Toimittaisitko sormuksen iäkkäälle sukulaiselle, joka muistaa sen nuoruudestaan aivan erilaisena?
Asumme sukutilalla. Kun aloimme tehdä remonttia, iäkäs sukulainen yli 80v kertoi, että hänellä on nuoruudessaan pudonnut sormus talon rakenteisiin, ja sinne jäi. Että jos se löytyy, niin voisimmeko toimittaa sen hänelle. Sanoi että kyseessä on todella kaunis, kultainen/kullattu, kivellinen sormus, jolla on hänelle suuri tunnearvo. Hän kyseli sitä jo aiemmin, mutta sanoimme rehellisesti ettei ole löytynyt.
Nyt se sormus löytyi. Ohut pronssinen, mustunut ja vihertynyt, vääntynyt sormus jossa on selkeästi ollut joskus kivi, mutta se on irronnut eikä sitä löytynyt vaikka purut kävin läpi siivilän kanssa. Tuo näyttää surkeammalta kuin surkeimmat automaatista saatavat rihkamasormukset.
Sanoisitko edelleen että ei löytynyt, vai toimittaisitko sen sukulaiselle, joka varmasti pettyisi kovasti löytöön, koska ilmeisesti aika oli kullannut muistot ja sormuksen erittäin vahvasti?
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti joku varastaa teiltä auton ja polttaa sen.
Jos ap on ostanut kiinteistön irtaimistoineen, on kaikki mitä kiinteistöstä löytyy ap:n. Myös se "tädin sormus". Tädillä olisi kaiketi ollut yli 60v aikaa käydä etsimässä aarteensa. Ennen kauppaa.
Etsimässä jostain lattian alta, joka avataan vasta nyt remontin yhteydessä?
Miten se täti parikymppisenä on saanut sen sormuksen lattian alle? 🤔
Vanhoissa lankku- tai lautalattioissa oli usein rakoja. Etkö tiennyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti joku varastaa teiltä auton ja polttaa sen.
Jos ap on ostanut kiinteistön irtaimistoineen, on kaikki mitä kiinteistöstä löytyy ap:n. Myös se "tädin sormus". Tädillä olisi kaiketi ollut yli 60v aikaa käydä etsimässä aarteensa. Ennen kauppaa.
Etsimässä jostain lattian alta, joka avataan vasta nyt remontin yhteydessä?
No jos sormuksella on todenna noin suuri tunnearvo niin varmasti olisi kannattanut avata se lattia.
Nuorena likkana, jonka oma talo se tuskin oli? Ehkäpä isä ei ollut halukas avaamaan lattiaa.
Jos kerran olet huolissasi vanhuksen tunteista (muka), niin eikö hänelle olisi helpottavampaa tietää ja nähdä, että se löytyi mutta on pilalla, kuin olla epätietoisuudessa ja jopa epäillä teidän pitäneen sen itsellänne?
Jos kerran vaihtoehdot on heittää sormus roskiin tai antaa se tädille, niin mikset voi noudattaa hänen toivettaan?
Ap kirjoittaa: "Sinne on pudonnut vuosikymmenten aikana myös muuta rojua, metallipurkeista, työkaluista, kengistä ja laudanpätkistä lähtien."
Eli nyt jos järkeänne käytätte, tuota rojua ei lattialautojen raoista saa välipohjaan tungettua. Kyse on siis kylmän ullakkotilan puruista ja täti dementiassa horisee.
Meillä noista puruista löytyi aarre eli alkuperäisen asukkaan pojan (?) sinne 50-luvulla piilottamaa pornografista materiaalia. Ei toimitettu alkuperäiselle omistajalle.
No jos sormuksella on todenna noin suuri tunnearvo niin varmasti olisi kannattanut avata se lattia.