Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystäväni suuttui kun sanoin haluavani jättää perintöä lapsilleni
03.12.2024 |
Olen aina tehnyt paljon töitä ja saanut omaisuutta kartutettua. Ystäväni kyseli että eikö olisi jo pikkuhiljaa aika hieman kuluttaakin omaisuuttani (elän oikein mukavasti mielestäni), ja kun vastasin että teen töitä nimenomaan siksi että voin tukea jälkikasvuani sekä nyt, että kuolemani jälkeen, hän suuttui.
Miksi? Kai minä saan rahoillani tehdä mitä haluan? Jäi vähän sellainen fiilis että jotenkin odotti itse hyötyvänsä minun omaisuudesta, vaikka en koskaan ole häntä sellaisena ihmisenä pitänyt.
Miksi reagoi näin? Minulle on tärkeää se, että jälkikasvuni saa parhaat mahdolliset eväät elämään. Että heidän elämänsä on mukavaa eikä raha-asioista tarvi stressata.
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
En usko että halusi välttämättä hyötyä. Ehkä toivoi että joku pitäisi hänestäkin huolta edes vähän tässä kylmässä maailmassa, monen yksin elävän kohtalo on surullinen. En ihan tiedä mistä suuttui tai loukkaantui. Ajatteliko että sinullekin voisi olla apua rahasta, vaikka annat jälkikasvulle apua. Ettet itseltäsi liikaa pihistele.
Ööh siis mitä? Yleisesti ottaen olisi parempi että ihmiset lakkaisi puuttumasta toisten asioihin. Eiköhän aikuinen fiksu ihminen osaa ostaa itselleen mitä tarvitsee ilman ystävän apua. Tsiisus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis karrutatko sinä jotakin omaisuutta perintöä varten, vai jaatko tilisi lastesi kanssa osiin joka kuukausi sulle-mulle-tyylillä?
Sekä että. Minä säästän sekä perintöä varten että avustan lapsiani rahallisesti nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ystäväsi vähävaraisempi ja oletko koskaan tukenut häntä? Kyllä varmaan ärsyttää katsoa vierestä kun toiset saavat kaiken valmiina vanhemmilta tekemättä mitään ja itse ei saa ikinä mitään...
Iha hyvin toimeentuleva keskituloinen on, ei hänelläkään kai pitäisi rahasta suurempaa puutetta olla. Hän pyytelee minua usein syömään ja kylpylälomille, että niihin hänellä ainakin hyvin riittää rahaa. En tiedä antaako lapsilleen mitään itse, enkä tuon reaktion jälkeen oikein edes uskalla kysyä.
Tossahan se tuli. Olet ilmeisen mieleistä seuraa ja haluaisi tavata sinusta reissuseuraa ja seuraa eri menoihin enemmän kuin nyt. Selvästi olet niitä jotka kylpee rahassa mutta kakille viitsii samaa virttä veisata "kun ei ole mihinkään varaa". Sellasta penninvenytystä on aika tylsä vierestä kattella. Elä hämmästy jos teidän ystävyys oli siinä. Tai vähintään yhteydenpito vähenee minimiin. Tuskin enää pyytää sua mukaan minnekään.
Olihan tuo reaktio vähän liioiteltu, toisaalta epäilen myös ap:n kuvausta tapahtuneesta. Samaa virttä varattomuudesta olet varmaan naukunut sen verran kauan että nyt hirtti mopossa kiinni.
Millä tavoin tämä suuttumus ilmeni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ystäväsi vähävaraisempi ja oletko koskaan tukenut häntä? Kyllä varmaan ärsyttää katsoa vierestä kun toiset saavat kaiken valmiina vanhemmilta tekemättä mitään ja itse ei saa ikinä mitään...
