Inhoan olla kodin projektipäällikkö
Mies on varsinkin lasten syntymän jälkeen muuttunut perässävedettäväksi. Ollaan jotenkin päädytty tilanteeseen, jossa minä huolehdin kaikesta ja jaan hommia miehelle. Jos en pyydä tekemään, mies ei oma-aloitteisesti tee mitään. Miestä ärsyttää komentelu, mutta en suostu vastaamaan kaikesta.
Joudun huolehtimaan kaikista lasten varustehankinnoista, huolehtimaan sopivat tavarat mukaan, kotityöt, laskujen maksun, auton huollot, ruokaostokset, lasten synttärit ja lista jatkuu. Tänä vuonna kotonamme ilmeni korjaustarpeita, ja kilpailutin, budjetoin ja suunnittelin remontit sekä hoidin pankkilainan. Miehen aloitteesta emme koskaan käy kahdestaan missään, minä joudun päättämään mitä tehdään ja hankkimaan lapsille hoitajan. Jouduin pyytämään veljeni avuksi ulkotöihin, koska mies ei saanut aikaiseksi. Olin kuluneen vuoden aikana yhden viikonlopun poissa kotoa ja koti oli kuin pommin jäljiltä kotiin palatessa.
Mies ei tunnu mitenkään arvostavan minun työpanostani. Hän kehtaa vielä valittaa, jos ostoksilla menee liian kauan. Samainen mies pyörittää töissä isoja projekteja ja oli oikein aktiivinen ennen lapsia. Kotona ei suju. Ärsyttää, ihan kuin olisi yksi lapsi lisää.
Kommentit (813)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka vaihtaa autoon renkaat ja tekee raskaimmat työt?
Autoliike. Nainen tekee ne raskaat työt
ja vitut tekee. Makaa vaan ja odottaa että mies tuo rahaa taloon!
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat valitettavasti sellaisia jotka häärää vrt uuno turhapuro.
Jos et jaksa niin vaihda miehesi
Uuno Turhapuron pitäisi olla sukupolvet ylittävä valtava varoitusmerkki. Telkkarihuumorina menee, oikeaan elämään ei. Uunot pois parisuhteista.
Vierailija kirjoitti:
vai että korjaustarpeita
Kato, osasit lukea! 👏
Vierailija kirjoitti:
Tai ehkä vaan mies on todennut, että mikään hänen tekemänsä ei kuitenkaan kelpaa, vaan akka kuitenkin paremmintietää kaiken ja mäkättäen käy korjaamassa kaiken sen, minkä mies on tehnyt. Joten päättänyt, että antaa päsmäröivän naisoletetun sitten hoitaa kaiken ihan keskenään ja kuvitella olevansa joku "projektipäällikkö".
Voisiko mies sitten vaikka avata suunsa ja sanoa ettei tee kotitöitä niin kauan kuin nainen mäkättää siitä miten ne tehdään?
Vai olisiko niin että tuo en kuitenkaan tee oikein-selitys on ikiaikaista laiskojen passattavien lussutusta jolla harvoin on mitään todellisuuspohjaa?
Voisiko mies ottaa lapsen mukaan putsaamaan rännejä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, ehkä se tekee jolta hommat paremmin sujuu? Mieti voisitko vain olla ja miehesi hoitaisi noi kaikki hommat?
Jotenkin se nyt vaan on niin, että nainen haluaa määrätä kodissa joka tapauksessa. Ja lasten hoidossa.
Emmä tiedä. Mä tein lähes kaiken silloin kun lapset vielä oli kotona mutta nyt kun ollaan kaksistaan, niin mies tekee. Vuoro on vaihtunut.
Se tekee jolta hommat paremmin sujuu. :D
Aika ke ha ri saa olla jos ei perus kotitöitä osaa hoitaa ilman että joku käskee.
Tuttavamies aikoinaan vuosia sitten sanoi, että armeijassa oppi tekemään vain sen, mitä käsketään.
Ehkä aloittajan pitäisi vaan alkaa käskemään miestään?
Perusongelma tuossa on viestintä. Jos aloittaja voisi selvittää nämä asiat puolisonsa kanssa, niin ei tarvitsisi kirjoittaa tänne.
Pitäisi puhua asiasta puolison kanssa ja tehdä vaikka kotityösuunnitelma ja taulukko, mitkä työt kuuluvat kellekin ja milloin. Taulukko sitten esille keittiön seinään tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, ehkä se tekee jolta hommat paremmin sujuu? Mieti voisitko vain olla ja miehesi hoitaisi noi kaikki hommat?
