Lue keskustelun säännöt.
Inhoan olla kodin projektipäällikkö
Mies on varsinkin lasten syntymän jälkeen muuttunut perässävedettäväksi. Ollaan jotenkin päädytty tilanteeseen, jossa minä huolehdin kaikesta ja jaan hommia miehelle. Jos en pyydä tekemään, mies ei oma-aloitteisesti tee mitään. Miestä ärsyttää komentelu, mutta en suostu vastaamaan kaikesta.
Joudun huolehtimaan kaikista lasten varustehankinnoista, huolehtimaan sopivat tavarat mukaan, kotityöt, laskujen maksun, auton huollot, ruokaostokset, lasten synttärit ja lista jatkuu. Tänä vuonna kotonamme ilmeni korjaustarpeita, ja kilpailutin, budjetoin ja suunnittelin remontit sekä hoidin pankkilainan. Miehen aloitteesta emme koskaan käy kahdestaan missään, minä joudun päättämään mitä tehdään ja hankkimaan lapsille hoitajan. Jouduin pyytämään veljeni avuksi ulkotöihin, koska mies ei saanut aikaiseksi. Olin kuluneen vuoden aikana yhden viikonlopun poissa kotoa ja koti oli kuin pommin jäljiltä kotiin palatessa.
Mies ei tunnu mitenkään arvostavan minun työpanostani. Hän kehtaa vielä valittaa, jos ostoksilla menee liian kauan. Samainen mies pyörittää töissä isoja projekteja ja oli oikein aktiivinen ennen lapsia. Kotona ei suju. Ärsyttää, ihan kuin olisi yksi lapsi lisää.
Kommentit (813)
"Miksi ihmeessä sä kerrot? Älä vastaa puhelimeen ja opeta mies siihen että et ole aina tavoitettavissa."
Siksi että se käynti olisi muuten jäänyt hoitamatta ja seuraava edessä. Ensi kerralla katson, että hänellä on tarvittavat tiedot vaikka puhelimessaan. Vaikkakin, nyt taas näköjään päästään siihen, että minä katson, että hän suoriutuu. Eihän sen tosiaan ihan niin pitäisi olla. Joku heitti epäilyn ADHD:sta, ihan mahdollista. Vaikka koulussa ja työelämässä on pärjännyt kyllä ihan ok. Voihan se olla, että on vain oppinut luottamaan, että olen luurin päässä neuvomassa, joten ei tarvitse panostaa. Ei siis tippaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin!
Esimerkki eiliseltä: Lapsella lääkäriaika aamupäivällä, mies pääsee helpommin lähtemään töistä, hän hoitaa. Minä jätän lapun pöydälle, että ottaa siitä ohjeet mukaan. Mies kysyy minulta tuntia ennen, milloin se aika oli? Missä se paikka oli? Mikä kerros, mitä tehdään, mikä juttu? Se ohjelappu on kotona. Vähän ennen aikaa mies soittaa töihin, niin missä se oli, he ovat ehkä väärässä paikassa. Kerron paikan kuten muistan ja kehotan kysymään joltain, se ohjelappuhan on kotona. Vihdoin hiljaisuus, töitä. Iltapäivällä mies soittaa kaupasta, mitä ostan? Kun en osaa suoriltaan vastata, toteaa hän, että jaa no sitten ei varmaan tarvita mitään. Että käy sitten vaikka itse. Kotona kysyn, miten lääkärireissu meni, mitä sanottiin? No ei mitään ihmeellistä. Kysyn josko vähän kuitenkin avaisi asiaa. No ei hän mitään raporttia kirjoittanut, kai sieltä joku lappu tulee. Tai jos haluat, voit soittaa sinne j
Tämä nyt on varsin selkeä ADHD-tapaus. Jostain syystä sinä mahdollistat hänelle täydellisen idiootiksi heittäytymisen, mikä ei ole ollenkaan välttämätöntä, vaikka tällaisen aivokemian omaavan kanssa tietty projektipäällikköys on otettava. Mutta se ei toimi kirjoittelemalla lappuja, nykyteknologia mahdollistaa vaikkapa selkeät kalenterimerkinnät, joista asiat voi tarkistaa. Se adhd osaa tehdä niitä myös itse, muistuttamaan voi joutua. Samoin jaettu kauppalista, johon täydennetään puute aina kun se on huomattu, helpottaa elämää kummasti. Edelleen adhd kykenee käymään kaupassa ja tuomaan listalta vessapaperin, pesuaineen ja seuraavan illan päivällistarpeet jos nämä kolme riviä listalta löytyy.
