Lue keskustelun säännöt.
Inhoan olla kodin projektipäällikkö
Mies on varsinkin lasten syntymän jälkeen muuttunut perässävedettäväksi. Ollaan jotenkin päädytty tilanteeseen, jossa minä huolehdin kaikesta ja jaan hommia miehelle. Jos en pyydä tekemään, mies ei oma-aloitteisesti tee mitään. Miestä ärsyttää komentelu, mutta en suostu vastaamaan kaikesta.
Joudun huolehtimaan kaikista lasten varustehankinnoista, huolehtimaan sopivat tavarat mukaan, kotityöt, laskujen maksun, auton huollot, ruokaostokset, lasten synttärit ja lista jatkuu. Tänä vuonna kotonamme ilmeni korjaustarpeita, ja kilpailutin, budjetoin ja suunnittelin remontit sekä hoidin pankkilainan. Miehen aloitteesta emme koskaan käy kahdestaan missään, minä joudun päättämään mitä tehdään ja hankkimaan lapsille hoitajan. Jouduin pyytämään veljeni avuksi ulkotöihin, koska mies ei saanut aikaiseksi. Olin kuluneen vuoden aikana yhden viikonlopun poissa kotoa ja koti oli kuin pommin jäljiltä kotiin palatessa.
Mies ei tunnu mitenkään arvostavan minun työpanostani. Hän kehtaa vielä valittaa, jos ostoksilla menee liian kauan. Samainen mies pyörittää töissä isoja projekteja ja oli oikein aktiivinen ennen lapsia. Kotona ei suju. Ärsyttää, ihan kuin olisi yksi lapsi lisää.
Kommentit (813)
Vierailija kirjoitti:
"En käynyt ketjua läpi, eli tätä on ehkä kysyttykin, mutta voisiko olla mahdollista, että puoliso on masentunut?
Aloitekyvyttömyys, välinpitämättömyys voisi viitata siihen suuntaan.
Asiaa kannattaa selvittää, ennenkuin voimat loppuvat teiltä molemmilta."
Sama tuli itsekin mieleen. Aloittajan pitää avata suunsa ja vaatia selitystä mieheltään. Masennusta ei saa kuitenkaan antaa itse mahdolliseksi syyksi/pakotieksi miehelle tilanteesta kysyessä. Mies voi olla vain myös simppelisti narsisti.
Itse olen äiti, molemmat lapset alta 4-vuotiaita. Taidan olla masentunut. Ei ole omaa aikaa, lapset vinkuvat ja nurisevat mahdottomasti nähdäkseni turhista (mm. käsienpesu pienimmän kanssa on kuin haponkaadon taistelu ym. hullua). Joka päivä on samaa kaavaa. Molempien syöttäminen saattaa viedä lähemmäs 2 tuntia. Olen jotenkin sammunut tähän jatkuvaan möykkään ja kaiken hankaluuteen.
T
Kuulostaa masennukselta. Et saa mitään iloa lapsistasi. Velvollisuutesi on hoitaa itsesi kuntoon. Lapsesi eivät ole ansainneet äitiä, joka kokee lapsensa noin raskaina taakkoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"En käynyt ketjua läpi, eli tätä on ehkä kysyttykin, mutta voisiko olla mahdollista, että puoliso on masentunut?
Aloitekyvyttömyys, välinpitämättömyys voisi viitata siihen suuntaan.
Asiaa kannattaa selvittää, ennenkuin voimat loppuvat teiltä molemmilta."
Sama tuli itsekin mieleen. Aloittajan pitää avata suunsa ja vaatia selitystä mieheltään. Masennusta ei saa kuitenkaan antaa itse mahdolliseksi syyksi/pakotieksi miehelle tilanteesta kysyessä. Mies voi olla vain myös simppelisti narsisti.
Itse olen äiti, molemmat lapset alta 4-vuotiaita. Taidan olla masentunut. Ei ole omaa aikaa, lapset vinkuvat ja nurisevat mahdottomasti nähdäkseni turhista (mm. käsienpesu pienimmän kanssa on kuin haponkaadon taistelu ym. hullua). Joka päivä on samaa kaavaa. Molempien syöttäminen saattaa viedä lähemmäs 2 tuntia. Olen jotenkin sammunut tähän jatkuvaan möykkään ja kaiken hankaluuteen.