Jotenkin se nyt vaan on niin, että nainen haluaa määrätä kodissa joka tapauksessa. Ja lasten hoidossa.
Emmä tiedä. Mä tein lähes kaiken silloin kun lapset vielä oli kotona mutta nyt kun ollaan kaksistaan, niin mies tekee. Vuoro on vaihtunut.
Se tekee jolta hommat paremmin sujuu. :D
Aika ke ha ri saa olla jos ei perus kotitöitä osaa hoitaa ilman että joku käskee.
Kyllä se miehiltä onnistuu, että eivät osaa, vaikka ÄO olisi keskimääräistä parempi. Perinteinen ÄO kun mittaa vain sitä, että tajuaa, mikä palikka kuuluu mihinkin laatikkoon. Ei valitettavasti mittaa sitä, saako sen palikan sinne ihan oikeasti aikaiseksi laitettua.
Piti ihan itsekin alkaa miettiä, mitä asioita mies hoitaa kokonaan itse. En keksinyt muuta kuin hänen omaan autoonsa liittyvät asiat, mutta katsastuksestakin mies kysyy usein minulta, että milloin se on. Kaupassa mies osaa käydä ja ostaa sieltä, jos jotain kotona puuttuu. Muuten me käydään yhdessä hakemassa isot ostokset, mutta minulle jää perheen ruokahuolto.
Olisi ihana, jos joskus ongelmien tullen mies sanoisi, että hän hoitaa asian. Me asutaan kerrostalossa, joten ongelmien tullen pitää soittaa huoltoyhtiöön. Sen puolen jättäisin mieluusti miehelle, mutta ei. Kummallisin tilanne oli silloin, kun auton lämmitystolpassa oli pitkään ongelmia ja mies halusi, että minä soitan ja selvitän asian huoltoliikkeen kanssa. Silloin suutuin ja sanoin, että sinähän sitä käytät, kai sinä osaat itse kertoa mikä siinä mättää.
Vierailija kirjoitti:
Minua naisena hieman huvittaa nämä ketjut. Tilastojen valossa suurin osa valittavista naisista on työelämässä miestään kehnomminpalkatussa asemassa, harvemmin esimiesasemassa, projektinjohtajana kuin mies. Kuitenkin kotona nämä työelämässä johtamiseen kykenevät miehet eivät pysty mihinkään. Ja naiset, jotka tekevät lähinnä suorittavia töitä, lähinnä päättäen minkä lapsen kengännauhat solmivat ensin, ovat yht äkkiä projektinjohdon mestareita, ainoita, jonka päässä asuu osaaminen ja täydellinen kuva tehtävistä ja niiden suoritusjärjestyksestä. Ja yleensä muutos tapahtuu lasten syntymän jälkeen.
Jos ette ole tyytyväisiä tilanteeseen, tehkää kuin minä aikoinaan: jakakaa vanhempaisloma miehen kanssa, antakaa miehen itse päättää arjesta lapsen/lasten kanssa. Tyytykää heidän päätöksiin arjen järjestelyistä. Kun missään ei ole määrätty, että naisen käsitys arjen sujuvuudesta olisi oikeampi kuin miehen. Ja ennen kui
Katsopas kun meillä ei mies halunnut jäädä kotiin tai käyttää vanhempainvapaitaan yhtään pakollista enempää. Samalla metodilla mennään kaikessa edelleen. T. Se paremmin tienaava nainen
"Katsopas kun meillä ei mies halunnut jäädä kotiin tai käyttää vanhempainvapaitaan yhtään pakollista enempää. Samalla metodilla mennään kaikessa edelleen. T. Se paremmin tienaava nainen"
Ei sitten käynyt pienessä mielessäkään harkita toiseen kertaan lisääntymistä tämän miehen kanssa? Paljon selkeämpää merkkiä epätasaisesta työnjaosta lapsen suhteen on vaikea keksiä.
Ymmärrän täysin!
Esimerkki eiliseltä: Lapsella lääkäriaika aamupäivällä, mies pääsee helpommin lähtemään töistä, hän hoitaa. Minä jätän lapun pöydälle, että ottaa siitä ohjeet mukaan. Mies kysyy minulta tuntia ennen, milloin se aika oli? Missä se paikka oli? Mikä kerros, mitä tehdään, mikä juttu? Se ohjelappu on kotona. Vähän ennen aikaa mies soittaa töihin, niin missä se oli, he ovat ehkä väärässä paikassa. Kerron paikan kuten muistan ja kehotan kysymään joltain, se ohjelappuhan on kotona. Vihdoin hiljaisuus, töitä. Iltapäivällä mies soittaa kaupasta, mitä ostan? Kun en osaa suoriltaan vastata, toteaa hän, että jaa no sitten ei varmaan tarvita mitään. Että käy sitten vaikka itse. Kotona kysyn, miten lääkärireissu meni, mitä sanottiin? No ei mitään ihmeellistä. Kysyn josko vähän kuitenkin avaisi asiaa. No ei hän mitään raporttia kirjoittanut, kai sieltä joku lappu tulee. Tai jos haluat, voit soittaa sinne ja kysyä.