"Tämä nyt on varsin selkeä ADHD-tapaus. Jostain syystä sinä mahdollistat hänelle täydellisen idiootiksi heittäytymisen, mikä ei ole ollenkaan välttämätöntä, vaikka tällaisen aivokemian omaavan kanssa tietty projektipäällikköys on otettava. Mutta se ei toimi kirjoittelemalla lappuja, nykyteknologia mahdollistaa vaikkapa selkeät kalenterimerkinnät, joista asiat voi tarkistaa. Se adhd osaa tehdä niitä myös itse, muistuttamaan voi joutua. Samoin jaettu kauppalista, johon täydennetään puute aina kun se on huomattu, helpottaa elämää kummasti. Edelleen adhd kykenee käymään kaupassa ja tuomaan listalta vessapaperin, pesuaineen ja seuraavan illan päivällistarpeet jos nämä kolme riviä listalta löytyy."
Kiitos vinkeistä! Pistää oikeasti miettimään, näin kun asian kirjoittaa auki. Lappu siis oli sellainen lääkäristä postissa tullut lappu, missä oli ohjeistus käyntiä varten. Ensi kerralla otan siitä ensimmäisenä kuvan, niin että se on molempien puhelimessa, kumpi sitten meneekään. Onko tuosta kauppalistasta jotain vinkkiä, miten sellaisen saa jaettua?
Vierailija kirjoitti:
"Miksi ihmeessä sä kerrot? Älä vastaa puhelimeen ja opeta mies siihen että et ole aina tavoitettavissa."
Siksi että se käynti olisi muuten jäänyt hoitamatta ja seuraava edessä. Ensi kerralla katson, että hänellä on tarvittavat tiedot vaikka puhelimessaan. Vaikkakin, nyt taas näköjään päästään siihen, että minä katson, että hän suoriutuu. Eihän sen tosiaan ihan niin pitäisi olla. Joku heitti epäilyn ADHD:sta, ihan mahdollista. Vaikka koulussa ja työelämässä on pärjännyt kyllä ihan ok. Voihan se olla, että on vain oppinut luottamaan, että olen luurin päässä neuvomassa, joten ei tarvitse panostaa. Ei siis tippaakaan.
Jos asiat jää hoitamatta jos sinä et ole koko ajan saatavilla niin miksi ihmeessä olet hänen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Katsopas kun meillä ei mies halunnut jäädä kotiin tai käyttää vanhempainvapaitaan yhtään pakollista enempää. Samalla metodilla mennään kaikessa edelleen. T. Se paremmin tienaava nainen"
Ei sitten käynyt pienessä mielessäkään harkita toiseen kertaan lisääntymistä tämän miehen kanssa? Paljon selkeämpää merkkiä epätasaisesta työnjaosta lapsen suhteen on vaikea keksiä.
Mistä voi tietää varmaksi, jääkö mies kotiin vai alkaako myöhemmin perua puheitaan?
eri
Kannattanee tutustua siihen mieheen oikeasti ennen lasten tekoa. Silloin riski on melko vähäinen, en ole koskaan kuullut tapauksesta jossa näin olisi käynyt, vaikka tietysti aina on mahdollista että mielenterveys näin pahasti järkkyy. Sairastumisesta ei sitten taas oikein ole asiallista miestä syytellä.
Tosi nerokas neuvo, kukaan ei varmaan ole osannut toimia noin. Siis olet oikeasti nero.
Sinulla ei tullut mieleen, että mies ei tajua etukäteen lapsen myötä tullutta työmäärää ja sen sitovuutta. Se kotonaolo kun ei olekaan leppoisaa lomailua vaan täyttä työtä. Tai mies alkaa syystä tai ilman syytä kuvitella, että töistä poissaoloa ei katsota hyvällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Tämä nyt on varsin selkeä ADHD-tapaus. Jostain syystä sinä mahdollistat hänelle täydellisen idiootiksi heittäytymisen, mikä ei ole ollenkaan välttämätöntä, vaikka tällaisen aivokemian omaavan kanssa tietty projektipäällikköys on otettava. Mutta se ei toimi kirjoittelemalla lappuja, nykyteknologia mahdollistaa vaikkapa selkeät kalenterimerkinnät, joista asiat voi tarkistaa. Se adhd osaa tehdä niitä myös itse, muistuttamaan voi joutua. Samoin jaettu kauppalista, johon täydennetään puute aina kun se on huomattu, helpottaa elämää kummasti. Edelleen adhd kykenee käymään kaupassa ja tuomaan listalta vessapaperin, pesuaineen ja seuraavan illan päivällistarpeet jos nämä kolme riviä listalta löytyy."
