Toisesta ketjusta poimittua: Kun nainen tekee miehelle aloitteen, tuloksena on suhde, jossa mies vain "tyytyy" naiseen

Kyllä tässä jotain perää voi olla. Olipa kerran yksi nainen joka ihastui kovasti mieheen. Piiritti miestä ja oli sinnikäs, ja lopulta tämä pari päätyi yhteen. VAikka mies ei koskaan tuntenut rakastuvansa tai ollut hullaantunut tästä naisesta. Olivatpa naimisissakin about 20 vuotta ja saivat 2 lasta. Mutta mies ei ollut koskaan rakastunut tähän naiseen, eikä rakastanut tätä, vaan tavallaan "tyytyi" häneen. Lopulta tuli ero.

Ero oli myrskyisä, koska mies rakastui (kyllä, tällä kertaa rakastui!) toiseen naiseen. Vaimo tietenkin raivostui silmittömästi. Seurasi 13 vuoden ajanjakso jolloin pari ei pitänyt toisiinsa yhteyttä kuin pakon edessä, lasten asioista. Mutta sitten nainen antoi lopulta anteeksi miehelle ja nyt taas lähettelee miehelle viestejä. Eikä vieläkään ole raukka ymmärtänyt että tätä miestä ei kiinnosta, eikä koskaan ole kiinnostanut. 

Että yleisesti sanottuna: suhteen tulevaisuuden kannalta parempi varmasti että mies on aidosti kiinnostunut, kuin toisin päin.

En tee enää aloitteita naisille, koska kaikki minun aloitteestani alkaneet suhteet ovat päättyneet jätetyksi tulemiseen.

Vastedes voin lähteä suhteeseen vain kiinnostavan naisen aloitteesta tai olen yksin.

Vierailija kirjoitti:

Tilannehan on juuri päinvastoin kuin ap kertoo. Suhde on alusta saakka vakaammalla pohjalla, jos nainen tekee aloitteen. Miehet vain roiskivat joka suuntaan, mutta koska nainen valitsee, niin mies tietää, että tämä nainen on oikeasti kiinnostunut minusta ja tähän kannattaa panostaa. Muuten kyse on vain siitä, että joku roiskituista sattui olemaan tarpeeksi epätoivoinen vastatakseen ja tätä voi käyttää sylkysäkkinä ja panoalustana.

Tuossa tilanteessa nainen ei tiedä tyydytäänkö häneen vai ei. Miehen on siis myöskin valittava nainen. Nainen voi ensisignaalin antaa, mutta miehen on siihen tarpeeksi suurella kiinnostuksella tartuttava ja oltava aloitteellinen, puskettava suhdetta eteenpäin, jotta myös nainen tulee valituksi suhteeseen (eikä mies vain vedetyksi siihen kun ei muutakaan satu juuri silloin olemaan). Tavan mies (pelureita lukuunottamatta) ei viitsi innostua ja nähdä vaivaa niin paljon, että pelkästä kevyestä kiinnostuksen ilmaisusta vielä mitään tekisi jos nainen ei kiinnosta kunnolla. Tästä vihreää väläyttänyt nainen näkee ettei miestä oikeasti kiinnosta. Jos kiinnostaisi, mies olisi vihreän valon jäljeen ihan vähintään haukkana kysymässä treffeille tai tekemässä itseään jotenkin selvästi tykö. Naisen pitäisi olla tarpeeksi fiksu jättääkseen se kapula miehelle eikä tehdä aina uusia ja uusia aloitteita ja painostuksia. Naisen ei kannata vetää, vaan edes katsoa seuraako mies vetämättäkin. Näin yleistäen. Poikkeuksia nyt löytyy aina. Esim. superujoja miehiä, jotka tarvitsevat sen justiinan. Sekä niitä miehiä, jotka oikeasti antavat pakit niille yliyrittäville naisille, jotka eivät kiinnosta. Ja on naisia, jotka hyötyäkseen alkavat miehen kanssa vaikkei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kokemus. Kun suhde on alkanut siitä että itse lähestyin miestä, käy myöhemmin ilmi että mies ei edes ole pitänyt minua viehättävänä ja olisi oikeasti ollut kiinnostunut aivan jostakusta muusta. Mutta kun kerran nainen tarjoaa itse itseään, niin ei osata sanoa ei. 

