Lue keskustelun säännöt.
Inhoan olla kodin projektipäällikkö
Mies on varsinkin lasten syntymän jälkeen muuttunut perässävedettäväksi. Ollaan jotenkin päädytty tilanteeseen, jossa minä huolehdin kaikesta ja jaan hommia miehelle. Jos en pyydä tekemään, mies ei oma-aloitteisesti tee mitään. Miestä ärsyttää komentelu, mutta en suostu vastaamaan kaikesta.
Joudun huolehtimaan kaikista lasten varustehankinnoista, huolehtimaan sopivat tavarat mukaan, kotityöt, laskujen maksun, auton huollot, ruokaostokset, lasten synttärit ja lista jatkuu. Tänä vuonna kotonamme ilmeni korjaustarpeita, ja kilpailutin, budjetoin ja suunnittelin remontit sekä hoidin pankkilainan. Miehen aloitteesta emme koskaan käy kahdestaan missään, minä joudun päättämään mitä tehdään ja hankkimaan lapsille hoitajan. Jouduin pyytämään veljeni avuksi ulkotöihin, koska mies ei saanut aikaiseksi. Olin kuluneen vuoden aikana yhden viikonlopun poissa kotoa ja koti oli kuin pommin jäljiltä kotiin palatessa.
Mies ei tunnu mitenkään arvostavan minun työpanostani. Hän kehtaa vielä valittaa, jos ostoksilla menee liian kauan. Samainen mies pyörittää töissä isoja projekteja ja oli oikein aktiivinen ennen lapsia. Kotona ei suju. Ärsyttää, ihan kuin olisi yksi lapsi lisää.
Kommentit (813)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämäkin on parisuhteessa niin vaivalloista ja hankalaa.
Yksinhuoltajana hoidin kaiken. Laskujen maksu vei noin kymmenen minuuttia. Kotityöt puolituntia. Ruoan laittaminen puolituntia.
Työpäivän jälkeen vein lapset harrastuksiin ja luin sillä aikaa tentteihin tai kävin lenkillä.
Sen jälkeen mentiin kotiin, ja matkalla juteltiin miten päivä on mennyt.
Kotona saunottiin ja pienemmälle luin iltasadun tai keksin päästäni. Myös vanhempi kuunteli ja molemmat kommentoi. Se oli sellainen lämmin ja nauruntäyteinen hetki.
Olet kyllä aika yksinkertainen jos et ymmärrä että kyseessä ei ole pelkästään työmäärästä vaan myös siitä että tilanne on täysin epäreilu. Ota sinä itsellesi siihen mies kolmanneksi lapseksi ja katso sitten onko ihan sama kuin nyt.
Miksi ihmeessä ottaisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ota sinä itsellesi siihen mies kolmanneksi lapseksi ja katso sitten onko ihan sama kuin nyt."
Helpottaisiko se jotenkin jos muillakin on sama tilanne? Miksi hxxvexssä ottaisin?
Meillä on pieni työyhteisö, jossa on vain naisia. Vaikka tällaisia työpaikkoja usein moititaan, on kyllä pakko sanoa, että siellä hommat hoituvat. Jos kotonakin sujuisi samaan tyyliin, olisi ihan luksusta! Mutta samalla kun nainen miettii jo töissä loppupäivän velvollisuuksiaan, alkaa miehellä työpäivän jälkeen vapaa-aika.
Mitä te saatte tuosta kuviosta?
Oikeesti minä erosin, kun mies muuttui lasten syntymän jälkeen. Ei laittanut tikkua ristiin, vaan vaati valmista. Mikään ei kiinnostanut, oli hankala ja lopuksi alkoi riidellä nyrkein.
Sen jälkeen olimme onnellisia, minä ja lapseni. Kotimme oli rauhan tyyssija ja me olimme ehjä perhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämäkin on parisuhteessa niin vaivalloista ja hankalaa.
