Lue keskustelun säännöt.
Inhoan olla kodin projektipäällikkö
Mies on varsinkin lasten syntymän jälkeen muuttunut perässävedettäväksi. Ollaan jotenkin päädytty tilanteeseen, jossa minä huolehdin kaikesta ja jaan hommia miehelle. Jos en pyydä tekemään, mies ei oma-aloitteisesti tee mitään. Miestä ärsyttää komentelu, mutta en suostu vastaamaan kaikesta.
Joudun huolehtimaan kaikista lasten varustehankinnoista, huolehtimaan sopivat tavarat mukaan, kotityöt, laskujen maksun, auton huollot, ruokaostokset, lasten synttärit ja lista jatkuu. Tänä vuonna kotonamme ilmeni korjaustarpeita, ja kilpailutin, budjetoin ja suunnittelin remontit sekä hoidin pankkilainan. Miehen aloitteesta emme koskaan käy kahdestaan missään, minä joudun päättämään mitä tehdään ja hankkimaan lapsille hoitajan. Jouduin pyytämään veljeni avuksi ulkotöihin, koska mies ei saanut aikaiseksi. Olin kuluneen vuoden aikana yhden viikonlopun poissa kotoa ja koti oli kuin pommin jäljiltä kotiin palatessa.
Mies ei tunnu mitenkään arvostavan minun työpanostani. Hän kehtaa vielä valittaa, jos ostoksilla menee liian kauan. Samainen mies pyörittää töissä isoja projekteja ja oli oikein aktiivinen ennen lapsia. Kotona ei suju. Ärsyttää, ihan kuin olisi yksi lapsi lisää.
Kommentit (813)
Teit kuitenkin vielä toisenkin lapsen ihanalle miesvauvalle. Niin makaa kuin petaa, ikävä kyllä.
Tämä on tosi hyvä. Muista laittaa se ihan jokaisen avautumisen perään täällä, niin ei totuus unohdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, tunnen tuskan. 16 vuotta yhteiseloa ja sitten riitti.
Helppo on sanoa että älä tee, ja jätä asioita miehelle hoidettavaksi, mutta meillä se vaan johti siihen että lapsilla ei ollut vaatteita puhtaana, kukaan ei tehnyt ruokaa eikä siivonnut. Ei ollut sopivia talvikenkiä kun lumet tuli maahan, eikä suksia koulun liikuntatunnille ja niin edelleen, aivan helevetin monta kertaa, eli aina kun yritin sitä.
Kyllähän ne asiat toki lutviutuu tai voi jättää tekemättäkin. Jotenkin vaan koen, että on lapsellekin ikävää ja huonoa kasvatusta ja huonon esimerkin näyttämistä, jos ei ikinä ole pk:ssa tai koulussa mukana oikeita tarvikkeita tai varusteita, ei ole koskaan omia suksia tai luistimia, ei harrasta, koska kukaan ei tee asian eteen mitään, ei pääse synttäreille koska kukaan ei muista ilmoittaa, hankkia lahjaa tai viedä, eikä lapsen omia synttäreitä juhlita ikinä, ei perheen kesken saati kavereiden, koska kukaan ei järjestä mitään.
Noista aiheutuu vaan pahaa mieltä, mutta sitten on jo ihan lapsen terveys- ja hyvinvointiasiat. Jääkö neuvolat varaamatta ja rokotukset saamatta? Tuleeko mentyä hammastarkastuksiin ja oikomishoitoon? Pääseekö lapsi lääkäriin, jos on kipeä tai jotain vaivaa?
