MIKSI ongelmamies pitäisi aina heivata menemään? Miksi ei voi yhdessä yrittää päästä ongelmista eroon?

Kun nainen on lapsensa saanut, mies on vain tiellä ja viskataan pois tieltä.

Vierailija kirjoitti:

Kun aikoinaan aloin seurustella exän kanssa,  kerroin heti suhteen alussa,  että mua lyödään vain kerran ja jos niin käy,  suhde päättyy sillä samalla sekunnilla.  Meni muutama vuosi ja lyönti tuli.  Exä oli aivan ällistynyt,  kun en halunnutkaan enää jatkaa,  vaikka hän puhui kuin ruuneperi ja lupasi vaikka mitä.  Mä sanoin,  että sinä tiesit,  mitä lyönnistä seuraa ja teit ihan itse päätöksen,  että meidän suhde on ohi. Mä en jäisi suhteeseen,  missä on minkäänlaista väkivaltaa.  En siis voisi edes joutua aloittajan kuvaamaan tilanteeseen. Kerrasta poikki,  heippa ja hyvää loppuelämää.

Tosi reilua pitää miestä lähtökohtaisesti taipuvaisena väkivaltaan. Mikä oli se tunne joka herätti sinua kertomaan tällaista? 

Vierailija kirjoitti:

Kun nainen on lapsensa saanut, mies on vain tiellä ja viskataan pois tieltä.

Vioilta ja puutteilta suljetaan ne silmät kun on se unelma niistä lapsista, kun nämä unelmat on täytetty miehestä tulee tarpeeton ja miehessä ei muuta olekaan kuin vikoja ja puutteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehenä kukaan edes haluaisi vapaaehtoisesti suhteeseen jossa tarkoitus on muuttaa toista ihmistä.

Jos sinun perseilysi vahingoittaa kumppaniasi, lapsiasi ja koko perhettäsi etkä sinä suostu sitä ymmärtämään, kenelle jää vastuu?

Sille joka otti itselleen alunperinkin väärän kumppanin. 

Ja se ihminen kantaa vastuunsa virheestään eroamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun aikoinaan aloin seurustella exän kanssa,  kerroin heti suhteen alussa,  että mua lyödään vain kerran ja jos niin käy,  suhde päättyy sillä samalla sekunnilla.  Meni muutama vuosi ja lyönti tuli.  Exä oli aivan ällistynyt,  kun en halunnutkaan enää jatkaa,  vaikka hän puhui kuin ruuneperi ja lupasi vaikka mitä.  Mä sanoin,  että sinä tiesit,  mitä lyönnistä seuraa ja teit ihan itse päätöksen,  että meidän suhde on ohi. Mä en jäisi suhteeseen,  missä on minkäänlaista väkivaltaa.  En siis voisi edes joutua aloittajan kuvaamaan tilanteeseen. Kerrasta poikki,  heippa ja hyvää loppuelämää.

Tosi reilua pitää miestä lähtökohtaisesti taipuvaisena väkivaltaan. Mikä oli se tunne joka herätti sinua kertomaan tällaista? 

Realismi ja tilastot. 

Eri

Erikoinen ketju, jossa syyllistetään huonosta, jopa väkivaltaisesta parisuhteesta lähteviä. 

Kohta palstalla on taas ketju, jossa syyllistetään huonoon, jopa väkivaltaiseen suhteeseen jääneitä.

Oma vika, teki niin tai näin. 

Vierailija kirjoitti:

Erikoinen ketju, jossa syyllistetään huonosta, jopa väkivaltaisesta parisuhteesta lähteviä. 

Kohta palstalla on taas ketju, jossa syyllistetään huonoon, jopa väkivaltaiseen suhteeseen jääneitä.

Oma vika, teki niin tai näin. 

Tämä oli reaktio joka syntyi sinussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun aikoinaan aloin seurustella exän kanssa,  kerroin heti suhteen alussa,  että mua lyödään vain kerran ja jos niin käy,  suhde päättyy sillä samalla sekunnilla.  Meni muutama vuosi ja lyönti tuli.  Exä oli aivan ällistynyt,  kun en halunnutkaan enää jatkaa,  vaikka hän puhui kuin ruuneperi ja lupasi vaikka mitä.  Mä sanoin,  että sinä tiesit,  mitä lyönnistä seuraa ja teit ihan itse päätöksen,  että meidän suhde on ohi. Mä en jäisi suhteeseen,  missä on minkäänlaista väkivaltaa.  En siis voisi edes joutua aloittajan kuvaamaan tilanteeseen. Kerrasta poikki,  heippa ja hyvää loppuelämää.

Tosi reilua pitää miestä lähtökohtaisesti taipuvaisena väkivaltaan. Mikä oli se tunne joka herätti sinua kertomaan tällaista? 