Iha hyvin toimeentuleva keskituloinen on, ei hänelläkään kai pitäisi rahasta suurempaa puutetta olla. Hän pyytelee minua usein syömään ja kylpylälomille, että niihin hänellä ainakin hyvin riittää rahaa. En tiedä antaako lapsilleen mitään itse, enkä tuon reaktion jälkeen oikein edes uskalla kysyä.
Et nyt vastannut ollenkaan kysymykseen että haluavatko lapsesi siis oikeasti maksimaalisen ison perinnön vain olisiko heidänkin mielestään hyvä että sinä käyttäisit rahaa myös itseesi?
En ole ap, mutta mun lapseni toki haluavat, että en heidän takiaan kärsi puutetta yhtään mistään. Mutta käsittääkseni ap elää ihan just sellaista elämää nyt kuin haluaa. Ei kärsi puutetta mistään eikä jätä perinnön kartuttamisen takia tekemättä itselleen tarpeellisia tai mieluisia asioita. Tulee multakin jäämään aikanaan perintöä, jos ei nyt jotain ihmettä tapahdu. Säästöön menee joka kuukausi rahaa, vaikka teen vain 3-päiväistä työviikkoa. Ja nyt tulee vielä äidiltä perintö enkä mä aio käyttää niitä rahoja vain siksi, että mun säästätililläni lojuu sitten kuusinumeroinen summa rahaa. Mun palkkani riittää oikein hyvin kaikkeen, mitä haluan ja tarvitsen. Samoin tulee riittämään eläkkeenikin. Katsotaan sitten, jos elän niin vanhaksi, että joudun hankkimaan yksityiseltä säännöllisesti jotain palveluita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt lapsiltasi että haluavatko he rahasi vain olisiko heistäkin parempi että et turhaan nuukaile heidän takiaan? Sehän on se ainoa mielipide jonka pitäisi sinua kiinnostaa.
Moni säästää kovasti jälkikasvuaan varten vaikka ne omat lapset eivät välttämättä edes sitä perintöä kaipaa. Ainakaan siis niin paljon että sen pitäisi olla maksimaalisen iso.
Huvittavinta on se, että Suomessa eletään keskimäärin kasikymppisiksi. Nuo lapsukaiset pienoiset ovat silloin 50-60-vuotiaita känttyjä; itsekin jo elämänsä loppupolulla. Ja taas piiri pieni pyörii.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Onko ystäväsi vähävaraisempi ja oletko koskaan tukenut häntä? Kyllä varmaan ärsyttää katsoa vierestä kun toiset saavat kaiken valmiina vanhemmilta tekemättä mitään ja itse ei saa ikinä mitään...
Ei se ap:n ystävä ole ap:n lapsi. Outo ajattelutapa. Ap:n lapsi on fyysisesti 50 % ap:sta ja henkisesti mittaamattomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iha hyvin toimeentuleva keskituloinen on, ei hänelläkään kai pitäisi rahasta suurempaa puutetta olla. Hän pyytelee minua usein syömään ja kylpylälomille, että niihin hänellä ainakin hyvin riittää rahaa. En tiedä antaako lapsilleen mitään itse, enkä tuon reaktion jälkeen oikein edes uskalla kysyä.
Tossahan se tuli. Olet ilmeisen mieleistä seuraa ja haluaisi tavata sinusta reissuseuraa ja seuraa eri menoihin enemmän kuin nyt. Selvästi olet niitä jotka kylpee rahassa mutta kakille viitsii samaa virttä veisata "kun ei ole mihinkään varaa". Sellasta penninvenytystä on aika tylsä vierestä kattella. Elä hämmästy jos teidän ystävyys oli siinä. Tai vähintään yhteydenpito vähenee minimiin. Tuskin enää pyytää sua mukaan minnekään.
Olihan tuo reaktio vähän liioiteltu, toisaalta epäilen myös ap:n kuvausta tapahtuneesta. Samaa virttä varattomuudesta olet varmaan naukunut sen verran kauan että nyt hirtti mopossa kiinni .
