Ystäväni suuttui kun sanoin haluavani jättää perintöä lapsilleni

Ajattelen niin, että jätän perintöä enemmän kuin olen itse saanut, Näin pikku hiljaa suomalaisetkin varaustuvat,

sillä olemme köyhä kansa omistusten suhteen, kun verrataan OECD-maihin.

Annan lapsille lahjaveron salliman 4999e kolmen vuoden välein, maksan heidän opintojaan, kielikurssit, häät yms.

Yhdessä tietenkin heidän kanssa sopimalla ja puolison/hänen vanhempien kanssa hääkuluista sopien.

En näe, että toimintatapani kuuluisi kenellekään ja voin itse tienaamilla rahoilla tehdä, ihan mitä parhaaksi näen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistavaa olisi jos ei toisten tilanteista tietäisi. Kun tietää, niin yhteiset kivat jutut voidaan järjestää niin ettei kukaan joudu jäämään pois rahan vuoksi. 

Ja miksi se palkka joillekin on niin helvetin suuri salaisuus ja juttu edes? Ei se ihmistä huononna tai paranna.

 

Se onkin aina todella mukava keskustella raha-asioista. Minä kerron miten menetin juuri 100 000e. osakkeissa niin ystäväni kertoo, että leipä jonosta sai vain yhden leivän tänään. Juuri tämän vuoksi on niin kiva jutella rahasta enkä ymmärrä miksi siitä ei voisi jutella aina avoimesti, kun ihan samassa veneessä ollaan tuonkin ystäväni kanssa. Eihän se meitä huononna tai paranna ja kumpikin meistä niin mielellään siitä aina puhuu. Koska mehän olemme ihan samassa tilanteessa.  Minulla on tuuheat kauniit hiukset, kaljun ystäväni kanssa juttelemme aina mikä on paras parturikampaamo mistä saa parhaimman värjäyksen,leikkauksen ja parhaimmat shamppoot, kalju ystäväni kertoo mistä parturi-kampaamosta ostaa kalju vahaa, ihan sama asia, niin ollaan samassa veneessä hänen kanssaan ja tykkäämme kumpikin jutella kampaamo käynneistä.  

Meillä ystävät ovat suunnilleen vastaavista taustoista ja vastaavilla koulutuksilla, mutta tuloeroissa on ollut juuri tuon näköisiä tilanteita kyllä, ja kukaan ei siitä ole pahastunut. Päin vastoin olemme kannustaneet toisiamme. 

Minulle tämä ystäväpiiri on ollut aivan mahtava ja auttanut paljon ja tiedän että muillekin. Eron jälkeen kun menoja oli suuntaan ja kolmanteen ja kotini myyminen venyi, tili oli pitkällä miinuksella ja jaksaminen täysin loppu, nämä ystäväni joilla oli enemmän rahaa sillä hetkellä auttoivat aivan helvetin monessa asiassa. 

Voisin kuvitella, että ap:n ystävä ajattelee asiasta varmaankin samoin kuin minä. Eli saadaan kaikki valmiina ja itse ei tarvitse tehdä asioille yhtään mitään. Jos ap:n ystäväkin lukee vauva palstaa, niin taatusti kärähtää hermot ap:n ja muiden vastaavien toiminnasta, kun sitten nuo samaiset perinnön saaneet hemmotellut kakarat tulevat tänne kertomaan muille miten elämä pitäisi elää ja miten kaikki on itsestä vain kiinni! Kateudesta ei ole kyse, vaan siitä, että nuo perinnön saaneet kuvittelevat, että ovat itse ne rahat tehneet ja ansainneet. Niinkuin ap:kin tekee ne lapset ovat "ansainneet" ne rahat häneltä ja nuo typerät ihmiset kuvittelevat oikeasti

Menestyminen ei koskaan tule tekemättä yhtään mitään. Koulutus, ammatti ja työpaikka vaativat töitä. Lasten hoito vaatii työtä. Se, että nuoren ei tarvitse tehdä kaikkea vaikeimman kautta, on vanhemman viisautta. Eli nimenomaan ne vanhempien geenit ovat vähän paremmat, kun he ymmärtävät auttaa lapsiaan. Jos sinä ja vanhempasi ovat typeriä, ei se ole ap:n vika. 





