Lue keskustelun säännöt.
Inhoan olla kodin projektipäällikkö
Mies on varsinkin lasten syntymän jälkeen muuttunut perässävedettäväksi. Ollaan jotenkin päädytty tilanteeseen, jossa minä huolehdin kaikesta ja jaan hommia miehelle. Jos en pyydä tekemään, mies ei oma-aloitteisesti tee mitään. Miestä ärsyttää komentelu, mutta en suostu vastaamaan kaikesta.
Joudun huolehtimaan kaikista lasten varustehankinnoista, huolehtimaan sopivat tavarat mukaan, kotityöt, laskujen maksun, auton huollot, ruokaostokset, lasten synttärit ja lista jatkuu. Tänä vuonna kotonamme ilmeni korjaustarpeita, ja kilpailutin, budjetoin ja suunnittelin remontit sekä hoidin pankkilainan. Miehen aloitteesta emme koskaan käy kahdestaan missään, minä joudun päättämään mitä tehdään ja hankkimaan lapsille hoitajan. Jouduin pyytämään veljeni avuksi ulkotöihin, koska mies ei saanut aikaiseksi. Olin kuluneen vuoden aikana yhden viikonlopun poissa kotoa ja koti oli kuin pommin jäljiltä kotiin palatessa.
Mies ei tunnu mitenkään arvostavan minun työpanostani. Hän kehtaa vielä valittaa, jos ostoksilla menee liian kauan. Samainen mies pyörittää töissä isoja projekteja ja oli oikein aktiivinen ennen lapsia. Kotona ei suju. Ärsyttää, ihan kuin olisi yksi lapsi lisää.
Kommentit (813)
Vierailija kirjoitti:
Lopeta hösöttäminen. Sinun työpanoksellasi ei ole todellisuudessa mitään merkitystä, sinulla on vain pakkomielle säätää asioita turhaan. Kuitenkin miehesi mahdollistaa pelleilysi itse tienaamillaan rahoilla, olisit tyytyväinen.
Miten nää miehen rahat on jotenkin arvokkaampia, kuin naisen rahat? Ap han maksaa kaikesta vähintään puolet. Näin ymmärsin.
Ja miten se raha on miesten mielestä arvokkaampaa, kuin kaikki huolenpito. Kannattais näiden miesten pysyä erossa perheistä ja keskittyä huolehtimaan vain niistä rahoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä juttu miten eron jälkeen teen aivan yhtä paljon kotitöitä kuin ennen, vain sillä erotuksella että sähkö- ja ruokakauppalaskuni on huomattavasti pienempi. Tietysti siivota ei tarvitse ihan yhtä paljoa eikä nurkissa kuulu jatkuvaa valitusta milloin mistäkin. Ah, ihana rauha ja hiljaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teit kuitenkin vielä toisenkin lapsen ihanalle miesvauvalle. Niin makaa kuin petaa, ikävä kyllä.
Tämä on tosi hyvä. Muista laittaa se ihan jokaisen avautumisen perään täällä, niin ei totuus unohdu.
Ne on ne plussat ja miinukset. Naisille kuitenkin lapset ja perhe-elämä voi olla +++ ja miehen käytös - . Lopputulema on kuitenkin positiivinen. Mieluummin viskon sukkia koneeseen kuin olisin jäänyt lapsettomaksi.
Täydennän vielä itseäni. Elämäni yhtenä tavoitteena on ollut saada lapsia, joille tarjota paljon ihania hetkiä ja yhdessä iloita uusista kokemuksista ja taidoista. Mieheni on lapsiamme kohtaan mukava ja tukeva isä. Letargisuus kotitöissä ja asioiden järjestelyssä on ainoa miinus. Oma elämäni on myös loppuviimein aika helppoa ja mukavaa jos suurin päänvaiva on k
Tämä se itseäkin kiinnostais, et miten tähän päädytään! Yritin kysyä aiemmin miehiltä, mutta kukaan ei ole ottanut kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman juhla-asunsa päätti ja laittoi kuntoon juhlapäivän aamuna ja valitti jälkikäteen miten takki ja housut olivat likaiset. Itse katsoin lasten asut 2-3 viikkoa ennen juhlia ja omani 1-2 viikkoa ennen ja mainitsin sovitellessani asuani puolisolle monta kertaa, että nyt vielä ehtii hankkimaan uudet vaatteet/asusteet tai pesemään jos tarvetta on.
