Lue keskustelun säännöt.
Inhoan olla kodin projektipäällikkö
Mies on varsinkin lasten syntymän jälkeen muuttunut perässävedettäväksi. Ollaan jotenkin päädytty tilanteeseen, jossa minä huolehdin kaikesta ja jaan hommia miehelle. Jos en pyydä tekemään, mies ei oma-aloitteisesti tee mitään. Miestä ärsyttää komentelu, mutta en suostu vastaamaan kaikesta.
Joudun huolehtimaan kaikista lasten varustehankinnoista, huolehtimaan sopivat tavarat mukaan, kotityöt, laskujen maksun, auton huollot, ruokaostokset, lasten synttärit ja lista jatkuu. Tänä vuonna kotonamme ilmeni korjaustarpeita, ja kilpailutin, budjetoin ja suunnittelin remontit sekä hoidin pankkilainan. Miehen aloitteesta emme koskaan käy kahdestaan missään, minä joudun päättämään mitä tehdään ja hankkimaan lapsille hoitajan. Jouduin pyytämään veljeni avuksi ulkotöihin, koska mies ei saanut aikaiseksi. Olin kuluneen vuoden aikana yhden viikonlopun poissa kotoa ja koti oli kuin pommin jäljiltä kotiin palatessa.
Mies ei tunnu mitenkään arvostavan minun työpanostani. Hän kehtaa vielä valittaa, jos ostoksilla menee liian kauan. Samainen mies pyörittää töissä isoja projekteja ja oli oikein aktiivinen ennen lapsia. Kotona ei suju. Ärsyttää, ihan kuin olisi yksi lapsi lisää.
Kommentit (813)
Tämä ketju on kyllä surullista luettavaa, sillä se on niin totta.
Pyysin viimeviikolla syntymäpäivälahjaksi mieheltä, että organisoi ja hoitaa teinien kanssa saunaosaston kunnollisen jynssäämisen. 48 tunnin aikana mies soitti minulle kuusi puhelua asiaan liittyen. Pääasia puheluissa oli kuinka homma oli hankala hoitaa.
Minua ketutti oikein kunnolla. Itse en saunaosaston käytännössä edes käytä, vaan mies ja teinit. Saunaosasto on viimeksi siivottu kunnolla, kun mies järjesti kavereilleen saunaillan kolmisen vuotta sitten. Silloin osasi homman itsenäisesti hoitaa ilman turhanpäiväisiä soitteluita. Yksi puhelu koski sitä, että kuuluuko pesuun lattia-alue kylpyammeen vieressä. 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin!
Esimerkki eiliseltä: Lapsella lääkäriaika aamupäivällä, mies pääsee helpommin lähtemään töistä, hän hoitaa. Minä jätän lapun pöydälle, että ottaa siitä ohjeet mukaan. Mies kysyy minulta tuntia ennen, milloin se aika oli? Missä se paikka oli? Mikä kerros, mitä tehdään, mikä juttu? Se ohjelappu on kotona. Vähän ennen aikaa mies soittaa töihin, niin missä se oli, he ovat ehkä väärässä paikassa. Kerron paikan kuten muistan ja kehotan kysymään joltain, se ohjelappuhan on kotona. Vihdoin hiljaisuus, töitä. Iltapäivällä mies soittaa kaupasta, mitä ostan? Kun en osaa suoriltaan vastata, toteaa hän, että jaa no sitten ei varmaan tarvita mitään. Että käy sitten vaikka itse. Kotona kysyn, miten lääkärireissu meni, mitä sanottiin? No ei mitään ihmeellistä. Kysyn josko vähän kuitenkin avaisi asiaa. No ei hän mitään raporttia kirjoittanut, kai sieltä jo
"Miksi ihmeessä sä kerrot? Älä vastaa puhelimeen ja opeta mies siihen että et ole aina tavoitettavissa."
Että äitinä ottaa riskin, ettei se lapsi saa sitä lääkäripalvelua, jonka tarvitsee? Tuhlaa siinä myös lääkärin aikaa, näpäyttäessään miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Katsopas kun meillä ei mies halunnut jäädä kotiin tai käyttää vanhempainvapaitaan yhtään pakollista enempää. Samalla metodilla mennään kaikessa edelleen. T. Se paremmin tienaava nainen"
Ei sitten käynyt pienessä mielessäkään harkita toiseen kertaan lisääntymistä tämän miehen kanssa? Paljon selkeämpää merkkiä epätasaisesta työnjaosta lapsen suhteen on vaikea keksiä.