Meillä itseasiassa viimeinen niitti eroon oli se, kun oli taas kerran riidelty töiden jakamisesta ja sovittiin jotain. Mies sai/otti hommakseen mm iltatoimet ja nukuttamisen. Ja kyllähän se hoitui vaikka aina narinan kera, mutta reilu puoli vuotta myöhemmin 7v:n hammastarkastuksessa löytyi 3 paikattavaa reikää D: Kotona kun keskusteltiin, niin kävi ilmi, että mies oli todennut riittävän, että lapsi pesee itse hampaat. Vaikka tästä keskusteltiin kotitöitä jaettaessa ja vaikka vannotin, että aikuisen pitää harjata ne hampaat myös tuossa iässä ja vaikka mies näin lupasi. Oli kuulemma jotenkin kauhean vaivalloista kun JOKA ILTA olisi pitänyt pestä ne lapsen hampaat.
Vierailija kirjoitti:
Teit kuitenkin vielä toisenkin lapsen ihanalle miesvauvalle. Niin makaa kuin petaa, ikävä kyllä.
Tämä on tosi hyvä. Muista laittaa se ihan jokaisen avautumisen perään täällä, niin ei totuus unohdu.
Totta, vähän semmoista captain obvious-settiä oli kyllä kommenttini. Kuitenkin ihmetyttää suuresti kun joku valittaa että mies on taantunut miesvauvaksi ekan lapsen jälkeen mutta silti jälkeläisiä on tehtailtu useampi. Mielestäni ihminen menettää valittamisoikeuden, jos ampuu itseään jalkaan toistuvasti ja tarkoituksella.
Fool me once, shame on you. Fool me twice, shame on me.
Emakon ja miesvauvan kriisi!😂😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teit kuitenkin vielä toisenkin lapsen ihanalle miesvauvalle. Niin makaa kuin petaa, ikävä kyllä.
Tämä on tosi hyvä. Muista laittaa se ihan jokaisen avautumisen perään täällä, niin ei totuus unohdu.
Totta, vähän semmoista captain obvious-settiä oli kyllä kommenttini. Kuitenkin ihmetyttää suuresti kun joku valittaa että mies on taantunut miesvauvaksi ekan lapsen jälkeen mutta silti jälkeläisiä on tehtailtu useampi. Mielestäni ihminen menettää valittamisoikeuden, jos ampuu itseään jalkaan toistuvasti ja tarkoituksella.
Fool me once, shame on you. Fool me twice, shame on me.
Tämä! Ja joka päivä tämä sama valitus siitä miten hirveää on lapsiperhe- elo.😬
Vierailija kirjoitti:
Voithan olla myös HR-päällikkö.
Rekrytoi tai irtisano. Tarkastele tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teit kuitenkin vielä toisenkin lapsen ihanalle miesvauvalle. Niin makaa kuin petaa, ikävä kyllä.
Tämä on tosi hyvä. Muista laittaa se ihan jokaisen avautumisen perään täällä, niin ei totuus unohdu.
Ne on ne plussat ja miinukset. Naisille kuitenkin lapset ja perhe-elämä voi olla +++ ja miehen käytös - . Lopputulema on kuitenkin positiivinen. Mieluummin viskon sukkia koneeseen kuin olisin jäänyt lapsettomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teit kuitenkin vielä toisenkin lapsen ihanalle miesvauvalle. Niin makaa kuin petaa, ikävä kyllä.
Tämä on tosi hyvä. Muista laittaa se ihan jokaisen avautumisen perään täällä, niin ei totuus unohdu.
Totta, vähän semmoista captain obvious-settiä oli kyllä kommenttini. Kuitenkin ihmetyttää suuresti kun joku valittaa että mies on taantunut miesvauvaksi ekan lapsen jälkeen mutta silti jälkeläisiä on tehtailtu useampi. Mielestäni ihminen menettää valittamisoikeuden, jos ampuu itseään jalkaan toistuvasti ja tarkoituksella.
Fool me once, shame on you. Fool me twice, shame on me.
