Ystäväni suuttui kun sanoin haluavani jättää perintöä lapsilleni
Olen aina tehnyt paljon töitä ja saanut omaisuutta kartutettua. Ystäväni kyseli että eikö olisi jo pikkuhiljaa aika hieman kuluttaakin omaisuuttani (elän oikein mukavasti mielestäni), ja kun vastasin että teen töitä nimenomaan siksi että voin tukea jälkikasvuani sekä nyt, että kuolemani jälkeen, hän suuttui.
Miksi? Kai minä saan rahoillani tehdä mitä haluan? Jäi vähän sellainen fiilis että jotenkin odotti itse hyötyvänsä minun omaisuudesta, vaikka en koskaan ole häntä sellaisena ihmisenä pitänyt.
Miksi reagoi näin? Minulle on tärkeää se, että jälkikasvuni saa parhaat mahdolliset eväät elämään. Että heidän elämänsä on mukavaa eikä raha-asioista tarvi stressata.
Kommentit (112)
Oli varmaan vailla sinun maksamaasi lomamatkaa. Lisäksi, ihmiset joiden suhde vanhempiinsa ei ole yhtä hyvä, tuntuvat vihaavan perintöjä ja sitä että omia lapsiaan tuetaan aikuisenakin. Varmaan kateus tätä aiheuttaa.
Minullekin on tärkeää tukea lapsiani ja heidän perheitä. Olen avokätinen heille, ei tulisi mieleenikään olla jakamatta heille omastani.
On kateellinen, koska ei ole saanut vanhemmiltaan paljoa. Kateellinen, että sinun lapsesi saavat. Tämä on joku psykologinen reaktio, Suomessa yleinen.
Suuttui? Lähti ovet paukkuen pois? Nyt pitää mykkäkoulua?
Turha sitä on kerätä jotain mammonaa, kun lapsenlapsenlapset käyttävät ne johonkin huumeisiin. Eiköhän niitä mustia lampaita löydy joka sukulinjasta, paitsi ei tietenkään av-mammojen. Kaikki rahasuvut ilmeisesti tämän takia säätiöittää omaisuutensa.
Oletko kysynyt lapsiltasi että haluavatko he rahasi vain olisiko heistäkin parempi että et turhaan nuukaile heidän takiaan? Sehän on se ainoa mielipide jonka pitäisi sinua kiinnostaa.
Moni säästää kovasti jälkikasvuaan varten vaikka ne omat lapset eivät välttämättä edes sitä perintöä kaipaa. Ainakaan siis niin paljon että sen pitäisi olla maksimaalisen iso.
En usko että halusi välttämättä hyötyä. Ehkä toivoi että joku pitäisi hänestäkin huolta edes vähän tässä kylmässä maailmassa, monen yksin elävän kohtalo on surullinen. En ihan tiedä mistä suuttui tai loukkaantui. Ajatteliko että sinullekin voisi olla apua rahasta, vaikka annat jälkikasvulle apua. Ettet itseltäsi liikaa pihistele.
Kukin tavallaan, ehkä hän oli kärkkymässä rahojasi. Saat toki tehdä varallisuudellasi mitä haluat, eipä se kenellekään kuulu.
Sinulla on varmaan omilla lapsilla elämä uomissaan, mihin ne enää rahaa tarvitsee? Lapset kasvatettu, asunnot ostettu. Yleensä kun vanhemmat kuolee, niin lapset ovat yli 50-vuotiaita. Suosittelen, että testamenttaat omaisuuden lapsenlapsille. Heillä on elämä alussa ja käyttöä esimerkiksi asunnon ostoa varten. Näin myös yksi ylimääräinen perintövero jää siitä välistä maksamatta!
Siis en pihistele itse yhtään ja elän juuri sen näköistä elämää kuin haluan. Minulla on kaunis koti, hyvää ruokaa, mökki.
Ystäväni tuhahteli, tiuskaisi jotain ja selkeästi mökötti sen jälkeen kun sanoin että haluan tukea lapsiani.. En ole koskaan häneltä tuollaista reaktiota saanut...
Minä en keksi mihin muuhun itse rahaa voisin edes käyttää, lapseni elävät ruuhkavuosia ja heille raha kyllä tulee tarpeeseen.
Vaikka vanhemmat ajattelisivat jälkikasvua ja säästäisivät heille. Aina lapset eivät saa yhtään mitään, tulee huijarifirma ja vetää nimet alle paperiin ja omaisuus on mennyt huijarifirmalle. Asia selviää kun laskuja alkaa tulla ja asianomainen ei muista allekirjoittaneensa yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti vain ajatusmaailmasi oman persehedelmäsi loputtomasta paapomisesta ja palvomisesta ärsytti. Kuinka edes toisen aikuisen ihmisen omaisuudesta - etenkään ystävän - voisi hyötyä. Taidat muutenkin jauhaa kakaroistasi 24/7?