T
Tämä aina ihmetyttää, kun toiset kokevat pikkulapset tyhminä. Lapset ovat loputtomien mahdollisuuksien äärellä ja oppivat joka päivä enemmän, kuin aikuinen koko loppuikänsä aikana. Mikään ei ole maagisempaa, kuin seurata lapsen kasvua ja oppimista. Todella surulliselta kuulostaa. Taidat olla masentunut. Älä siirrä sitä lapsiisi.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan kukaan isä koskaan vaikka tuumannut, että pääsiäinen on tulossa ja lähtenyt omatoimisesti lasten kanssa keräämään pajunoksat ja koristellut ne yhdessä. Etsinyt virpomisvaatteet ja lähtenyt mukaan katsomaan, että kaikki sujuu ja kokemuksesta tulee hyvä. Tai kaverisynttärikutsun saadessaan säilyttänyt sen huolellisesti ja merkannut kalenteriin, ilmoittanut lapsen mukaan, hankkinut ja paketoinut lahjan, katsonut lapselle siistit vaatteet ja vienyt hänet paikalle. Ehkä kysynyt, tuleeko joku kaverikin samalla kyydillä.
Tosi vaikea kuvitella, että homma sujuisi noin missään, missä äitikin on arjessa mukana. Jonkun osion toki tekee monikin, kun se projektipäällikkö siihen ohjeistaa.
Kyllä vissiin ne isät kykenee, kun ovat yksin lapsistaan vastuussa. Tässäkin ketjussa joku kehui, kuinka arki ei ole hänelle yhtään hankalaa lasten kanssa. Se ei selvinnyt, minkälainen isä ja puoliso oli liiton aikana.
Minulla taas kävi niin loistavasti että mies, jolle seurustelun alettua sanoin että "me ei sitten koskaan muuteta yhteen asumaan kun sä et ikinä siivoa asunnossasi" muuttui ajan kanssa ihan perussiistiksi ihmiseksi. Hän mm. vastaa imuroinnista, tiskeistä ja pesee mielellään ikkunat. (Otin siis riskin ja muutin yhteen hänen kanssaan muutama vuosi seurustelun alettua). Minä pyykkään ja pesen pinnat ja siivoan wc:n ja kylpyhuoneen. Pihatyöt jaetaan puoliksi. Vaihdamme autonrenkaat parityönä myös. Toinen vaihtaa ja toinen pesee vanteet ja putsaa pultit samaan aikaan.
Tämä on vaatinut aika paljon keskustelua ja tottumista molemmilta. En itsekään ollut nuorena kovin siisti. Ja meillä siivotaan rehellisesti sanottuna ehkä 2 kertaa kuukaudessa, vaikka itse joskus haluaisin siivota useammin. (ei vaan kumpikaan jaksa kun molemmilla on raskas kokopäivätyö) Tärkeintä on kuitenkin reilu työnjako.
Toki meillä ei ole lapsia joten tämäkin helpottaa ihan valtavasti.
Vierailija kirjoitti:
Minä hankin lapsen miehen kanssa, joka tykkäsi laittaa ruokaa ja pitää kodin siistinä. Miehen isäkin hoiti kodin asioita käsittääkseni tasapuolisesti. Mies halusi ehdottomasti pitää myös vanhempainvapaata.
Puolitoista vuotta lapsen syntymän jälkeen muutin lapsen kanssa pois, kun mies vietti aikansa autotallissa kaljoitellen eikä hoitanut lasta edes suihkussa käyntini ajan. Vanhempainvapaansa ajan huusi minut etätöistä ruokkimaan lasta ja lopun aikaa istutti lasta television edessä. Arvosteli kyllä kovasti minun tapaani hoitaa kodin asioita, mutta ei tehnyt itse mitään edes vanhempainvapaansa aikana.
Ehdittiin käydä perheneuvolassa ja pariterapiassa, mutta eipä niistä apua ollut, kun miestä ei kiinnostanut muu kuin kalja. Kahdestaan lapsen kanssa oli miljoona kertaa helpompaa, kun ei ollut ketään nalkuttamassa ja valittamassa tai järjestämässä ansoja (esimerkiksi paristoja ja työkaluja taaperon ulottuville).