Olisikohan tämä jatkokertomus sille tapaukselle jossa mies pahoinpiteli raskaana olevan ykkösnaisensa... ja tämä olisi sitten ollut tapaus seuraavassa suhteessa... KEISSI ja tämmän kakkosnaisen asema ovat niin niin RUMIA että en halua toistaa faktoja joista en ole 100 % varma... tämä ylläoleva voisi olla miehen kertomus siitä miten sitten meni... en usko että mies on puhunut kuin ruuneperi vaan enemminkin mykkäkoululaisena painunut pubin penkille juomaan 'huoleensa'... 'tommonen nainen' tyytyy ihan mihin vaan kunhan kulissit pystyssä, voisin kuvitella... ei myöskään tietoa mitä kakkosnainen on tietänyt siitä mitä mies tehnyt ykkösnaiselle, mutta ton tekstin perusteella olisi saanut tietää pahoinpitelystä... olisihan se mahdollista sillä esimerkiksi miehen kaverit ovat voineet kertoa minne ja miten se raskaanaoleva katosi yhtäkkiä... ja lastakaan ei tullut... ja miehen kotiväki... 

"Ja mieti, jos tinttaisit bisneskumppania leukaan. Potkut tulis. 

Tai olisi töissä usein kännissä esim. tärkeissä palavereissa, etkä saisi muutenkaan töitäsi kunnolla hoidettua. Potkut tulis. 

Tai vttuilisit ja olisit työkaverillesi koko ajan ilkeä ja asiaton. Huomauttelisit ulkonäöstä jne. Tokko työkaveri tuota vuosia kestäisi. Lopulta tulis potkut. 

Miksi tälläisen käytöksen sietämistä odotetaan parisuhteessa, ihan käsittämätöntä."

Pysäyttävä vertauskuva. Ja että tällaista käytöstä pitäisi sietää vieläpä siltä omalta muka "rakkaalta". Ja kaiken huippu, että laitetaan lapsetkin sietämään ja kärsimään. Järjetöntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jos mua joku löis, se olisi kerrasta poikki. Ei ne koskaan lopeta.

Helppo se on nyt huudella. 

Tottakai, naulan kantaan sanottu. Nimenomaan helppo nyt huudella. Siitä on n 20 vuotta aikaa, eikä kukaan ole enää hakannut. Eikä tule lyömään, ainakaan sitä ensimmäistä lyöntiä enempää. Jos jotenkin epähuomiossa haksahtuisin uudestaan, se on tällä kokemuksella helppo huudella. En ole kynnysmatto, enää.

-sama

Vierailija kirjoitti:

Erikoinen ketju, jossa syyllistetään huonosta, jopa väkivaltaisesta parisuhteesta lähteviä. 

Kohta palstalla on taas ketju, jossa syyllistetään huonoon, jopa väkivaltaiseen suhteeseen jääneitä.

Oma vika, teki niin tai näin. 

Niinpä, jos suhde ei toimi niin ero on ainoa vaihoehto.

Mun mies myös päättää perheen puolesta asioita! Esim, ette te tänään juo maitoa (ei tarvitse mennä kauppaan) tai ei kukaan halua saunaan illalla (ei tarvitse pilkkoa puita), ei kukaan halua lomalle (ei tarvitse maksaa)  jne!

Sitten minä hoidan ne kun mies on vapaamatkustaja suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Kun nainen on lapsensa saanut, mies on vain tiellä ja viskataan pois tieltä.

Oot törkee! Mitä sä noin teit? Sun on parempi olla ilman miestä.

Vierailija kirjoitti:

Erikoinen ketju, jossa syyllistetään huonosta, jopa väkivaltaisesta parisuhteesta lähteviä. 

Kohta palstalla on taas ketju, jossa syyllistetään huonoon, jopa väkivaltaiseen suhteeseen jääneitä.

Oma vika, teki niin tai näin. 

Kuka syyllistää?

Aloittaja tässä. Näköjään aihe nostaa monella vihat heti, kun aloituksen aivan ensimmäistäkään lausetta ei malteta lukea ja sisäistää. "Jos mieskin haluaa apua ongelmiinsa, kuten henkinen väkivalta tai muu ikävä käytös, ja on valmis menemään terapiaan."

Eli nyt ei todellakaan ollut kyse ihmisistä jotka eivät myönnä itsessään olevan mitään vikaa eikä siten ole myöskään mitään korjattavaa, vaan nyt puhutaan tilanteesta, jossa toinen on valmis selvittämään asioita terapiassa ja tunnistaa että hänessä on piirteitä jotka tuhoavat suhdetta. Kyllä tällaisia miehiä, ja naisiakin on.

Nyt ei myöskään puhuttu mistään sairaalakuntoon hakkaamisesta, vaikka moni veti siinäkin mustavalkoiset käsityksensä esiin. Irl ei mene myöskään niin että yksi asia AINA johtaisi vielä pahempaan asiaan, vaikka niinkin moni väittää.