Tätä ei oo äiti tainnut auttaa rahallisesti eikä halatakaan... 😂
Onko ystäväsi vähävaraisempi ja oletko koskaan tukenut häntä? Kyllä varmaan ärsyttää katsoa vierestä kun toiset saavat kaiken valmiina vanhemmilta tekemättä mitään ja itse ei saa ikinä mitään...
Ehkä häntä harmitti, että joidenkin lapset saavat taloudellista tukea ja perintöä, jos itse ei ole saanut.
Minä luovuin perinnöstä ja se meni lapselleni. Ei siitä kannata huudella, monia sellainen vain suututtaa, kun ei ole itse vastaavaa saanut.
Vierailija kirjoitti:
Onko ystäväsi vähävaraisempi ja oletko koskaan tukenut häntä? Kyllä varmaan ärsyttää katsoa vierestä kun toiset saavat kaiken valmiina vanhemmilta tekemättä mitään ja itse ei saa ikinä mitään...
Iha hyvin toimeentuleva keskituloinen on, ei hänelläkään kai pitäisi rahasta suurempaa puutetta olla. Hän pyytelee minua usein syömään ja kylpylälomille, että niihin hänellä ainakin hyvin riittää rahaa. En tiedä antaako lapsilleen mitään itse, enkä tuon reaktion jälkeen oikein edes uskalla kysyä.
Tai sitten osui omaan nilkkaan kun ei itse ole yhtä jalo ja tuhlaa rahat itseensä. Ja koki sinun tapasi elää arvosteluna omaa valintaansa kohtaan, vaikket sitä tarkoittanutkaan. Yleensähän ihmiset suuttuvat silloin kun kokevat olevansa itse huonompia (vaikka vain omasta mielestään).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ystäväsi vähävaraisempi ja oletko koskaan tukenut häntä? Kyllä varmaan ärsyttää katsoa vierestä kun toiset saavat kaiken valmiina vanhemmilta tekemättä mitään ja itse ei saa ikinä mitään...
Iha hyvin toimeentuleva keskituloinen on, ei hänelläkään kai pitäisi rahasta suurempaa puutetta olla. Hän pyytelee minua usein syömään ja kylpylälomille, että niihin hänellä ainakin hyvin riittää rahaa. En tiedä antaako lapsilleen mitään itse, enkä tuon reaktion jälkeen oikein edes uskalla kysyä.
Et nyt vastannut ollenkaan kysymykseen että haluavatko lapsesi siis oikeasti maksimaalisen ison perinnön vain olisiko heidänkin mielestään hyvä että sinä käyttäisit rahaa myös itseesi?
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on varmaan omilla lapsilla elämä uomissaan, mihin ne enää rahaa tarvitsee? Lapset kasvatettu, asunnot ostettu. Yleensä kun vanhemmat kuolee, niin lapset ovat yli 50-vuotiaita. Suosittelen, että testamenttaat omaisuuden lapsenlapsille. Heillä on elämä alussa ja käyttöä esimerkiksi asunnon ostoa varten. Näin myös yksi ylimääräinen perintövero jää siitä välistä maksamatta!
Minulla on vielä omatkin vanhempani elossa, ja lapsenlapseni ovat vielä niin pieniä ja toivottavasti osa vielä syntumättäkin, että en halua heille vielä testamentata mitään, mieluummin sitten vaikka ne tuplaverot. 😊
Minun lapseni ovat tällä hetkellä se sukupolvi joka sitä rahaa eniten tarvii.
Siis karrutatko sinä jotakin omaisuutta perintöä varten, vai jaatko tilisi lastesi kanssa osiin joka kuukausi sulle-mulle-tyylillä?
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt lapsiltasi että haluavatko he rahasi vain olisiko heistäkin parempi että et turhaan nuukaile heidän takiaan? Sehän on se ainoa mielipide jonka pitäisi sinua kiinnostaa.
Moni säästää kovasti jälkikasvuaan varten vaikka ne omat lapset eivät välttämättä edes sitä perintöä kaipaa. Ainakaan siis niin paljon että sen pitäisi olla maksimaalisen iso.
Huvittavinta on se, että Suomessa eletään keskimäärin kasikymppisiksi. Nuo lapsukaiset pienoiset ovat silloin 50-60-vuotiaita känttyjä; itsekin jo elämänsä loppupolulla. Ja taas piiri pieni pyörii.
Luultavasti vain ajatusmaailmasi oman persehedelmäsi loputtomasta paapomisesta ja palvomisesta ärsytti. Kuinka edes toisen aikuisen ihmisen omaisuudesta - etenkään ystävän - voisi hyötyä. Taidat muutenkin jauhaa kakaroistasi 24/7?