Surullinen tapaus! Onko hän siis vain alkoholisti, joka tuon selittää, vai mistä ihmeestä siinä oli kyse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka vaihtaa autoon renkaat ja tekee raskaimmat työt?
No tuossahan tuo oli? Rouva oli joutunut pyytämään veljensä paikalle tekemään ne.
Monesti naisen veljenä ärsyttää tämä asia, tuntuu että aina pitäisi olla auttamassa. Itse joutuu kuitenkin tekemään kaiken yksin.
Etkö saa mitään vasta-apua siskoltasi? Oletko pyytänyt?
Vierailija kirjoitti:
Kuka käskee ap:n toimia perheen projarina? Hoida itsellesi tärkeät asiat, ja jätä loput hoitamatta.
Hitto näitä ikuisia ruikuttajia!
Tilanteesta kertominen on ruikutusta? Onko se sitä myös silloin, kun mies kertoo vaimostaan vastaavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän miehillä löydy älykkyyttä mihinkään asioiden hoitamiseen. Paskalle tajuavat mennä, siinä kaikki.
Just näin se on. Kuka noita jaksaa katella?
No on aika paskasti sanottu. Kaikki miehet eivät kuitenkaan ole luusereita. Tunnen lähinnä vain näitä tekijämiehiä. Kaveripiirissä oli kaks, jotka eivät mitään tehneet, mutta heistä tuli sit erokin.
Vierailija kirjoitti:
Siis huomaatte lapsen tulon jälkeen, että mies alkaa vapaamatkustajaksi ja hyväksikäyttää teitä surutta. Silti jäätte liittoon ja teette vielä lisää lapsiakin tuommoisen kanssa? Miksi ihmeessä? Tuo on niin järjen vastaista, että en vaan kykene ymmärtämään.
Pitääkö saada uhriutua lisää?
Tietenkin vie aina aikansa, ennenkuin näkee, mihin ne roolit lopulta jämähtää. Lasten tulo on iso muutos molemmille. Ja kuten joku just sanoi, elämä on kokonaisuus. Puolisossa voi olla vaikka mitä muita kiinnostavia piirteitä, vaikka tässä kohtaa falskais. Tosin tosi usein niillä muilla piirteillä ei pitkän päälle ole paljon merkitystä, kun vitutuksen määrä nousee niin suureks.
Meillä systeemit muuttui. Olin jo eroa hatkinnut vakavasti. Mut puoliso tajusi, mitä menettää ja tarttui toimeen. Näinkin voi käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan kukaan isä koskaan vaikka tuumannut, että pääsiäinen on tulossa ja lähtenyt omatoimisesti lasten kanssa keräämään pajunoksat ja koristellut ne yhdessä. Etsinyt virpomisvaatteet ja lähtenyt mukaan katsomaan, että kaikki sujuu ja kokemuksesta tulee hyvä. Tai kaverisynttärikutsun saadessaan säilyttänyt sen huolellisesti ja merkannut kalenteriin, ilmoittanut lapsen mukaan, hankkinut ja paketoinut lahjan, katsonut lapselle siistit vaatteet ja vienyt hänet paikalle. Ehkä kysynyt, tuleeko joku kaverikin samalla kyydillä.
Tosi vaikea kuvitella, että homma sujuisi noin missään, missä äitikin on arjessa mukana. Jonkun osion toki tekee monikin, kun se projektipäällikkö siihen ohjeistaa.
Ei tuota pääsiäisjuttua, mutta kaverisynttäriesimerkin tapaista toimintaa mieheni tekee jatkuvasti. Lahjan saattaa tuoda minulle paketoitavaksi kun sitä ei oikeasti osaa, mutta muuten on useinkin huolehtinut täysin itse synttärit.
Omalle lapselle järkkää synttärit johonkin puuhaparkkiin, hoitaa viestittelyt vanhempien kanssa, valvoo ja kuskaa vielä kavereitakin.
Ei kaikki miehet ole perässä vedettäviä laiskimuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka vaihtaa autoon renkaat ja tekee raskaimmat työt?
