Ystäväni suuttui kun sanoin haluavani jättää perintöä lapsilleni
Olen aina tehnyt paljon töitä ja saanut omaisuutta kartutettua. Ystäväni kyseli että eikö olisi jo pikkuhiljaa aika hieman kuluttaakin omaisuuttani (elän oikein mukavasti mielestäni), ja kun vastasin että teen töitä nimenomaan siksi että voin tukea jälkikasvuani sekä nyt, että kuolemani jälkeen, hän suuttui.
Miksi? Kai minä saan rahoillani tehdä mitä haluan? Jäi vähän sellainen fiilis että jotenkin odotti itse hyötyvänsä minun omaisuudesta, vaikka en koskaan ole häntä sellaisena ihmisenä pitänyt.
Miksi reagoi näin? Minulle on tärkeää se, että jälkikasvuni saa parhaat mahdolliset eväät elämään. Että heidän elämänsä on mukavaa eikä raha-asioista tarvi stressata.
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä varmaan hävettää teidän lomilla kun pukeudut rytkyihin! 🤣
Varmaan ois syytä hakeutua terapiaan, jos toisten vaatetukset hävettää. Ei ihan mieleltään terveen puhetta.
No pitäähän tantoilla Haikossa olla Marimekkoa päällä! 🤣
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt lapsiltasi että haluavatko he rahasi vain olisiko heistäkin parempi että et turhaan nuukaile heidän takiaan? Sehän on se ainoa mielipide jonka pitäisi sinua kiinnostaa.
Moni säästää kovasti jälkikasvuaan varten vaikka ne omat lapset eivät välttämättä edes sitä perintöä kaipaa. Ainakaan siis niin paljon että sen pitäisi olla maksimaalisen iso.
Miksi sitä niiltä lapsilta pitäisi kysyä? Jokainen toimikoon niin kuin itse haluaa.
Jotkut nyt vain vihaavat muita ihmisiä jotka saavat perintöä.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut nyt vain vihaavat muita ihmisiä jotka saavat perintöä.
Miksi näin on?
Moni vanhempi nimenomaan haluaa jättää lapsilleen, ja auttaa eläessäänkin. Minusta on ihanaa kun perheet toimivat yksikkönä eivätkä yksilöinä, siihen pitäisi kannustaa.
Voiko tuollaisen selittelyn jälkeen olla muuta kuin hiljaa (mököttää). Kannattaisi ehkä vaihtaa puheenaihetta.
Vierailija kirjoitti:
Voiko tuollaisen selittelyn jälkeen olla muuta kuin hiljaa (mököttää). Kannattaisi ehkä vaihtaa puheenaihetta.
Mitä siihen tuon olis pitänyt sanoa? Olla vastaamatta kun ystävä kysyy?
Vierailija kirjoitti:
Voiko tuollaisen selittelyn jälkeen olla muuta kuin hiljaa (mököttää). Kannattaisi ehkä vaihtaa puheenaihetta.
Jos se kaveri kysyy et mikset tuhlaa enempää rahojasi, niin kai siihen on ihan normaalia vastata että siks kun tahdon avustaa lapsiani?
Eräs tuttuni on tämmöinen. Hänen kohdallaan vihamielinen suhtautuminen johtuu siitä, että hänen vanhempansa saivat aikanaan mittavan perinnön, jonka ovat käyttäneet jo melkein kokonaan. Ja samoin kaiken mitä matkan varrella ovat itse sattuneet tienaamaan. Tuttuni on siis perinnön turvin viettänyt varsin huolettoman lapsuuden, mutta itse ei ole vanhempiensa jälkeen saamassa mitään. Ratkaisu on jostain syystä olla vihainen kaikille, jotka saavat perintöä tai muuten rahaa muilta ihmisiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko tuollaisen selittelyn jälkeen olla muuta kuin hiljaa (mököttää). Kannattaisi ehkä vaihtaa puheenaihetta.
Jos se kaveri kysyy et mikset tuhlaa enempää rahojasi, niin kai siihen on ihan normaalia vastata että siks kun tahdon avustaa lapsiani?
Tuskinpa ystävä sitä edes kysyi. Olisi halunnut keskustella jostain muusta kuin lapsista tai perinnöstä. Esim. matkustelusta tai vaikkapa harrastuksista. Voihan tuohon esittää vastakysymyksenkin että miten minun sitten pitäisi panostaa itseeni?
Itse saa päättää miten raha-asiansa hoitaa. En kyllä perinnöstä keskustelisi ystäväni kanssa. Häntä ehkä kiinnostaa raha-asiasi vähän turhan paljon..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut nyt vain vihaavat muita ihmisiä jotka saavat perintöä.