En ymmärrä sitä että jos joku haluaa muuttua, tai tukea puolisoaan muuttumaan koska puoliso itsekin tunnistaa tarvitsevansa apua, se tuomitaan palstalla heti. Miksi olisi parempi vaihtoehto sulkea silmänsä kaikilta muilta vaihtoehdoilta ja jättää toinen, ja sitten esimerkiksi päästää lapset tämän ongelmaisen vanhemman luokse jossa ovat sitten aivan keskenään? Miksi alleviivataan että naisen pitää lähteä heti eikä pidä alistua, mutta nainen alistaa sitten omat lapsensa isälleen jatkossakin? 

Miksi palstalla pidetään pahana sitäkin että joku kertoo antaneensa miehelleen mahdollisuuden ja se on kannattanut? Mies on muuttunut ja käyttäytyy nykyään normaalisti? Miten vinksallaan on ihmisten ajatukset, jos tässäkään ei nähdä mitään hyvää? Koska "olisi pitänyt erota".

Minä tiesin että ei mies hae apua itselleen jos otan eron. Hänellä ei mielestään olisi enää ollut siihen mitään syytä. Mutta koska häntä rakastin ja hän on lasteni isä, annoin mahdollisuuden ja siksikin ettei hänen käytöksensä kohdistunut lapsiin, vaan minuun. Kyllä minä sen siedin, vaikka ei olisikaan monen mielestä pitänyt, mutta olin siinä tiukkana että sitä apua on haettava. Ja olihan se pitkä tie, vaati sekä yksilö-, että pariterapiaa mutta kannatti. Kyllä hän ON kuin eri mies, ja lisäksi hänellä on itsensä kanssa nykyään paljon parempi, rauhallisempi ja seesteisempi olo, kun on saanut päänsä niin sanotusti kasaan. En todellakaan tehnyt mitään väärää suostuessani uuteen mahdollisuuteen, vaan aivan kaikkien kannalta täysin oikea ratkaisu. Ap

Vierailija kirjoitti:

Terapia, mahdollisen diagnoosin haku ja oikea lääkitys. Sitten seurataan muuttuuko käytös rauhallisemmaksi ja katoaako haitalliset addiktiot esim. pornoon ja seksin hakuun, tai päihteisiin tai peleihin.

Tosiaan, ei kaikki mitään diagnoosia saa eikä tarvitse. Käytös voi johtua esim. lapsuudesta ja siitä pääsee yli kun asiat käsittelee terapiassa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Siksi kun ongelmamies ei tunnista, tunnusta eikä myönnä olevansa ongelma.

Sellaisistahan tässä ei ollutkaan kyse. Kyllä sellaisia miehiä, ja naisia on, jotka tunnistavat ja myöntävät ongelmansa. Ja haluavat niistä päästä eroon.  Ap

Vierailija kirjoitti:

Eipä sitä rakastuneena huomaa varoitusmerkkejä ettei ehkä sovita yhteen. Meillä ongelmat kasaantui, miehestä ei saanut puhekumppania, terapiaan ei lähtenyt, erosta puhuttiin. Mikään ei muuttunut kunnes vein eropaperin allekirjoitettavaksi ja sitten keakusteltiin ja mies sanoi ettei hän uskonut että todella haen eroa. Ongelmat käytiin läpi ja sovittiin mitä tehdään. Meni sitten hyvin puoli vuotta eli eron harkinta-aika ja sen jälkeen alkoi taas ongelmat, ne mistä sovittiin piti mutta uusia keinoja kiusata löytyi. Vuoden sinnittelin mutta sitten lähdin. Ihmisen perusluonne säilyy, ei se muutu mutta tulipahan kokeiltua eikä tarvitse miettiä että ehkä sittenkin olisi onnistunut.

Tässä ongelmana mielestäni se, jos mies ei sinne terapiaan tosiaan mennyt. Jos/kun ei ongelmia ole saanut tähänkään saakka yksin ratkottua, eihän se onnistu yleensä jatkossakaan. Ammattiapu on todella tärkeää. Ap

Ongelma taitaa olla siinä että harvoin nämä miehet myöntää ongelman. Hyvä kun myöntää ja hakee apua. Siinä ei ole mitään pahaa.

Jos kuviossa on mukana lapsia (minkä ikäisiä tahansa), he imevät parisuhteen vuorovaikutusmallin alitajuntaansa. Vaikka nainen kestäisikin, ja kuvittelisi, että tilanne ei vaikuta lapsiin, se oikeasti vaikuttaa, ja samalla hän antaa lapsille huonon mallin: pojille että puolisonsa kaltainen mies on "hyvä" ja tytöille että tätä teidän pitää parisuhteessa sietää. Kysymys ei lapsiperheissä koskaan ole vain naisen ja hänen kumppaninsa välisestä suhteesta, vaan myös lasten senhetkisestä elämästä ja tulevaisuudesta. Sekä lasten tulevien kumppanien elämästä.