Niin vaativat, itsestään selviä asioita ei latele kuin hemmoteltu, kuvailemani kaltainen perinnön saanut tyhmä kakara, joka ei itse ole tehnyt mitään, kun isin tai äipän firmassa on se työpaikkakin jo valmiina odottamassa, kovaa työtähän se vaati, että sen sai, piti parkaista sairaalassa ensimmäinen parkaisu.

Nytkö sinä hemmoteltu kakara vielä alat jostain lastenhoidostakin puhumaan? Sinä itse siis hoidit itsesi, että sait vanhempiesi omaisuuden ja hemmottelun osaksesi, on se rankkaa tuo perijän osa ja ihan ylivertaisia olette.  Niin paljon olette itse tehneet sen perinnön, työpaikan ja muun suhteen.  Kun suuren perinnön saamatta jääneiden lasten äiti vaihtoi heille vaippaa, niin te jo itse pesitte perseennekin. Kyllä se vaatii kovaa työtä tuo periminen! =D 

Se onkin aina todella mukava keskustella raha-asioista. Minä kerron miten menetin juuri 100 000e. osakkeissa niin ystäväni kertoo, että leipä jonosta sai vain yhden leivän tänään. Juuri tämän vuoksi on niin kiva jutella rahasta enkä ymmärrä miksi siitä ei voisi jutella aina avoimesti, kun ihan samassa veneessä ollaan tuonkin ystäväni kanssa. Eihän se meitä huononna tai paranna ja kumpikin meistä niin mielellään siitä aina puhuu. Koska mehän olemme ihan samassa tilanteessa.  Minulla on tuuheat kauniit hiukset, kaljun ystäväni kanssa juttelemme aina mikä on paras parturikampaamo mistä saa parhaimman värjäyksen,leikkauksen ja parhaimmat shamppoot, kalju ystäväni kertoo mistä parturi-kampaamosta ostaa kalju vahaa, ihan sama asia, niin ollaan samassa veneessä hänen kanssaan ja tykkäämme kumpikin jutella kampaamo käynneistä.  

Meillä ystävät ovat suunnilleen vastaavista taustoista ja vastaavilla koulutuksilla, mutta tuloeroissa on ollut juuri tuon näköisiä tilanteita kyllä, ja kukaan ei siitä ole pahastunut. Päin vastoin olemme kannustaneet toisiamme. 

Minulle tämä ystäväpiiri on ollut aivan mahtava ja auttanut paljon ja tiedän että muillekin. Eron jälkeen kun menoja oli suuntaan ja kolmanteen ja kotini myyminen venyi, tili oli pitkällä miinuksella ja jaksaminen täysin loppu, nämä ystäväni joilla oli enemmän rahaa sillä hetkellä auttoivat aivan helvetin monessa asiassa. 





Ei sitten kannata tulla ihmettelemään, jos kaikki ihmiset eivät raha-asioistaan puhu, kun kaveeraat vain oman desiilisi ihmisten kanssa. "Ja miksi se palkka joillekin on niin helvetin suuri salaisuus ja juttu edes? Ei se ihmistä huononna tai paranna."    Sinä et tiedä asioista mitään, koska olet omassa kuplassasi kasvanut, joten pidä nyt helvetti mölyt mahassasi, typerine ihmettelyinesi. Katos ystävä rakas, kun ne toiset ihmiset voivat olla suuren osan elämäänsä tuossa sinun kuvailemassasi tilanteessa, ei vain sitä viikkoa- muutamaa kuukautta kuten sinä, joka kesti, että erosta saadut rahat kilahti tilille.

"Monissa porukoissa raha on aivan normaali puheenaihe, me keskustellaan sijoituksista, kulutustottumuksista, palkankorotuksista, työpaikan vaihdoista, selataan kimpassa asuntoja/autoja/mökkejä/mopoja jos joku etsimässä uutta, sähkölaakuista, remonteista jne... "

Olisikohan tässä nyt viimeinkin joku luokkaero?

Kun laitosteaterissa istuminen ei tehnytkään lopulta ihmisestä ylempien sosiaaliluokkien jäsentä.