Tämä! Ja joka päivä tämä sama valitus siitä miten hirveää on lapsiperhe- elo.😬
Siitäs saavat, kun ei kunnon mies kelpaa. Kyllä olisi kunnon miehen kanssa elo sujunut ja hommat hoitunut. Olisi kunnon mies noussut koneen ääreltä ja laittanut hihat heilumaan. Ei olisi tällaisia ongelmia nähty. Niin makaa kuin petaa. Vai mitä, palstamiehet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ollut kummallekaan lapselle nimiäisiä ollenkaan, vaikka olisin kovasti halunnut :( Mulla tuli kummallakin kerralla komplikaatioita ja olin tosi kipeä pitkään, ja pukkasi vähän pahempaa synnytyksen jälkeista alakuloa (tai masennusta).
Toivoin niin, että olisi voitu juhlia vauvoja ja nimiä läheisten kanssa, mutta mies ei halunnut laittaa tikkua ristiin ja itse en ollut siinä kunnossa, että olisi jaksanut yksin järjestää. Sukulaisissa ei myöskään ole ketään, joka olisi auttanut, vaan olisivat halunneet valmiiseen pöytään tulla. Ei olisi tarvinnut olla edes mitään erityistä, pientä ohjelmaa ja tarjottavaa, mutta liian hankalaa. Vituttaa vieläkin, vaikka nuorinkin on jo 13v. Ei vain mies, vaan myös lähisuku.
Lopeta hösöttäminen. Sinun työpanoksellasi ei ole todellisuudessa mitään merkitystä, sinulla on vain pakkomielle säätää asioita turhaan. Kuitenkin miehesi mahdollistaa pelleilysi itse tienaamillaan rahoilla, olisit tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroni jälkeen työtaakkani putosi murto-osaan. Ei tarvinnut olla alainen kotona, huolehdin vain omista ja lasten asioista. Terveydenhuolto tai koulunkäynti ovat vain käyntejä, eivät projekteja. Yksinkertaisia asioita ei vatvota päiväkausia, ne vain hoidetaan. Siivous, pyykki, ruoka, harrastukset, tehtävien jakoon meni enemmän aikaa kuin suorittamiseen, nyt ei. Minulla on varmaankin ne putkiaivot, kun en ymmärrä miksi kaikesta pitää tehdä monimutkaista.
Monet naiset sanovat samaa, että eron jälkeen kaikki helpottui, vaikka työmäärä sama - mies. Ehkä se ärsyyntyminen kuormittaa niin paljon, että kaikki tuntuu raskaammalta. Ja kun sen apinan saa pois selästä (jonku ilmaisu ketjussa, ei niin, että miehiä kutsuisin apinoiksi), kaiken tekeminen onkin helpompaa.
Kun jää työmäärästä pois se toisen työtehon ja-määrän kaunainen kyttääminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teit kuitenkin vielä toisenkin lapsen ihanalle miesvauvalle. Niin makaa kuin petaa, ikävä kyllä.
Tämä on tosi hyvä. Muista laittaa se ihan jokaisen avautumisen perään täällä, niin ei totuus unohdu.
Ne on ne plussat ja miinukset. Naisille kuitenkin lapset ja perhe-elämä voi olla +++ ja miehen käytös - . Lopputulema on kuitenkin positiivinen. Mieluummin viskon sukkia koneeseen kuin olisin jäänyt lapsettomaksi.
Täydennän vielä itseäni. Elämäni yhtenä tavoitteena on ollut saada lapsia, joille tarjota paljon ihania hetkiä ja yhdessä iloita uusista kokemuksista ja taidoista. Mieheni on lapsiamme kohtaan mukava ja tukeva isä. Letargisuus kotitöissä ja asioiden järjestelyssä on ainoa miinus. Oma elämäni on myös loppuviimein aika helppoa ja mukavaa jos suurin päänvaiva on kotityöt. Kun palaan töihin, voin vaikka maksaa viikkosiivoojan meille (joo, ihan yksinkin jos mies on pa asian suhteen- siinä kohtaa on kyseessä valitse taistelusi-tilanne) jos itseä alkaa pännimään jotkut villakoirat.