Kiitos vinkeistä! Pistää oikeasti miettimään, näin kun asian kirjoittaa auki. Lappu siis oli sellainen lääkäristä postissa tullut lappu, missä oli ohjeistus käyntiä varten. Ensi kerralla otan siitä ensimmäisenä kuvan, niin että se
Meillä kauppalista on jaetussa excelissä, siellä on myös muita muistettavia asioita välilehdillä. Mikä tahansa jaettava muistiinpanosovellus toimii tietysti yhtä lailla. Lisäksi meillä tosiaan on yhteinen kalenteri, jossa varsinkin hänellä on tarkat tiedot päivän muistettavista asioista. Minun miehelläni on siis hyvin todennäköisesti adhd, diagnoosia ei ole, mutta iso apu on ollut siitä että hän itse oivalsi asian, että asioiden hoitamisen ongelmat johtunevat siitä. Työt hän on aina hoitanut hyvin, mutta samalla se on hänelle kuormittavaa ja kotiasiat on ollut helpompi jättää minulle, kun oma jaksaminen ei ole niihin riittänyt. Häntä auttaa kun on selkeä vastuunjako ja hoitaa esimerkiksi hyvin itsenäisesti lasten harrastusasiat, kun näin on sovittu ja kalenterissa on kaikki, lähtien siitä että joka vuodelle on kauden alussa muistutus tarkistaa varusteet jne. Ei tämä tietenkään kokonaan ole poistanut minun tarvettani olla se muistuttelija, mutta helpottanut huomattavasti ja kun näen, että hän tekee parhaansa, ei se enää ärsytäkään olla välillä tarkistamassa, että kaikki on hoidettu.
Koko juttu kuullostaa lähes samalta kuin meillä...paitsi että meillä nainen on se joka ei tee mitään.
Ei nyt ihan samanlainen ääritapaus, esim. laittaa ruokaa, pesee pyykkiä, joskus jopa järjestää yhteisen illan tms.... mutta sitten lähes kaikki muu onkin sitten minun hommia. Imuriin ei kosketa kuin välipakolla, pölyjen pyyhkiminen, ikkunan pesut on minun hommia, tavarat jätetään lojumaan lattioille, kaikki isommat hankinnat, myöskin monet lastenvaatteet on minun kontolla. Petivaatteitakaan ei hommaa, nekin jää minulle, muuten olisi vanhat reikäiset lakanat. Lasten synttärit, matkat jne. minä järjestän. Jopa lasten suihkuunlaitto ja tyttären hiustenpesu jää minulle, muuten saa mennä yli viikon pesemättä hiuksia kun vaimo ei vaivaudu. Itse kyllä lutraa suihkussa joka päivä varmaan 30min.
Auton huollot, pihatyöt ja muut en odottakkaan naisen hoitavan, ei siinä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi ihmeessä sä kerrot? Älä vastaa puhelimeen ja opeta mies siihen että et ole aina tavoitettavissa."
Siksi että se käynti olisi muuten jäänyt hoitamatta ja seuraava edessä. Ensi kerralla katson, että hänellä on tarvittavat tiedot vaikka puhelimessaan. Vaikkakin, nyt taas näköjään päästään siihen, että minä katson, että hän suoriutuu. Eihän sen tosiaan ihan niin pitäisi olla. Joku heitti epäilyn ADHD:sta, ihan mahdollista. Vaikka koulussa ja työelämässä on pärjännyt kyllä ihan ok. Voihan se olla, että on vain oppinut luottamaan, että olen luurin päässä neuvomassa, joten ei tarvitse panostaa. Ei siis tippaakaan.
Jos asiat jää hoitamatta jos sinä et ole koko ajan saatavilla niin miksi ihmeessä olet hänen kanssa?
Kyllähän hän lähti tuota hoitamaan. Kykenee myös hoitamaan vaikka hammaslääkärit, jotka ovat tutussa paikassa. Kyse on siitä, että yrittää ja mielestään varmaan hoitaa, koska on konkreettisesti siellä paikalla.
Mutta ihan totta on, että tosi paljon jää myös hoitamatta. Ihan konkreettisista kotitöistä alkaen, puhumattakaan kokonaisuuden hallinnasta. Siitä tässä keskustelussa onkin lukemattomia hienoja esimerkkejä.