Harvoinpa se naisen ykkösvaihtoehtokaan tekee sitä aloitetta naiselle, joten nainen valitsee niistä muista vaihtoehdoista jotka nyt sattuvat sen aloitteen tekemään.

Suosittelen kumpiakin sukupuolia aloitteen tekoon, jos joku oikeasti kiinnostaa.

Tässäkin on se ero, että se naisen ykkös vaihtoehto voi olla joku täysin saavuttamaton tyyppi, tai jopa mielikuvitus hahmo. Silti, kun joku ihan tavallinen mukava mies haluaa tutustua naiseen aidosti ihmisenä, nainen saattaakin rakastua häneen ja naureskelee aiemmille kuvitelmilleen. 

Ei siinä vaiheessa enää muut miehet merkitse mitään. Ei entiset eikä tulevat. 

No aika usein netissä näkee komenntteja joissa puhutaan tosi rumasti "puolisoistaan". itse rakastuneena aina tälläistä miettinyt että miten jotkut voivat puhua kumppanistaan näin. Ehkä nämä on just niitä jotka eivät ole menneet parisuhteisiin ihan oikeista syistä. Toisaalta ymmärrn että maailmassa on ihmisiä, joille pariutuminen on vaikeampaa kuin "normaalille ihmiselle" mutta silti voisi kunnioittaa sitä toista ihmistä.

Niin no tämä on hieman hankala asia, koska naisena en olisi päätynyt yhteenkään parisuhteeseen jos en olisi ollut se aktiivinen osapuoli. Eli jos vaihtoehdot on olla täysillä ihastunut mieheen joka kuitenkin haluaa olla kanssani tai olla yksin koska kukaan ei huoli niin valitsen ensimmäisen vaihtoehdon. Kyllä se aika nopeasti huomaa jos mies ei itse laita mitään panostusta suhteeseen niin yleensä omatkin tunteet sitten katoaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tässä jotain perää voi olla. Olipa kerran yksi nainen joka ihastui kovasti mieheen. Piiritti miestä ja oli sinnikäs, ja lopulta tämä pari päätyi yhteen. VAikka mies ei koskaan tuntenut rakastuvansa tai ollut hullaantunut tästä naisesta. Olivatpa naimisissakin about 20 vuotta ja saivat 2 lasta. Mutta mies ei ollut koskaan rakastunut tähän naiseen, eikä rakastanut tätä, vaan tavallaan "tyytyi" häneen. Lopulta tuli ero.

Ero oli myrskyisä, koska mies rakastui (kyllä, tällä kertaa rakastui!) toiseen naiseen. Vaimo tietenkin raivostui silmittömästi. Seurasi 13 vuoden ajanjakso jolloin pari ei pitänyt toisiinsa yhteyttä kuin pakon edessä, lasten asioista. Mutta sitten nainen antoi lopulta anteeksi miehelle ja nyt taas lähettelee miehelle viestejä. Eikä vieläkään ole raukka ymmärtänyt että tätä miestä ei kiinnosta, eikä koskaan ole kiinnostanut. 

Että yleisesti sanottuna: suhteen tulevaisuuden kannalta parempi varmasti

Samanlaisista keisseistä kokemusta lähipiirissä. Naisten aloitteet ovat ihan ok, muttaliika sinnikkyys ja jallittaminen sekä myöhemmin kinuaminen ja painostus johtaa pahimmillaan tuohon mitä kuvasit. Jotkut miehet on vedettävissä hyvin pitkälle sellaisenkin naisen kanssa, jota eivät rakasta. Nainen elää unelmaelämäänsä onnensa kukkuloilla ja luulee olevansa miehensä elämänsä nainen ja rakkaus. Suostuihan mies hänen kanssaan siihen kaikkeen. Joskus saattaa ehkä häivähtää mielessä se ajatus että oli itse aina se aloitteellinen ja joutui ehkä maanittelemaan miestä niihin. Naiset vaan uskovat että, koska mies juuri heidän kanssaan kuitenkin suostui tuohon kaikkeen, on naisen oltava miehensä rakkaus ja todella se jonka kanssa mies haluaa olla. Koska eihän kukaan voi olla pelkästään suostuteltavissa ja vedettävissä vasten varsinaista tahtoaan lapsiin ja avioon ihmisen kanssa, jota ei rakasta. Niin, naiset eivät yleensä ole. Osa miehistä taas todellakin on. Ja se johtuu biologisista eroista.

