Lue keskustelun säännöt.
Inhoan olla kodin projektipäällikkö
Mies on varsinkin lasten syntymän jälkeen muuttunut perässävedettäväksi. Ollaan jotenkin päädytty tilanteeseen, jossa minä huolehdin kaikesta ja jaan hommia miehelle. Jos en pyydä tekemään, mies ei oma-aloitteisesti tee mitään. Miestä ärsyttää komentelu, mutta en suostu vastaamaan kaikesta.
Joudun huolehtimaan kaikista lasten varustehankinnoista, huolehtimaan sopivat tavarat mukaan, kotityöt, laskujen maksun, auton huollot, ruokaostokset, lasten synttärit ja lista jatkuu. Tänä vuonna kotonamme ilmeni korjaustarpeita, ja kilpailutin, budjetoin ja suunnittelin remontit sekä hoidin pankkilainan. Miehen aloitteesta emme koskaan käy kahdestaan missään, minä joudun päättämään mitä tehdään ja hankkimaan lapsille hoitajan. Jouduin pyytämään veljeni avuksi ulkotöihin, koska mies ei saanut aikaiseksi. Olin kuluneen vuoden aikana yhden viikonlopun poissa kotoa ja koti oli kuin pommin jäljiltä kotiin palatessa.
Mies ei tunnu mitenkään arvostavan minun työpanostani. Hän kehtaa vielä valittaa, jos ostoksilla menee liian kauan. Samainen mies pyörittää töissä isoja projekteja ja oli oikein aktiivinen ennen lapsia. Kotona ei suju. Ärsyttää, ihan kuin olisi yksi lapsi lisää.
Kommentit (813)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas on yksi ketju täynnä valittavia naisoletettuja, jotka vuodesta toiseen jatkavat saman miehen kanssa.
Ja valittavat. Ja valittavat. Ja valittavat. Ja valittavat. Ja valittavat. Ja valittavat. Ja valittavat. Ja valittavat.
Jos olet miesoletettu, kerro, mikä mielestäsi olisi tähän ratkaisu.
En ole mieoletettu, mutta ratkaisu on enemmän tekoja ja vähemmän valitusta. On turha valittaa jos ei ole valmis tekemään mitään asialle. Tässäkin ketjussa on hyviä vinkkejä mistä voi aloittaa.
Niinpä. Enemmän tekoja miehiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos jonnekin lähdemme, minä huolehdin omat tavarat, lapsen tavarat ja pakkaan vielä mieheni tavarat laukkuun. Mieheltä saan kuulla tässä vaiheessa valitusta vain tavaramäärästä.
Tämä on muuten niin vakio! Miksi siitä pitää joka kerta rutista? Ihan kuin huvikseni tai piruuttani pakkaisin mukaan yhtään mitään ylimääräistä. Sitä nyt vain täytyy näissä Suomenkin keleissä yleensä varautua vähän erilaisin varustein, kun kristallipalloa ei ole. Mitä se edes haittaa, kun hän ei niitä pakkaa eikä pura. Muutenkin lähtö menee poikkeuksetta niin, että minä valmistelen sitä jo hyvissä ajoin, miehen laittamatta tikkua ristiin. Hieman ennen lähtöä hän kuitenkin alkaa hermostuksissaan hoputtaa muita, lopulta istuen kiukkuisena autossa, kun minä vielä katson että kaikki käy vessassa ja pakkaan lapset eväineen ja viihdykkeineen kyytiin. Ollen vissiin ihan vilpittömästi sitä mieltä, että vähän aiemmin voisi valmistautua
No ei muuta kun seuraavalla kerralla lähtiessänne hoidat itsesi autoon ja jäät sinne odottamaan, että mies ja lapset suoriutuvat autoon. Jos täytyy pitää pissatauko, pidätte. Jos takapenkillä ei viihdytä, sinä ajat ja mies viihdyttää lapsia. Jos tulee nälkä, pysähdytte syömään. Perillä voit miehen kanssa keskustella, miten meni ja mistä syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, musta tuntuu, ettei miehesi ole enää kiinnostunut sinusta naisena.
Ap:n mies ei ole kiinnostunut lapsistaan, perheestään, kodistaan, mistään kotiin liittyvästä. Eipä sitten varmaan vaimostakaan.
Juuri siksi olisi tärkeää etää apn mies pääsee eroon tästä kauheasta naisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rasittavaa lukea näitä kommentteja, ettei miehen työnjälki muka kelpaa naiselle ja siksi perseily, jne.
