Inhoan olla kodin projektipäällikkö

Nyt on hyvä aika hakea lääkärinlappu, että olet pahasti ylikuormittunut ja sinun on levättävä 2 viikkoa. Sitten menet vaikka vanhemmillesi lepäämään, koska kotona ei ole mahdollista. Miehen on pakko huolehtia lapsista ja järjestää joulu. Voipi alkaa arvostaa sen jälkeen huomattavasti enemmän tai sitten tulee ero. Kumpikin vaihtoehto on parempi kuin nykyinen tilanne.

Jotkut miehet taantuu siinä kohtaa, kun perheeseen tulee lapsia. Ne alkaa odottaa samaa passausta, mitä lapset saa äidiltään. Varmaan näkevät vaimonsa lapsista huolehtimassa ja alkavat jotenkin itsekin kaivata sellaista äidillistä huolenpitoa. Vuosikausia asiansa hoitanut mies ei yhtäkkiä enää osaakaan pestä pyykkiä tai tehdä ruokaa ja jättää likaiset astiat pöydälle. 

Tasa-arvon nimissä myös jotkut naiset taantuu suhteessa, mutta naisen taantuminen tapahtuu yleensä heti suhteen alussa. Aiemmin itsenäisestä naisesta muuttuu lässyttävä pikkutyttö, joka tekeytyy miehen seurassa tyhmäksi ja avuttomaksi. 

Mä luulen, että tässä ilmiössä on kyse lapsena vaille hoivaa ja huomiota jääneistä ihmisistä, jotka nyt sitten hakevat sitä äidillistä hoivaa tai isällistä huolenpitoa kumppaniltaan. Ja tokihan suhteessa molempien kuuluu hoivata ja pitää huolta toisistaan, mutta ei tällä tasolla. 

Minäkin muistan ne salaojat ja vakuutusten kilpailutukset. On se rankkaa se miehen elämä.

Vierailija kirjoitti:

älä sitten ole

kukaan ei ole pyytänyt

No kuka sitten ne kotityöt tekee ja lasten asiat hoitaa? Ne on kuitenkin kaikki tehtävä, ei lapsia voi jättää heitteille ja vaikkei kodin siisteystaso olisikaan mitään leikkaussalipuhtautta, niin perussiisteys vaikuttaa viihtymiseen ja saastaiseen kotiin voi pesiytyä tuholaisia, joita on vaikeampi saada pois. Syödäkin pitää joka päivä, myös niiden lasten. Johan siinä on lasut tulilla, jos lapset ovat marraskuussa likaisissa kesätamineissa, kun ajoissa ei ole hankittu sopivia talvivermeitä ja kukaan ei lasten vaatteita pyykkää, lapset elävät näkkärillä ja kukaan ei keskustele päiväkodin/koulun kanssa eikä esim hammaslääkäriajoille kukaan vie. 

Kyllä isillä pitäisi olla oma-aloitteisuutta vähintään lasten asioihin. Kokkaamiset ja siivoamiset eivät ole kaikkien naistenkaan lempihommaa, mutta ne on tehtävä silti. Kivekset eivät anna mitään vapaalippua ulos normaaleista elämän taidoista ja oikeuta sysäämään niitä jollekin muulle. 

Vierailija kirjoitti:

Miestä ei tunnu häiritsevän sotku tai mikään muukaan. Saan odottaa maailman tappiin asti, että jotain tapahtuisi. Päiväkodista ja koulusta valitetaan puuttuvista varusteista minulle, ei koskaan miehelle. Meillä ei ole taloyhtiötä, joka huolehtisi kodin remonteista, joten jos jotain hajoaa, se pitää hoitaa omatoimisesti. En oikeasti ymmärrä.