Miksi näin on?
Moni vanhempi nimenomaan haluaa jättää lapsilleen, ja auttaa eläessäänkin. Minusta on ihanaa kun perheet toimivat yksikkönä eivätkä yksilöinä, siihen pitäisi kannustaa.
En ylipäätään ymmärrä sitä, miksi täällä pitäisi jostakin typerästä periaatteesta leikkiä olevamme yksin. Raha on aikaa ja vaivannäköä, joka vain on muutettu rahan muotoon. Mitä pahaa siinä on, jos ihmiset haluavat suoda aikaa toisilleen ja näkevät vaivaa toistensa eteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko tuollaisen selittelyn jälkeen olla muuta kuin hiljaa (mököttää). Kannattaisi ehkä vaihtaa puheenaihetta.
Mitä siihen tuon olis pitänyt sanoa? Olla vastaamatta kun ystävä kysyy?
No mitä ajattelit että voisin tehdä? Miten sinä panostat itseesi?
No tuskin suuttui asiasta, kunhan vaan ihmetteli asiaa.
Ei tuollaisista asioista kannata keskustella sellaisten kanssa joille ne asiat eivät millään tavalla kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ystäväsi vähävaraisempi ja oletko koskaan tukenut häntä? Kyllä varmaan ärsyttää katsoa vierestä kun toiset saavat kaiken valmiina vanhemmilta tekemättä mitään ja itse ei saa ikinä mitään...
Iha hyvin toimeentuleva keskituloinen on, ei hänelläkään kai pitäisi rahasta suurempaa puutetta olla. Hän pyytelee minua usein syömään ja kylpylälomille, että niihin hänellä ainakin hyvin riittää rahaa. En tiedä antaako lapsilleen mitään itse, enkä tuon reaktion jälkeen oikein edes uskalla kysyä.
Menetkö, kun hän pyytää? Jos et, niin ehkä hän on ajatellut, ettei sinulla ole rahaa ja loukkaantui, kun selvisi ettei ole siitä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollaisista asioista kannata keskustella sellaisten kanssa joille ne asiat eivät millään tavalla kuulu.
Ei minun raha-asiani ole mikään valtionsalaisuus. Kerron, jos joku keksii kysyä. Säästän lapselleni sen minkä verovapaasti pystyy ja tarkoitus on tätä jatkaa. Mun lapsi on nyt 5 vuotias.
Kadehdin ihmisten laajaa mielikuvitusta ja syvää psykologista näkemystä kun yhdestä tilannekuvasta on saatu luonnehdittu varmalla rintaäänellä kattavat ja oivaltavat profiilit sekä ap:stä että hänen ystävästään. Internetin joukkoistettua etäterapiaa parhaimmillaan!
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten osui omaan nilkkaan kun ei itse ole yhtä jalo ja tuhlaa rahat itseensä. Ja koki sinun tapasi elää arvosteluna omaa valintaansa kohtaan, vaikket sitä tarkoittanutkaan. Yleensähän ihmiset suuttuvat silloin kun kokevat olevansa itse huonompia (vaikka vain omasta mielestään).
Mä kanssa veikkaan tätä. On näitä tyyppejä, jotka eivät vahingossakaan auta omia lapsiaan. Pieni omatunnon vihlaisun koki ja siksi suuttui.
Vierailija kirjoitti:
Ei minun raha-asiani ole mikään valtionsalaisuus. Kerron, jos joku keksii kysyä. Säästän lapselleni sen minkä verovapaasti pystyy ja tarkoitus on tätä jatkaa. Mun lapsi on nyt 5 vuotias.
Ei kannata kuitenkaan ihmetellä jos ihmisten käytös ja puheet on outoja sen jälkeen kun olet avautunut omasta taloudestasi heille. Jotkut saattavat jopa kertoa eteenpäin kolmansille osapuolille, ehkä vähän vääristyneenä ja liioteltuna vielä. Ja sitten sitä ihmetellään että mistäs tällaiset kun paisuteltu juoru tulee mutkan kautta vastaan.
Mitähän sen rahan itseensä käyttäminen olisi? Jotain, jonka joku sivullinen määrittelee?
Itse en tykkää syödä ravintolaruokaa enkä kovin paljon matkustellakaan. Kylpylät ei kiinnosta pätkääkään.
Harrastukseni ovat ilmaisia tai vähintään edullisia. Yhdestä harrastuksestani saan palkkaakin. :D
Todella tuen lapsiani mahdollisuuksieni mukaan, koska heillä on nuoria lapsia ja asuntovelkoja.
- eri