Toimittaisitko sormuksen iäkkäälle sukulaiselle, joka muistaa sen nuoruudestaan aivan erilaisena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa, että sormus on siellä omissa oloissaan vääntynyt ja menettänyt kivensä. Lisäksi hiirillä, oravilla ja linnuilla on tapana siirrellä joutavaa tavaraa ullakolla (vähän sen mukaan, mihin niistä kukin pääsee), joten sormus voi olla se oikea tai sitten ei. Mikä sen olisi väännellyt uuteen muotoon?

Sinne on pudonnut vuosikymmenten aikana myös muuta rojua, metallipurkeista, työkaluista, kengistä ja laudanpätkistä lähtien. No, olet oikeassa, voihan olla että kyseessä tosiaan on eri sormus eli hänen sormustaan ei edes löytynyt. Siskonsa, eli äitini mielestä tuota ei kannata hänelle näyttää. Ja itse en tule häntä tapaamaan muutenkaan. Annan siis olla ja hävitän tuon.

 

Eli olet varas. 

Ja sinulla dementia/vähäinen äly/joku muu päävika? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että mä olisin vihainen jos saisin tietää, että joku on ajatellut puolestani niin kuin AP.  Niin kuin olisin joku vähä-älyinen enkä aikuinen ihminen. Aikuisena ihmisenä haluaisin saada tiedon sormuksesta, koska se liippaa niin läheltä sitä, että olen nimenomaan kysynyt AP:lta sormuksesta. Tuntuisi ihan jäätävältä vähättelyltä, että hän on puolestani päättänyt, että parempi kun en tuolle raukalle kerro tästä, ties miten reagoisi. Meillä menisi varmaan välit pysyvästi poikki.

Voevoevoe. Tädiltä oli noin parikymppisenä kadonnut kaunis kivellinen kultasormus. Ehkä oli, ehkä ei. Ap on kuitenkin löytänyt jonkin pääsiäismunarihkaman. Ei siis liippaa läheltäkään. Eikö olisi aika loukkaavaa tyrkyttää sitä, kun kyseessä ei selvästikään ole tuo sama sormus?

Anna kun arvaan: olet vaikea vanhus, josta tulee vielä vaikeampi. Ja kaikki ne joihin vä

Ap löysi pronssisormuksen. Onko sellaisia useinkin pääsiäismunissa?

Se täti on nuorena hukannut sormuksen, ja _muistelee_ että se oli kultaa tai kullattu.

Pronssisormus on voinut olla kullattu, ja vuosikymmenten saatossa kultaus on voinut hapettua pois. Siltähän se ap:n kuvauksen perusteella vaikuttaakin.

Sinä olet kuin ap - toivottavasti teitä kohdellaan vanhoina samoin kuin te kohtelette omia vanhuksianne. Hävetkää. 

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti joku varastaa teiltä auton ja polttaa sen. 

Jos ap on ostanut kiinteistön irtaimistoineen, on kaikki mitä kiinteistöstä löytyy ap:n. Myös se "tädin sormus". Tädillä olisi kaiketi ollut yli 60v aikaa käydä etsimässä aarteensa. Ennen kauppaa.

Täytyy vaan todeta, että olet aika tyhmä, kun kysyt täällä tuollaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa, että sormus on siellä omissa oloissaan vääntynyt ja menettänyt kivensä. Lisäksi hiirillä, oravilla ja linnuilla on tapana siirrellä joutavaa tavaraa ullakolla (vähän sen mukaan, mihin niistä kukin pääsee), joten sormus voi olla se oikea tai sitten ei. Mikä sen olisi väännellyt uuteen muotoon?

Sinne on pudonnut vuosikymmenten aikana myös muuta rojua, metallipurkeista, työkaluista, kengistä ja laudanpätkistä lähtien. No, olet oikeassa, voihan olla että kyseessä tosiaan on eri sormus eli hänen sormustaan ei edes löytynyt. Siskonsa, eli äitini mielestä tuota ei kannata hänelle näyttää. Ja itse en tule häntä tapaamaan muutenkaan. Annan siis olla ja hävitän tuon.

 

Eli olet varas. 

Ja sinulla dement

Enpä ainakaan varastele vanhuksilta, kuten ilmeisesti sinulla on tapana, kusipää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimittaisin totta kai. Tuskin se absoluuttinen kauneus on mitenkään olennaista, hänen silmissään se sormus luultavasti on yhä kaunis koska on niin tärkeä. 

Hänet tuntien tulisi kyllä pettymään suuresti. Voisi vielä epäillä olemmeko irrottaneet kiven. 

Sama tulee mieleen.  Vaikuttaa, että koet jotenkin olevasi vastuussa sormuksen kunnosta, kun et uskalla totuutta kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti joku varastaa teiltä auton ja polttaa sen. 