Vierailija kirjoitti:

Niin no tämä on hieman hankala asia, koska naisena en olisi päätynyt yhteenkään parisuhteeseen jos en olisi ollut se aktiivinen osapuoli. Eli jos vaihtoehdot on olla täysillä ihastunut mieheen joka kuitenkin haluaa olla kanssani tai olla yksin koska kukaan ei huoli niin valitsen ensimmäisen vaihtoehdon. Kyllä se aika nopeasti huomaa jos mies ei itse laita mitään panostusta suhteeseen niin yleensä omatkin tunteet sitten katoaa.

No tässäpä se juju onkin. Sitä ei välttämättä "tajua nopeasti"  varsinkaan nuorena ja kun molemmat ollaan kokemattomia.

Tämähän se on monen kohtalo tässä ajassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kokemus. Kun suhde on alkanut siitä että itse lähestyin miestä, käy myöhemmin ilmi että mies ei edes ole pitänyt minua viehättävänä ja olisi oikeasti ollut kiinnostunut aivan jostakusta muusta. Mutta kun kerran nainen tarjoaa itse itseään, niin ei osata sanoa ei. 

Ihan sama tilannehan se olisi ollut toisinkin päin. Jos mies olisi lähestynyt sinua ja sinä olisit samanaikaisesti ollut kiinnostunut jostakin toisesta, ei suhde olisi kehittynyt yhtään sen paremmaksi, jos ollenkaan. Toki olisit ollut etulyöntiasemassa, kun olisit niin sanotusti ajanut kaksilla rattailla.

Jännä juttu että peukutuksista päätellen ei toimi toisin päin. Tietääkö joku syyn tälle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmat naiset tyytyvät miehiinsä. 

Fakta.

No tietenkin, kun pitää valita niistä aloitteen tehneistä, eikä sitä joka oikeasti kiinnostaisi.

Ei tarvitse. Nainen tekee sille oikeasti kiinnostavalle miehelle hienovaraisesti selväksi että kiinnostaa = valitsee miehen. Mies sitten tarttuu tähän paljon näkyvämmällä eleellä eli tekee ns. Aloitteen, jos nainen kiinnostaa myös häntä. Ja näin jatketaan. Jos naisen kiinnostus lakkaa, hän ei enää vastaa miehen aloitteisiin. Jos miehen kiinnostus lakkaa, hän ei tee enää aloitteita. Suhde tulee luonnolliseen päätökseensä ilman suurta draamaa. Metsään mennään jos mies jatkaa vaikka naisen kiinnostus aloitteisiin vastaamiseen on hiipunut tai jos nainen alkaakin puolestaan jallittaa miestä jos miehen aloitteet ovat hiipuneet. Toisin päin tuo koko rumba vaan ei tapaa toimia niin että lopputulos olisi onnellinen. Eli nainen tekee isot aloitteet ja mies sitten seuraa. Mies kun seuraa vaikkei niin kiinnostaisi, nainen ei.

Naiset kun eivät yleensä anna mitään signaalia tai flirtinmurentakaan niille miehille, jotka eivät kiinnosta yhtään eivätkä ala säälistä tai tyydy heihin, vaikka mies aloitteen silti tekisikin. Mies taas saattaakin tarttua helppoon tilaisuuteen saada seksiä tai muuta, JOS nainen yrittää enemmän eli siis tekee niitä isompiakin Aloitteita.

Pointti ja vanha totuus nyt on se että mies kyllä näkee vaivaa kiinnostavan naisen eteen jopa ilman kiinnostuksen merkkejä ja nainen taas ei näe vaivaa tai nojaa vastaan, jos joku mies ei häntä kiinnosta. Tästä päästään tilanteeseen, jossa oikeasti miehestä kiinnostuneet naiset ja oikeasti naisesta kiinnostuneet miehet päätyvät luonnostaan yhteen. Ei synny niitä jo aivan alkutekijöistään väärille urille lähteneitä suhteita, jossa nainen kampeaa liian halutonta miestä ja mies tyytyy olemaan kammettavana, koska joku keksi kammeta ja miksipäs ei, saa seksiä, sosiaalista statusta ja muut suhteen hyödyt. Todellisen halun, tunteiden ja rakkauden kanssa sillä ei ole tekemistä kuin ehkä naisen puolelta.