Ap

Näytä siltä, että sinulle on käynyt samoin kun lukemattomille muille naisille. Tutustumisen alkuvaihessa miehet antavat itsestä ulos kuvan, missä nainen ihastuu ja ajattele, että tapamani mies on juuri se, ketä odottettu. Koska mies todella on aluksi hellä, huomionottavainen, kiinnostunut. Sinnittele ja ponnistele niin kauan, kunnes nainen on saatu avioliiton ja/ tai lasten kanssa itsestä riippuvaiseksi ja sidotuksi. Kun naisella on lapset, siitä se alkaa. Useammiten naiset silloin sanovat, että mies muutui äkisti. Totta se onkin. Koska alunperin näytetty kuva ei ollut mies itse, vaan oli näyttelijä, manipuloiva jo alussa. Toinen osapuoli vaan luuli sitä rakkaudeksi. Todellisuudessa tämmöiset miehet eivät edes tiedä, mikä rakkaus on. Sekoittavat rakasteluun. Kun nainen alkaa pyytämän jotain tai valittaman tilannesta, on nainen pahaa, ei kunnioitta miestä miehen omasta mielestä. Usemmiten se myös naiselle syyksi laitettaan. Syylisteytän naista/ vaimoa. Meidän joukossa on kasalti narsistejä, kenen ainut elämäntehtävä on peittä oma luonne niin kauas ja pois, että toinen osapuoli edes ei aavista sinnepäinkään, millainen mies todellisuudessa on. Valehtelu, näytteleminen, manipulointi. Suosittelen sinulle, että tarkkailet miestä sillä silmälla, oletko joutunut narsistin uhriksi. Jos ei, tilanteen voi vielä kirjata. Mutta jos kysessä on narsisti, sinun ja lasten tilanne pahenee vaan ajan kuluessa. Ota selvää, sitten voit tehdä omat johtopäätökset ja toimia sitä muka. Voimia, aurinkoa, tsemppiä! 

Olen nähnyt koteja, jossa kumpikaan osapuoli ei ole kiinnostunut siivoomisesta, tai muustakaan paikkojen kunnossa pidosta. "kaikki vähän mukavasti rempallaan"

Olen mies ja naimisissa eikä minulla ole mitään vaikeuksia tehdä ruokaa, pyykätä, siivota, pestä ikkunat jopa 2 kertaa vuodessa jne.

Kotiaskareet tuottaa paljon tuskaa pariskuntien kesken. 

Jopa työpaikkojen kahvihuoneissa nähdään näitä ilmiöitä, että kaikki eivät osaa korjata jälkiään.

Pitäisi olla jo perusasetuksena, että ainakin omat jäljet siivotaan.  

Apua mikä muisto tuli ikkunanpesusta mieleen. Valitin ensimmäisenä yhteisenä keväänä miehelle, etten jaksaisi yhtään nyt kyllä pestä ikkunoita, inhoan sitä puuhaa. Mies urheana ritarina ilmoittautui palvelukseen. Kertoi, että hänestä se on ihan ok, hän hoitaa. Lopulta sitten ilmoitti, että nyt viikonloppuna voisi olla se hetki. Että siihen mennessä saisin etsiä kaikki välineet ja raivata ikkunoiden edustat valmiiksi. 

Mietin hetken, että vitsaileeko, mutta ei. Hän oli vakavissaan sitä mieltä, että kaikki ennakkovalmistelut ja jälkien siivoukset kuuluvat joka tapauksessa minulle. Tehtiin sitten remonttia tai mitä tahansa. Selitin, että kotonasi et ole mikään talkkari, joka voi pyytää asukasta ennakoimaan tulosi. Täällä lähtökohtaisesti hoidat kunkin työtehtävän ihan alusta loppuun itse.

Mikset eroa? Pääset paljon helpommalla ja saat joskus omaa aikaakin kun muksut on isällään. Toki se mies hankkii nopeella aikataululla itselleen uuden kodinhoitajan mutta mitä sitten, sä olet saanut elämäsi takasin. 

Meillä minä teen lähes aina ruoan ja hoidan tiskit. Silloin harvoin kun mies tekee ruokaa, hän odottaa minun hoitavan tiskit. Koska hän sentään teki ruokaa.

Kyllä näiden täytyy mitalit vielä saada. Oisko ensi vuonna miestenpäivänä, hommataan silloin kaikki miehillemme samanlaiset.

