Lue keskustelun säännöt.
Inhoan olla kodin projektipäällikkö
Mies on varsinkin lasten syntymän jälkeen muuttunut perässävedettäväksi. Ollaan jotenkin päädytty tilanteeseen, jossa minä huolehdin kaikesta ja jaan hommia miehelle. Jos en pyydä tekemään, mies ei oma-aloitteisesti tee mitään. Miestä ärsyttää komentelu, mutta en suostu vastaamaan kaikesta.
Joudun huolehtimaan kaikista lasten varustehankinnoista, huolehtimaan sopivat tavarat mukaan, kotityöt, laskujen maksun, auton huollot, ruokaostokset, lasten synttärit ja lista jatkuu. Tänä vuonna kotonamme ilmeni korjaustarpeita, ja kilpailutin, budjetoin ja suunnittelin remontit sekä hoidin pankkilainan. Miehen aloitteesta emme koskaan käy kahdestaan missään, minä joudun päättämään mitä tehdään ja hankkimaan lapsille hoitajan. Jouduin pyytämään veljeni avuksi ulkotöihin, koska mies ei saanut aikaiseksi. Olin kuluneen vuoden aikana yhden viikonlopun poissa kotoa ja koti oli kuin pommin jäljiltä kotiin palatessa.
Mies ei tunnu mitenkään arvostavan minun työpanostani. Hän kehtaa vielä valittaa, jos ostoksilla menee liian kauan. Samainen mies pyörittää töissä isoja projekteja ja oli oikein aktiivinen ennen lapsia. Kotona ei suju. Ärsyttää, ihan kuin olisi yksi lapsi lisää.
Kommentit (813)
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja kodin projektipäällikkö.
En inhoa sitä. Jonkun se pitää hoitaa ja olemme avovaimon kanssa tiimi.
On alkanut tuntua siltä, että naiset haluavat nykyään uhriutua kaikesta. Miehet eivät. Ja siksi julkisessa keskustelussa korostuu näkemys että naiset ovat tässä jotenkin huonommassa asemassa.
Et ole ainakaan nettipalstoja pahemmin lukenut, jos koet että naiset ovat kovia uhriutumaan mutta miehet eivät. Mutta mahtavaa, jos teidän kotonanne sinä pidät langat käsissäsi niin arjen kuin juhlankin sujuvuuden suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla pitää aina vaimon veroistakin huolehtia erikseen. En silti naura asialle ja hauku häntä selän takana...
Huolehdit vaimon veroista? Miten ja miksi?
Suoraan sanottuna v*tuttaa sun puolesta. Kun miehet haluaa perustaa perheen ja hankkia lapsia, on siihen suhtauduttava samalla tavalla kuin koiraa haluavaan pieneen lapseen.
Näissä tilanteissa naiset pääsisivät paljon helpommalla yksinhuoltajina eivätkä kuormittuisi niin paljon, jos vaan eroaisivat vätyksestä. On tehty tutkimuksiakin, että kuormittavin tekijä on saamaton sohvalla makaava puoliso, ei se kotitöiden määrä, VAIKKA sekin olisi suuri.
Vierailija kirjoitti:
Mulla pitää aina vaimon veroistakin huolehtia erikseen. En silti naura asialle ja hauku häntä selän takana...
No toivottavasti osaa edes arvostaa sinun jokapäiväistä panostasi hänen verojensa eteen.
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja kodin projektipäällikkö.
En inhoa sitä. Jonkun se pitää hoitaa ja olemme avovaimon kanssa tiimi.
On alkanut tuntua siltä, että naiset haluavat nykyään uhriutua kaikesta. Miehet eivät. Ja siksi julkisessa keskustelussa korostuu näkemys että naiset ovat tässä jotenkin huonommassa asemassa.
