottuville).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka vaihtaa autoon renkaat ja tekee raskaimmat työt?
No tuossahan tuo oli? Rouva oli joutunut pyytämään veljensä paikalle tekemään ne.
Monesti naisen veljenä ärsyttää tämä asia, tuntuu että aina pitäisi olla auttamassa. Itse joutuu kuitenkin tekemään kaiken yksin.
Vierailija kirjoitti:
"En käynyt ketjua läpi, eli tätä on ehkä kysyttykin, mutta voisiko olla mahdollista, että puoliso on masentunut?
Aloitekyvyttömyys, välinpitämättömyys voisi viitata siihen suuntaan.
Asiaa kannattaa selvittää, ennenkuin voimat loppuvat teiltä molemmilta."
Sama tuli itsekin mieleen. Aloittajan pitää avata suunsa ja vaatia selitystä mieheltään. Masennusta ei saa kuitenkaan antaa itse mahdolliseksi syyksi/pakotieksi miehelle tilanteesta kysyessä. Mies voi olla vain myös simppelisti narsisti.
Itse olen äiti, molemmat lapset alta 4-vuotiaita. Taidan olla masentunut. Ei ole omaa aikaa, lapset vinkuvat ja nurisevat mahdottomasti nähdäkseni turhista (mm. käsienpesu pienimmän kanssa on kuin haponkaadon taistelu ym. hullua). Joka päivä on samaa kaavaa. Molempien syöttäminen saattaa viedä lähemmäs 2 tuntia. Olen jotenkin sammunut tähän jatkuvaan möykkään ja kaiken hankaluuteen.
T
Aikamoista tekstiä, mutta hienoa, että tunnistat nämä itsestäsi. Seuraava asia on, mitä voit tilanteellesi tehdä? Onko tullut ajatuksia siitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin mielenkiintoista huomata kuinka monelle se tuntuu olevan täysin hyväksyttävää, että mies kotonaan heittäytyy avuttomaksi pikkulapseksi, joka ei muka kykene yksinkertaisimpiakaan asioita hoitamaan. Ja jos jotain tehdään, niin se tehdään huonosti ja hutiloiden ja sitten sillä tekosyyllä, että "vaimolle/tyttöystävälle ei kuitenkaan kelpaa" voidaankin sitten jättää kaikki muukin tekemättä. Ja ilmeisesti se on monelle ihan ok
Kuka käskee ap:n toimia perheen projarina? Hoida itsellesi tärkeät asiat, ja jätä loput hoitamatta.
Hitto näitä ikuisia ruikuttajia!
No minä myönnän olleeni siinä mielessä tyhmä, että miehen koti oli todella siivoton kun tapasimme. Ei se nyt mikään ryönäläävä ollut, missä olisi roskaa ja ruokapakkauksia lojunut (sellaisenkin joskus nähneenä, mutta se tapailu jäi siihen), mutta pölyä oli tosi paljon, paljain jaloin kävely tuntui inhottavalta, vessassa pesty juuri ja juuri pönttö, tiskeillä ei kiirettä, lehtipinoja nurkissa, vaatteita lojumassa jne. Joku kumma ajatus siinä sitten varmaan oli, että tilanne muuttuisi kun asunnossa asuisi muitakin. Että pojat nyt on poikia ja poikamiesboksit vähän tällaisia. Kyllä hän aikuiseksi vielä kasvaa.
Ei kasvanut. Olematon siisteyskäsitys on ja pysyy. Myöntää kyllä tykkäävänsä kun on siistiä ja kiittää minua kun siivoan, mutta itse ei tee asialle mitään eikä näe tarvetta. Aiheesta tosiaan on keskusteltu, loputtomiin. Olen yrittänyt vastuunjakoja ja vuoroja, aina löytyy syyt ja selitykset, ettei toteutus onnistu. Silti väittää, että jos asuisi taas yksin, pitäisi nykyään asuntonsa siistinä. Jep jep.
Tavallaan huojentavaa, ettei tätä välttämättä olisi vältetty edes valitsemalla alunperin toisin. Silti aika syvältä.