"Sinulla ei tullut mieleen, että mies ei tajua etukäteen lapsen myötä tullutta työmäärää ja sen sitovuutta. Se kotonaolo kun ei olekaan leppoisaa lomailua vaan täyttä työtä. Tai mies alkaa syystä tai ilman syytä kuvitella, että töistä poissaoloa ei katsota hyvällä"
Päinvastoin, jokainen järkevää ihminen ymmärtää että lapsen tulon vaikutuksia ei voi ennakoida täysin ja sen vuoksi lapsen tekoon sitoudutaan vain sellaisen ihmisen kanssa, joka ymmärtää tämän mutta on riittävän vastuullinen hoitamaan osuutensa, vaikkei se odotuksia vastaisikaan. Oma mieheni suunnitteli isyysvapaalle koodausprojektia, hieman huvittuneena totesin että siitä vaan jos aikaa riittää. Aika nopeasti nauraen tajusi, että ei tosiaan aika riitä, mutta koska on terve ja vastuullinen tapaus, niin hautasi projektin ja istui kiltisti hiekkalaatikolla - myös sen seuraavan lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kyllähän hän lähti tuota hoitamaan. Kykenee myös hoitamaan vaikka hammaslääkärit, jotka ovat tutussa paikassa. Kyse on siitä, että yrittää ja mielestään varmaan hoitaa, koska on konkreettisesti siellä paikalla.
Mutta ihan totta on, että tosi paljon jää myös hoitamatta. Ihan konkreettisista kotitöistä alkaen, puhumattakaan kokonaisuuden hallinnasta. Siitä tässä keskustelussa onkin lukemattomia hienoja esimerkkejä."
Mitähän kokonaisuutta tässä mahdetaan tarkoittaa? Ainakin meillä asiat hoidetaan asia kerrallaan eikä mitään kokonaisuuksia. Asiat on aina hoitamatta jos koko paletti pitää olla hoidossa. Kannattaisi varmaan jakaa sitä kokonaisuutta osiin. "Nyt sä otat vastuun tästä lääkäri käynnistä, mä hoidan sitten seuraavan. Mä hoidan tänään ruuan ota sä vastuu siitä huomenna."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi ihmeessä sä kerrot? Älä vastaa puhelimeen ja opeta mies siihen että et ole aina tavoitettavissa."
Siksi että se käynti olisi muuten jäänyt hoitamatta ja seuraava edessä. Ensi kerralla katson, että hänellä on tarvittavat tiedot vaikka puhelimessaan. Vaikkakin, nyt taas näköjään päästään siihen, että minä katson, että hän suoriutuu. Eihän sen tosiaan ihan niin pitäisi olla. Joku heitti epäilyn ADHD:sta, ihan mahdollista. Vaikka koulussa ja työelämässä on pärjännyt kyllä ihan ok. Voihan se olla, että on vain oppinut luottamaan, että olen luurin päässä neuvomassa, joten ei tarvitse panostaa. Ei siis tippaakaan.
Jos asiat jää hoitamatta jos sinä et ole koko ajan saatavilla niin miksi ihmeessä olet hänen kanssa?
Kyllähän hän lähti tuota hoitamaan. Kykenee
"Mutta ihan totta on, että tosi paljon jää myös hoitamatta." Mitä sitten, jos "tosipaljon jää hoitamatta"? Putoaako taivas niskaan tai onko joku hengenvaarassa, jos niitä asioita ei hoideta? Eli ovatko ne asiat sittenkään mitenkään tarpeellisia. Miksi stressata turhasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Sinulla ei tullut mieleen, että mies ei tajua etukäteen lapsen myötä tullutta työmäärää ja sen sitovuutta. Se kotonaolo kun ei olekaan leppoisaa lomailua vaan täyttä työtä. Tai mies alkaa syystä tai ilman syytä kuvitella, että töistä poissaoloa ei katsota hyvällä"
Päinvastoin, jokainen järkevää ihminen ymmärtää että lapsen tulon vaikutuksia ei voi ennakoida täysin ja sen vuoksi lapsen tekoon sitoudutaan vain sellaisen ihmisen kanssa, joka ymmärtää tämän mutta on riittävän vastuullinen hoitamaan osuutensa, vaikkei se odotuksia vastaisikaan. Oma mieheni suunnitteli isyysvapaalle koodausprojektia, hieman huvittuneena totesin että siitä vaan jos aikaa riittää. Aika nopeasti nauraen tajusi, että ei tosiaan aika riitä, mutta koska on terve ja vastuullinen tapaus, niin hautasi projektin ja istui kiltisti hiekkalaatikolla - myös sen seuraavan lapsen kanssa.