Unohdit kirjoittaa kuinka monta lasta teillä on ja minkä ikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap itse olin samanlaisessa tilanteessa pari vuotta sitten, sain burn outin koska meidän nuorin lapsi ei nukkunut, jo neljäs vuosi oli menossa unen puutteessa, ja mä vielä sen päälle menin opiskelemaan. Hoidin kaikki asiat itse, mies kävi vain töissä ja se oli siinä. No siihen auttoi yksi juttu, mä istuin hänen kanssaan ja ihan rauhallisesti selitin, että tästä on vain kaksi tietä, me eroamme nyt heti, koska mä en jaksa olla naimisissa oleva yh-äiti tai sinä autat mua ja alat olla se toinen aikuinen tässä talossa. Hän ymmärsi että olen ihan tosissaan ja mä oikeesti lähden lasten kanssa, hän tsempasi hurjasti, Nykyään kaikki on toisin,mä oon nyt töissä, hän hoitaa lapsia, tekee ruokaa, siivoa, meillä on kaikki hyvin, mutta se juttu siinä on että miehen on haluttava muuttua, hänen pitää tajuta et hän voi menettää perheensä jos hän jatkaa tota.
Tämä just! Uskon myös, että muutos on mahdollinen, jos sitä toinen haluaa! Meillä näin tapahtui. Mutta rankkaa oli ennen sitä. Meillä sairastumiset muutti tilanteen, mutta perhe pysyi yhdessä ja nyt tilanne on paljon parempi.
Kyse on todellakin toisen halusta. Toki voi taustalla olla myös masennusta, mutta puhumalla asiat selviää. Suuntaan tai toiseen.
Meilläkin mies jaksaa jauhaa siitä, miten hän tienaa ja elättää, joten minun on syytä hoitaa kaikki kotona. Ainut vaan, että hän tasan tarkkaan elättää. Hän ei minun elämääni rahoita. Hän maksaa (halvan) asumisen ja siihen liittyvät laskut. Mutta minä en osta itselleni kirjaimellisesti mitään, en käy missään, arvotan joka hetken ja joka pennin. Samalla kun hän käyttää oman palkkansa huolettomasti itseensä. Omat laskuni maksan aiemmin palkoistani säästämistäni rahoista, kuten myös osan kauppalaskuista.
Ihan näin en ajatellut asiaa, kun kysyin voisinkohan opiskella uuden ammatin. Onneksi valmistun pian ja työpaikka jo on. Sen jälkeen tienaan häntä enemmän ja katsotaan miten tehdään. Meneekö asumiskulut puoliksi ja kotityöt puoliksi, vai onko ok jos minä maksan ne asumiseen liittyvät laskut vuorostani yksin ja hän tekee kaikki kotityöt yksin. Minulle se kävisi tosi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina hankala tietää mikä on ihmisten mielestä se riittävä perussiisteys. Meillä siivotaan taloa pikkuhiljaa (enimmäkseen minä) yksi huone tai tila kerrallaan. Esim tällä viikolla vessat, ensi viikolla imuroin yläkerran. Keittiö siivotaan joka päivä (mutta se ei tarkoita että se olisi nuoltu puhtaaksi, pyyhkäisty vain). Keittiötä siivoaa kumpikin.
eli ei tänne tuholaiset pesiydy, mutta eihän täällä ikinä ole sillä tapaa siistiä kuin joidenkin luona. Olisi kyllä tuskallista olla naimisissa kauhean siistin ihmisen kanssa. Minusta asioiden oikea järjestys on filosofinen kysymys..jossain tapauksessa, vaikka kirurgina tai autonkorjaajana säntillisyys tavaroiden olisi tarkoituksenmukaista, mutta meidän olohuoneessa ei..
Tuokin on sovittavissa oleva asia. Yhdessä on mahdollista sopia siivousaikataulun ja sen, kuka tekee koska ja mitä. Aikataulutus tekee tekemisestä helpompaa.
Kodit ja elämäntilanteet ovat erilaisia. Toiset asuu yksiöissä, toiset isoissa omakotitaloissa. Lapsia ja eläimiä voi olla nollasta loputtomaan. Ei ole vain yhtä tapaa toteuttaa siisteyttä.