Vierailija kirjoitti:

Mä tein aloitteen mieheni suhteen ja en ole katunut sitä päivääkään. 16v yhdessä ja varmaan ei olisi ilman mun aloitetta tapahtunut mitään, koska mieheni on erittäin ujo.

Sama juttu. Jos mä en olisi tehnyt aloitetta aviomieheni suuntaan, emme olisi todennäköisesti ikinä päätyneet yhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Mä tein aloitteen mieheni suhteen ja en ole katunut sitä päivääkään. 16v yhdessä ja varmaan ei olisi ilman mun aloitetta tapahtunut mitään, koska mieheni on erittäin ujo.

Tämä onkin niin, dettä jos on vakuutunut, että mies on todellakin ujo, se on jopa plussaksi. Mutta muut vaan saavat vääränlaiata energiaa, muuttuvat suuriluuloiseksi ja jotkut jopa suhtautuvat alentavasti naisiin, ketkä lähestyvät ensin. Elikä muussa tapauksessa ei kannata, pelkästään ujoille tehjäö ensimmäisenä aloite. Muut rupevat kukkoileman

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmat naiset tyytyvät miehiinsä. 

Fakta.

No tietenkin, kun pitää valita niistä aloitteen tehneistä, eikä sitä joka oikeasti kiinnostaisi.

Ei tarvitse. Nainen tekee sille oikeasti kiinnostavalle miehelle hienovaraisesti selväksi että kiinnostaa = valitsee miehen. Mies sitten tarttuu tähän paljon näkyvämmällä eleellä eli tekee ns. Aloitteen, jos nainen kiinnostaa myös häntä. Ja näin jatketaan. Jos naisen kiinnostus lakkaa, hän ei enää vastaa miehen aloitteisiin. Jos miehen kiinnostus lakkaa, hän ei tee enää aloitteita. Suhde tulee luonnolliseen päätökseensä ilman suurta draamaa. Metsään mennään jos mies jatkaa vaikka naisen kiinnostus aloitteisiin vastaamiseen on hiipunut tai jos nainen alkaakin puolestaan jallittaa miestä jos miehen aloitteet ovat hiipuneet. Toisin päin tuo koko

Kiva teoreema. Mutta kun tilastojen valossa miehet ovat vielä hypergamisempia kuin naiset ja porno on luonut deluusion, että jatkuva siittäminen kuuluu parisuhteeseen tai avioliittoon, niin sukupuuttohan se on edessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai nainen voi lähestyä ja tehdä aloitteen, mutta sen jälkeen kannattaa antaa kapula miehelle ja katsoa, tuleeko siitä mitään. 

Näin minä teinkin. Silti mies antoi rivien välistä ymmärtää, että olen vain jonkun muun korvike. 

 

- ap

no sitten eiku juttu poikki ja kohti uusia seikkailuja.

Ei kiitos. Koko ikäni olen ollut miehille epäkiinnostava, eikä minua lähestytä. Minut kelpuutetaan vain laastarisuhteeseen tai jonkun muun korvikkeeksi, sitten mies alkaa luetella vikojani ja ihmettelee, kun en olekaan samanlainen kuin hänen exänsä. 

 

- ap

Onko sinulle ikinä selvinnyt, mikseivät miehet halua sinua? Mikä voisi olla syynä tähän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai nainen voi lähestyä ja tehdä aloitteen, mutta sen jälkeen kannattaa antaa kapula miehelle ja katsoa, tuleeko siitä mitään. 

Näin minä teinkin. Silti mies antoi rivien välistä ymmärtää, että olen vain jonkun muun korvike. 

 

- ap

no sitten eiku juttu poikki ja kohti uusia seikkailuja.

Ei kiitos. Koko ikäni olen ollut miehille epäkiinnostava, eikä minua lähestytä. Minut kelpuutetaan vain laastarisuhteeseen tai jonkun muun korvikkeeksi, sitten mies alkaa luetella vikojani ja ihmettelee, kun en olekaan samanlainen kuin hänen exänsä. 

 

- ap

Onko sinulle ikinä selvinnyt, mikseivät miehet

Tiedän sen itse varsin hyvin, olen aina tiennyt: ulkonäköni on miehille vastenmielinen. Ja ei, en ole ylipainoinen. 