Ilmiönä asia on vaan mielenkiintoinen ja sattuu itseäni eritoten henkisesti. Niin kuin miten minä voin olla se keneltä löytyy eniten paukkuja ajattelemiseen ja tekemiseen, kun aivot ovat mammasumussa viikkokausien katkonaisten öiden takia ja kunto ei todellakaan ole parhaimmillaan? Onko se joku globaali asetus miesten aivoissa, että naisille ulkoistetaan kaikki ne jutut mitkä vaan voidaan? Tekevätkö miehet tietoisesti vai tiedostamattaan tätä passaamista, ovatko äitinsä opettaneet siihen vai mistä se yleisesti ottaen johtuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teit kuitenkin vielä toisenkin lapsen ihanalle miesvauvalle. Niin makaa kuin petaa, ikävä kyllä.
Tämä on tosi hyvä. Muista laittaa se ihan jokaisen avautumisen perään täällä, niin ei totuus unohdu.
Ne on ne plussat ja miinukset. Naisille kuitenkin lapset ja perhe-elämä voi olla +++ ja miehen käytös - . Lopputulema on kuitenkin positiivinen. Mieluummin viskon sukkia koneeseen kuin olisin jäänyt lapsettomaksi.
Täydennän vielä itseäni. Elämäni yhtenä tavoitteena on ollut saada lapsia, joille tarjota paljon ihania hetkiä ja yhdessä iloita uusista kokemuksista ja taidoista. Mieheni on lapsiamme kohtaan mukava ja tukeva isä. Letargisuus kotitöissä ja asioiden järjestelyssä on ainoa miinus. Oma elämäni on myös loppuviimein aika helppoa ja mukavaa jos suurin päänvaiva on k
Arvostuksen puutteesta. Hääräämistäsi pidetään itsestäänselvänä, ei työnä tai kotityönä.
Olen mies ja kodin projektipäällikkö.
En inhoa sitä. Jonkun se pitää hoitaa ja olemme avovaimon kanssa tiimi.
On alkanut tuntua siltä, että naiset haluavat nykyään uhriutua kaikesta. Miehet eivät. Ja siksi julkisessa keskustelussa korostuu näkemys että naiset ovat tässä jotenkin huonommassa asemassa.
Vierailija kirjoitti:
Oman juhla-asunsa päätti ja laittoi kuntoon juhlapäivän aamuna ja valitti jälkikäteen miten takki ja housut olivat likaiset. Itse katsoin lasten asut 2-3 viikkoa ennen juhlia ja omani 1-2 viikkoa ennen ja mainitsin sovitellessani asuani puolisolle monta kertaa, että nyt vielä ehtii hankkimaan uudet vaatteet/asusteet tai pesemään jos tarvetta on.
Ah, tuon pakkaamis/reissuunlähtötilanteen jälkeen seuraava niin samaistuttava! Tiedän että jotkut naiset katsovat miehensä juhlavaatteet valmiiksi ja mies kiltisti pukee ne päälleen. Itse olen periaatteesta jättänyt tämän tekemättä, mutta miten hitossa se ei mieheltä ikinä onnistu! Mies on ollut pskaisessa ja ryppyisessä paidassa juhlissa, kun se on viime tipassa kaivettu jostain. Ja minulle tulee tietysti olo, että joku katsoo etten minä ole hoitanut asiaa. Ja minulle siis olisi ihan ok hoitaa se peseminen ja silittäminen, miehen ei tarvitsisi muuta kuin katsoa valmiiksi mitkä aikoo laittaa.
Samaan aikaan töissä saa kuulla kun vaimo älynny edes öljyjä kattoa autostaan saati miten ne vaihdettaisiin.
Tuota kutsutaan nykyään tosin sovinistiseksi ajatteluksi.
Vierailija kirjoitti:
Oman juhla-asunsa päätti ja laittoi kuntoon juhlapäivän aamuna ja valitti jälkikäteen miten takki ja housut olivat likaiset. Itse katsoin lasten asut 2-3 viikkoa ennen juhlia ja omani 1-2 viikkoa ennen ja mainitsin sovitellessani asuani puolisolle monta kertaa, että nyt vielä ehtii hankkimaan uudet vaatteet/asusteet tai pesemään jos tarvetta on.