Meillä mies pesi puurokattilan yksi päivä, koska kattila ei ollut kunnolla pesiytynyt koneessa. Koko pesun ajan opetti minulle kuinka kattila pestään oikeaoppisesti. Ei siinä mitään, mutta meillä lapsiperheessä on syöty joka aamu puuroa yli kymmenen vuotta. Tänä aikana mies on pessyt kattilan ehkä kolme kertaa?
Viime joulunpyhinä mies läikäytti glögiä olohuoneen lattialle. Olin pessyt lattiat muutama päivä aiemmin, joten päätin katsoa miten kauan se siinä on, koska mies ei tehnyt elettäkään sen pyyhkimiseksi. Taisi mennä helmikuun puolelle, kun mies haki märkää paperia ja pyyhki tahran pois. Samalla hän selitti minulle, miten nämä kannattaisi putsata ajoissa, kun sukat tarttuu siihen ikävästi kiinni. No enpä olisi tuota tiennyt.
Näistä kokeista taisi olla aika viihdyttävä ketju palstalla joskus männä aikoina. Ennätys taisi olla eräs herra jonka oma huone peittyi likaisiin vaatteisiin kunnes tuli valittamaan vaimolle että missä on mun sukat, kaapissa ei kuulemma ollut yhtään jäljellä🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kunnianhimoinen vaimo täynnä haaveita ja ajatuksia. Minun tehtäväni oli toteuttaa ne, koska hän ei saanut mitään saatettua loppuun asti. Jos olin kymmenen tuntia töissä ja oikaisin sohvalle, niin vähintäänkin roskapussi piti viedä heti, vaikka hän oli pelannut nettipasianssia sen samsn kymmenen tuntia. Kaikki andiotyö, pihahommat, kulkuvälineet ja talous oli minun hommiani. Kotityöt sitten jaettiin tasan. Jostain kumman syystä jätin hänet. Asuntoauto, ulkomaan huvila ja lapin lomaosake jäi hankkimatta.
Niin. Kuka tahansa olisi tuollaisen kumppanin jättänyt. Moni olisi jo aiemmin kiertänyt kaukaa.
Miksi ihmeessä halusit elää moisen kanssa?
Ajattele miten palkitsevaa olisi ollut jos olisit koko tuon ajan elänyt toisen miehen kanssa. Ei jäkätystä, ei neuroottista valitusta, ei itkukohtauksia. Asiat hoituu, yhteiset jutut ja kiinnostuksen aiheet. Kukaan ei tule tlittämään tunteitaan kesken lätkämatsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisen suoritteen eli toisesta kupattavan hyödyn kyttääminen vs sen oman rakkaan hyvinvoinnista huolehtiminen- kumpi naisille luontevampaa?
Pöhkö, sen rakkaan lapsen (tai lasten) hyvinvoinnista huolehtiminen tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Joo, tunnen tuskan. 16 vuotta yhteiseloa ja sitten riitti.
Helppo on sanoa että älä tee, ja jätä asioita miehelle hoidettavaksi, mutta meillä se vaan johti siihen että lapsilla ei ollut vaatteita puhtaana, kukaan ei tehnyt ruokaa eikä siivonnut. Ei ollut sopivia talvikenkiä kun lumet tuli maahan, eikä suksia koulun liikuntatunnille ja niin edelleen, aivan helevetin monta kertaa, eli aina kun yritin sitä.
Kyllähän ne asiat toki lutviutuu tai voi jättää tekemättäkin. Jotenkin vaan koen, että on lapsellekin ikävää ja huonoa kasvatusta ja huonon esimerkin näyttämistä, jos ei ikinä ole pk:ssa tai koulussa mukana oikeita tarvikkeita tai varusteita, ei ole koskaan omia suksia tai luistimia, ei harrasta, koska kukaan ei tee asian eteen mitään, ei pääse synttäreille koska kukaan ei muista ilmoittaa, hankkia lahjaa tai viedä, eikä lapsen omia synttäreitä juhlita ikinä, ei perheen kesken saati kavereiden, koska kukaa
Hyviä esimerkkejä mihin tilanne voi pahimmillaan mennä. Olen pahoillani ettei mieheen voinut luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Harva jaksaa keskittyä tenttikirjan lukemiseen urheiluhallissa tai lapsen pelikentän laidalla. Ihan käytännön asia. Moni tarvitsee kirjaston hiljaisuutta voidakseen lukea tentteihin."
Tarvitseeko?