Jäikin siihen yhteen lapseen, ja tämä käytös ei ollut annakoitavissa todellakaan. Sovittiin ja puhuttiin etukäteen mutta todellisuus paljastuikin sitten toiseksi. Huijattu olo? Kyllä. Odottelen tässä muutaman vuoden jotta lapsi kasvaa ja itsenäistyy, samalla kerrytän taloudellista puskuriani. Toki pärjäisin taloudellisesti itsenäni vaikka huomisesta lähtien ja mieskin sen tietää.
Mulla mies jossain vaiheessa sanoi itse ääneen, että tietenkin hän teki alkuun paljon asioita, jotta sai varmistettua minut. Eli toiminta oli suunnitelmallista. Raskausaikana tilanteet myös eskaloitu, kun oli "niin varma minusta".
On sit siitä kyllä taas muuttanut toimintaansa. Eli kun tajusi, etten olekaan niin varma ja voin myös lähteä, joutui miettimään asiat uusiksi. Ei halunnut erota.
Koin sen vaikean vaiheen kuin murrosikänä. Typerää tietenkin aikuisena naisena seurata "aikuisen miehen" murrosikää. Mutta hän ei ollut sitä elänyt kotonaan aikanaan. Nyt on aikuinen. Ja toimii siten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä sama juttu on monissa perheissä ja seikka, jota naiset eivät ikinä huomaa on tämä:
Onko se miehen tekemän työn jälki ikinä kelvannut sinulle? Ei ole. Jos mies pyyhkäisee likatahran keittiön tasolta, niin hän on tehnyt sen:
a) väärään aikaan
b) väärällä rätillä
c) väärällä pesuaineella
d) väärällä tekniikalla
e) liian hitaasti
f) liian nopeasti ja huolimattomasti
g) jollakin muulla tavalla väärinNäitä kokemuksia kun tulee tarpeeksi, niin kummasti niitä kotitöiden tekemistä alkaa vältellä, koska ikinä mikään ei tule kelpaamaan työnjohtajalle.
Minkäs sille työnjohto mahtaa, että on annettava palautettava, koska työnjälki on vuodesta toiseen ihan sitä itseään.
Alkuun kun seurusteltiin, en saanut edes tiskata miehen luona, koska oli varma, etten tee sitä kunnolla. Ei estänyt lusmuks muuttumista lasten jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
"Miksi ihmeessä sä kerrot? Älä vastaa puhelimeen ja opeta mies siihen että et ole aina tavoitettavissa."
Siksi että se käynti olisi muuten jäänyt hoitamatta ja seuraava edessä. Ensi kerralla katson, että hänellä on tarvittavat tiedot vaikka puhelimessaan. Vaikkakin, nyt taas näköjään päästään siihen, että minä katson, että hän suoriutuu. Eihän sen tosiaan ihan niin pitäisi olla. Joku heitti epäilyn ADHD:sta, ihan mahdollista. Vaikka koulussa ja työelämässä on pärjännyt kyllä ihan ok. Voihan se olla, että on vain oppinut luottamaan, että olen luurin päässä neuvomassa, joten ei tarvitse panostaa. Ei siis tippaakaan.
Toisille miehille tuo tuon kaltainen riippuvuus on osoitus rakkaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rasittavaa lukea näitä kommentteja, ettei miehen työnjälki muka kelpaa naiselle ja siksi perseily, jne.
Meillä mies pesi puurokattilan yksi päivä, koska kattila ei ollut kunnolla pesiytynyt koneessa. Koko pesun ajan opetti minulle kuinka kattila pestään oikeaoppisesti. Ei siinä mitään, mutta meillä lapsiperheessä on syöty joka aamu puuroa yli kymmenen vuotta. Tänä aikana mies on pessyt kattilan ehkä kolme kertaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi ihmeessä sä kerrot? Älä vastaa puhelimeen ja opeta mies siihen että et ole aina tavoitettavissa."
Siksi että se käynti olisi muuten jäänyt hoitamatta ja seuraava edessä. Ensi kerralla katson, että hänellä on tarvittavat tiedot vaikka puhelimessaan. Vaikkakin, nyt taas näköjään päästään siihen, että minä katson, että hän suoriutuu. Eihän sen tosiaan ihan niin pitäisi olla. Joku heitti epäilyn ADHD:sta, ihan mahdollista. Vaikka koulussa ja työelämässä on pärjännyt kyllä ihan ok. Voihan se olla, että on vain oppinut luottamaan, että olen luurin päässä neuvomassa, joten ei tarvitse panostaa. Ei siis tippaakaan.
Jos asiat jää hoitamatta jos sinä et ole koko ajan saatavilla niin miksi ihmeessä olet hänen kanssa?