Ap itse olin samanlaisessa tilanteessa pari vuotta sitten, sain burn outin koska meidän nuorin lapsi ei nukkunut, jo neljäs vuosi oli menossa unen puutteessa, ja mä vielä sen päälle menin opiskelemaan. Hoidin kaikki asiat itse, mies kävi vain töissä ja se oli siinä. No siihen auttoi yksi juttu, mä istuin hänen kanssaan ja ihan rauhallisesti selitin, että tästä on vain kaksi tietä,  me eroamme nyt heti, koska mä en jaksa olla naimisissa oleva yh-äiti tai sinä autat mua ja alat olla se toinen aikuinen tässä talossa. Hän ymmärsi että olen ihan tosissaan ja mä oikeesti lähden lasten kanssa, hän tsempasi hurjasti, Nykyään kaikki on toisin,mä oon nyt töissä, hän hoitaa lapsia, tekee ruokaa, siivoa, meillä on kaikki hyvin, mutta se juttu siinä on että miehen on haluttava muuttua, hänen pitää tajuta et hän voi menettää perheensä jos hän jatkaa tota.

Aina hankala tietää mikä on ihmisten mielestä se riittävä perussiisteys. Meillä siivotaan taloa pikkuhiljaa (enimmäkseen minä) yksi huone tai tila kerrallaan. Esim tällä viikolla vessat, ensi viikolla imuroin yläkerran. Keittiö siivotaan joka päivä (mutta se ei tarkoita että se olisi nuoltu puhtaaksi, pyyhkäisty vain). Keittiötä siivoaa kumpikin.

eli ei tänne tuholaiset pesiydy, mutta eihän täällä ikinä ole sillä tapaa siistiä kuin joidenkin luona. Olisi kyllä tuskallista olla naimisissa kauhean siistin ihmisen kanssa. Minusta asioiden oikea järjestys on filosofinen kysymys..jossain tapauksessa, vaikka kirurgina tai autonkorjaajana säntillisyys tavaroiden  olisi tarkoituksenmukaista, mutta meidän olohuoneessa ei..

Nyt alkaa kyllä vähän hirvittää, sillä meille on tulossa ensimmäinen lapsi ja tähän asti mieheni on ollut oikein hyvä mies, hoidetaan kotiasioita ja auto/piha/mikätahansa-asioita yhdessä, en siis toimi projektipäällikkönä. Lapsenkin kanssa suunnitelmana on että vanhempainvapaat laitetaan puoliksi. En kyllä suostu siihen että pitäisi kaikesta alkaa vastuuseen..

Vierailija kirjoitti:

Aina hankala tietää mikä on ihmisten mielestä se riittävä perussiisteys. Meillä siivotaan taloa pikkuhiljaa (enimmäkseen minä) yksi huone tai tila kerrallaan. Esim tällä viikolla vessat, ensi viikolla imuroin yläkerran. Keittiö siivotaan joka päivä (mutta se ei tarkoita että se olisi nuoltu puhtaaksi, pyyhkäisty vain). Keittiötä siivoaa kumpikin.

eli ei tänne tuholaiset pesiydy, mutta eihän täällä ikinä ole sillä tapaa siistiä kuin joidenkin luona. Olisi kyllä tuskallista olla naimisissa kauhean siistin ihmisen kanssa. Minusta asioiden oikea järjestys on filosofinen kysymys..jossain tapauksessa, vaikka kirurgina tai autonkorjaajana säntillisyys tavaroiden  olisi tarkoituksenmukaista, mutta meidän olohuoneessa ei..

Olen tuo,  joka kirjoitti perussiisteydestä ja tuholaisuhkasta. En tarkoittanut todellakaan, että kodin pitäisi olla jatkuvasti "nuoltu puhtaaksi". Eihän se lasten kanssa olekaan mahdollista/helppoa. Kahden aikuisen taloudessa taas pitäisi olla hyvinkin helppoa se perussiisteys, jos molemmat ovat normaalilla älyllä varustettuja. Kuvaamasi kuulostaa juurikin omalta perussiisteydeltäni (meitä on moneksi). Siivoillaan sitä mukaa kun sotkua tulee, ei päästetä kaaokseksi ja tavarat löytyvät, ei tarvitse panikoida, mutta jokin roti.  Tuholaisista kirjoitin, koska vanhoissa taloissa on sokeritoukkia ja turkiskuoriaisen toukkia, (muitakin tuholaisia voi olla) ja niiden määrään ja aiheuttamiin tuhoihin vaikuttaa siisteys. Ne vittusaatanat tulevat jos annat niille ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ihan sama. Ja muuten voisin uskoa, että lienee joku diagnosoimaton ADHD tai jotain eikä vaan pysty, mutta kun meilläkin tämä on alkanut lasten syntymän ja äitiyslomieni jälkeen, ennen lapsia mies pystyi kyllä tuollaisiin hommiin. Aina organisointi on enemmän ollut mun vahvuus, ja mies on ollut esim. siisteyden ja raha-asioiden suhteen huolettomampi kuin minä, mutta ennen lapsia oli sentään jotain oma-aloitteisuutta ja yritystä. Nykyään ei. Eikä hän ymmärrä mikä on ongelma, kun hän kyllä tekee asioita kun käsken. Kavereilleen kutsuu minua nimellä "hallitus". Mutta se on tosiaan raskasta aina olla se hallitus, joka miettii mitä pitää tehdä ja milloin ja hoitaa kaikenlaista jota mies ei oikein huomaakaan. Herra voi keskittyä työpäivän jälkeen tietokoneella pelaamiseen, kaverien tapaamiseen ja kuntosalilla käymiseen.