Ennen kuin joku neropatti taas kysyy miksi sitten katsot tuollaista, elämä on kokonaisuus. Kukaan ei ole virheetön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, ehkä se tekee jolta hommat paremmin sujuu? Mieti voisitko vain olla ja miehesi hoitaisi noi kaikki hommat?
Jotenkin se nyt vaan on niin, että nainen haluaa määrätä kodissa joka tapauksessa. Ja lasten hoidossa.
Emmä tiedä. Mä tein lähes kaiken silloin kun lapset vielä oli kotona mutta nyt kun ollaan kaksistaan, niin mies tekee. Vuoro on vaihtunut.
Se tekee jolta hommat paremmin sujuu. :D
Aika ke ha ri saa olla jos ei perus kotitöitä osaa hoitaa ilman että joku käskee.
Kuinkahan monta kertaa itse tekisit mitään oma-alotteisesti, jos joka ikinen kerta sulle tultaisiin jälkikäteen motkottamaan, että ei noin?
Elämässä on asioita, jotka on vain hoidettava. Siihen ei mikään myöhästynyt murrosikä auta.
Vierailija kirjoitti:
Eihän miehillä löydy älykkyyttä mihinkään asioiden hoitamiseen. Paskalle tajuavat mennä, siinä kaikki.
Just näin se on. Kuka noita jaksaa katella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju kertoo kyllä karua kieltä siitä, miksi tutkimusten mukaan parisuhteessa elävät miehet ovat onnellisempia ja elävät pidempään mitä sinkkuna.
Sama ei kuitenkaan päde naisiin. Naiset ovat onnellisempia ja elävät pidempään sinkkuna.
Miksi naiset sitten hakeutuu ja jatkaa parisuhteessa jos eivät ole suhteeseen tyytyväisiä vaan olisivat tyytyväisempiä sinkkuina?
No naiset eroaa, kun eivät olekaan onnellisiaa liitoissaan. Tosin ei me kaikki erota. Sitä vaan ei etukäteen tiedä, minkälaiseksi se elämä saattaa muuttua. Onnellisia pariskuntia on myös. Nämä ketjut eivät vaan kerro meistä.
"En käynyt ketjua läpi, eli tätä on ehkä kysyttykin, mutta voisiko olla mahdollista, että puoliso on masentunut?
Aloitekyvyttömyys, välinpitämättömyys voisi viitata siihen suuntaan.
Asiaa kannattaa selvittää, ennenkuin voimat loppuvat teiltä molemmilta."
Sama tuli itsekin mieleen. Aloittajan pitää avata suunsa ja vaatia selitystä mieheltään. Masennusta ei saa kuitenkaan antaa itse mahdolliseksi syyksi/pakotieksi miehelle tilanteesta kysyessä. Mies voi olla vain myös simppelisti narsisti.
Itse olen äiti, molemmat lapset alta 4-vuotiaita. Taidan olla masentunut. Ei ole omaa aikaa, lapset vinkuvat ja nurisevat mahdottomasti nähdäkseni turhista (mm. käsienpesu pienimmän kanssa on kuin haponkaadon taistelu ym. hullua). Joka päivä on samaa kaavaa. Molempien syöttäminen saattaa viedä lähemmäs 2 tuntia. Olen jotenkin sammunut tähän jatkuvaan möykkään ja kaiken hankaluuteen.
Toisaalta suvussani on ollut narsisteja ja tunnistan piirteet myös itsessäni. Mies hoitaa muun muassa ruuat (enimmäkseen valmis-) ja paljon muutakin, yhdessä siivotaan ja yritetään pitää vettä kuin happoa pelkäävät hölmöhuutajat puhtaana. Mutta tunnustan, että vahtaan esim. puhelinta joskus yöllä pari tuntia silloin, kun pitäisi nukkua. En vain oikein muuten jaksa pikkulasten puoliaivotonta seuraa koko päivän. Joten joo... ehkä olen narsistinen, tai ehkä koetan pitää jotenkin aivojani pinnalla jatkuvassa uhma- ja pikkuvauva-mäikkeessä.