Ah, tuon pakkaamis/reissuunlähtötilanteen jälkeen seuraava niin samaistuttava! Tiedän että jotkut naiset katsovat miehensä juhlavaatteet valmiiksi ja mies kiltisti pukee ne päälleen. Itse olen periaatteesta jättänyt tämän tekemättä, mutta miten hitossa se ei mieheltä ikinä onnistu! Mies on ollut pskaisessa ja ryppyisessä paidassa juhlissa, kun se on viime tipassa kaivettu jostain. Ja minulle tulee tietysti olo, että joku katsoo etten minä ole hoitanut asiaa. Ja minulle siis olisi ihan ok hoitaa se peseminen ja silittäminen, miehen ei tarvitsisi muuta kuin katsoa valmiiksi mitkä aikoo laittaa.
Ne asut ja vaatteet nyt on muutenkin teille naisille puolet elämästä. Linnan juhlissa muuta teidän mielestä olekaan.
Miehille ehkä muut asiat vähän tärkeämpiä.
Vierailija kirjoitti:
Hahahaha 😂 niin tuttu tapahtuma niin monessa parisuhteessa, myös omassa avioliitossa aikanaan: tavatessa mies on aikaansaava ja pätevä aikuinen mies, joka osaa hoitaa tonttinsa. Jostain syystä ajan kuluessa ja varsinkin lasten saamisen jälkeen kaikki kotityöt ja arjen organisointi jää naiselle. Syitä löytyy useita: tee sinä kun osaat paremmin näistä suosikkini.
jostain kumman syystä samat miehet valittavat parisuhteissaan useimmiten seksin puutetta. Tässäpä yllättävä kurkistus naisen sielunmaisemaan: avuttomana imbesillinä oleminen ei ole seksikästä. Jos miehuus kaatuu ja mies häviää taistelussa jo roskapussille, se ei juuri herätä himoja.
Näinpä. Meillä tilanteen jatkuessa vuositolkulla tein sellaisen asian mitä en olisi nuorempana koskaan uskonut itsestäni, kiltistä perhetytöstä: Otin rakastajan. Sellaisen, jonka kanssa noukin vain rusinat pullasta ja jonka kanssa nautin seksistä, huomiosta, lahjoista ja kohteliaisuuksista. (Rakastajani oli ja on edelleen vapaa, eli kenenkään muun avioliittoa en mennyt sörkkimään.)
Nyt odotan nuorimman ylioppilasjuhlat valmiiksi ensi keväänä ja sit' mä lähden!
Mulla pitää aina vaimon veroistakin huolehtia erikseen. En silti naura asialle ja hauku häntä selän takana...
Oman juhla-asunsa päätti ja laittoi kuntoon juhlapäivän aamuna ja valitti jälkikäteen miten takki ja housut olivat likaiset. Itse katsoin lasten asut 2-3 viikkoa ennen juhlia ja omani 1-2 viikkoa ennen ja mainitsin sovitellessani asuani puolisolle monta kertaa, että nyt vielä ehtii hankkimaan uudet vaatteet/asusteet tai pesemään jos tarvetta on.
Ah, tuon pakkaamis/reissuunlähtötilanteen jälkeen seuraava niin samaistuttava! Tiedän että jotkut naiset katsovat miehensä juhlavaatteet valmiiksi ja mies kiltisti pukee ne päälleen. Itse olen periaatteesta jättänyt tämän tekemättä, mutta miten hitossa se ei mieheltä ikinä onnistu! Mies on ollut pskaisessa ja ryppyisessä paidassa juhlissa, kun se on viime tipassa kaivettu jostain. Ja minulle tulee tietysti olo, että joku katsoo etten minä ole hoitanut asiaa. Ja minulle siis olisi ihan ok hoitaa se peseminen ja silittäminen, miehen ei tarvitsisi muuta kuin katsoa valmiiksi mitkä aikoo laittaa. Mutta ei.