No tuossahan tuo oli? Rouva oli joutunut pyytämään veljensä paikalle tekemään ne.
Monesti naisen veljenä ärsyttää tämä asia, tuntuu että aina pitäisi olla auttamassa. Itse joutuu kuitenkin tekemään kaiken yksin.
Oho. Ainakin oma mies rientää kyllä välittömästi hätiin, kun joku muu tarvitsee hänen korvaamatonta apuaan. Olen joskus todennutkin, että kotona muuten odottaisi ihan sama homma, johon ärähdetään, että ei kuule ole ehtinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinkertaiselta vaikuttava mies.
Hän varmasti hyvittää sinulle rahalla/osakkeilla/lahjoilla yksin tekemäsi kahden vanhemman työn?
Vierailija kirjoitti:
Siis huomaatte lapsen tulon jälkeen, että mies alkaa vapaamatkustajaksi ja hyväksikäyttää teitä surutta. Silti jäätte liittoon ja teette vielä lisää lapsiakin tuommoisen kanssa? Miksi ihmeessä? Tuo on niin järjen vastaista, että en vaan kykene ymmärtämään.
Pitääkö saada uhriutua lisää?
Jos haluaa lapselle sisaruksen tai sisaruksia, niin siinä joutuu pohtimaan tekeekö lapsen siihen vai etsiikö uuden miehen, joka taas voi olla millainen tahansa. Vaikka mies osoittautuisi huonoksi puolisoksi, voi hän isänä olla kohtuullisen hyvä. Ei huono parisuhde tarkoita, että siinä ryypättäisiin tai hakattaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin mielenkiintoista huomata kuinka monelle se tuntuu olevan täysin hyväksyttävää, että mies kotonaan heittäytyy avuttomaksi pikkulapseksi, joka ei muka kykene yksinkertaisimpiakaan asioita hoitamaan. Ja jos jotain tehdään, niin se tehdään huonosti ja hutiloiden ja sitten sillä tekosyyllä, että "vaimolle/tyttöystävälle ei kuitenkaan kelpaa" voidaankin sitten jättää kaikki muukin tekemättä. Ja ilmeisesti se on monelle ihan ok
Eihän miehet voisi käyttäytyäkään tuolla tavalla jos se ei olisi toiselle "ok". Jokaisen laiskan ja avuttoman miehen takana seisoo nainen joka mahdollistaa miehen toiminnan. Se ei tarkoita ettei muilla näitä laiskoja miehiä olisi, muut ovat vain laittaneet miehen kuriin tai kiertoon etsimään naista joka suostuu hänen kotiorjaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kun aloin tapailemaan nykyistä miestäni, niin olin onneni kukkuloilla kun sain kumppanikseni vihdoinkin aktiivisen toisen aikuisen.
Kolme vuotta sain siitä nauttia, nyt olemme olleet yhdessä neljö vuotta ja viimeisen vuoden ajan olen ihmetellyt, mitä ihmettä tapahtui. Hiljalleen kaikki aktiivisuus on hivuttautunut minun niskaani.
Olen puhunut asiasta, itkenytkin että jos edes joskus hän ottaisi jostain asiasta vetovastuun kuten suhteen alkuvuosina. Hän lupasi hyvittelyksi viedä minut syömään, koska mainitsin että emme ole aikoihin käyneet ulkona niin, että hän hoitaisi järjestelyt.
Lopputulos: jouduin silti valitsemaan ravintolan itse, hän sentään varasi pöydän kun vaadin häntä tekemään edes sen.
Emme asu yhdessä, emmekä todellakaan muuta yhteen!
Nyt hän mainitsi että haluaisi pitää kavereilleen pikkujoulut ja ilmaisi että odottaa minun "auttavan" joka pitää sisällään että MI
Olen melkein jo sanaton :D Homma pitää tietenkin myös sisällään loppusiivouksen, ja tietenkin käyt itse kaupassa hakemassa miehille juotavat ja ainekset juhlaherkkuihin? Nyt sanon kuten täällä on tapana; run baby run!!!
Ja ap, empatiani on täysin puolellasi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka vaihtaa autoon renkaat ja tekee raskaimmat työt?
No tuossahan tuo oli? Rouva oli joutunut pyytämään veljensä paikalle tekemään ne.