Jos ap on ostanut kiinteistön irtaimistoineen, on kaikki mitä kiinteistöstä löytyy ap:n. Myös se "tädin sormus". Tädillä olisi kaiketi ollut yli 60v aikaa käydä etsimässä aarteensa. Ennen kauppaa.

 

Etsimässä jostain lattian alta, joka avataan vasta nyt remontin yhteydessä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa, että sormus on siellä omissa oloissaan vääntynyt ja menettänyt kivensä. Lisäksi hiirillä, oravilla ja linnuilla on tapana siirrellä joutavaa tavaraa ullakolla (vähän sen mukaan, mihin niistä kukin pääsee), joten sormus voi olla se oikea tai sitten ei. Mikä sen olisi väännellyt uuteen muotoon?

Sinne on pudonnut vuosikymmenten aikana myös muuta rojua, metallipurkeista, työkaluista, kengistä ja laudanpätkistä lähtien. No, olet oikeassa, voihan olla että kyseessä tosiaan on eri sormus eli hänen sormustaan ei edes löytynyt. Siskonsa, eli äitini mielestä tuota ei kannata hänelle näyttää. Ja itse en tule häntä tapaamaan muutenkaan. Annan siis olla ja hävitän tuon.

 

Eli olet varas. 

Oletko sä siis varastanut omassa kodissasi olevat asiat? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti joku varastaa teiltä auton ja polttaa sen. 

Jos ap on ostanut kiinteistön irtaimistoineen, on kaikki mitä kiinteistöstä löytyy ap:n. Myös se "tädin sormus". Tädillä olisi kaiketi ollut yli 60v aikaa käydä etsimässä aarteensa. Ennen kauppaa.

 

Etsimässä jostain lattian alta, joka avataan vasta nyt remontin yhteydessä? 

Miten se täti parikymppisenä on saanut sen sormuksen lattian alle? 🤔

Mua ooteenä kiinnostaa, mistä monet vastaajat on saaneet käsityksen että sormus on kadonnut ja löytynyt vintiltä? Toistuu useassa kommentissa ja aloittajan kirjoituksessa ei vintistä mitään mainintaa?

Vierailija kirjoitti:

Mua ooteenä kiinnostaa, mistä monet vastaajat on saaneet käsityksen että sormus on kadonnut ja löytynyt vintiltä? Toistuu useassa kommentissa ja aloittajan kirjoituksessa ei vintistä mitään mainintaa?

Puruista, jotka mainittiin aloituksessa. Yleinen eriste vanhojen talojen yläpohjissa ja vinteillä. Toki välipohjissakin, mutta sinne lattialankkujen alle on vaikeampi hukata mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ooteenä kiinnostaa, mistä monet vastaajat on saaneet käsityksen että sormus on kadonnut ja löytynyt vintiltä? Toistuu useassa kommentissa ja aloittajan kirjoituksessa ei vintistä mitään mainintaa?

Puruista, jotka mainittiin aloituksessa. Yleinen eriste vanhojen talojen yläpohjissa ja vinteillä. Toki välipohjissakin, mutta sinne lattialankkujen alle on vaikeampi hukata mitään.

Mä taas ajattelin heti että lattianraosta pudonnut. Paljon on vanhoissa taloissa puruja myös seinän välissä. Kokemusta meinaan on niiden tyhjennyksestä sieltä, pölyistä hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo kyseinen sormus ei välttämättä ole se, minkä hän on aikoinaan omistanut. Eli sitä suuremmallakin syyllä veisin sen hänelle, sillä tuohonkin vääntyneeseen rinkulaan saattaa liittyä ikimuistoinen tarina, jonka hän muistaa. 

Kyllä se 99,9 % todennäköisesti on juuri se sormus. Löytyi täsmälleen sieltä minne hän kertoi sen pudonneen noin 65-70 vuotta sitten. 

Miksi sitten haluat kieroilla ja valehdella? 

Hän on jo siinä tiedossa että sitä ei löytynyt. Ja hän odottaa täysin erilaista, ihanaa ja kaunista sormusta, ei tuollaista. Ja hänen siskonsa myös on sanonut ettei kannata tuota hänelle näyttää, vaan heittää pois. En ole kuitenkaan vielä heittänyt.

Totuus esiin vain. Sittenpähän lakkaa kaipaamasta ja haikailemasta sitä muistojen kultaamaa sormusta. Niin omakin äitini haikaili vuosikaudet nuoruuden heilaansa, kunnes kuuli, että tämä on nykyään alkoholisti ja muistuttaa nykyisin lähinnä sikaa. Eipähän tarvitse enää haikailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimittaisin totta kai. Tuskin se absoluuttinen kauneus on mitenkään olennaista, hänen silmissään se sormus luultavasti on yhä kaunis koska on niin tärkeä. 

Hänet tuntien tulisi kyllä pettymään suuresti. Voisi vielä epäillä olemmeko irrottaneet kiven. 