Mitä ihmettä? Siis en minä mitään penniä venytä. Olen viimeisen vuoden aikana käynyt hänen kanssaan neljällä lomalla ja syömässä pari kertaa kuussa ainakin. Juuri pari viikkoa sitten olimme Haikon Kartanossa viikonlopun.
Juuri sanoin että en edes keksi mihin enempää kuluttaisin kun elän jo sen näköistä elämää kuin haluan.
Mitä sitten vaikka lapsilla olisikin asiat kunnossa? Jos se vanhempi haluaa säästää ja sijoittaa ja jättää perintöä niin omahan on asiansa. Ei kaikki nauti kulutusjuhlasta. Oma äitini saa edemmän iloa ilmaistavarasta tai huippu alelöydöstä,vaikka varaa olisi ostella merkkivaatteita. Eikä oiken tykkää matkustaa ja muuta. Sienimetsä kiinnostaa eniten. Harrastaa pörssiä sitten rahoillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ystäväsi vähävaraisempi ja oletko koskaan tukenut häntä? Kyllä varmaan ärsyttää katsoa vierestä kun toiset saavat kaiken valmiina vanhemmilta tekemättä mitään ja itse ei saa ikinä mitään...
Itse saa kun tekee.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on varmaan omilla lapsilla elämä uomissaan, mihin ne enää rahaa tarvitsee? Lapset kasvatettu, asunnot ostettu. Yleensä kun vanhemmat kuolee, niin lapset ovat yli 50-vuotiaita. Suosittelen, että testamenttaat omaisuuden lapsenlapsille. Heillä on elämä alussa ja käyttöä esimerkiksi asunnon ostoa varten. Näin myös yksi ylimääräinen perintövero jää siitä välistä maksamatta!
Omat vanhempani ovat tehneet juuri tämän, testamentanneet puolet omaisuudestaan lapsenlapsille (lakiosaa ei pysty testamentata). Perinnöstä voi myös itse luopua lastensa hyväksi, ja usein se onkin järkevää, jos lapset ovat vastuullisia aikuisia isovanhemman kuollessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ystäväsi vähävaraisempi ja oletko koskaan tukenut häntä? Kyllä varmaan ärsyttää katsoa vierestä kun toiset saavat kaiken valmiina vanhemmilta tekemättä mitään ja itse ei saa ikinä mitään...
Iha hyvin toimeentuleva keskituloinen on, ei hänelläkään kai pitäisi rahasta suurempaa puutetta olla. Hän pyytelee minua usein syömään ja kylpylälomille, että niihin hänellä ainakin hyvin riittää rahaa. En tiedä antaako lapsilleen mitään itse, enkä tuon reaktion jälkeen oikein edes uskalla kysyä.
Suomi 2024
-Alempaan keskiluokkaan kuuluu 33 % väestöstä netto 1525 - 2236 €/kk
Keskimmäiseen 24,5 % netto 2237 - 3049 €/kk
ja ylempään 10,7 % väestöstä netto
3050 - 4065€/kk
-Joka seitsemäs lapsi elää köyhyysrajan alapuolella.
-Kansasta lähes miljoona elää köyhyysrajan alapuolella.
(140 000 lasta. 1030000 alaikäistä lasta).
Ehkä häntä vähän pistää jos ei itse anna lapsilleen? Tai ehkä hän on mustasukkainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on varmaan omilla lapsilla elämä uomissaan, mihin ne enää rahaa tarvitsee? Lapset kasvatettu, asunnot ostettu. Yleensä kun vanhemmat kuolee, niin lapset ovat yli 50-vuotiaita. Suosittelen, että testamenttaat omaisuuden lapsenlapsille. Heillä on elämä alussa ja käyttöä esimerkiksi asunnon ostoa varten. Näin myös yksi ylimääräinen perintövero jää siitä välistä maksamatta!
