Toimittaisitko sormuksen iäkkäälle sukulaiselle, joka muistaa sen nuoruudestaan aivan erilaisena?
Asumme sukutilalla. Kun aloimme tehdä remonttia, iäkäs sukulainen yli 80v kertoi, että hänellä on nuoruudessaan pudonnut sormus talon rakenteisiin, ja sinne jäi. Että jos se löytyy, niin voisimmeko toimittaa sen hänelle. Sanoi että kyseessä on todella kaunis, kultainen/kullattu, kivellinen sormus, jolla on hänelle suuri tunnearvo. Hän kyseli sitä jo aiemmin, mutta sanoimme rehellisesti ettei ole löytynyt.
Nyt se sormus löytyi. Ohut pronssinen, mustunut ja vihertynyt, vääntynyt sormus jossa on selkeästi ollut joskus kivi, mutta se on irronnut eikä sitä löytynyt vaikka purut kävin läpi siivilän kanssa. Tuo näyttää surkeammalta kuin surkeimmat automaatista saatavat rihkamasormukset.
Sanoisitko edelleen että ei löytynyt, vai toimittaisitko sen sukulaiselle, joka varmasti pettyisi kovasti löytöön, koska ilmeisesti aika oli kullannut muistot ja sormuksen erittäin vahvasti?
Kommentit (85)
Kyllä. Tottakai. Ehkä löytyy joku joka osaa puhdistaa sormusta jos hän haluaa. Ellei ole eri sormus.
Kerro, että ette ole löytäneet hänen kuvaamaansa sormusta, mutta löysitte tuollaisen sormuksen, joka on ohut pronssinen, mustunut ja vihertynyt, vääntynyt sormus jossa on selkeästi ollut joskus kivi, mutta se on irronnut.
Jos hän haluaa sen tuon kuvailun jälkeen, niin sitten toimitatte sen hänelle.
Toimittaisin totta kai. Tuskin se absoluuttinen kauneus on mitenkään olennaista, hänen silmissään se sormus luultavasti on yhä kaunis koska on niin tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Toimittaisin totta kai. Tuskin se absoluuttinen kauneus on mitenkään olennaista, hänen silmissään se sormus luultavasti on yhä kaunis koska on niin tärkeä.
Hänet tuntien tulisi kyllä pettymään suuresti. Voisi vielä epäillä olemmeko irrottaneet kiven.
Toimita sukulaisellesi. Voi olla tosi kiva juttu... se on se tunnearvo mikä merkitsee jotain... ei juuri muu...
***
Mulla on hukkunut kolme neljä sormusta joita kaipaan. Ihan sama mikä sormus näiden tilalle - tietysti riippuu keneltä...
Äitini vanhempien 'varastoista' peräisin ohut turkoosilla kivellä. Hukkasin Uppsalan ICA:an kun pakkasin ruokakassiani joskus 1971-2. Etsin sitä mutta en koskaan löytänyt. Kyllä sen joku on löytänyt. Olisi pitänyt kysyä löytötavaratoimistosta aikoinaan.
Joku hopeinen kivellä, jonka saanut joskus varhaisteininä.
Lapponia-sormus, hyvin erikoinen, nätti mutta yksinkertainen, saanut jouluna 1972 isältäni. Kadotin kun olin auttamassa eräässä ruokatarjoilussa. Oli muovikäsineet kädessä ja kun olen vetänyt ne pois niin mennyt niiden kanssa roskiin. En ole hankkinut mitään tilalle. Välillä äitini sanoi että osta tilalle joku ja välillä että älä osta. Kuolinpesästä sitten löysin kaksi hienoa sormusta jotka liian hienoja kuitenkin nykyajan arkikäyttöön. Niistä äitini ei edes maininnut mitään. En uskalla edes viedä arvioitavaksi... Arvokkaatkin jutut päätyvät nykyään pelkäksi romukullaksi! Ihan kamalaa tämä nykyaika...
Vihertynyt kullattu sormus on mennyttä. Vihreys on kuparioksidia ja merkki kultauksen häviämisestä.
Kertoisin, ettei hänen hukkaamaansa sormusta löytynyt. Kertoisin mitä muuta löytyi.
Lopettakaa peittely, valehtelu ja salailu. Iäkäs kestää kyllä, jos on järjissään. Ei kaikki mene rikki!
Kertoisin rehellisesti, mitä löytyi, ja laittaisin kuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimittaisin totta kai. Tuskin se absoluuttinen kauneus on mitenkään olennaista, hänen silmissään se sormus luultavasti on yhä kaunis koska on niin tärkeä.
Hänet tuntien tulisi kyllä pettymään suuresti. Voisi vielä epäillä olemmeko irrottaneet kiven.
Siinä tapauksessa hän myös epäilee teidän löytäneen sormuksen ja pitäneen sen itse, jos valehtelette ettette ole löytäneet mitään.
Parempi vain kertoa totuus. Vanhat kokeneet ihmiset sitäpaitsi ovat usein hyviä huomaamaan, kuka valehtelee. Kokemus on opettanut.
Varastaisinko sukulaisen muistoesineen vai palauttaisinko omistajalleen, kas siinäpä vasta kysymys!
Tuo kyseinen sormus ei välttämättä ole se, minkä hän on aikoinaan omistanut. Eli sitä suuremmallakin syyllä veisin sen hänelle, sillä tuohonkin vääntyneeseen rinkulaan saattaa liittyä ikimuistoinen tarina, jonka hän muistaa.
Kummallista vanhan ihmisen aliarviointia. Voisin kuvitella että hänen elämässään on ollut muitakin pettymyksiä, ehkä kullatun sormuksen tummuminen vuosikymmenien aikana ei saa häntä aivan pois tolaltaan.
Tyhmää alkaa valehdella. Ilmoittaisin miten asia on.
Voi jösses! Miksi viedä vanhukselle joutavaa roinaa joka SAATTAA olla hänen kaipaamansa sormus?!?
Asian oikea laitahan on tuotu julki jo tällä palstalla, joten turha salailla.
Totuushan saattaa mennä hänen silmiinsä kaikesta huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Voi jösses! Miksi viedä vanhukselle joutavaa roinaa joka SAATTAA olla hänen kaipaamansa sormus?!?
Koska jos se on se sormus, se kuuluu hänelle!
Ymmärrätkö?
Totta kai toimittaisin. Mutta en välttämättä sanoisi että se on juuri se sormus. Vaan että löytyi tämmöinen, aika huonossa kunnossa oleva sormus ja antaisin sen.
Sanoisin, että joku sormus löytyi, mutta ei varmaankaan oo se kaivattu