Jos sormus on kuvailemasi mukaan hapettunut, on se myös hapettunut istutuksen sisältä mikäli kivi on irronnut jo aikoja sitten. Sen myötä on helppo osoittaa ettei kivi ole lähiaikoina siitä irronnut, mikäli näin ei ole tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti joku varastaa teiltä auton ja polttaa sen. 

Jos ap on ostanut kiinteistön irtaimistoineen, on kaikki mitä kiinteistöstä löytyy ap:n. Myös se "tädin sormus". Tädillä olisi kaiketi ollut yli 60v aikaa käydä etsimässä aarteensa. Ennen kauppaa.

 

Etsimässä jostain lattian alta, joka avataan vasta nyt remontin yhteydessä? 

Miten se täti parikymppisenä on saanut sen sormuksen lattian alle? 🤔

Miten niin voi helposti tippua jotain semmoseen paikkaan mistä sitä ei saa yhtä helposti pois? Vastaus: gravitaatio.

Mielenkiintoisia vastauksia.

Varsinkin kun kyse on vanhemmasta henkilöstä ja kyseinen katoaminen on tapahtunut (ilmeisesti) vuosikymmeniä sitten, en ymmärrä miksi annetuille tuntomerkeille annetaan niin paljon painoarvoa.

Jos sinulta on hukkunut yksittäinen koru - tai miksei muukin esine - josta sinulla ei ole valokuvaa, etkä ole samanlaista nähnyt missään omasi jälkeen, niin kuinka hyvin osaisit kuvailla 60 vuoden jälkeen? Muistot muuttuvat, ja aika varsinkin kultaa niitä, jopa konkreettisesti.

Ei ole kuitenkaan syytä olettaa että henkilö ei enää muistaisi kadottamansa esineen funktiota, tässä tapauksessa sitä että kyseessä on sormus.

Näin ollen kun henkilö on spesifisti puhunut sormuksesta ja pyytänyt sellaista etsimään, tuntuisi erikoiselta jos ap ei mainitsisi mitään sellaisen löydettyään.

On mahdollista että:

1. kyseessä on eri sormus, tai

2. kyseessä on hukattu sormus ja henkilö tajuaa sen nähtyään muistaneensa materiaalin tai muodon väärin, tai

3. kyseessä on hukattu sormus, mutta henkilö itse ei sitä siksi enää tunnista.

Kaikki nämä ovat mahdollisia lopputuloksia, mutta miksi sinä ap päättäisit siitä hänen puolestaan? Anna sormuksen mahdollisen (todennäköisen?) omistajan päättää.

Niin kauan kuin löytämäsi sormus ei ole sinun, ei ole mitään syytä jättää kertomatta löydöstä.

"Mutta ei se näytä siltä mitä hän muisteli" on tässä tapauksessa kyllä erikoinen perustelu.

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kuin löytämäsi sormus ei ole sinun, ei ole mitään syytä jättää kertomatta löydöstä.

Sormus on ollut aloittajan omistamassa talossa yli 60 vuotta. Kyllä se silloin on aloittajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti joku varastaa teiltä auton ja polttaa sen. 

Jos ap on ostanut kiinteistön irtaimistoineen, on kaikki mitä kiinteistöstä löytyy ap:n. Myös se "tädin sormus". Tädillä olisi kaiketi ollut yli 60v aikaa käydä etsimässä aarteensa. Ennen kauppaa.

Just näin. Tätä hain äskeiseen kommenttiini. Samaa mieltä.

En puhuisi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Toimita sukulaisellesi. Voi olla tosi kiva juttu... se on se tunnearvo mikä merkitsee jotain... ei juuri muu...

***

Mulla on hukkunut kolme neljä sormusta joita kaipaan. Ihan sama mikä sormus näiden tilalle - tietysti riippuu keneltä...

Äitini vanhempien 'varastoista' peräisin ohut turkoosilla kivellä. Hukkasin Uppsalan ICA:an kun pakkasin ruokakassiani joskus 1971-2. Etsin sitä mutta en koskaan löytänyt. Kyllä sen joku on löytänyt. Olisi pitänyt kysyä löytötavaratoimistosta aikoinaan.

Joku hopeinen kivellä, jonka saanut joskus varhaisteininä.

Lapponia-sormus, hyvin erikoinen, nätti mutta yksinkertainen, saanut jouluna 1972 isältäni. Kadotin kun olin auttamassa eräässä ruokatarjoilussa. Oli muovikäsineet kädessä ja kun olen vetänyt ne pois niin mennyt niiden kanssa roskiin. En ole hankkinut mitään tilalle. Välillä äitini sanoi että osta tilalle joku ja välillä että älä osta. Kuolinpesästä si

 

               Ei ne päädy "romukullaksi", eikä kulta ole koskaan romua, kun ei vie huijareille myytäväksi