Ah, tuon pakkaamis/reissuunlähtötilanteen jälkeen seuraava niin samaistuttava! Tiedän että jotkut naiset katsovat miehensä juhlavaatteet valmiiksi ja mies kiltisti pukee ne päälleen. Itse olen periaatteesta jättänyt tämän tekemättä, mutta miten hitossa se ei mieheltä ikinä onnistu! Mies on ollut pskaisessa ja ryppyisessä paidassa juhlissa, kun se on viime tipassa kaivettu jostain. Ja minulle tulee tietysti olo, että joku katsoo etten minä ole hoitanut asiaa. Ja minulle siis olisi ihan ok hoitaa se peseminen ja silittäminen, miehen ei tarvitsi
Liittyykö ne miesten tärkeämmät jutut mitenkään perhe-elämään?
Kylläpäs tuo laskuasia nyt jollakin pisti silmään. En ole aloittaja, mutta meillä on yhteinen tili, mistä laskut maksetaan. Aluksi se oli miehen tehtävä, johon usein vetosikin, kun tuli puhetta päivittäisistä kotitöistä. Totesin, että jos se on niin työläs päivittäinen homma, ettei muuta ehdi, pitää selvittää suoraveloituksen mahdollisuudet. Ja sen myös tein.
Ei aloittajakaan varmaan tarkoittanut, että se tehtävä yksinään olisi mitenkään raskas. Pointti on se, että kaikki kaatuu toiselle, eikä toinen kykene edes niihin "pikkuhommiin".
Mitä remonttilainaan tulee, ei sen tarvitse niin suuri olla, että takuita tarvittaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla pitää aina vaimon veroistakin huolehtia erikseen. En silti naura asialle ja hauku häntä selän takana...
Kerroit kuitenkin, ihan samalla tavalla kuin täällä naiset kertovat. Et selän takana, vaan vauva.fi: ssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ratkaisin pulman siten, että mies maksaa KAIKKI laskut. Mies omistaa talon, maksaa ruoat, sähkön, vakuutukset, ravintolassa jos mennään syömään, lasten vaatteet, kaikki. Nyt haluamme mökin, mies maksaa.
Kun joskus urputtaa tästä, totean, että heti alan maksamaan, kun sinä alat hoitamaan siivoustyöt, lumenluonnin, kaupassa käynnin, lastenhoidon, kaikki. Ihan hyvin olla menty 14 v tässä kauhun tasapainossa. Mitäs alkoi lorvailemaan kotona, oma syy.
Olen töissä ja palkkani käytän miten huvittaa.
Tulee kyllä hanttihommille hintaa!
No sehän on hänen miehen asia, miten rahansa käyttää. Valintakysymys heidän kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu miten eron jälkeen teen aivan yhtä paljon kotitöitä kuin ennen, vain sillä erotuksella että sähkö- ja ruokakauppalaskuni on huomattavasti pienempi. Tietysti siivota ei tarvitse ihan yhtä paljoa eikä nurkissa kuulu jatkuvaa valitusta milloin mistäkin. Ah, ihana rauha ja hiljaisuus.
Vielä kun selittäisit, miksi valitsit noin kelvottoman miehen. Arvostelukyvyn puutetta? Sitä saa mitä tilaa. Älä yleistä omia huonoja ratkaisujasi koko miessukupuoleen. Itse ainakin olen tyytyväinen omaan valintaani. Mutta en tehnytkään sitä vaaleanpunaiset lasit päässä tai seksin perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva tietoisesti aloittaa lapsiprojektin epäluotettavan ihmisen kanssa kuvitellen, että epäluotettava muuttuu joksikin toiseksi. Siitähän tässä on nyt ollut kyse. Kun ei ole voinut ennakoida, miten se puoliso käyttäytyy elämäntilanteen muuttuessa.
Olet ehkä riittävän fiksu puolisoa valitessas, tai sitten kävi vaan tuuri. Tätähän tässä on ihmetelty, et mistä se etukäteen tietäis.
Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta ja heidän välinen dynamiikka määrittää millainen suhteesta tulee. Dynamiikka väkisinkin muuttuu kun perheeseen syntyy lapsi. Muutostapauksissa pitää löytää uusi sopiva dynamiikka tai homma leviää käsiin. En usko että kaikissa suhteissa mies edes pystyy muuttumaan yhtäkkiä miesvauvaksi. Kun toinen osapuoli on napakka ja pitää tiukasti puoliaan on miehen vain sopeuduttava uuteen tilanteeseen oli se kuinka vaikeaa tahansa. Usein miehet tarvitsevat tässä myös apua eikä vain sitä että miehenkin pitää oppia ja sopeutua itsestään kuten nainen on pystynyt. Naisella on kuitenkin pohjalla pitkä raskausaika ja hormonit pitävät huolen luontaisesta hoivaamisvietistä ja pesänrakennuksesta. Miesvauvaksi yhtäkkiä heittäytyminen ei ole naisen vika, mutta kyllä siinä on naisellakin oma roolinsa. Jos ei muuten niin tilanteen mahdollistajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu miten eron jälkeen teen aivan yhtä paljon kotitöitä kuin ennen, vain sillä erotuksella että sähkö- ja ruokakauppalaskuni on huomattavasti pienempi. Tietysti siivota ei tarvitse ihan yhtä paljoa eikä nurkissa kuulu jatkuvaa valitusta milloin mistäkin. Ah, ihana rauha ja hiljaisuus.
Vielä kun selittäisit, miksi valitsit noin kelvottoman miehen. Arvostelukyvyn puutetta? Sitä saa mitä tilaa. Älä yleistä omia huonoja ratkaisujasi koko miessukupuoleen. Itse ainakin olen tyytyväinen omaan valintaani. Mutta en tehnytkään sitä vaaleanpunaiset lasit päässä tai seksin perusteella.
Jos olisin tulkintoja tekevää tyyppiä, sanoisin, että ei tuosta kommentista kovin suuri onni ja tyytyväisyys elämään haiskahda.
Vierailija kirjoitti:
Kuka vaihtaa autoon renkaat ja tekee raskaimmat työt?
Aloittajan veli ja ammattilaiset. Lue aloitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se nyt on tietysti yksi vinkki, ettei kannata ottaa selkeän traumataustaista miestä. Taloudellisesti vakaan, tasapainoisen ja ongelmattoman perheen kasvatti on todennäköisemmin yhtäaikaa tasapainoinen ja joustava myös isänä.
Jos siis ajattelee asiaa vain tuolta kantilta, että minkälaisen ihmisen kanssa ei niin todennäköisesti joudu erikoisten ja yllättävien toimintamallien parissa tahkoamaan. Harva meistä ajattelee, ja ihan hyvä niin. Kyllä omakin mieheni on ihana ja rakas, yrittäen ymmärtää niin minua kuin itseäänkin, enkä vaihtaisi. Mutta kyllä tausta on kummunnut esiin aika yllättävissä ja ei aina niin tervetulleissa käänteissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies on ihan myöntänyt, että hän ei tykkää esim. siivota, joten kerää pisteet tekemällä jotain muuta. Siis nimenomaan noilla sanoin. Valistin, ettei se valitettavasti ole ihan noin suoraviivaista, että kun tiskipöytä tursuaa astioita ja lapsi on syöttämättä, ropisee pisteitä jos on sentään asentanut jo pitään asennusta odottavan telkkarin.
Miettikää, jos naisetkin alkaisivat tehdä vain niitä juttuja joista tykkää.
Ja tv:n "asennus" on muutenkin todella vaativa ja raskas urakka. 0 pistettä.
Joo, menee siinä ehkä kymmenen minuuttia. Ja vartti, jos vie mahdolliset roskat heti pois. Olen asentanut meillä kaikki telkkarit, niin eksän kuin nyksän kanssa, koska esittävät tumpeloita. Tästä viisastuneena en kuitenkaan muuta nyksän kanssa saman katon alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylläpäs tuo laskuasia nyt jollakin pisti silmään. En ole aloittaja, mutta meillä on yhteinen tili, mistä laskut maksetaan. Aluksi se oli miehen tehtävä, johon usein vetosikin, kun tuli puhetta päivittäisistä kotitöistä. Totesin, että jos se on niin työläs päivittäinen homma, ettei muuta ehdi, pitää selvittää suoraveloituksen mahdollisuudet. Ja sen myös tein.
Ei aloittajakaan varmaan tarkoittanut, että se tehtävä yksinään olisi mitenkään raskas. Pointti on se, että kaikki kaatuu toiselle, eikä toinen kykene edes niihin "pikkuhommiin".
Mitä remonttilainaan tulee, ei sen tarvitse niin suuri olla, että takuita tarvittaisiin.