Ei kai parisuhteen sisältö ole vain siinä, miten kukin kykenee lapsen lääkärin hoitaa itsenäisesti. Onhan näissä muitakin ulottuvuuksia. Aika yksinkertaistettu näkemys.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tämä nyt on varsin selkeä ADHD-tapaus. Jostain syystä sinä mahdollistat hänelle täydellisen idiootiksi heittäytymisen, mikä ei ole ollenkaan välttämätöntä, vaikka tällaisen aivokemian omaavan kanssa tietty projektipäällikköys on otettava. Mutta se ei toimi kirjoittelemalla lappuja, nykyteknologia mahdollistaa vaikkapa selkeät kalenterimerkinnät, joista asiat voi tarkistaa. Se adhd osaa tehdä niitä myös itse, muistuttamaan voi joutua. Samoin jaettu kauppalista, johon täydennetään puute aina kun se on huomattu, helpottaa elämää kummasti. Edelleen adhd kykenee käymään kaupassa ja tuomaan listalta vessapaperin, pesuaineen ja seuraavan illan päivällistarpeet jos nämä kolme riviä listalta löytyy."
Kiitos vinkeistä! Pistää oikeasti miettimään, näin kun asian kirjoittaa auki. Lappu siis oli sellainen lääkäristä postissa tullut lappu, missä oli ohjeistus käyntiä varten. Ensi kerr
Tämä oli ehkä rakentavin kommentti tähän aiheeseen. Ei niin, että kaikilla miehillä olis adhd, mutta se on siis yksi vaihtoehto. Ja mm. tämän takia se avoin keskustelu pariskunnilla olis kaiken a ja o. Samalla tavalla haasteita voi olla naisella ja niihin voi löytyä helpotuksia, jos niihin paneutuu. Kiitos tästä!
Eri
Vierailija kirjoitti:
Rasittavaa lukea näitä kommentteja, ettei miehen työnjälki muka kelpaa naiselle ja siksi perseily, jne.
Meillä mies pesi puurokattilan yksi päivä, koska kattila ei ollut kunnolla pesiytynyt koneessa. Koko pesun ajan opetti minulle kuinka kattila pestään oikeaoppisesti. Ei siinä mitään, mutta meillä lapsiperheessä on syöty joka aamu puuroa yli kymmenen vuotta. Tänä aikana mies on pessyt kattilan ehkä kolme kertaa?
Viime joulunpyhinä mies läikäytti glögiä olohuoneen lattialle. Olin pessyt lattiat muutama päivä aiemmin, joten päätin katsoa miten kauan se siinä on, koska mies ei tehnyt elettäkään sen pyyhkimiseksi. Taisi mennä helmikuun puolelle, kun mies haki märkää paperia ja pyyhki tahran pois. Samalla hän selitti minulle, miten nämä kannattaisi putsata ajoissa, kun sukat tarttuu siihen ikävästi kiinni. No enpä olisi tuota tiennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Sinulla ei tullut mieleen, että mies ei tajua etukäteen lapsen myötä tullutta työmäärää ja sen sitovuutta. Se kotonaolo kun ei olekaan leppoisaa lomailua vaan täyttä työtä. Tai mies alkaa syystä tai ilman syytä kuvitella, että töistä poissaoloa ei katsota hyvällä"
Päinvastoin, jokainen järkevää ihminen ymmärtää että lapsen tulon vaikutuksia ei voi ennakoida täysin ja sen vuoksi lapsen tekoon sitoudutaan vain sellaisen ihmisen kanssa, joka ymmärtää tämän mutta on riittävän vastuullinen hoitamaan osuutensa, vaikkei se odotuksia vastaisikaan. Oma mieheni suunnitteli isyysvapaalle koodausprojektia, hieman huvittuneena totesin että siitä vaan jos aikaa riittää. Aika nopeasti nauraen tajusi, että ei tosiaan aika riitä, mutta koska on terve ja vastuullinen tapaus, niin hautasi projektin ja istui kiltisti hiekkalaatikolla - myös sen seuraavan lapsen kanssa.
Aika harva tietoisesti aloittaa lapsiprojektin epäluotettavan ihmisen kanssa kuvitellen, että epäluotettava muuttuu joksikin toiseksi. Siitähän tässä on nyt ollut kyse. Kun ei ole voinut ennakoida, miten se puoliso käyttäytyy elämäntilanteen muuttuessa.
Olet ehkä riittävän fiksu puolisoa valitessas, tai sitten kävi vaan tuuri. Tätähän tässä on ihmetelty, et mistä se etukäteen tietäis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi ihmeessä sä kerrot? Älä vastaa puhelimeen ja opeta mies siihen että et ole aina tavoitettavissa."