Yleisiä ohjeita antaa vaikka marttaliitto. Perustason voi sopia yhdessä, ja sit se, joka haluaa enemmän, voi tehdä lisää oman halunsa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Nyt alkaa kyllä vähän hirvittää, sillä meille on tulossa ensimmäinen lapsi ja tähän asti mieheni on ollut oikein hyvä mies, hoidetaan kotiasioita ja auto/piha/mikätahansa-asioita yhdessä, en siis toimi projektipäällikkönä. Lapsenkin kanssa suunnitelmana on että vanhempainvapaat laitetaan puoliksi. En kyllä suostu siihen että pitäisi kaikesta alkaa vastuuseen..
Tämän voi yrittää välttää sillä että et mahdollista miehen lusmuilua. Vaikka olet kotona lapsen kanssa vaadit että mies tekee myös kotitöitä. Jos mies alkaa luistelemaan, niin heti ottaa asian suoraan puheeksi. Kriittisin aika on kun palaat takaisin töihin. Silloin istut alas miehen kanssa ja keskustelet läpi asian että kun palaat töihin niin miehen pitää alkaa tekemään taas puolet kotitöistä. Katsot myös että tämä toteutuu ja huomautat heti jos ei toteudu. Jos mies alkaa lusmuksi yrityksistäsi huolimatta niin älä tee lisää lapsia vaan heitä mies pihalle ennen kuin olet katkera ja uupunut äiti joka ei tee mitään muuta kuin valittaa vauvapalstalla.
Muista myös että isä on lapselle ihan yhtä tärkeä ihminen kuin äiti. Osallista miestäsi heti alussa vauvanhoitoon ja luota häneen vaikka hän tekisi asiat eri tavalla. Minun mieheni hoiti molempien vauvojen navat ja vaihtoi vaipat lähes aina kun oli kotona. Meillä lapset oppivat jo synnytyslaitoksella pulloon joten mieheni pystyi osallistumaan välillä myös yösyöttöihin kun pumppasin maitoa. Tärkeintä on että side isän ja lapsen välille syntyy heti eikä odota siihen kun lapsi on isompi ja ehkä alkaa kiinnostamaan miestä. Vauvat "kuuluvat" molemmille vanhemmille, ei vain äideille. Jotkut miehet tarvitsevat vähän painostusta siihen että he ottavat vauvan ja sen hoidon omakseen. Älä siis oleta että se tapahtuu mieheltäsi automaattisesti vaan tarvittaessa painosta ja ohjaa häntä ottamaan roolia ja vastuuta. Sitten kun hän ottaa, niin muista antaa hänelle tilaa tehdä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäätyäni leskeksi opettelin tekemään paljon kaikkea mitä puoliso oli hoitanut. Tai pyysin neuvoa viisaammilta tai ostin palvelun. Paljon oli hän tehnyt ja hoitanut, arvostin sitä kyllä jo hänen eläessäänkin. Tein itsekin paljon kaikenlaista, aika tasan meni hommien määrä. Kaikkea oppii mutta rakkaan ihmisen poissaolo elämästä muuten kuin sydämessä on se ikävin puoli asiasta, tietenkin.
Joo, tunnen tuskan. 16 vuotta yhteiseloa ja sitten riitti.
Helppo on sanoa että älä tee, ja jätä asioita miehelle hoidettavaksi, mutta meillä se vaan johti siihen että lapsilla ei ollut vaatteita puhtaana, kukaan ei tehnyt ruokaa eikä siivonnut. Ei ollut sopivia talvikenkiä kun lumet tuli maahan, eikä suksia koulun liikuntatunnille ja niin edelleen, aivan helevetin monta kertaa, eli aina kun yritin sitä.
Kyllähän ne asiat toki lutviutuu tai voi jättää tekemättäkin. Jotenkin vaan koen, että on lapsellekin ikävää ja huonoa kasvatusta ja huonon esimerkin näyttämistä, jos ei ikinä ole pk:ssa tai koulussa mukana oikeita tarvikkeita tai varusteita, ei ole koskaan omia suksia tai luistimia, ei harrasta, koska kukaan ei tee asian eteen mitään, ei pääse synttäreille koska kukaan ei muista ilmoittaa, hankkia lahjaa tai viedä, eikä lapsen omia synttäreitä juhlita ikinä, ei perheen kesken saati kavereiden, koska kukaan ei järjestä mitään.