Vierailija kirjoitti:

Se onkin aina todella mukava keskustella raha-asioista. Minä kerron miten menetin juuri 100 000e. osakkeissa niin ystäväni kertoo, että leipä jonosta sai vain yhden leivän tänään. Juuri tämän vuoksi on niin kiva jutella rahasta enkä ymmärrä miksi siitä ei voisi jutella aina avoimesti, kun ihan samassa veneessä ollaan tuonkin ystäväni kanssa. Eihän se meitä huononna tai paranna ja kumpikin meistä niin mielellään siitä aina puhuu. Koska mehän olemme ihan samassa tilanteessa.  Minulla on tuuheat kauniit hiukset, kaljun ystäväni kanssa juttelemme aina mikä on paras parturikampaamo mistä saa parhaimman värjäyksen,leikkauksen ja parhaimmat shamppoot, kalju ystäväni kertoo mistä parturi-kampaamosta ostaa kalju vahaa, ihan sama asia, niin ollaan samassa veneessä hänen kanssaan ja tykkäämme kumpikin jutella kampaamo käynneistä.  

Onko oikeasti nuin kateellisia ihmisiä olemassa? En ole eläissäni tuollaiseen ajatusmaailmaan törmännyt ja se tuntuu minulle todella vieraalta. Minulle on lapsesta asti opetettu että toisten onnesta iloitaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ystäväsi vähävaraisempi ja oletko koskaan tukenut häntä? Kyllä varmaan ärsyttää katsoa vierestä kun toiset saavat kaiken valmiina vanhemmilta tekemättä mitään ja itse ei saa ikinä mitään...

 

Voisin kuvitella, että ap:n ystävä ajattelee asiasta varmaankin samoin kuin minä. Eli saadaan kaikki valmiina ja itse ei tarvitse tehdä asioille yhtään mitään. Jos ap:n ystäväkin lukee vauva palstaa, niin taatusti kärähtää hermot ap:n ja muiden vastaavien toiminnasta, kun sitten nuo samaiset perinnön saaneet hemmotellut kakarat tulevat tänne kertomaan muille miten elämä pitäisi elää ja miten kaikki on itsestä vain kiinni! Kateudesta ei ole kyse, vaan siitä, että nuo perinnön saaneet kuvittelevat, että ovat itse ne rahat tehneet ja ansainneet. Niinkuin ap:kin tekee ne lapset ovat "ansainneet" ne rahat häneltä ja nuo typerät ihmiset kuvittelevat oikeasti

Mistä muussa tässä on kyse kuin kateudesta? 😂

Voi luoja mikä omanapaihminen.... Minäminäminä, minulle kaikki! Kenellekään muulle ei mitään jos ei minullekaan! 

Se onkin aina todella mukava keskustella raha-asioista. Minä kerron miten menetin juuri 100 000e. osakkeissa niin ystäväni kertoo, että leipä jonosta sai vain yhden leivän tänään. Juuri tämän vuoksi on niin kiva jutella rahasta enkä ymmärrä miksi siitä ei voisi jutella aina avoimesti, kun ihan samassa veneessä ollaan tuonkin ystäväni kanssa. Eihän se meitä huononna tai paranna ja kumpikin meistä niin mielellään siitä aina puhuu. Koska mehän olemme ihan samassa tilanteessa.  Minulla on tuuheat kauniit hiukset, kaljun ystäväni kanssa juttelemme aina mikä on paras parturikampaamo mistä saa parhaimman värjäyksen,leikkauksen ja parhaimmat shamppoot, kalju ystäväni kertoo mistä parturi-kampaamosta ostaa kalju vahaa, ihan sama asia, niin ollaan samassa veneessä hänen kanssaan ja tykkäämme kumpikin jutella kampaamo käynneistä.  

Onko oikeasti nuin kateellisia ihmisiä olemassa? En ole eläissäni tuollaiseen ajatusmaailmaan törmännyt ja se tuntuu minulle todella vieraalta. Minulle on lapsesta asti opetettu että toisten onnesta iloitaan. 





Kateellinen? Minäkö kateellinen, kun kerron mistä ystävieni kanssa jutellaan ihan kuten sinäkin kerroit? En nyt ymmärrä, tuo leipäjonossa jonottanut ystäväni oli kovin pahoillaan kun menetin 100 000e.  ja minä siitä, kun hän sai vain yhden leivän, joten missä on kateutta? En ymmärrä?