Monesti naisen veljenä ärsyttää tämä asia, tuntuu että aina pitäisi olla auttamassa. Itse joutuu kuitenkin tekemään kaiken yksin.
Oho. Ainakin oma mies rientää kyllä välittömästi hätiin, kun joku muu tarvitsee hänen korvaamatonta apuaan. Olen joskus todennutkin, että kotona muuten odottaisi ihan sama homma, johon ärähdetään, että ei kuule ole ehtinyt.
Repesin ihan nauramaan. Meillä on tämä sama. Kotona ei saada roskapussia vietyä, mutta kun joku tutun tuttu pyytää muuttoapua niin siellä vietetään kaksi päivää tekemässä hommia.
Vierailija kirjoitti:
Vinkki kaikille parisuhdetta aloitteleville. Käykää puolison vanhempien luona ja katsokaa tarkkaan missä kunnossa on esim. keittiö ja wc. Usein siisteyskäsitys periytyy kotoa. Jos puolison kotona on paskaista, yleensä puolisokaan ei välitä siisteydestä.
Miehen isä oli kotona ja äiti töissä, kun me aloitettiin seurustelu. Arkipäivisin isä teki ruuat ja hoiti siivoukset, viikonloppuisin äiti. Heillä oli aina siistiä. Minuun teki vaikutuksen isän ruuanlaittotaidot ja olin hyvilläni, kun poikaystäväkin osasi laittaa ruokaa. Nykyisin miehen ruuanlaitto on uuniin ranskalaiset ja makkara tai pannulla paistettu maksalaatikko-makkara-jämät -sekoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis huomaatte lapsen tulon jälkeen, että mies alkaa vapaamatkustajaksi ja hyväksikäyttää teitä surutta. Silti jäätte liittoon ja teette vielä lisää lapsiakin tuommoisen kanssa? Miksi ihmeessä? Tuo on niin järjen vastaista, että en vaan kykene ymmärtämään.
Pitääkö saada uhriutua lisää?
Jos haluaa lapselle sisaruksen tai sisaruksia, niin siinä joutuu pohtimaan tekeekö lapsen siihen vai etsiikö uuden miehen, joka taas voi olla millainen tahansa. Vaikka mies osoittautuisi huonoksi puolisoksi, voi hän isänä olla kohtuullisen hyvä. Ei huono parisuhde tarkoita, että siinä ryypättäisiin tai hakattaisiin.
Huvittaa myös nämä neuvot, että etsisi seuraavalle lapselle toisen isäehdokkaan. Siinähän ei yhtään kuorma lisäännykään, paria ukkoa ohjeistaessa. Ja ei, en minä lapsia olisi jättänyt yrittämättä edes kokonaan ilman miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju kertoo kyllä karua kieltä siitä, miksi tutkimusten mukaan parisuhteessa elävät miehet ovat onnellisempia ja elävät pidempään mitä sinkkuna.
Sama ei kuitenkaan päde naisiin. Naiset ovat onnellisempia ja elävät pidempään sinkkuna.
Miksi naiset sitten hakeutuu ja jatkaa parisuhteessa jos eivät ole suhteeseen tyytyväisiä vaan olisivat tyytyväisempiä sinkkuina?
No naiset eroaa, kun eivät olekaan onnellisiaa liitoissaan. Tosin ei me kaikki erota. Sitä vaan ei etukäteen tiedä, minkälaiseksi se elämä saattaa muuttua. Onnellisia pariskuntia on myös. Nämä ketjut eivät vaan kerro meistä.
No jos yleistetään että parisuhde vähentää naisen onnellisuutta eihän silloin kenenkään kannata ryhtyä parisuhteeseen.
Jos taas niin käy vain tietyissä suhteissa miksi näitä suhteita jatketaan vaikka parisuhde vähentää onnellisuutta?
Siis huomaatte lapsen tulon jälkeen, että mies alkaa vapaamatkustajaksi ja hyväksikäyttää teitä surutta. Silti jäätte liittoon ja teette vielä lisää lapsiakin tuommoisen kanssa? Miksi ihmeessä? Tuo on niin järjen vastaista, että en vaan kykene ymmärtämään.
Pitääkö saada uhriutua lisää?