Yksinhuoltajana hoidin kaiken. Laskujen maksu vei noin kymmenen minuuttia. Kotityöt puolituntia. Ruoan laittaminen puolituntia.
Työpäivän jälkeen vein lapset harrastuksiin ja luin sillä aikaa tentteihin tai kävin lenkillä.
Sen jälkeen mentiin kotiin, ja matkalla juteltiin miten päivä on mennyt.
Kotona saunottiin ja pienemmälle luin iltasadun tai keksin päästäni. Myös vanhempi kuunteli ja molemmat kommentoi. Se oli sellainen lämmin ja nauruntäyteinen hetki.
Olet kyllä aika yksinkertainen jos et ymmärrä että kyseessä ei ole pelkästään työmäärästä vaan myös siitä että tilanne on täysin epäreilu. Ota sinä itsellesi siihen mies kolmanneksi lapseksi ja katso sitten onko ihan sama kuin nyt.
Sinähän se vasta yksinkertainen oletkin. Miksi yhdenkään naisen pitäisi ottaa mies, joka on kolmas lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli kunnianhimoinen vaimo täynnä haaveita ja ajatuksia. Minun tehtäväni oli toteuttaa ne, koska hän ei saanut mitään saatettua loppuun asti. Jos olin kymmenen tuntia töissä ja oikaisin sohvalle, niin vähintäänkin roskapussi piti viedä heti, vaikka hän oli pelannut nettipasianssia sen samsn kymmenen tuntia. Kaikki andiotyö, pihahommat, kulkuvälineet ja talous oli minun hommiani. Kotityöt sitten jaettiin tasan. Jostain kumman syystä jätin hänet. Asuntoauto, ulkomaan huvila ja lapin lomaosake jäi hankkimatta.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kunnianhimoinen vaimo täynnä haaveita ja ajatuksia. Minun tehtäväni oli toteuttaa ne, koska hän ei saanut mitään saatettua loppuun asti. Jos olin kymmenen tuntia töissä ja oikaisin sohvalle, niin vähintäänkin roskapussi piti viedä heti, vaikka hän oli pelannut nettipasianssia sen samsn kymmenen tuntia. Kaikki andiotyö, pihahommat, kulkuvälineet ja talous oli minun hommiani. Kotityöt sitten jaettiin tasan. Jostain kumman syystä jätin hänet. Asuntoauto, ulkomaan huvila ja lapin lomaosake jäi hankkimatta.
Niin. Kuka tahansa olisi tuollaisen kumppanin jättänyt. Moni olisi jo aiemmin kiertänyt kaukaa.
Miksi ihmeessä halusit elää moisen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös meillä. Sitten kun olemme lähdössä jonnekkin, niin heittäytyy aivan vauvaksi. Pitää neuvoa pakkaamisessa, että kaikki tarvittava on mukana. Aluksi ei ollut, vaan niitä sitten haalittiin esim. lomakohteessa. Sitten itse matkalla, saa olla matkanjohtajana 247. Ei osaa kun kaljan tilata. Se onnistuukin sitten missä vaan. Mutta nälkäänkin voisi kuolla.
Niin, miehet uskoo taikapöytään:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä avuttomia ja osaamattomia miehiä tuntuu riittävän joka puolelle. Itse olen esim. kahvilassa tai ravintolassa käydessäni tämän osaamattomuuden ja laiskuuden huomannut. Kun mies lähtee pöydästä, jää tuoli aina sinne keskelle käytävää mihin se seisomaan noustessa siirtyy. Vahingossakaan mies ei tuolia siirrä takaisin pöydän alle, siihen jätetään. Ja tämä sama myös kotona, ei vaikka kuinka mainitsisi, ettei miehen äiti asu täällä ja ole korjaamassa jälkiä kultamussukan jälkeen. Taitaa vaatia liikaa älykkyyttä huomata tuolin olevan keskellä huonetta, äly ei riitä laittamaan sitä takaisin.