Siksi että se käynti olisi muuten jäänyt hoitamatta ja seuraava edessä. Ensi kerralla katson, että hänellä on tarvittavat tiedot vaikka puhelimessaan. Vaikkakin, nyt taas näköjään päästään siihen, että minä katson, että hän suoriutuu. Eihän sen tosiaan ihan niin pitäisi olla. Joku heitti epäilyn ADHD:sta, ihan mahdollista. Vaikka koulussa ja työelämässä on pärjännyt kyllä ihan ok. Voihan se olla, että on vain oppinut luottamaan, että olen luurin päässä neuvomassa, joten ei tarvitse panostaa. Ei siis tippaakaan.
Jos asiat jää hoitamatta jos sinä et ole koko ajan saatavilla niin miksi ihmeessä olet hänen kanssa?
"Mutta ihan totta on, että tosi paljon jää myös hoitamatta." Mitä sitten, jos "tosipaljon jää hoitamatta"? Putoaako taivas niskaan tai onko joku hengenvaarassa, jos niitä asioita ei hoideta? Eli ovatko ne asiat sittenkään mitenkään tarpeellisia. Miksi stressata turhasta!"
Mitkä asiat kuvittelet sellaisiksi, joiden hoitamatta jättäminen on ihan ok? Alkuperäinen ei täsmentänyt sitä, mitä nämä asiat ovat.
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on kyllä surullista luettavaa, sillä se on niin totta.
Pyysin viimeviikolla syntymäpäivälahjaksi mieheltä, että organisoi ja hoitaa teinien kanssa saunaosaston kunnollisen jynssäämisen. 48 tunnin aikana mies soitti minulle kuusi puhelua asiaan liittyen. Pääasia puheluissa oli kuinka homma oli hankala hoitaa.
Minua ketutti oikein kunnolla. Itse en saunaosaston käytännössä edes käytä, vaan mies ja teinit. Saunaosasto on viimeksi siivottu kunnolla, kun mies järjesti kavereilleen saunaillan kolmisen vuotta sitten. Silloin osasi homman itsenäisesti hoitaa ilman turhanpäiväisiä soitteluita. Yksi puhelu koski sitä, että kuuluuko pesuun lattia-alue kylpyammeen vieressä. 🙄
Ai luoja :D. Tuo vauvaksi heittäytyminen on jotain niin kamalaa, mun mies tekee sitä myös ja vaikea nähdä häntä kovin seksikkäänä aikuisena miehenä kun välillä taantuu ihan sinne yläasteikäisen tasolle.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies on ihan myöntänyt, että hän ei tykkää esim. siivota, joten kerää pisteet tekemällä jotain muuta. Siis nimenomaan noilla sanoin. Valistin, ettei se valitettavasti ole ihan noin suoraviivaista, että kun tiskipöytä tursuaa astioita ja lapsi on syöttämättä, ropisee pisteitä jos on sentään asentanut jo pitään asennusta odottavan telkkarin.
Miettikää, jos naisetkin alkaisivat tehdä vain niitä juttuja joista tykkää.
Ja tv:n "asennus" on muutenkin todella vaativa ja raskas urakka. 0 pistettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa laskea rimaa ja olla välittämättä kaaoksesta. Ei siihen kuole. Välttämättömät ruoanlaitot, pyykit, koulujutut tms täytyy tietysti hoitaa. Muuten opettele ottamaan löysin rantein. Ryhdy sellaiseksi hupsuksi hippiäidiksi, joka vain nauraa elämälle. Mieskin yllättyy.
Mutta miksi ne välttämättömät kotityöt kuuluisivat vain toiselle?
Niinpä ;) jokseenkin miehinen /sovinistinen tapa ratkaista ongelma. Kun mies ei tee kotitöitä, TEE NE HITAAMMIN.
Vierailija kirjoitti:
Aloitusteksti voisi olla minun näppikseltäni!
On se kumma kun oltiin yli 5v yhdessä ennen ensimmäisen lapsen saamista eikä viitteitä perässävedettävyydestä ollut. Lapsen saamisen jälkeen tuntui kun minulla olisikin yhtäkkiä miehen sijasta mieslapsi.
Nyt toisen lapsen jälkeen lähes päivittäinen päänsisäinen mantrani on "jos minä en tee niin ei sitten kukaan" jos näen tekemättömiä kotihommia, samalla kun hoidan ne. Pikku hiljaa työmäärä on lisääntynyt, mies on jopa alkanut jättämään astioitansa syömisen jälkeen pöytään. En pidä ollenkaan nalkuttamisesta enkä sitä ole tehnyt koskaan, mutta pitää varmaan pikku hiljaa aloittaa.