Noista aiheutuu vaan pahaa mieltä, mutta sitten on jo ihan lapsen terveys- ja hyvinvointiasiat. Jääkö neuvolat varaamatta ja rokotukset saamatta? Tuleeko mentyä hammastarkastuksiin ja oikomishoitoon? Pääseekö lapsi lääkäriin, jos on kipeä tai jotain vaivaa?
Meillä itseasiassa viimeinen niitti eroon oli se, kun oli taas kerran riidelty töiden jakamisesta ja sovittiin jotain. Mies sai/otti hommakseen mm iltatoimet ja nukuttamisen. Ja kyllähän se hoitui vaikka aina narinan kera, mutta reilu puoli vuotta myöhemmin 7v:n hammastarkastuksessa löytyi 3 paikattavaa reikää D: Kotona kun keskusteltiin, niin kävi ilmi, että mies oli todennut riittävän, että lapsi pesee itse hampaat. Vaikka tästä keskusteltiin kotitöitä jaettaessa ja vaikka vannotin, että aikuisen pitää harjata ne hampaat myös tuossa iässä ja vaikka mies näin lupasi. Oli kuulemma jotenkin kauhean vaivalloista kun JOKA ILTA olisi pitänyt pestä ne lapsen hampaat.
Eiköhän tuossakin ollut aika monta vuotta liikaa. Harmittaako jälkikäteen ettet tajunnut lähteä aiemmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopimukset eivät päde sluibailijan kanssa. Kun hänellä on aina se tärkeämpi halonhakkuu tai rännien putsaus hoidettavana, minkä takia ei tietenkään ole ehtinyt mitään imuroida. Juu juu, vuoro on, mutta onko ne murut lattialla tosiaan tärkeämmät kuin se, että talo on kylmänä tai rännit tukkeutuu ja talo homehtuu ja hukutaan kaikki. Ja jos vihjaat, että kumpikin homma saattaisi olla mahdollisuuksien rajoissa, todetaan, että kaikkiko minun pitää siis täällä tehdä!?
Aina löytyy joku hiton hyvä selitys, miksei vaan onnistu.
Pitäkää naiset puolianne. Älkää tyytykö naimisissa olevan yh-äidin elämään.
Koko idea avioliitosta on alunperin miesten kehittämä vuosituhansien puhallus. Nainen hoitaa kaiken ja unohtaa omat unelmansa, jotta voi palvella perhettään (lue: pääasiassa puolisoaan). Mies saa kermat kakun päältä: perhe, hoidettu koti, säännöllistä seksiä, hoivaa ja palvomista. Voi käydä rauhassa töissä ja harrastuksissa, on myös kontrollissa raha-asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ratkaisin pulman siten, että mies maksaa KAIKKI laskut. Mies omistaa talon, maksaa ruoat, sähkön, vakuutukset, ravintolassa jos mennään syömään, lasten vaatteet, kaikki. Nyt haluamme mökin, mies maksaa.
Kun joskus urputtaa tästä, totean, että heti alan maksamaan, kun sinä alat hoitamaan siivoustyöt, lumenluonnin, kaupassa käynnin, lastenhoidon, kaikki. Ihan hyvin olla menty 14 v tässä kauhun tasapainossa. Mitäs alkoi lorvailemaan kotona, oma syy.
Olen töissä ja palkkani käytän miten huvittaa.
Ex-vaimoni höpis vähän tuollasia. Otin sitte eron ja muutti muualle. Eipä se hänen niin valtava työpanos ja "metatyö" ole vieläkään oikein näkynyt vaikkei ole "kaikkea tekemässä" :)
Se on vähän kuin töissä: kovimpaan ääneen omista tekemisistään puhuu ne jotka tosiasiassa ei niin paljoa edes tee.
Nyt olet varmasti tosi ylpeä itsestäsi. Olisiko kannattanut osallistua niihin kotitöihin avioliiton aikana jos se ei olisi niin paljoa vaivaa kerran vaatinut. Sille joka teki kaiken olisi apua kuitenkin ollut suuri. Itsekkäänä kuitenkin passautit itsesi toisella niin kauan kuin se oli mahdollista. Onneksi vaimosi pääsi sinusta eroon.