Olen eri, mutta tosiaan sillä tavalla tyhmä, että kuvittelin miehenkin ymmärtäneen asian. Oli siitä kuitenkin keskusteltu monet kerrat ja mies halusi lapsen jopa minua enemmän. Koska hänellä oli ollut huono lapsuus, puhui todella kauniisti siitä, miten erilaisen haluaa omalleen. Jälkikäteen esim. kiintymyssuhdeteorioihin tutustuneena ymmärrän mitä tapahtui, mutta silloin se oli yllätys.
Vierailija kirjoitti:
"Kyllähän hän lähti tuota hoitamaan. Kykenee myös hoitamaan vaikka hammaslääkärit, jotka ovat tutussa paikassa. Kyse on siitä, että yrittää ja mielestään varmaan hoitaa, koska on konkreettisesti siellä paikalla.
Mutta ihan totta on, että tosi paljon jää myös hoitamatta. Ihan konkreettisista kotitöistä alkaen, puhumattakaan kokonaisuuden hallinnasta. Siitä tässä keskustelussa onkin lukemattomia hienoja esimerkkejä."
Mitähän kokonaisuutta tässä mahdetaan tarkoittaa? Ainakin meillä asiat hoidetaan asia kerrallaan eikä mitään kokonaisuuksia. Asiat on aina hoitamatta jos koko paletti pitää olla hoidossa. Kannattaisi varmaan jakaa sitä kokonaisuutta osiin. "Nyt sä otat vastuun tästä lääkäri käynnistä, mä hoidan sitten seuraavan. Mä hoidan tänään ruuan ota sä vastuu siitä huomenna."
Eikö tuossa kirjoittaja tehnyt juuri niin? Mies otti vastuulleen lapsen lääkärireissun ja kaupassakäynnin, kumpikin meni metsään vaikka yritti sälyttää osaa hommista naiselle sitten kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi ihmeessä sä kerrot? Älä vastaa puhelimeen ja opeta mies siihen että et ole aina tavoitettavissa."
Siksi että se käynti olisi muuten jäänyt hoitamatta ja seuraava edessä. Ensi kerralla katson, että hänellä on tarvittavat tiedot vaikka puhelimessaan. Vaikkakin, nyt taas näköjään päästään siihen, että minä katson, että hän suoriutuu. Eihän sen tosiaan ihan niin pitäisi olla. Joku heitti epäilyn ADHD:sta, ihan mahdollista. Vaikka koulussa ja työelämässä on pärjännyt kyllä ihan ok. Voihan se olla, että on vain oppinut luottamaan, että olen luurin päässä neuvomassa, joten ei tarvitse panostaa. Ei siis tippaakaan.
Jos asiat jää hoitamatta jos sinä et ole koko ajan saatavilla niin miksi ihmeessä olet hänen kanssa?
Jep, kotityöt voi jättää hoitamatta jos haluaa asua paskaisessa nistiluolassa.
Jep, kotityöt voi jättää hoitamatta jos haluaa asua paskaisessa nistiluolassa.
Todellakin. Ei vaan stressata hei! Päivällinen kerta viikkoon on paljon parempi kuin ei yhtään. Ja ennen vanhaankin lusikat vaan nuolaistiin puhtaaksi. Ja vessaa voi käyttää vaikkei sitä pesisikään koskaan. Lasketaan vähän rimaa hei, ei viittis nipottaa!
Vierailija kirjoitti:
"Tämä nyt on varsin selkeä ADHD-tapaus. Jostain syystä sinä mahdollistat hänelle täydellisen idiootiksi heittäytymisen, mikä ei ole ollenkaan välttämätöntä, vaikka tällaisen aivokemian omaavan kanssa tietty projektipäällikköys on otettava. Mutta se ei toimi kirjoittelemalla lappuja, nykyteknologia mahdollistaa vaikkapa selkeät kalenterimerkinnät, joista asiat voi tarkistaa. Se adhd osaa tehdä niitä myös itse, muistuttamaan voi joutua. Samoin jaettu kauppalista, johon täydennetään puute aina kun se on huomattu, helpottaa elämää kummasti. Edelleen adhd kykenee käymään kaupassa ja tuomaan listalta vessapaperin, pesuaineen ja seuraavan illan päivällistarpeet jos nämä kolme riviä listalta löytyy."