Vierailija kirjoitti:
"Harva jaksaa keskittyä tenttikirjan lukemiseen urheiluhallissa tai lapsen pelikentän laidalla. Ihan käytännön asia. Moni tarvitsee kirjaston hiljaisuutta voidakseen lukea tentteihin."
Tarvitseeko?
Tuo oli ihanteellista aikaa lukea ilman keskeytystä. Jo pelkkä tieto siitä, että nyt saan opiskella ja lukea rauhassa puolitoista tuntia tehosti oppimistani.
Hyvä, että sinulla toimi noin. Kaikilla ei. Olemme erilaisia oppijoita. Mutta miten liittyy nyt tähän aiheeseen? Olet hienosti suorittanut kaiken yksinhuoltajana. Propsit sinulle. Ei kuitenkaan ole ketjun aihe.
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämäkin on parisuhteessa niin vaivalloista ja hankalaa.
Yksinhuoltajana hoidin kaiken. Laskujen maksu vei noin kymmenen minuuttia. Kotityöt puolituntia. Ruoan laittaminen puolituntia.
Työpäivän jälkeen vein lapset harrastuksiin ja luin sillä aikaa tentteihin tai kävin lenkillä.
Sen jälkeen mentiin kotiin, ja matkalla juteltiin miten päivä on mennyt.
Kotona saunottiin ja pienemmälle luin iltasadun tai keksin päästäni. Myös vanhempi kuunteli ja molemmat kommentoi. Se oli sellainen lämmin ja nauruntäyteinen hetki.
Olet kyllä aika yksinkertainen jos et ymmärrä että kyseessä ei ole pelkästään työmäärästä vaan myös siitä että tilanne on täysin epäreilu. Ota sinä itsellesi siihen mies kolmanneksi lapseksi ja katso sitten onko ihan sama kuin nyt.
Miksi ihmeessä ottaisin?
Ymmärtäisit, mistä on kyse. Mutta ehkä tarve olikin vaan kertoa omasta erinomaisuudesta.
-eri
Voit myös lopettaakin. Minäkin lopetin jo vuosia sitten. Nykyään meillä sitten on pyykkejä eteisessä ja milloin mitäkin tavaroita levällään, mutta onpahan ainakin tasapuolisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teit kuitenkin vielä toisenkin lapsen ihanalle miesvauvalle. Niin makaa kuin petaa, ikävä kyllä.
Tämä on tosi hyvä. Muista laittaa se ihan jokaisen avautumisen perään täällä, niin ei totuus unohdu.
Ne on ne plussat ja miinukset. Naisille kuitenkin lapset ja perhe-elämä voi olla +++ ja miehen käytös - . Lopputulema on kuitenkin positiivinen. Mieluummin viskon sukkia koneeseen kuin olisin jäänyt lapsettomaksi.
Kun nyt kokonaisuutta katselen jälkeenpäin, en olisi halunnut elää ilman tätä kaikkea, mitä nyt on. Mutta tietty aikoinaan oli hetkiä, jolloin ne miinukset voitti. Meillä tilanteet vaihdelleet niin paljon aikojen saatossa, etten ehtinyt tehdä sitä lopullista ratkaisua erosta, kun taas sattui ja tapahtui. Nyt olen tyytyväinen siihen. Mutta ymmärrän paremmin kuin hyvi
Mulla tilanne on parempi kuin monella tässä ketjussa. Mies kyllä tekee, josko ei puolia. Olen siinä määrin laiska ja häjy, että kuppi menee aika äkkiä nurin siinä kohtaa, kun mies yrittää vapaamatkustaa. Ottaa irti kaiken kyllä, mitä minun selkärangastani lähtee. Suurimmat ongelmat eivät ole oikeastaan kotitöiden jakamisessa edes, vaan hieman muualla. Mies eläisi joka päivän kuin marraskuinen maanantain.