Et siis ole eläessäsi jutellut muiden kuin kanssasi saman tulotason ihmisten kanssa? Tarkoitatko siis että olen kateellinen tuolle leipäjonossa olleelle ystävälleni ja/tai kaljulle ystävälleni?  Sekö on nykyään kateutta, että on ystävä eri tuloluokissa olevien kanssa?

Mulla on ystävä, joka on aina ollut tarkka rahasta ja mittaa kaiken rahalla. Halvinta pitää ostaa. Hän ei kuitenkaan sijoita tai puhu varakkuudesta tai sen kasvattamisesta. Mielellään neuvoo muitakin kuinka rahansa käyttää ja pitää hulluna, jos ostamme jotain turhaa, liian kallista tai sijoitamme. Hän saattaa suuttua erilaisissa rahaan ja vaurauteen liittyvissä asioissa. Voisin juuri kuvitella vastaavan tilanteen, että suuttuu, kun kuulee miten olemme suunnitelleet lapsille perinnön jätettävän ja siihen varautumisen. Johtunee siitä, että Suomessa raha ja suunnitelmallisuus vaurauden kasvattamiseksi on osittain edelleen tabu aiheena.

Odotatko niin kauan että kuolet ja jälkipolvi saa perintönä säästösi? Eivät he niitä enää 80 vuotiaana tarvitse. Lahjoita nyt kun elämä edessä.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen niin, että jätän perintöä enemmän kuin olen itse saanut, Näin pikku hiljaa suomalaisetkin varaustuvat,

sillä olemme köyhä kansa omistusten suhteen, kun verrataan OECD-maihin.

Annan lapsille lahjaveron salliman 4999e kolmen vuoden välein, maksan heidän opintojaan, kielikurssit, häät yms.

Yhdessä tietenkin heidän kanssa sopimalla ja puolison/hänen vanhempien kanssa hääkuluista sopien.

En näe, että toimintatapani kuuluisi kenellekään ja voin itse tienaamilla rahoilla tehdä, ihan mitä parhaaksi näen.

 

Jos jokainen suomalainen vanhempi ajattelisi näin, olisimme rikas kansa.

Suomalaiset ovat todella köyhää kansaa Eurooppalaisittain verrattuna vaikka valtio kohtalaisen rikas onkin. (tai joskus oli, nykyään ei enää edes valtio ole)

Perinnöt olisivat hyvä tapa pitää vaurautta maassa, ja pitää se turvassa vaihtelevilta hallituksilta.

Vasemmisto tappaa yrittäjyyden ja oikeisto myy omaisuuden. 

Minusta kuulostaa myös siltä mitä muutamat ovat jo sanoneetkin, että tunsi huonommuutta kun ei ole itse säästänyt lapsilleen. Projisoi sen sinuun ja suuttui.

Olen itsekin huomannut että hyvin usein ihmiset suuttuvat ja pahastuvat siitä, kun itse kokevat olevansa huonompia kuin toinen. Sitten projisoivat sen syyllisyydentunteen toiseen, ja ajattelevat toisen arvostelevan heitä, vaikka oikeasti se toinen ei olisi sanonut mitään siihen suuntaan.

Samaan tyyliin on minullekin suututtu esimerkiksi siitä, kun uudelle tuttavuudelle (esim. Opiskelu- tai työporukan illanvietossa) on käynyt ilmi, etten juo alkoholia. En ole siis asiaa mitenkään muuten tuonut ilmi tai puhunut siitä mitään, mutta on esim. tarjottu viiniä tai skumppaa ja kun olen sanonut että ei kiitos, ja juonut sen sijaan esim. Mehua, limua tai vettä.

Siitä on sitten selvästi pahastuttu ja muututtu töykeäksi tai hiljaiseksi minua kohtaan. Itse tulkitsen tuon niin, että he luulevat minun ajattelevan jotenkin niin, että hekään eivät saisi juoda kun minä en juo. Tai ihan kuin minun raittiuteni olisi jokin loukkaus heitä kohtaan...