- ap

Vierailija kirjoitti:

"Jos naisena hymyilee miehelle, mies ottaa siittimensä esiin."

Tuo nyt on kärjistyksenäkin täyttä huuhaata.

"En tietenkään enää hymyile, enkä suostu treffeille miehen kanssa ennen kun on selvitetty, että hän kykenee asialliseen käytökseen"

Olen täysin eri mieltä. Olisi hyvä, jos kaikki miehet ottaisivat siittimen esille hienotunteisesti heti esittäytymisen yhteydessä.

Tein kerran aloitteen ja se oli ihan mukavaa. Muuten en ole ehtinyt, mies ehti ensin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tuossa varmaankin totuuden siemen, vaikka karulta kuulostaakin. Miehenä tuntuu paremmalta, kun on itse tavoitellut ja "saalistanut" vähän naista. Jos lähestyminen tapahtuu täysin naisen taholta, niin se ei vaan tunnu ihan niin hyvältä. Ei ollut oma valinta.

Tässä on sama ilmiö minkä olen kokenut parisuhteessa kun mies tajuaa etten tarvitse häntä yhtään mihinkään. Tästä minulle on valitettu. Miehellä ei ole mitään tehtävää suhteessa kun  minä osaan kaiken jopa paremmin kuin hän. Miehen rooli kutistuu sinne sänkyyn. Ainoa mitä hän osaa paremmin kuin minä on seksi miehenä koska minulla ei ole penistä. Hän ei pärjää henkisesti, ei älyllisesti ja jokaisen teknisen asiankin teen nopeammin ja paremmin kuin hän. Minä tienaan paremmin, elätän. Mikä on miehen rooli, ei mikään. Miehen täytyy saada metsästä, sen

Eli on ihan ok että naisille maksetaan pienempää palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Noi esimerkit oli kyllä selasia, et eipä niissä ole väliä kuka aloitteen teki."

Häh, miten niin? Olisin välttynyt monelta suurelta surulta, jos olisin ymmärtänyt heti, että miehet vain tyytyivät minuun. Ensimmäinen suhde perustui väärinkäsitykselle, että olisin tehnyt aloitteen. Etenkin tuo keskimmäinen suhde oli puhtaasti minun aloitteesta ja jäänyt kokonaan syntymättä, ellen olisi ollut aloitteellinen. Siitähän tässä keskustelussa on kyse; että me naiset joudutaan herkästi tyytymisen kohteiksi, jos emme arvosta itseämme tarpeeksi ja vaadi myös mieheltä panostusta. On kyse sitten ihan siitä ensimmäisestä aloitteesta, tai siitä miten syntynyttä suhdetta edistetään.

Alkaa tuntua samalta. Koen että mies pitää minua itsestäänselvyytenä, eikä arvosta, eikä panosta yhtään suhteeseen, ei halua edes viettää aikaa yhdessä. Ei halua seksiäkään enää. Minä olin se, joka teki aloitteen tavatessamme ja aloitteen yhteenmuuttoon ja kihloihin.

 

Tätä ei voi varmaan enää korjata mitenkään, vai voiko? Voiko mies alkaa arvostaa ja lopettaa pitämästä itsestäänselvyytenä naista, kun on jo oltu monta vuotta suhteessa? Mitä se vaatisi, voiko siihen nainen vaikuttaa jotenkin? 

 

Kirsikan kakun päällä, mies sanoi ekana iltana, kun tapasimme, että ennen kanssa ei ole toiminut, kun hän on valinnut heidät ulkonäkö edellä, ja ajattelin kokeilla nyt toimia toisin. Tarvitseeko oikeastaan edes ihmetellä, että koen, että mies ei pidä minua viehättävänä.

Siis mies ihan suoraan sanoi sinulle alussa, että hän on aiemmin valinnut kumppanit ulkonäön perusteella, mutta päätti nyt kokeilla jotain muuta? Mies siis käytännössä jo tunnusti heti alkuun, että ei edes pidä sinua hyvännäköisenä.

Ei mikään ihme, ettei hän halua seksiä kanssasi. En minäkään haluaisi seksiä ihmisen kanssa, joka ei ole hyvännäköinen. Tuskin kukaan muukaan haluaa.