Tuo oli ihanteellista aikaa lukea ilman keskeytystä. Jo pelkkä tieto siitä, että nyt saan opiskella ja lukea rauhassa puolitoista tuntia tehosti oppimistani.
Ainakin minä tarvitsen. Maisterintutkinnosta ei olisi tullut mitään, jos en olisi saanut opiskella sitä rauhassa kotona ennen kuin hankin perheen.
Kyllä miehen kasvattaminen alkaa pienestä pojasta. Monesti varsinkin äidit suosivat poikalapsia eivätkä vaadi heiltä oikeastaan mitään. Tyttöjä kyllä osallistutetaan keittiö-ja siivoushommiin, ovathan he luonnostaan siinä äidin "ulottuvilla", pojat taas pelaamassa, urheilemassa, aina jossakin muualla.
Itsekin olen äiti ja huomasin että välillä olisi jopa tehnyt mieli puolustaa poikaa kun isänsä komensi "ei mitään selittelyjä, imuri käteen nyt" Onneksi en koskaan mennyt väliin vaan annoin heidän hoitaa asiat keskenään. Nyt ei tarvi itkeä etteikö osaisi kotitöitä miniän kanssa yhdessä.
Huolehtiiko ap itse että oma poika ei kasva samanlaiseksi mieheksi mistä nyt valittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vinkki kaikille parisuhdetta aloitteleville. Käykää puolison vanhempien luona ja katsokaa tarkkaan missä kunnossa on esim. keittiö ja wc. Usein siisteyskäsitys periytyy kotoa. Jos puolison kotona on paskaista, yleensä puolisokaan ei välitä siisteydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rasittavaa lukea näitä kommentteja, ettei miehen työnjälki muka kelpaa naiselle ja siksi perseily, jne.
Meillä mies pesi puurokattilan yksi päivä, koska kattila ei ollut kunnolla pesiytynyt koneessa. Koko pesun ajan opetti minulle kuinka kattila pestään oikeaoppisesti. Ei siinä mitään, mutta meillä lapsiperheessä on syöty joka aamu puuroa yli kymmenen vuotta. Tänä aikana mies on pessyt kattilan ehkä kolme kertaa?
Viime joulunpyhinä mies läikäytti glögiä olohuoneen lattialle. Olin pessyt lattiat muutama päivä aiemmin, joten päätin katsoa miten kauan se siinä on, koska mies ei tehnyt elettäkään sen pyyhkimiseksi. Taisi mennä helmikuun puolelle, kun mies haki märkää paperia ja pyyhki tahran pois. Samalla hän selitti minulle, miten nämä kannattaisi putsata ajoissa, kun sukat tarttuu siihen ikävästi kiinni. No e
Meillä minä olen joutunut hoitamaan lasten terveydenhoidon mutta päätin kerran delegoida miehelle yhden viennin lääkärille. Soitteli sitten sieltä ettei täällä mitään aikaa ole varattuna. Pitkän selvittelyn jälkeen huomattiin että mies on väärällä lääkärillä. En ole voi kuvitella mistä mies keksi tuon aivan uuden aseman, aina on käyty samassa paikassa.
Mutta joo, tässäkin ketjussa on käsketty sanoista tekoihin joten periksi ei anneta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kunnianhimoinen vaimo täynnä haaveita ja ajatuksia. Minun tehtäväni oli toteuttaa ne, koska hän ei saanut mitään saatettua loppuun asti. Jos olin kymmenen tuntia töissä ja oikaisin sohvalle, niin vähintäänkin roskapussi piti viedä heti, vaikka hän oli pelannut nettipasianssia sen samsn kymmenen tuntia. Kaikki andiotyö, pihahommat, kulkuvälineet ja talous oli minun hommiani. Kotityöt sitten jaettiin tasan. Jostain kumman syystä jätin hänet. Asuntoauto, ulkomaan huvila ja lapin lomaosake jäi hankkimatta.
Niin. Kuka tahansa olisi tuollaisen kumppanin jättänyt. Moni olisi jo aiemmin kiertänyt kaukaa.
Miksi ihmeessä halusit elää moisen kanssa?
Ajattele miten palkitsevaa olisi ollut jos olisit koko tuo
Höpönhöpön. Suomessa palkat ovat kaikilla suht pieniä ja kaikissa perheissä mies ei myöskään ansaitse enempää kuin nainen. Ja työt ovat yhtä rankkoja tai sillä huonopalkkaisella siivoojalla vielä rankempia ja tunnit pidempiä.
Nyt hei herätys tänne 2000-luvulle!