Olipa ihanaa, kun mies hoiti niin lapsen lääkärikäynnin kuin kauppareissunkin. Niin ne olivat pois äidin harteilta. <3
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin!
Esimerkki eiliseltä: Lapsella lääkäriaika aamupäivällä, mies pääsee helpommin lähtemään töistä, hän hoitaa. Minä jätän lapun pöydälle, että ottaa siitä ohjeet mukaan. Mies kysyy minulta tuntia ennen, milloin se aika oli? Missä se paikka oli? Mikä kerros, mitä tehdään, mikä juttu? Se ohjelappu on kotona. Vähän ennen aikaa mies soittaa töihin, niin missä se oli, he ovat ehkä väärässä paikassa. Kerron paikan kuten muistan ja kehotan kysymään joltain, se ohjelappuhan on kotona. Vihdoin hiljaisuus, töitä. Iltapäivällä mies soittaa kaupasta, mitä ostan? Kun en osaa suoriltaan vastata, toteaa hän, että jaa no sitten ei varmaan tarvita mitään. Että käy sitten vaikka itse. Kotona kysyn, miten lääkärireissu meni, mitä sanottiin? No ei mitään ihmeellistä. Kysyn josko vähän kuitenkin avaisi asiaa. No ei hän mitään raporttia kirjoittanut, kai sieltä joku lappu tulee. Tai jos haluat, voit soittaa sinne j
Jessus, mikä kivireki sinullakin on vedettävänäsi. En ehkä olisi selvinnyt tuosta saamatta jonkinasteista raivokohtausta. Sinulla taitaa olla lehmän hermot...
Vierailija kirjoitti:
"Katsopas kun meillä ei mies halunnut jäädä kotiin tai käyttää vanhempainvapaitaan yhtään pakollista enempää. Samalla metodilla mennään kaikessa edelleen. T. Se paremmin tienaava nainen"
Ei sitten käynyt pienessä mielessäkään harkita toiseen kertaan lisääntymistä tämän miehen kanssa? Paljon selkeämpää merkkiä epätasaisesta työnjaosta lapsen suhteen on vaikea keksiä.
Mistä voi tietää varmaksi, jääkö mies kotiin vai alkaako myöhemmin perua puheitaan?
eri
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin!
Esimerkki eiliseltä: Lapsella lääkäriaika aamupäivällä, mies pääsee helpommin lähtemään töistä, hän hoitaa. Minä jätän lapun pöydälle, että ottaa siitä ohjeet mukaan. Mies kysyy minulta tuntia ennen, milloin se aika oli? Missä se paikka oli? Mikä kerros, mitä tehdään, mikä juttu? Se ohjelappu on kotona. Vähän ennen aikaa mies soittaa töihin, niin missä se oli, he ovat ehkä väärässä paikassa. Kerron paikan kuten muistan ja kehotan kysymään joltain, se ohjelappuhan on kotona. Vihdoin hiljaisuus, töitä. Iltapäivällä mies soittaa kaupasta, mitä ostan? Kun en osaa suoriltaan vastata, toteaa hän, että jaa no sitten ei varmaan tarvita mitään. Että käy sitten vaikka itse. Kotona kysyn, miten lääkärireissu meni, mitä sanottiin? No ei mitään ihmeellistä. Kysyn josko vähän kuitenkin avaisi asiaa. No ei hän mitään raporttia kirjoittanut, kai sieltä joku lappu tulee. Tai jos haluat, voit soittaa sinne j
Onkohan miehellä ADHD? Keskittymis- ja muistamisvaikeuksia ainakin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Katsopas kun meillä ei mies halunnut jäädä kotiin tai käyttää vanhempainvapaitaan yhtään pakollista enempää. Samalla metodilla mennään kaikessa edelleen. T. Se paremmin tienaava nainen"
Ei sitten käynyt pienessä mielessäkään harkita toiseen kertaan lisääntymistä tämän miehen kanssa? Paljon selkeämpää merkkiä epätasaisesta työnjaosta lapsen suhteen on vaikea keksiä.