Meillä mies on ihan myöntänyt, että hän ei tykkää esim. siivota, joten kerää pisteet tekemällä jotain muuta. Siis nimenomaan noilla sanoin. Valistin, ettei se valitettavasti ole ihan noin suoraviivaista, että kun tiskipöytä tursuaa astioita ja lapsi on syöttämättä, ropisee pisteitä jos on sentään asentanut jo pitään asennusta odottavan telkkarin.
Miettikää, jos naisetkin alkaisivat tehdä vain niitä juttuja joista tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Kuka vaihtaa autoon renkaat ja tekee raskaimmat työt?
Huhhuh kuinka raskas homma on vaihtaa autoon renkaat. Samaan aikaan pitää nostaa koko auto ilmaan toisella kädellä ja toisella kädellä vääntää pultteja auki. On se raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies on ihan myöntänyt, että hän ei tykkää esim. siivota, joten kerää pisteet tekemällä jotain muuta. Siis nimenomaan noilla sanoin. Valistin, ettei se valitettavasti ole ihan noin suoraviivaista, että kun tiskipöytä tursuaa astioita ja lapsi on syöttämättä, ropisee pisteitä jos on sentään asentanut jo pitään asennusta odottavan telkkarin.
Miettikää, jos naisetkin alkaisivat tehdä vain niitä juttuja joista tykkää.
Tämä on niin tätä. Osa miehistä ihan oikeasti luulee että naiset tykkäävät tehdä kotihommia. Paras oli minun n. 60-vuotias työkaveri. Hän oli ihan epäuskoinen kun kerroin etten minä silitä mieheni paitoja vaan hän voi ihan itse silittää ne jos katsoo tarpeelliseksi. Hän kertoi että hänen vaimonsa aina silittää hänen paidat ja sanoi että hänen vaimonsa tykkää silittää. Johon minä kysyin että mistä hän tietää että hänen vaimonsa tykkää silittää, että onko hän kysynyt vaimoltansa joskus asiaa. Mies katsoi minua silmät pyöreänä ja epäuskoisena ja sanoi ettei hän ole koskaan kysynyt, hän oli vain olettanut näin kun hänen vaimo silittää hänen paitansa. Että silleen.
Listaa hommat ja istukaa alas sopimaan työnjako. Ei pitäisi olla vaikea juttu.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki yllä mainittu kuulostaa tutulta. Ja heti alkuun: asumme kerrostalossa, meillä ei ole autoa, miehelläni ei ole ajokorttia eli jos autoa käytämme minä hoidan senkin täysin. Mieheni tekee kotitöitä ja hoitaa lapsemme asioita ja lastamme. Jotenkin tuntuu kuitenkin siltä, että minä olen mahdollistamassa nämä miehen kotitöiden teon, kuten esimerkiksi mieheni homma on imurointi kuitenkin minä hankin imuripussit, vaihdan ne imuriin kun on oikea aika pussi vaihtaa. Mieheni homma on siivota keittiö ruuan laiton jälkeen, mutta minä olen taas se, joka huolehtii keittiönrätin välillä pesuun ja uuden tilalle. Jos en tätä tekisi, niin hän olisi putsannut keittiötä samalla rätillä viimeiset viisi vuotta... Jos jonnekin lähdemme, minä huolehdin omat tavarat, lapsen tavarat ja pakkaan vielä mieheni tavarat laukkuun. Mieheltä saan kuulla tässä vaiheessa valitusta vain tavaramäärästä. Ja lisättäköön tähän pakkaukseen, että jos minä en tuota tee, ni
En ota kantaa muuhun, mutta minusta kuulostaa ihan hyvältä se, että molemmat teette, vaikkakin eriytyneitä juttuja. Meillä menee kans siten, et on omat erikoisuudet, jotka toinen aina hoitaa. Esim. pyykkäämisen tekee mieheni (hänen valinta), puhtaat pyyhkeet vaihtaa mieheni, silityksen hoitaa mieheni jne. Nämä ovat hänen valintoja, eikä tarkoita, etten osaa. Mutta en mene näissä väliin, vaan teen sitten muita juttuja, joita hän ei.
Tulee kyllä hanttihommille hintaa!