En käynyt ketjua läpi, eli tätä on ehkä kysyttykin, mutta voisiko olla mahdollista, että puoliso on masentunut?
Aloitekyvyttömyys, välinpitämättömyys voisi viitata siihen suuntaan.
Asiaa kannattaa selvittää, ennenkuin voimat loppuvat teiltä molemmilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En käynyt ketjua läpi, eli tätä on ehkä kysyttykin, mutta voisiko olla mahdollista, että puoliso on masentunut?
Aloitekyvyttömyys, välinpitämättömyys voisi viitata siihen suuntaan.
Asiaa kannattaa selvittää, ennenkuin voimat loppuvat teiltä molemmilta.
Taisi selvitä jo että miestä vaivaa vain perinteisesti laiskuus.
Vierailija kirjoitti:
Vinkki kaikille parisuhdetta aloitteleville. Käykää puolison vanhempien luona ja katsokaa tarkkaan missä kunnossa on esim. keittiö ja wc. Usein siisteyskäsitys periytyy kotoa. Jos puolison kotona on paskaista, yleensä puolisokaan ei välitä siisteydestä.
Hyvä idea mutta voi johtaa myös virhearvioon. Jos miehen äiti on siivonnut kodin hyvin niin mies voi olettaa että vaimo on nyt se uusi äiti ja hoitaa nämä hommat.
Ketjussa myös toistuu se että mies hoiti oman puolensa kotitöistä kunnes lapsen syntymä taannutti hänet jonnekkin 1800-luvulle. Eli ei vaan voi tietää.
Eihän miehillä löydy älykkyyttä mihinkään asioiden hoitamiseen. Paskalle tajuavat mennä, siinä kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Eihän miehillä löydy älykkyyttä mihinkään asioiden hoitamiseen. Paskalle tajuavat mennä, siinä kaikki.
Sotkevat sen vessankin sitten sillä paskalla.
Vierailija kirjoitti:
Vinkki miehen valintaan: jos pidät miehesi isästä, vihreää valoa. Jos inhoat häntä, punainen valo. Sama pätee vaimon valintaan. Jos sulhasehdokas pitää vaimonsa äidistä, ennuste on parempi kuin jos ei pidä.
Lapset omaksuvat käyttäytymistä vanhemmiltaan ja perivät luonteenpiirteitä. Ne joutuu sitten kohtaamaan avioliitossa.
Huono vinkki. Exäni isä on aivan ihana ihminen. Huolehtiva perheenisä. Rehti, reilu ja hauska. Exäni taas passiivisagressiivinen petturi, joka ulisi mulle, koska olin häntä menestyneempi.
Tämäntyyppisissä ketjuissa aina kehotetaan naista löysäämään pipoa ja olemaan välittämättä sotkusta ja kaaoksesta. Ihanko totta voi vaan olla välittämättä, että kaapissa ei ole yhdenyhtä puhdasta paitaa ja alusvaatteetkin ovat kaikki p*skassa? Keittiössä haisee, kun kukaan ei ole tehnyt tiskeille mitään viikkoon ja roskiksesta kävelee ötököitä. Kylppäristä tippuvat laatat niskaan. Opettaja valittaa kun ei Väinöllä taaskaan ollut uimahousuja, vaikka oli ilmoitettu koulussa olevan uintia. Hammaslääkärikin muistutteli, että oli se aika varattuna, mutta Väinöä ei näkynyt.
Olen lapseton sinkku, muttei minultakaan vaadi paljon mielikuvitusta ymmärtää, että perheessä on asioita, jotka nyt vain pitää hoitaa. Ei siinä auta hippiäidiksi ryhtyminen. Miehen osallistuminen on yksikertaisesti epäreilua vapaamatkustamista. Ei siinä kuuluu kysyä naiselta, että miksi nait tuollaiset uunoturhapuron, vaan mieheltä, että miksi perustit perheen, kun ei sinusta selkeästikään ole perhe-elämään?
Näitä kun lukee, sitä on ihan tyytyväinen omaan, välillä vähän yksinäiseen elämään. Onpahan kokona siistiä ja rauhallista. Asiat hoituvat ajallaan, eikä tarvitse sietää kenenkään perseilyä tai projektipäälliköidä ketään. Ammatiltani olen projektipäällikkö, töissä saan tästä roolista ihan tarpeekseni.
Ap:n mies ei ole kiinnostunut lapsistaan, perheestään, kodistaan, mistään kotiin liittyvästä. Eipä sitten varmaan vaimostakaan.