sinä olet muuttunut äidiksi miehellesi.

Miten tän "äitiyden" voisi välttää?

Eri

Olet yksinhuoltajaäiti avioliitossa. Mies vaihtoon!

Naiset ovat valitettavasti sellaisia jotka häärää vrt uuno turhapuro.

Jos et jaksa niin vaihda miehesi

Parin vuoden päästä hoidat sitten omien vanhempiesikin asioita, ja mahdollisesti miehesikin vanhempien

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miestä ei tunnu häiritsevän sotku tai mikään muukaan. Saan odottaa maailman tappiin asti, että jotain tapahtuisi. Päiväkodista ja koulusta valitetaan puuttuvista varusteista minulle, ei koskaan miehelle. Meillä ei ole taloyhtiötä, joka huolehtisi kodin remonteista, joten jos jotain hajoaa, se pitää hoitaa omatoimisesti. En oikeasti ymmärrä.

Ap

Näytä siltä, että sinulle on käynyt samoin kun lukemattomille muille naisille. Tutustumisen alkuvaihessa miehet antavat itsestä ulos kuvan, missä nainen ihastuu ja ajattele, että tapamani mies on juuri se, ketä odottettu. Koska mies todella on aluksi hellä, huomionottavainen, kiinnostunut. Sinnittele ja ponnistele niin kauan, kunnes nainen on saatu avioliiton ja/ tai lasten kanssa itsestä riippuvaiseksi ja sidotuksi. Kun naisella on lapset, siitä se alkaa. Useammiten naiset silloin sanovat, että mies muutui äkisti. Totta se onkin

Kaikki yllä mainittu kuulostaa tutulta. Ja heti alkuun: asumme kerrostalossa, meillä ei ole autoa, miehelläni ei ole ajokorttia eli jos autoa käytämme minä hoidan senkin täysin. Mieheni tekee kotitöitä ja hoitaa lapsemme asioita ja lastamme. Jotenkin tuntuu kuitenkin siltä, että minä olen mahdollistamassa nämä miehen kotitöiden teon, kuten esimerkiksi mieheni homma on imurointi kuitenkin minä hankin imuripussit, vaihdan ne imuriin kun on oikea aika pussi vaihtaa. Mieheni homma on siivota keittiö ruuan laiton jälkeen, mutta minä olen taas se, joka huolehtii keittiönrätin välillä pesuun ja uuden tilalle. Jos en tätä tekisi, niin hän olisi putsannut keittiötä samalla rätillä viimeiset viisi vuotta... Jos jonnekin lähdemme, minä huolehdin omat tavarat, lapsen tavarat ja pakkaan vielä mieheni tavarat laukkuun. Mieheltä saan kuulla tässä vaiheessa valitusta vain tavaramäärästä. Ja lisättäköön tähän pakkaukseen, että jos minä en tuota tee, niin a) mihinkään emme kotoa ikinä lähtisi tai b) mies kysyy nöyrästi matkalla, että onkohan asia x mukana. Koska ongelma tuntuu toistuvan perheestä toiseen, en ole keksinyt muuta syytä kuin poikien kasvatus, jossa ei ole vaadittu tarpeeksi vastuunkantoa. Lopulta se kostautuu aikuisena näille miehille tai aikuisten miesten perheille.