Toisen lapsen nimiäiset - minä suunnittelin ja järjestin aivan kaiken (paikka, aika, kutsut, tarjottavat, molempien lasten juhlavaatteet, esiintyjä, esitettävät kappaleet, ohjelmasuunnittelu, 60-70% kustannuksista). Miehestä ei ollut keksimään edes yhtä kappaletta niistä ne
Tunnen näitä pareja, joissa lapset vielä pieniä ja joissa molemmat vanhemmat kaikkea hoitaa yhdessä. Heillä näyttää suhteet muutenkin toimivan, pelaavat ns. yhteen.
Olen jo vähän vanhempi ja totta tosiaan, noinhan se meilläkin meni! Nyt tajusin, että lapseni perheessä on kans niin, että nuori vaimo suunnittelee ja toteuttaakin kaiken itse. Hän on aikaansaapa ja ahkera. Mutta nyt mietin, miten käy, kun kohta saavat lapsen. Pitänee vähän keskustella tulevan isän kanssa.
Maksoiko mies laskut ennen lapsia ja yhtäkkiä ne muuttuivat sinun maksettaviksi. Tuntuu tosi oudolta. Teillä on siis yhteinen tili? Toisen tililtä kun laskuja ei verkkopankissa saa maksaa.
Kenen nimiin pankkilaina otettiin? Ilmeisesti sinun? Mutta mitkä olivat takuut? Talonne, jonka omistatte yhdessä? Sait kumminkin allekirjoituksen mieheltä papereihin, koska ilman toisen omistajan suostumusta ei yhteistä taloa voi takuuksi laittaa. Ei tuollaista asiaa voi sooloilla yksin.
Sori, en vain usko sinua. Mies ei yhtäkkiä jätä talousasioita vaimon huoleksi, jos on niistä siihen asti huolehtinut. Laskujen maksu verkossa ei ole kovin iso työ, suoraan sanoen. Näpyttelyä. Eikö hän tosiaan jaksa enää edes sitä? Jaksaako sängyssä vielä rakastella sua?
Voihan olla, että miehelläsi on lastensaamisen jälkeinen masennus, siltä tuo vähän kuulostaa, jos totta on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teit kuitenkin vielä toisenkin lapsen ihanalle miesvauvalle. Niin makaa kuin petaa, ikävä kyllä.
Tämä on tosi hyvä. Muista laittaa se ihan jokaisen avautumisen perään täällä, niin ei totuus unohdu.
Ne on ne plussat ja miinukset. Naisille kuitenkin lapset ja perhe-elämä voi olla +++ ja miehen käytös - . Lopputulema on kuitenkin positiivinen. Mieluummin viskon sukkia koneeseen kuin olisin jäänyt lapsettomaksi.
Kun nyt kokonaisuutta katselen jälkeenpäin, en olisi halunnut elää ilman tätä kaikkea, mitä nyt on. Mutta tietty aikoinaan oli hetkiä, jolloin ne miinukset voitti. Meillä tilanteet vaihdelleet niin paljon aikojen saatossa, etten ehtinyt tehdä sitä lopullista ratkaisua erosta, kun taas sattui ja tapahtui. Nyt olen tyytyväinen siihen. Mutta ymmärrän paremmin kuin hyvin, että toiset eroon päätyvät.
Nää, jotka kuittailevat täällä, näkevät elämän kuin tietokonepelin, jossa ratkaisut tehdään nopeatempoisesti ja tavoitteena voitto. He eivät näe elämää monitasoisena ja syisenä kudelmana, jollaisena tämä itselle näyttäytyy.
Samainen mies pyörittää töissä isoja projekteja.
Ehkä tämä selittää miehesi toimintaa: ei jaksa. Oletko itse töissä jo?
Me kyllä tutustuttiin. Naimisissakin ehdittiin olla viis vuotta ennen ensimmäistä lasta. Ja silloin kyllä osallistui, siitä en voi valittaa. Toinen lapsi tuli yllärinä heti perään. Tekemättömyys alkoi vasta tämän jälkeen. Muutos siitä kaverista, jonka aikoinaan tapasin ja jollainen hän oli alkuvuodet, oli todella iso. Mutta kuten aiemmin kerroin, kriisin tullen muuttui kyllä taas tekeväksi ja vastuuntuntoiseksi. Silloin tällöin tulee pintaan se välivuosien vastuunpakoilija. Mutta harvoin enää.