Kauanko jaksaisit katsoa tapailusuhdetta...
jossa ei siirrytä seurusteluun vaan tapaillaan sellaset 1-2 kertaa viikossa.
Kai sitä puolessa vuodessa luulis jo tietävän haluaako oikeesti olla toisen kanssa vai ei. Osa kyllä tietää jo aiemmin..
Kommentit (56)
Mitä se seurustelu sulle on? Itse olen ollut vuosia suhteessa jossa nähdään maks kerran viikossa, yleensä vain pari kertaa kuussa. Etäsuhde. Hyvin menee.
Vierailija kirjoitti:
Mitä se seurustelu sulle on? Itse olen ollut vuosia suhteessa jossa nähdään maks kerran viikossa, yleensä vain pari kertaa kuussa. Etäsuhde. Hyvin menee.
Tuossa asiaan on hyvä syy, etäsuhde. Voishan se sopia mullekin. Nyt puhutaan jos asutaan samassa kaupungissa.
Siis ei kai tapaamisten tiheys määrittele seurustelua ja tapailua? Enemmän se, tapailetteko muitakin tai oletteko tutustuneet toistenne ystäviin ja perheisiin. Mutta kieltämättä kinkkinen kysymys, jos toinen on ihan että "katellaan, annetaan mennä omalla painollaan" ja mitä näitä nyt on, mutta toinen olisi jo ihan et ollaan sit kunnolla jos kerran ollaan.
No enpä jäisi tuollaiseen roikkumaan. Tulisi tunne, että olen vain "varalla". Jotain, jota tapaillaan ja paneskellaan vain silloin, kun se toiselle sopii. Yleensä tuollaiset ovat varattuja, jotka vain hakevat jännitystä elämäänsä tapailemalla jotain toista (nuorempaa) henkilöä kuin oma kumppani.
minä en vieläkään tiedä mitä se tapailusuhde on.
Vierailija kirjoitti:
minä en vieläkään tiedä mitä se tapailusuhde on.
Minä katsoisin tässä olevani tapailusuhteessa, ei tässä olla yhteen muuttamassa, ja tuntuisi jotenkin hölmöltä puhua seurustelusta näin keski-ikäisenä.
Mä tapailen tässä viidettä vuotta naapuriani 😃😃No asuu about 1,5km päässä mutta ei nähdä useammin kuin 1-2 kertaa viikossa. Koska sitä ehtis? Töissä kumminkin molemmat.. Ja pysyy tuoreena kun näkee harvoin.. En mä haluis yhteen muuttaa, lässähtäs taatusti koko homma siihen.
Sopisi minulle, jos tästä nykyisestä suhteesta eroan. En oikein koskaan ole halunnut seurustella kunnolla.
No tuohan olisi ihan täydellistä. Miksi mä en löydä miestä, jolle tuo sopisi? Aina päättyy suhteet siihen, että alkavat vinkumaan yhteen muuttoa tai muuten 24/7 yhdessäoloa.
Vaikka AINA kerron, että en ole sellaisen perässä. Oma aika menee kaiken edelle, on mulle elämän edellytys.
Tapailu suhteessa ei ole suuria tunteita. Kun seurustelee niin silloin ollaan jo hullun ihastuneita. Se ei sano mitään kuinka usein tapaa. Vain tunteilla on merkitys.
Vierailija kirjoitti:
Siis ei kai tapaamisten tiheys määrittele seurustelua ja tapailua? Enemmän se, tapailetteko muitakin tai oletteko tutustuneet toistenne ystäviin ja perheisiin. Mutta kieltämättä kinkkinen kysymys, jos toinen on ihan että "katellaan, annetaan mennä omalla painollaan" ja mitä näitä nyt on, mutta toinen olisi jo ihan et ollaan sit kunnolla jos kerran ollaan.
Tapailetteko muitakin määrittää miten sovitaan ja osa kyllä tapailee julkisestikin/ystävien kanssa, mutta silti vain sen kaksi kertaa viikossa..
Ap
Tapailijoilla on aina takaovi varalta raollaan, omat menot menee aina suhteen edelle ja tunnetta puuttuu. Siinä toinen on kelpuutettu toisinaan tarpeidentäyttämisen hyödykkeeksi kun se sattuu omaan kalenteriin sopimaan eikä ole mitään kiinnostavampaa tekemistä. Tai kun tarvitsee seuralaisen johonkin. Ei ole kyllä mun juttuja moiset, pitäköön tunkkinsa
Vierailija kirjoitti:
No enpä jäisi tuollaiseen roikkumaan. Tulisi tunne, että olen vain "varalla". Jotain, jota tapaillaan ja paneskellaan vain silloin, kun se toiselle sopii. Yleensä tuollaiset ovat varattuja, jotka vain hakevat jännitystä elämäänsä tapailemalla jotain toista (nuorempaa) henkilöä kuin oma kumppani.
No jos omassa kotonaan tapaa ni tuskin varattu.. mut joo kyllähän siitä tulee vähä sellane pidetään vaan hauskaa olo.
Olen rakastunut ja seurustelen. Käytännön syistä nähdään kuitenkin vain n. kerran viikossa.
Me emme näe koskaan toisiamme,ja hyvin menee.
En edes pidä tapailua suhteena. Yleensä 3kk:n kohdalla jo tietää mikä on homman nimi.
Vierailija kirjoitti:
Tapailijoilla on aina takaovi varalta raollaan, omat menot menee aina suhteen edelle ja tunnetta puuttuu. Siinä toinen on kelpuutettu toisinaan tarpeidentäyttämisen hyödykkeeksi kun se sattuu omaan kalenteriin sopimaan eikä ole mitään kiinnostavampaa tekemistä. Tai kun tarvitsee seuralaisen johonkin. Ei ole kyllä mun juttuja moiset, pitäköön tunkkinsa
Totta on tää.
En harrasta avoimia suhteita, joten minulla ei koskaan ole tapailusuhteita. Joko seurustellaan tai sitten unohdetaan koko juttu.
No ehkä metrin verran.