Mutta tuota mietin, että kun joskus katselen kokonaisuutta taaksepäin, niin muistelenko hyvällä. Että olipa ihana reissu, harmi toki, että mies jättäytyi pois/roikkui perässä naama nutturalla siitä, mitä kaikki maksaa.
En tiedä. Lähipiirin 65+ naiset ei katsele taaksepäin hyvällä. Ne on ruvennut tajuamaan, että hoidettuaan yksin lapsensa ja kotihommat niin nyt niiden täytyy vielä hoitaa ne miehensäkin hautaan..
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja... Mies hankkii rahat. Akat on otettu : siivoaan, tiskaan, tekeen ruuan, lasten tekoo ( mielellään poikia) puhtaalle pöydälle miehelle eli perheen päälle kun tarjoile
se on suomessa niin että normaalisti molemmat vanhemmat käy täyspäiväisesti töissä ja tienaa rahaa. Juuri siksi tuo 50/50-jako kotitöissä on tärkeää. Jos asut jossain eri vuosisadalla niin siitä vaan, me muut eletään ihan nykypäivän suomessa.
Ei lintsailla miehet!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas on yksi ketju täynnä valittavia naisoletettuja, jotka vuodesta toiseen jatkavat saman miehen kanssa.
Ja valittavat. Ja valittavat. Ja valittavat. Ja valittavat. Ja valittavat. Ja valittavat. Ja valittavat. Ja valittavat.
Jos olet miesoletettu, kerro, mikä mielestäsi olisi tähän ratkaisu.
En ole mieoletettu, mutta ratkaisu on enemmän tekoja ja vähemmän valitusta. On turha valittaa jos ei ole valmis tekemään mitään asialle. Tässäkin ketjussa on hyviä vinkkejä mistä voi aloittaa.
Vierailija kirjoitti:
Samainen mies pyörittää töissä isoja projekteja.
Ehkä tämä selittää miehesi toimintaa: ei jaksa. Oletko itse töissä jo?
Ap on myös töissä. Lisäksi hoitaa töiden päälle koko kotihärdellin.
Ap:n mies on vaan laiska, älä puolustele.
Kai saat asiantuntija lisää osaamisestasi?
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on kyllä surullista luettavaa, sillä se on niin totta.
Pyysin viimeviikolla syntymäpäivälahjaksi mieheltä, että organisoi ja hoitaa teinien kanssa saunaosaston kunnollisen jynssäämisen. 48 tunnin aikana mies soitti minulle kuusi puhelua asiaan liittyen. Pääasia puheluissa oli kuinka homma oli hankala hoitaa.
Minua ketutti oikein kunnolla. Itse en saunaosaston käytännössä edes käytä, vaan mies ja teinit. Saunaosasto on viimeksi siivottu kunnolla, kun mies järjesti kavereilleen saunaillan kolmisen vuotta sitten. Silloin osasi homman itsenäisesti hoitaa ilman turhanpäiväisiä soitteluita. Yksi puhelu koski sitä, että kuuluuko pesuun lattia-alue kylpyammeen vieressä. 🙄
Tämä on tekniikka.
Kun puoliso (yleensä se vaan on mies, sorry) vihdoinkin tekee jotain hän suorittaa asian mahdollisimman hankalasti, paljon melua ja kaaosta aiheuttaen ja hirveästi kysellen. Tietää marttyyrinäytöksen jälkeen ettei toinen jaksa pian pyytää jotain muuta tehtäväksi. Typerää mutta ovelaa🤔
"Harva jaksaa keskittyä tenttikirjan lukemiseen urheiluhallissa tai lapsen pelikentän laidalla. Ihan käytännön asia. Moni tarvitsee kirjaston hiljaisuutta voidakseen lukea tentteihin."
Tarvitseeko?
Tuo oli ihanteellista aikaa lukea ilman keskeytystä. Jo pelkkä tieto siitä, että nyt saan opiskella ja lukea rauhassa puolitoista tuntia tehosti oppimistani.