Kiitos vinkeistä! Pistää oikeasti miettimään, näin kun asian kirjoittaa auki. Lappu siis oli sellainen lääkäristä postissa tullut lappu, missä oli ohjeistus käyntiä varten. Ensi kerralla otan siitä ensimmäisenä kuvan, niin että se
Eiköhän se ole ADHD:n homma järjestellä valokuvat, muistutukset yms. niin että tietää kykenevänsä muistamaan ja hoitamaan homman? Ei sitäKÄÄN tarvitse vaimolle tuupata mietittäväksi ja järjesteltäväksi.
Aloitusteksti voisi olla minun näppikseltäni!
On se kumma kun oltiin yli 5v yhdessä ennen ensimmäisen lapsen saamista eikä viitteitä perässävedettävyydestä ollut. Lapsen saamisen jälkeen tuntui kun minulla olisikin yhtäkkiä miehen sijasta mieslapsi.
Nyt toisen lapsen jälkeen lähes päivittäinen päänsisäinen mantrani on "jos minä en tee niin ei sitten kukaan" jos näen tekemättömiä kotihommia, samalla kun hoidan ne. Pikku hiljaa työmäärä on lisääntynyt, mies on jopa alkanut jättämään astioitansa syömisen jälkeen pöytään. En pidä ollenkaan nalkuttamisesta enkä sitä ole tehnyt koskaan, mutta pitää varmaan pikku hiljaa aloittaa.
Toisen lapsen nimiäiset - minä suunnittelin ja järjestin aivan kaiken (paikka, aika, kutsut, tarjottavat, molempien lasten juhlavaatteet, esiintyjä, esitettävät kappaleet, ohjelmasuunnittelu, 60-70% kustannuksista). Miehestä ei ollut keksimään edes yhtä kappaletta niistä neljästä mitkä juhlissa esitettiin. Oman juhla-asunsa päätti ja laittoi kuntoon juhlapäivän aamuna ja valitti jälkikäteen miten takki ja housut olivat likaiset. Itse katsoin lasten asut 2-3 viikkoa ennen juhlia ja omani 1-2 viikkoa ennen ja mainitsin sovitellessani asuani puolisolle monta kertaa, että nyt vielä ehtii hankkimaan uudet vaatteet/asusteet tai pesemään jos tarvetta on. Vielä enemmän jäytää se miten ei ollut säästänyt tai miettinyt nimiäisten kustannuksia ollenkaan. Ei mielestäni pitäisi olla ihan hirveän suurta älykkyyttä vaativa matemaattinen tehtävä alkaen siitä kun ultrassa käytiin.
Miten helkkarissa muut naiset nämä asiat pelaavat? Onko missään niin että mies järjestäisi ja suunnittelisi tasapuolisesti perheen asioita?
Vierailija kirjoitti:
Aloitusteksti voisi olla minun näppikseltäni!
On se kumma kun oltiin yli 5v yhdessä ennen ensimmäisen lapsen saamista eikä viitteitä perässävedettävyydestä ollut. Lapsen saamisen jälkeen tuntui kun minulla olisikin yhtäkkiä miehen sijasta mieslapsi.
Nyt toisen lapsen jälkeen lähes päivittäinen päänsisäinen mantrani on "jos minä en tee niin ei sitten kukaan" jos näen tekemättömiä kotihommia, samalla kun hoidan ne. Pikku hiljaa työmäärä on lisääntynyt, mies on jopa alkanut jättämään astioitansa syömisen jälkeen pöytään. En pidä ollenkaan nalkuttamisesta enkä sitä ole tehnyt koskaan, mutta pitää varmaan pikku hiljaa aloittaa.
Toisen lapsen nimiäiset - minä suunnittelin ja järjestin aivan kaiken (paikka, aika, kutsut, tarjottavat, molempien lasten juhlavaatteet, esiintyjä, esitettävät kappaleet, ohjelmasuunnittelu, 60-70% kustannuksista). Miehestä ei ollut keksimään edes yhtä kappaletta niistä ne
Teit kuitenkin vielä toisenkin lapsen ihanalle miesvauvalle. Niin makaa kuin petaa, ikävä kyllä.
Voithan olla myös HR-päällikkö.
Rekrytoi tai irtisano. Tarkastele tilanne.
Minkäs sille työnjohto mahtaa, että on annettava palautettava, koska työnjälki on vuodesta toiseen ihan sitä itseään.