Mistä voi tietää varmaksi, jääkö mies kotiin vai alkaako myöhemmin perua puheitaan?
eri
Kannattanee tutustua siihen mieheen oikeasti ennen lasten tekoa. Silloin riski on melko vähäinen, en ole koskaan kuullut tapauksesta jossa näin olisi käynyt, vaikka tietysti aina on mahdollista että mielenterveys näin pahasti järkkyy. Sairastumisesta ei sitten taas oikein ole asiallista miestä syytellä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin!
Esimerkki eiliseltä: Lapsella lääkäriaika aamupäivällä, mies pääsee helpommin lähtemään töistä, hän hoitaa. Minä jätän lapun pöydälle, että ottaa siitä ohjeet mukaan. Mies kysyy minulta tuntia ennen, milloin se aika oli? Missä se paikka oli? Mikä kerros, mitä tehdään, mikä juttu? Se ohjelappu on kotona. Vähän ennen aikaa mies soittaa töihin, niin missä se oli, he ovat ehkä väärässä paikassa. Kerron paikan kuten muistan ja kehotan kysymään joltain, se ohjelappuhan on kotona. Vihdoin hiljaisuus, töitä. Iltapäivällä mies soittaa kaupasta, mitä ostan? Kun en osaa suoriltaan vastata, toteaa hän, että jaa no sitten ei varmaan tarvita mitään. Että käy sitten vaikka itse. Kotona kysyn, miten lääkärireissu meni, mitä sanottiin? No ei mitään ihmeellistä. Kysyn josko vähän kuitenkin avaisi asiaa. No ei hän mitään raporttia kirjoittanut, kai sieltä joku lappu tulee. Tai jos haluat, voit soittaa sinne j
Miksi ihmeessä sä kerrot? Älä vastaa puhelimeen ja opeta mies siihen että et ole aina tavoitettavissa.
Jos jonnekin lähdemme, minä huolehdin omat tavarat, lapsen tavarat ja pakkaan vielä mieheni tavarat laukkuun. Mieheltä saan kuulla tässä vaiheessa valitusta vain tavaramäärästä.
Tämä on muuten niin vakio! Miksi siitä pitää joka kerta rutista? Ihan kuin huvikseni tai piruuttani pakkaisin mukaan yhtään mitään ylimääräistä. Sitä nyt vain täytyy näissä Suomenkin keleissä yleensä varautua vähän erilaisin varustein, kun kristallipalloa ei ole. Mitä se edes haittaa, kun hän ei niitä pakkaa eikä pura. Muutenkin lähtö menee poikkeuksetta niin, että minä valmistelen sitä jo hyvissä ajoin, miehen laittamatta tikkua ristiin. Hieman ennen lähtöä hän kuitenkin alkaa hermostuksissaan hoputtaa muita, lopulta istuen kiukkuisena autossa, kun minä vielä katson että kaikki käy vessassa ja pakkaan lapset eväineen ja viihdykkeineen kyytiin. Ollen vissiin ihan vilpittömästi sitä mieltä, että vähän aiemmin voisi valmistautua lähtöön, ettei aina tarvitsisi hoputtaa.
Vierailija kirjoitti:
"Katsopas kun meillä ei mies halunnut jäädä kotiin tai käyttää vanhempainvapaitaan yhtään pakollista enempää. Samalla metodilla mennään kaikessa edelleen. T. Se paremmin tienaava nainen"
Ei sitten käynyt pienessä mielessäkään harkita toiseen kertaan lisääntymistä tämän miehen kanssa? Paljon selkeämpää merkkiä epätasaisesta työnjaosta lapsen suhteen on vaikea keksiä.
Jäikin siihen yhteen lapseen, ja tämä käytös ei ollut annakoitavissa todellakaan. Sovittiin ja puhuttiin etukäteen mutta todellisuus paljastuikin sitten toiseksi. Huijattu olo? Kyllä. Odottelen tässä muutaman vuoden jotta lapsi kasvaa ja itsenäistyy, samalla kerrytän taloudellista puskuriani. Toki pärjäisin taloudellisesti itsenäni vaikka huomisesta lähtien ja mieskin sen tietää.
Tämä ketju on kyllä uskomatonta luettavaa. Joku kertoi joutuvansa aina miehen jäljiltä siivoamaan vessan renkaan paskasta. Siis mies tahkoaa paskaa vessan istuimeen ja jättää sen sikseen.
No joo, kukin tyylillään. Hiukan kannattaisi kyllä monenkin nostaa rimaa. Penis ei estä kotitöiden tekemistä yhtään, eikä ole kyse rakkaudesta jos toinen on kotiorja.