Jos mies on ennenkin laskut maksanut, miten lapsen syntymä sen käytännön muuttaisi, en millään tajua. Yleensä miehet haluaa pysyä tilanteen tasalla perheen talousasioissa ja suorastaan haluavat hallinnoida perheen taloutta.
Minua lisäksi ihmetyttää se kaunainen sävy, jolla ap miehestään kirjoittaa. Itse en jaksaisi elää päivääkään tuollaista kaunaa tuntien siihen ihmiseen, jonka kanssa olen avioliitossa. Avioliiton idea on liittolaisuus, ei kaunan kasvattaminen. Ei varmaan ole paljonkaan hellyyttä tai intohimoa ap:n parisuhteessa enää. Sääliksi käy molemmat, kuulostaa henkiseltä perhehelvetiltä.
Vierailija kirjoitti:
Se nyt on tietysti yksi vinkki, ettei kannata ottaa selkeän traumataustaista miestä. Taloudellisesti vakaan, tasapainoisen ja ongelmattoman perheen kasvatti on todennäköisemmin yhtäaikaa tasapainoinen ja joustava myös isänä.
Jos siis ajattelee asiaa vain tuolta kantilta, että minkälaisen ihmisen kanssa ei niin todennäköisesti joudu erikoisten ja yllättävien toimintamallien parissa tahkoamaan. Harva meistä ajattelee, ja ihan hyvä niin. Kyllä omakin mieheni on ihana ja rakas, yrittäen ymmärtää niin minua kuin itseäänkin, enkä vaihtaisi. Mutta kyllä tausta on kummunnut esiin aika yllättävissä ja ei aina niin tervetulleissa käänteissä.
Tätä ei voi tietää etukäteen eikä varsinkaan vieraasta perheestä. Tätä ei välttämättä tajua edes omasta perheestään. Minun lapsuuden perhe on ulospäin kaikkea hyvää enkä itsekään tiennyt ennen neljänkympin ikää miten "traumatisoitunut" olen. Alitajuntani oli piilottanut kaikki ikävimmät kokemukset ja tunteet kunnes ne lyhyen ajan sisällä puskivat kaikki pintaan. Minulla oli hirveän raskas noin viiden vuoden aika jolloin kävin terapiassa ja rämmin läpi sen kaiken kokemani paskan. Nyt vihdoin olen päässyt kuiville, vaikka eihän nuo asiat koskaan ikinä "parane" kokonaan, varsinkaan kun en edelleenkään muista kaikkea vaan tiedot tapahtumista ovat tulleet muilta. Onneksi mieheni on kestänyt tämän kaiken rinnallani ja parisuhteemme on tästä vain vahvistunut. Tärkein tekijä koko prosessissa kuitenkin oli se että halusin itse muuttaa ja parantaa itseäni, muuten paranemista ei voi tapahtua.
kilpailutin, budjetoin ja suunnittelin remontit
Yleensä menee järjestyksessä budjetoin, suunnittelin, kilpailutin.
Vinkki miehen valintaan: jos pidät miehesi isästä, vihreää valoa. Jos inhoat häntä, punainen valo. Sama pätee vaimon valintaan. Jos sulhasehdokas pitää vaimonsa äidistä, ennuste on parempi kuin jos ei pidä.
Lapset omaksuvat käyttäytymistä vanhemmiltaan ja perivät luonteenpiirteitä. Ne joutuu sitten kohtaamaan avioliitossa.
Ap, musta tuntuu, ettei miehesi ole enää kiinnostunut sinusta naisena.
Vierailija kirjoitti:
kilpailutin, budjetoin ja suunnittelin remontit
Yleensä menee järjestyksessä budjetoin, suunnittelin, kilpailutin.
Tuo riippuu täysin siitä, onko remontti pakollinen vai semmoinen pelkkä sisustusprojekti. Jos haluan uudistaa keittiötä trendikkäämmäksi, budjetoin ensin ja kilpailutan sitten. Jos ei budjetilla saa haluttua, jätetään homma siltä erää väliin.
Kun muutimme nykyiseen kotiimme, keittiö oli alkuperäiskunnossa, eli käytännössä keittiö puuttui. Silloin kilpailutettiin ensin, sitten budjetoitiin sen mukaan muu elämä. Ilman keittiötä ei oikein voi elää.
Niin varmaan, 5 -10 kertaa kymmenessä vuodessa taitaa olla lähempänä totuutta. "NaiSeT EivÄt yMmäRrä"-miesvauva.