Omat vanhempani ovat tehneet juuri tämän, testamentanneet puolet omaisuudestaan lapsenlapsille (lakiosaa ei pysty testamentata). Perinnöstä voi myös itse luopua lastensa hyväksi, ja usein se onkin järkevää, jos lapset ovat vastuullisia aikuisia isovanhemman kuollessa.
Minun vanhempani luopuivat perinnöstään meidän sisarusten hyväksi, ja aion tehdä saman omien lapsieni hyväksi joskus sitten kun vanhemmistani aika jättää...
Tällainen perintöjen pomppaaminen joka toiselle sukupolvelle on todella fiksua, säästyy veroja huomattavasti ja sitä rahaa tulee nuorempana kun siitä vielä on pulaa.
Sitä varmaan hävettää teidän lomilla kun pukeudut rytkyihin! 🤣
Ap ilmeisesti on niitä ihania ihmisiä jotka saavat aitoa mielihyvää siitä, että auttavat läheisiään... Ehkä tämä ystävä on itsekeskeisempi ja haluaisi enemmän viettää kulutusjuhlaa kaverinsa kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on varmaan omilla lapsilla elämä uomissaan, mihin ne enää rahaa tarvitsee? Lapset kasvatettu, asunnot ostettu. Yleensä kun vanhemmat kuolee, niin lapset ovat yli 50-vuotiaita. Suosittelen, että testamenttaat omaisuuden lapsenlapsille. Heillä on elämä alussa ja käyttöä esimerkiksi asunnon ostoa varten. Näin myös yksi ylimääräinen perintövero jää siitä välistä maksamatta!
Omat vanhempani ovat tehneet juuri tämän, testamentanneet puolet omaisuudestaan lapsenlapsille (lakiosaa ei pysty testamentata). Perinnöstä voi myös itse luopua lastensa hyväksi, ja usein se onkin järkevää, jos lapset ovat vastuullisia aikuisia isovanhemman kuollessa.
Minun vanhempani luopuivat perinnöstään meidän sisarusten hyväksi, ja aion tehdä saman omien lapsieni hyväksi joskus sitten kun vanhemmistani aika j
Tämä onnistuu silloin, jos omat lapset eivät enää opiskele, ja perittävä omaisuus on helposti realisoitavissa/rahaa. Muussa tapauksessa vaikuttaa aivan kaikkeen, kuten opintotukeen.
Joidenkin mielestä aikuisia lapsia vaan ei saisi auttaa, pitäisi pärjätä omillaan... En ymmärrä miksi, minä ainakin haluan parasta lapsilleni.
Minä maksan ja ylläpidän vielä 30-vuotiaan tyttäreni ratsastusharrastusta koska hän ei mitenkään sitä pystyisi maksamaan itse tässä elämänvaiheessa. Poikani taas sai apua asunnon ostoon.
Haluan että lapseni pystyy harrastamaan itselleen tärkeää ja iloa tuovaa asiaa, ja asumaan kauniissa kodissa viehättävässä ympäristössä.
Vierailija kirjoitti:
Sitä varmaan hävettää teidän lomilla kun pukeudut rytkyihin! 🤣
Varmaan ois syytä hakeutua terapiaan, jos toisten vaatetukset hävettää. Ei ihan mieleltään terveen puhetta.
Alue: Aihe vapaa
Minä käytän rahaa itseeni juuri sen verran kuin haluan. Kuten aiemmin sanoin, en edes keksi mihin muuhun voisin kuluttaa, minulla on itseni näköinen, mukava elämä.
En ole kysynyt lapsiltani mitä he perinnöstä ajattelevat, eikä sillä oikeastaan ole minulle mitään väliäkään koska asia on minulle itselleni tärkeä. Jos he eivät perintöä sitten halua kun kuolen, voivat he vaikkapa lahjoittaa sen hyväntekeväisyyteen.
Kiitollisina lapset kyllä ovat ottaneet apua vastaan kun olen sitä antanut.